Aivovammat

Aivovamman määritelmä ja diagnostiikka

• Aivovamma on ulkoisen voiman aiheuttama aivotoiminnan häiriö tai rakenteellinen vaurio.
• Aivovamman diagnoosi perustuu akuuttivaiheen oireisiin ja kliinisiin löydöksiin sekä pään tietokone- tai magneettikuvauksen löydöksiin. Näiden tietojen perusteella aivovammat luokitellaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin.
• Vammamekanismin tarkka selvittäminen sekä tapahtuma- ja tutkimustietojen huolellinen kirjaaminen ovat tärkeitä.

Epidemiologia ja ennuste

• Suomessa vuosittain noin 20 000 ihmistä saa traumaattisen aivovamman.
• Yleisin aivovamman syy on kaatuminen, ja puolet vammautuneista on tapaturmahetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena.
• Valtaosa (70–90 %) vammoista on vaikeusasteeltaan lieviä, ja niistä toivutaan yleensä oireettomiksi muutamassa viikossa tai kuukaudessa.
• Alkuvaiheessa keskivaikeaksi tai vaikeaksi luokitellusta aivovammasta aiheutuu usein pitkittyneitä tai jopa pysyviä toimintakykyä rajoittavia oireita, ja potilaat tarvitsevat moniammatillista kuntoutusta ja seurantaa.

Ehkäisy

• Tärkeimmät aivovammojen ehkäisytoimet ovat alkoholinkäytön vähentäminen, ikääntyneiden kaatumisriskin pienentäminen sekä liikenne- ja liikuntaturvallisuuden parantaminen (muun muassa turvavyöt, turvatyynyt, kypärät, nopeusrajoitukset).

Ensihoito

• Aivovammojen ensi-, teho- ja kirurgisen hoidon tavoitteena on jo aiheutuneen aivokudoksen vaurion pahenemisen estäminen (hengitysteiden avaaminen, aspiraation ehkäisy, riittävän hapettumisen ja ventilaation turvaaminen sekä riittävän verenkierron ylläpito).
• Tapahtuma- ja tutkimustietojen tarkka kirjaaminen on keskeisen tärkeää jatkohoidon suunnittelemiseksi ja ennusteen arvioimiseksi sekä potilaan oikeusturvan kannalta.
• Lievän vamman saanut potilas voidaan kotiuttaa turvallisesti ensiavusta, kun GCS on 15, posttraumaattinen amnesia on ohi, pään TT:ssa ei ole traumalöydöksiä (tai sen aiheet eivät täyty), vamman jälkeiset oireet (esim. päänsärky, pahoinvointi) ovat lieviä eikä potilaalla ole muita sairaalahoitoa vaativia vammoja «hoi18020c.pdf»1.

Kuvantamistutkimukset

• Akuuttivaiheessa vakavat, jopa hengenvaaralliset kallonsisäiset vammamuutokset todetaan tai suljetaan pois pään tietokonetomografialla (TT) (kaavio «Päivystyksellisen pään TT-tutkimuksen indikaatiot pään vamman jälkeen»1 ).
• Pään magneettikuvaus tulee tehdä 2–3 viikon kuluessa vammasta, jos kyseessä on suurienergiainen onnettomuus, jossa potilas on saanut monivammoja, tai vammaan on liittynyt yli 5 minuutin tajuttomuus tai useiden tuntien PTA ja pään TT on ollut normaali, pään TT-löydös ei selitä kliinistä oirekuvaa, tai pään vamman vuoksi välitöntä osastohoitoa vaativat potilaat, joilla kliinisin kriteerein vaikeaa/epävarmaa diagnosoida aivovamma.

Kuva 1.

Päivystyksellisen pään TT-tutkimuksen indikaatiot pään vamman jälkeen

(Head injury: assessment and early management. National Institute for Health and Care Excellence; 2023)

Avaa kaavion tulostettava versio tästä linkistä «hoi18020g.pdf»

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Jatkohoito

• Erittäin lievän aivovamman (aivotärähdyksen) jälkeen sairauslomaa tarvitaan yleensä vain pari päivää, mutta lievän aivovamman saanut potilas tulisi toipumisen varmistamiseksi ja työkykyisyyden arvioimiseksi ohjata 1–2 viikon sairausloman jälkeen seurantakäynnille perus- tai työterveyshuoltoon.
• Lievää vaikeamman aivovamman saaneet tulee ottaa akuuttivaiheessa sairaalaseurantaan ja myöhemmin ohjata seurantakäynnille aivovamma- tai neurologian poliklinikkaan.
• Aivovammapotilaalle tulee antaa akuuttivaiheessa autolla-ajokielto vamman vaikeusasteen perusteella, ja ajokykyä tulee myöhemmin arvioida Trafin ajoterveysohjeiden mukaisesti.
• Aivovamman jatkohoidossa tulee huolehtia oireenmukaisesta hoidosta sekä tarpeen mukaan lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutuksen järjestämisestä.
• Aivovamman aiheuttamien oireiden laajuutta ja kuntoutustarvetta sekä toipumista voidaan arvioida neuropsykologisella tutkimuksella.
• Tyypillisimmät aivovamman aiheuttamat fyysiset oireet ovat rasituspäänsärky, huimaus, väsyvyys ja unihäiriöt. Kognitiivisista oireista tavallisimpia ovat prosessoinnin hidastuminen, tarkkaavaisuuden ja toiminnan suunnittelun ongelmat sekä työmuistivaikeudet. Tunne-elämän ja käyttäytymisen muutoksina todetaan ärtyvyyttä, mielialan vaihtelua ja masennus- ja ahdistusoireita.

Kuntoutus

• Lievissä vammoissa ei yleensä tarvita varsinaista kuntoutusta vaan keskitytään oireenmukaiseen hoitoon, toipumista tukevaan informaatioon ja seurantaan.
• Keskivaikeissa ja vaikeissa aivovammoissa moniammatilliset kokonaisvaltaiset kuntoutusohjelmat ja neurologisen kuntoutuksen asiantuntijayksiköissä toteutettava moniammatillinen toimintatapa nopeuttavat toipumista ja parantavat toimintakykyä.
• Kuntoutuksen tulee olla tavoitteellista ja perustua kuntoutussuunnitelmaan.
• Neuropsykologisella kuntoutuksella voidaan lievittää aivovammapotilaan kognitiivisia oireita, ja siihen voi kuulua myös psykoterapeuttisia elementtejä.
• Lääkinnällinen kuntoutus voi sisältää myös fysio-, toiminta- ja puheterapiaa.
• Ammatillisen kuntoutuksen suunnittelu tulee ottaa lääkinnällisen kuntoutuksen rinnalla osaksi kuntoutusprosessia jo varhaisessa vaiheessa yhteistyössä työterveyshuollon tai oppilaitoksen kanssa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen neuroanestesian jaoksen, Suomen Fysiatriyhdistyksen, Suomen Neurokirurgisen Yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Neuropsykologinen Yhdistys ry:n ja Suomen Vakuutuslääkärien Yhdistyksen asettama työryhmä

Teemu Luoto (pj.)

Juha Öhman (pj.)

Marko Kangasniemi

Jorma Komulainen

Salla Koponen

Janne Leinonen

Ari Mönttinen

Taina Nybo

Johanna Rellman

Anne Saari

Jari Siironen

Riikka Takala

Päivi Tanskanen

Piia Vuorela