Kehonulkoisella verenpuhdistuksella (käytännössä sama kuin munuaisten korvaushoidossa (RRT) käytetyt menetelmät (hemodialyysi (HD), jatkuvat korvaushoidot (CRRT), peritoneaalidialyysi) voidaan poistaa radiologisissa tutkimuksissa käytettyjä varjoaineita mutta hoitojen vaikutus varjoainevaurion estoon on ollut kiistanalainen.

Tässä meta-analyysissä «Cruz DN, Perazella MA, Bellomo R ym. Extracorporeal blood purification therapies for prevention of radiocontrast-induced nephropathy: a systematic review. Am J Kidney Dis 2006;48:361-71 »1 tarkasteltiin 1/2006 mennessä julkaistuja tutkimuksissa, joissa oli selvitetty radiologiseen toimenpiteeseen yhdistetyn HD:n tai CRRT:n vaikutuksia varjoainevaurion estossa. Tiedon lähteinä käytettiin PubMed-, Cochrane Collaboration -, EMBASE- ja CINAHL-tietokantoja. Kaksi tutkijaa arvioi tiedot erikseen ja tarvittaessa lisätietoja pyydettiin artikkelien tekijöiltä. Tutkijat katsoivat merkittäväksi 15 % varjoainevaurioriskin vähentymisen toimenpiteiden seurauksena. Alun perin tarkistettiin 78 artikkelia, joista useimmat suljettiin pois siten, että lopulliseen analyysiin kelpuutettiin yhteensä 8 tutkimusta. Niistä 6 käsitteli HD:n ja kaksi CRRT:n (CVVHDF, CVVH) vaikutuksia varjoainevaurion estoon. Tutkimuksissa oli yhteensä 412 potilasta. Tutkimukset todettiin merkittävän hetereogeenisiksi (P = 0.0002). HD:n kesto vaihteli 2–4 tunnin välillä, verenvirtaus139–220 ml/min ja hoidot tehtiin vaihtelevan ajan (noin 1–3 tuntia) toimenpiteen jälkeen tai niiden aikana. CRRT:n suoritustapa vaihteli sekin.

Tarkasteltaessa kuutta tutkimusta, joissa arvioitiin HD:n vaikutuksia, todettiin, että varjoainevaurion suhteellinen riski (RR) oli HD-ryhmässä 1.35 (CI 0.93–1.94) ts. suurempi kuin standardihoitoryhmässä (suonensisäinen nesteytys). ARR oli vastaavasti -9 (-21–3) %. Kun mukaan otetaan myös kaksi CRRT-hoitotutkimusta, oli interventioryhmän RR 0.97 (CI 0.44–2.14). Akuutin munuaisten korvaushoidon tarpeessa eli myöskään ollut eroa (interventioryhmässä 5.4 %, kontrolliryhmässä 8.1 %). Tutkijat päättelivät tämän meta-analyysin perusteella, että kehonulkoisista hoidoista ei ole hyötyä vaan pikemminkin haittaa varjoainevaurion ehkäisyssä.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tässä yhdessä keskuksessa tehdyssä (edellä mainitun meta-analyysin jälkeen julkaistussa) prospektiivisessa, randomoidussa tutkimuksessa «Reinecke H, Fobker M, Wellmann J ym. A randomized controlled trial comparing hydration therapy to additional hemodialysis or N-acetylcysteine for the prevention of contrast medium-induced nephropathy:»2 selvitettiin kolmen eri hoitostrategian vaikutuksia radiologisten tutkimusten aiheuttaman varjoainevaurion estoon. Tutkimuksen sisäänottokriteerinä oli seerumin kreatiniinipitoisuus > 1.3 mg/l (114 µmol/l) mutta ≤ 3.5 mg/l (309 µmol/l) elektiiviseen koronaariangiografiaan tulevilla potilailla. Tutkimukseen otettiin 424 potilasta, jotka randomoitiin samaan (1) pelkää iv. nesteytystä (5-prosenttinen glukoosi + 0.9-prosenttinen NaCl), (2) sen lisäksi yhden hemodialyysihoidon (t = 2 h, Qb = 200 ml/min, ei nesteenpoistoa) 20 minuutin kuluessa katetrisaatiosta ja (3) hydraation lisäksi N-asetyylikysteiiniä (600 mg x 4). Primaarisena päätetapahtumana oli S-Krean nousu vähintään 0.5 mg/dl (44 µmol/l) 24 tunnin, 72 tunnin sekä 30–60 päivän kuluessa varjoaineen annosta. Toissijaisina muuttujina olivat kuolleisuus ja myöhempi dialyysin tarve. Tutkimukseen otettiin lopulta 412 potilasta. 24 tunnin kuluessa ei ollut eroja varjoainevaurion synnyssä ryhmien välillä. 72 tunnin kuluessa se kehittyi useammin HD-ryhmän potilaille (P = 0.008). 30–60 vuorokauden kuluttua munuaisfunktiossa ei kuitenkaan ollut eroa ryhmien välillä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yhdeksällä potilaalla kreatiniinipitoisuus nousi myöhemmin (vasta 72 tunnin jälkeen). Monimuuttuja-analyysissä HD-hoito lisäsi varjoainevaurion riskiä (OR 2.9; CI 1.2–7.3; P = 0.003). ARR oli -10 (-18–2 %). Eloonjäämisen ennuste oli huonompi niillä, joille kehittyi "myöhäinen" varjoainevaurio (yli 72 tunnin kuluttua). Myös tämän tutkimuksen perusteella HD-hoidosta ei ole hyötyä varjoainevaurion ehkäisyssä, vaan siitä näyttää olevan haittaa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä