Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt Käypä hoito -suositus kokonaisuudessaan, Internet-linkki «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50080»1
Traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt ovat melko yleisiä erityisesti suuren traumaattisen tapahtuman jälkeen. Uhri tarvitsee välittömästi käytännön apua arkielämän ongelmiinsa, läheistensä tukea sekä rauhoittavan ja turvallisen hoitokontaktin. Joskus voidaan tarvita jo alkuvaiheessa altistusta sisältävää käyttäytymisterapiaa. Pitkäaikaisen stressihäiriön hoito on ensisijaisesti psykoterapia, toissijaisesti masennuslääkkeet tai psykoterapian ja lääkityksen yhdistelmä.
Stressihäiriön aiheuttanut traumaattinen tapahtuma poikkeaa huomattavasti arkielämän tavanomaisista stressitilanteista. Stressihäiriöstä kärsivä pyrkii välttämään tapahtumaa muistuttavia ärsykkeitä, traumaattiset tapahtumat pyörivät mielessä ja vireystila on lähes jatkuvasti kohonnut.
Trauman voimakkuuteen vaikuttavat tapahtuman järkyttävyyden aste (esim. suuri uhrien määrä), stressitilanteen luonne (esim. vaikutusvaiheen pitkä kesto), stressitapahtuman laatu (henkilökohtaista koskemattomuutta loukkaava teko) sekä henkilön omat persoonallisuuden piirteet, aiemmat kokemukset, elämäntilanne ja oman sosiaalisen verkoston olemassaolo.
Traumaattisen tilanteen jälkeen jatkuvasti voimakkaasti oireilevat tutkitaan perusterveydenhuollossa. Lääkäri haastattelee potilaan käyttäen tarvittaessa apunaan kyselylomaketta. Jos stressioireet eivät ole voimakkaita, potilaan tilaa seurataan, mutta tarkempi diagnostiikka ja pitempiaikainen hoitoratkaisu voidaan tehdä vasta kuukauden kuluttua stressitapahtumasta.
Traumaperäisiä stressireaktioita ja -häiriöitä on kolmen tasoisia: akuutti stressireaktio (ASR), akuutti stressihäiriö (ASD) ja traumaperäinen stressihäiriö (PTSD). Niiden ohella esiintyy usein muita häiriöitä, kuten masennusta, alkoholin, muiden päihteiden tai lääkkeiden väärinkäyttöä tai riippuvuutta niistä sekä muita ahdistuneisuus- tai sopeutumishäiriöitä. Nämäkin tulee todeta ja hoitaa.
Akuutti stressireaktio (ASR)
Akuutti stressihäiriö (ASD)
Traumaperäinen stressihäiriö (kansainvälisen tautiluokituksen mukaan)
Traumaperäinen stressihäiriö (USA:n psykiatriyhdistyksen luokituksen mukaan)
Hoito tulee järjestää tehokkaasti alusta alkaen. Alkuhoidossa rauhoitetaan stressioireita eri keinoin, tarjotaan inhimillistä ja tunkeilematonta hoitokontaktia sekä erityisesti laaja-alaista psykososiaalista tukea. Tarvittaessa aloitetaan lyhyt, kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia, jotka parantavat traumaattisten tilanteiden uhrien ennustetta.
Yhden tapaamiskerran psykologinen jälkipuinti ei ehkäise traumaperäistä stressihäiriötä ja saattaa johtaa stressioireiden lisääntymiseen.
Akuutista stressireaktiosta tai -häiriöstä kärsivä uhri tarvitsee inhimillisen, rauhoittavan ja turvallisen kontaktin hoitohenkilöihin sekä apua arkielämän ongelmiin. Samalla varmistetaan, että hänellä on yhteydet perheeseensä, sosiaaliseen tukiverkostoonsa ja paikallisiin auttamisjärjestelmiin. Lisäksi hänelle tarjotaan tietoa stressireaktioista. Alkuvaiheen akuutin stressireaktion ja stressihäiriön hoidossa vältetään lääkkeiden käyttöä.
Vakavista akuuteista stressioireista kärsivät ohjataan lääkärin tutkittaviksi, ja heille aloitetaan tarvittaessa kriisiterapeuttinen keskusteluhoito, joka ehkäisee tilanteen muuttumista vakavammaksi.
Myös seuranta on tärkeää, jotta tiedettäisiin, koska oireet ovat muuttuneet niin vaikeiksi, että tarvitaan erikoistasoista hoitoa. Joskus tarvitaan myös oireita helpottavaa lääkehoitoa, kuten lyhytaikaisesti nukahtamislääkkeitä unihäiriöihin. Masennuslääkityksen aloittaminen saattaa joskus olla jo tässä vaiheessa tarpeellista.
Kun stressihäiriö on lievä, mutta kestänyt jo 1–2 kuukautta, hoito jatkuu perusterveydenhuollossa. Sitä vastoin vaikeat tai pitkäaikaiset stressihäiriöt hoidetaan avohoitona psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa psykoterapialla, jota voidaan tarvittaessa täydentää lääkehoidolla. Vaikuttavimpia terapioita ovat traumakeskeinen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia ja EMDR-psykoterapia (silmänliikkeillä poisherkistäminen ja uudelleen prosessointi).
Mikäli psykoterapian vaikutus jää puutteelliseksi tai hoidettava ei ole motivoitunut psykoterapeuttiseen hoitoon, aloitetaan lääkehoito. Silloin käytetään ensisijaisesti masennuslääkkeitä, jotka aloitetaan pienellä annoksella ja annostusta suurennetaan asteittain. Masennuslääkkeiden käyttöä tulisi jatkaa hoitovasteen saavuttamisen jälkeen vähintään 12 kuukautta.
Traumaperäisiä stressireaktioita aiheuttavia stressitilanteita tapahtuu Suomessa vuosittain ainakin 100 000 henkilölle. Vaikean stressitapahtuman kokeneista arviolta 20–30 prosentille kehittyy traumaperäinen stressihäiriö, joten näiden ilmaantuvuus Suomessa yhden vuoden aikana voisi olla noin 0,5 prosenttia. Ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien jälkeen keskimäärin 30–40 prosenttia ja luonnononnettomuuksien jälkeen 10–30 prosenttia kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä noin vuoden kuluttua tapahtumasta.
Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta laatinut lääketieteen toimittaja Teija Riikola ja sen on tarkistanut suosituksen laatineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja, psykiatrian erikoislääkäri LKT Matti Ponteva.
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.