Systemoitu Cochrane-katsaus «Rose S, Bisson J, Churchill R ym. Psychological debriefing for preventing post traumatic stress disorder (PTSD). Cochrane Database Syst Rev 2002;:CD000560 »1 (abstrakti «»1, katsaus «Psychological debriefing for preventing post traumatic stress disorder (PTSD)»1) arvioi psykologisen jälkipuinnin (debriefing) vaikuttavuutta aikuisilla traumaperäisen stressihäiriön ehkäisyssä. Katsaukseen sisällytettiin kaikki ne satunnaistetut tutkimukset, joissa jälkipuinti oli toteutettu kertaistuntona neljän viikon sisällä traumaattisesta tapahtumasta.

Katsaukseen sisältyy 15 tutkimusta, joista yksi käsittelee ryhmämuotoista jälkipuintia. 6 katsaukseen sisällytetyistä tutkimuksista oli tehty fyysisen vamman tai keskenmenon takia osastohoidossa oleville ja kaksi polikliinisesti hoidetuille traumapotilaille. 3 tutkimuksessa osallistujat olivat synnyttäjiä. Katsaukseen sisältyy myös tutkimuksia, joissa osallistujat olivat traumapotilaiden omaisia, ryöstön tai väkivaltarikoksen uhreja tai rauhanturvajoukkoihin kuuluvia.

Monessa tutkimuksessa on satunnaistamisesta huolimatta menetelmällisiä ongelmia. Meta-analyysiin voitiin sisällyttää määrällistä tietoa yhdeksästä tutkimuksesta.

Kertaistuntona toteuttava jälkipuinti ei ehkäissyt traumaperäistä stressihäiriötä 6–12 kuukauden seurannassa (OR 0.93, 95 % luottamusväli 0.35–2.46) Yli vuoden seurannassa, yksi tutkimus raportoi traumaperäisen stressihäiriön riskin olevan suurempi jälkipuintia saaneessa ryhmässä kuin verrokkiryhmässä (OR 2.51, 95 % luottamusväli 1.24–5.09).

Psykologinen jälkipuinti ei vähentänyt ahdistuneisuutta (SMD 0.25, 95 % luottamusväli 0.05–0.55). Jälkipuintiryhmässä oli hieman enemmän masennusta kuin verrokkiryhmässä (SMD 0.33, 95 % luottamusväli 0.09–0.58).

Katsauksen mukaan ei ole näyttöä siitä että kertaistuntona toteutettu psykologinen jälkipuinti olisi hyödyllinen traumaperäisen stressihäiriön ehkäisyssä

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Meta-analyysissa «van Emmerik AA, Kamphuis JH, Hulsbosch AM ym. Single session debriefing after psychological trauma: a meta-analysis. Lancet 2002;360:766-71 »2 arvioitiin kuukauden sisällä traumasta kertaistuntona toteuttavan psykologisen jälkipuinnin (critical incident stress debriefing, CISD) vaikuttavuutta. Meta-analyysiin sisällytettiin vain eteneviä kontrolloituja tutkimuksia, joissa oli käytettävissä tieto osallistujien psykologisesta statuksesta ennen ja jälkeen intervention.

Meta-analyysiin löytyi 7 kriteerit täyttävää tutkimusta, joista 5 oli satunnaistettuja. 2 tutkimuksessa osallistujat olivat liikenneonnettomuudessa olleita, muissa tutkimuksissa osallistujat olivat palovammapotilaita, keskenmenon saaneita, väkivaltaisen rikoksen uhreja, taistelutoimissa olleita ja poliiseja. Yhdessä tutkimuksessa oli käytetty ryhmämuotoista jälkipuintia, muissa yksilöjälkipuintia.

Psykologista jälkipuintia saaneessa ryhmässä ei nähty traumaperäisen stressihäiriön oireiden lievittymistä (effect size 0.13; 95 % CI -0.29–0.55), kun muita psykologisia interventioita saaneilla (effect size 0.65; 95 % CI 0.14–1.16) tai ilman interventioita jääneillä (effect size 0.47; 95 % CI 0.28–0.66) tapahtui oireiden lievenemistä ajan myötä.

