Meta-analyysiin «Bellolio MF, Gilmore RM, Ganti L. Insulin for glyc...»1, otettiin mukaan 11 intensiivistä glukoosin seurantaa ja insuliinihoitoa tavanomaiseen verensokerin seurantaan ja hoitoon vertailevaa tutkimusta. Niissä oli mukana kaikkiaan 1 583 potilasta, joista 791 interventio- ja 792 kontrolliryhmässä.
Ryhmien välillä ei todettu eroa ennusteessa kuoleman ja ei-omatoimiseksi vammautumisen välttämisessä (OR 0,99; 95 % luottamusväli 0,79–1,23). Oireisen hypoglykemian esiintyminen oli suurempaa interventioryhmässä (OR 14,6; 6,6–32,2). Alaryhmäanalyysissa diabetespotilaiden ja ei-diabeetikkojen välillä ei todettu eroa ennusteessa. Symptomaattinen hypoglykemian absoluuttisen riskin lisääntymisen käänteisluku ("number-needed-to-harm") oli 9.
Yhteenvetona todetaan, että hyperglykemian hoitamisesta laskimonsisäisellä insuliinilla ei ole osoitettu olevan hyötyä potilaiden toipumisennusteen kannalta. Tämä hoito voi jopa aiheuttaa oireista hypoglykemiaa.
Kommentti
Tulovaiheen jälkeisen hyperglykemian on todettu assosioituvan suurempaan kuoleman riskiin vuoden seuranta-aikana, ja verensokeritason normalisoitumisen tulovaiheen jälkeen assosioituvan pienempään kuolleisuuteen «Dziedzic T, Pera J, Trabka-Janik E ym. The impact ...»2. Tämänkin takia pyrkimys normoglykemiaan on osa tehokkaaksi osoitettua AVH-yksikköhoitoa (ks. näytönastekatsaus «AVH-yksikössä annettu hoito vähentää aivoinfarktipotilaan kuolleisuutta, lyhentää sairaalahoitoa ja lisää omatoimiseksi toipumisen todennäköisyyttä verrattuna muulla osastolla annettuun hoitoon.»A=Hoito aivoverenkierron häiriöiden hoitoyksikössä (AVH-yksikkö) verrattuna muulla osastolla annettuun hoitoon). Käsiteltyjen tutkimusten heikkoutena oli keskiasteinen riski potilasvalinnan vääristymään ja useimmissa sokkouttamisen puute.
Cochrane-katsauksen «Bellolio MF, Gilmore RM, Ganti L. Insulin for glyc...»1 potilaista yli puolet (933 potilasta) kuului GIST-UK-tutkimukseen «Gray CS, Hildreth AJ, Sandercock PA ym. Glucose-po...»3. Tutkimuksessa verensokeritason alentamiseen ryhdyttiin vasta keskimäärin yli 13 tunnin kuluttua oireiden alusta, johon mennessä useimmat tutkijat ja lääkärit uskovat tyypillisen iskeemisen infarktin jo kypsyneen loppuun. Verensokeritasossa aikaansaatu vähenemäkin oli vain 0,57 mmol/l mitattuna 8–24 tuntia hoidon alusta.