Kirjoittajien johtopäätös on, että psykologiset interventiot eivät tehosta luontaista toipumista. Kirjoittajat toteavat, että itse asiassa jälkipuinti voi haitata luontaista toipumista.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Systemoidussa katsauksessa «Lewis SJ. Do one-shot preventive interventions for PTSD work? A systematic research synthesis of psychological debriefings. Aggression Violent Behavior 2003;8:329-43»3 arvioitiin kertaistuntona toteuttavan psykologisen jälkipuinnin vaikuttavuutta. Kirjallisuushaulla koottiin yhteen tutkimukset, joissa psykologisen yksilö- tai ryhmäjälkipuinnin vaikuttavuutta oli selvitetty aikuisilla. Mukaan otettiin sekä traumauhrien että pelastushenkilökunnan jälkipuintia.

Katsaukseen sisällytettiin 14 tutkimusta, joihin kuitenkin liittyi paljon menetelmällisiä ongelmia. 2 tutkimuksessa ei ollut verrokkiryhmää ja 5 tutkimuksessa verrokkiryhmä oli muodostettu muulla tavalla kuin satunnaistamalla. 5 tutkimuksessa kohteena oli ollut pelastushenkilökunta. 8 tutkimuksessa jälkipuinti oli toteutettu ryhmämuotoisena.

Tutkimuksissa, joissa traumaperäisen stressihäiriön ilmaantuvuutta mitattiin (6 tutkimusta), ei voitu todeta jälkipuinnilla olevan ehkäisevää vaikutusta. Yhdessä tutkimuksessa jälkipuintiryhmällä esiintyi verrokkiryhmää enemmän traumaperäistä stressihäiriötä.

Satunnaistettuja tutkimuksia oli 7. Näistä vain 2 raportoi jälkipuinnin vaikuttaneen positiivisesti ainakin yhden tulosmittarin suhteen. 4 raportoi, että jälkipuinnista oli osallistujille haittaa ainakin yhden tulosmittarin suhteen, ja yksi tutkimus ei löytänyt eroa jälkipuinti- ja verrokkiryhmän välillä. Kun erikseen tarkasteltiin tutkimukset, joissa jälkipuinnin kohteena oli ollut pelastushenkilökunta, todettiin, että tulokset eivät merkittävästi eronneet yleisväestöön kohdistuneen jälkipuinnin tuloksista. Ryhmäjälkipuinnin tulokset eivät eronneet yksilöllisen jälkipuinnin tuloksista (2 tutkimuksessa negatiivinen tulos, 1 tutkimuksessa ei eroa, 4 tutkimuksessa hyöty).

Kirjoittajan päätelmä on, että psykologisen jälkipuinnin käytölle ei ole empiiristä tukea, ja että lisää hyvin kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Ranskalaisessa systemoidussa katsauksessa «Aulagnier M, Verger P, Rouillon F. [Efficiency of psychological debriefing in preventing post-traumatic stress disorders]. Rev Epidemiol Sante Publique 2004;52:67-79 »4 tarkasteltiin kuukauden sisällä traumatapahtumasta kertaistuntona toteutettua psykologista jälkipuintia. Katsaukseen sisällytettiin kontrolloituja tutkimuksia, joissa ryhmäkoko oli vähintään 20 henkilöä ja seuranta-aika oli yli kuukausi. Katsaukseen sisällytettiin 8 tutkimusta, joista 4 ei osoittanut tehoa, 3 osoitti jälkipuinnin olevan haitallinen, ja 1 osoitti jälkipuinnin olevan hyödyllinen.

Kirjoittajat päättelevät, että ei ole näyttöä psykologisen jälkipuinnin myönteisistä vaikutuksista. He päättelevät, että jälkipuinti altistaa traumalle uudestaan, ja että se saattaa haitata luontaista sopeutumista traumaan.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Katsausten ilmestymisen jälkeen on julkaistu pienehkö kanadalainen tutkimus «Marchand A, Guay S, Boyer R ym. A Randomized Controlled Trial of an Adapted Form of Individual Critical Incident Stress Debriefing for Victims of an Armed Robbery. Brief Treatment and Crisis Intervent»5, jossa 75 aseellisen ryöstön uhria satunnaistettiin saamaan yksilöllistä psykologista jälkipuintia (n = 33) tai verrokkiryhmään (n = 42). 3–4 kuukauden kuluttua tulos arvioitiin sokkoutetusti. Ryhmien välillä ei todettu eroja PTSD:n esiintymisessä tai traumaperäisessä oireilussa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen