Takaisin

Kielellinen erityisvaikeus kouluiässä

Näytönastekatsaukset
Marja Asikainen
24.1.2019

Näytön aste: A

Lapsilla, joilla on ennen kouluikää todettu kielellinen erityisvaikeus, on usein kouluiässä edelleen puutteellinen kielellinen toimintakyky. Myös heidän ei-kielellinen päättelykykynsä voi kehittyä kouluiässä ikäodotuksia heikommin, vaikka se olisi leikki-iässä ollutkin ikäodotusten mukainen.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Fey ME, Catts HW, Proctor-Williams K ym. Oral and ...»1 arvioitiin lasten kerrontataitoa. Tutkimukseen koottiin alun perin 7 218 päiväkoti-ikäistä lasta, joilta testattiin kielelliset taidot ja ei-kielellinen päättely. Seurantatutkimukseen pyydettiin mukaan kaikki lapset, joilla oli todettu merkittävästi ikäodotuksia heikompi kielellinen kyvykkyys tai ei-kielellinen päättelykyky (-1,25 SD vähintään 2 kielellisessä osatestissä; - 1 SD ei-kielellinen päättely/ WPPSI-R lyhyt muoto); 328 lapsen vanhemmat hyväksyivät seurantatutkimukseen osallistumisen. Verrokkiryhmäksi poimittiin alkuperäisestä aineistosta satunnaisesti 276 sellaista lasta, joiden kielellinen suoriutuminen ja ei-kielellinen päättelykyky olivat ylittäneet seulontakriteerit. Ryhmien välillä oli pieni ikäero, ja äitien koulutuksessa oli merkitsevä ero (p < 0,001). Näistä kaikkiaan 604 lapsesta 570:stä oli saatavilla riittävät testitulokset 2. ja 4. luokalta. Lisäksi 32 lasta poistettiin aineistosta vaikeasti arvioitavan kerrontatestin vuoksi. Analyysissä oli mukana 538 lasta: 262 verrokkilasta (p IQ keskimäärin 105,7; äidin koulutus keskimäärin 14.1), 111 SLI-lasta (p IQ keskiarvo 100.2; äidin koulutus keskiarvo 13,2), 75 LI-lasta (kielellinen kehitys ja p IQ < -1 SD; p IQ keskiarvo 76,5; äidin koulutus keskiarvo 12,6) ja 90 NLIQ-lasta (kielellisesti normaalirajoissa, p IQ < -1 SD; p IQ keskiarvo 79.0; äidin koulutus keskiarvo 13,1). Kaikkien ryhmien iän keskiarvo oli alkututkimuksessa 5,9–6,1 vuotta. NLI- ja LI-ryhmissä oli merkittävästi enemmän tummaihoisia lapsia, mutta tuloksissa ei ollut merkittävää eroa, jos heidät poistettiin vertailusta.

Sekä 2. että 4. luokalla lapsille annettiin tehtäväksi kertoa suullisesti ja kirjallisesti tarina kuvasta. Kirjoitetut tarinat ja nauhoitetut suullisesti kerrotut tarinat analysoitiin sokkoutetusti. Tarinoista analysoitiin erillisten sanojen määrä, ilmaisujen keskimääräinen pituus, ilmaisujen määrä, kieliopillisten rakenteiden määrä ja tarkkuus.

Verrokkilasten kertomukset todettiin sekä 2. että 4. luokalla merkittävästi monipuolisemmiksi ja kehittyneemmiksi kuin kaikkien 3 muun ryhmän. Osa alkututkimuksessa SLI-lapsiksi todetuista selviytyi 2. luokalla kielellisistä tehtävistä normaalirajoissa, ja myös näiden lasten kertomukset olivat kehittyneempiä kuin muiden SLI-ryhmään valikoituneiden lasten kertomukset. Kieliopilliset virheet olivat kuitenkin yleisempiä kuin verrokkilapsilla, ja kerronnan yleinen laatu oli heikompi. Neljännellä luokalla ero verrokkiryhmään oli taas lisääntynyt, ja ero koko seurannan ajan SLI-ryhmän kriteerit täyttäneisiin pienentynyt.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalaisessa, Iowan yliopistossa tehdyssä seurantatutkimuksessa «Miller CA, Leonard LB, Kail RV ym. Response time i...»2 tutkittiin kielihäiriöisten nuorten kielellistä ja motorista toimintanopeutta 14-vuotiaana. Alkuperäisen aineiston normaalivaihtelun puitteissa suoriutuneista verrokkilapsista kutsuttiin satunnaisotannan perusteella 442 lasta seurantaan, näistä 373:n vanhemmat suostuivat. Myös kaikki löydetyt SLI-lapset kutsuttiin seurantaan, ja 231 (82 %) lapsen vanhemmat suostuivat. Näistä 604 lapsesta seurantatutkimukseen kutsuttiin ne lapset (n = 77), jotka olivat suoriutuneet kielellisistä ja ei-kielellisistä testeistä samalla tavalla sekä 5-vuotiaana että 7-vuotiaana. 70 lasta osallistui seurantatutkimukseen, mutta 4 heistä poistettiin aineistosta, joten lopullinen n = 66 (31 verrokkilasta, 20 SLI-lasta ja 15 laaja-alaisesti viivästynyttä NLI-lasta).

Tietokonepohjaisilla testiohjelmilla mitattiin visuomotorisia ja kielellisiä valmiuksia sekä ei-kielellistä päättelyä, ja lapset toimivat joko painamalla näppäintä tai puhumalla (esimerkiksi nimeämällä näytöllä olevan kohteen) mahdollisimman nopeasti mutta pyrkimällä kuitenkin oikeaan tulokseen. Responssi- eli vasteajat mitattiin jokaisessa testiosiossa.

Ennen analysointia aineistosta poistettiin osat, joissa lapsi oli vastannut virheellisesti tai responssi oli alle 10 ms (liian lyhyt aika, jotta todellinen aika pysyttäisiin mittaamaan). Ryhmien (responsseista) vasteista poistettiin 7 % (verrokit), 13 % (SLI) ja 13 % (NLI).

SLI-ryhmä (ja NLI-ryhmä) oli merkitsevästi verrokkiryhmää hitaampi kaikilla toiminnan osa-alueilla (kaikki p-arvot < 0.01), mutta osa SLI-ryhmän lapsista toimi yhtä nopeasti kuin verrokit. Kaikilla ryhmillä toiminta nopeutui seurannan myötä, mutta erot ryhmien välillä kuitenkin pysyivät.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Englannissa tehdyssä vuonna 1987 julkaistuun aineistoon pohjautuvassa seurantatutkimuksessa «Snowling M, Bishop DV, Stothard SE. Is preschool l...»3 arvioitiin SLI-lasten (n = 56; 47 poikaa ja 9 tyttöä; iät 15–16,5 vuotta, keskiarvo 15,6 vuotta) kielellistä toimintakykyä ja lukivalmiuksia nuoruusiässä. Alkuperäisestä aineistosta oli jätetty pois lapset, joilla todettiin laaja-alaista kehitysviivettä. Muista syistä pois jäi 16 lasta, joten tutkimukseen osallistui kaikkiaan 82 % alkuperäisestä aineistosta. Verrokkiryhmäksi otettiin tavallisista kouluista laajasti sosioekonomista taustaa edustavia verrokkilapsia (n = 52, 38 poikaa ja 14 tyttöä, iät 15–16,5 vuotta). Puolet verrokeista valittiin 1 koulusta satunnaisotannan perusteella. Tämän satunnaisotannalla valitun ja muiden verrokkien ryhmien välillä ei todettu merkittäviä eroja missään testiosassa. Kukaan verrokeista ei ollut saanut puheterapiaa. 3 verrokilla ei-kielellinen päättely oli alle 75, mutta heitä ei poistettu aineistosta.

Tutkimusmenetelmät olivat pIQ (WISC-R osa), vIQ ja sanavarasto (WISC-III osa), sanojen tunnistaminen (WORD), tavaaminen (The WORD Spelling test), luetun ymmärtäminen (The WORD reading Comprehension test), epäsanojen lukeminen (Graded Nonword Reading Test), kielellinen tietoisuus (Perin 1983) ja epäsanojen toisto (CNRep).

SLI-ryhmällä niin lukutaito, tavaaminen kuin luetun ymmärtäminenkin olivat merkittävästi verrokkiryhmää heikompia (p < 0,001); 8-vuotiaana lukemisvaikeutta todettiin 6 %:lla ryhmän lapsista, 15-vuotiaana 43 %:lla. Eniten lukemaan oppimisen vaikeutta oli niillä SLI-nuorilla, joiden ei-kielellinen päättely oli alle 100. Luetun ymmärtämisen vaikeus ei-kielelliseen älykkyyteen verrattuna korostui ikävuosien 8–15 välillä erityisen voimakkaasti niillä nuorilla, joiden ei-kielellinen päättely oli yli 100 (p < 0,001). Myös ryhmä, joka ei 5,5-vuotiaana enää täyttänyt SLI-kriteereitä, suoriutui verrokkiryhmää heikommin 15-vuotiaana niin lukemistarkkuutta kuin luetun ymmärtämistä mittaavissa tehtävissä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Englantilaisessa tutkimuksessa «Mawhood L, Howlin P, Rutter M. Autism and developm...»4 selvitettiin alun perin 7–8-vuotiaana tutkittujen SLI-lasten (n = 23; alkututkimuksessa ei viitteitä diagnosoitaviin kontaktihäiriöongelmiin) ja 19 autistisen lapsen kielellistä toimintakykyä 23-vuotiaana. Kaikki tutkitut olivat poikia, ja kaikkien ei-kielellinen päättelykyky oli vähintään 70 (keskiarvo 92–93). Tässä seurantatutkimuksessa SLI-miesten ikä oli 22–25 vuotta (keskiarvo 24 vuotta 10 kuukautta) ja autismiryhmän ikä 21–27 vuotta (keskiarvo 23 vuotta 9 kuukautta).

Tutkimusmenetelmät olivat kielellinen ja ei-kielellinen päättely (WAIS-R ja Raven), lukutaito (Gray Oral Reading test), luetun ymmärtäminen (Edinburgh Reading Test), tavaaminen (Schonell Graded Word Spelling Test), kielellinen ymmärtäminen (British Picture Vocabulary Scale, Expressive One Word picture Vocabulary Test), Autism Diagnostic Interview (ADI; haastateltavana yleensä äiti, yhden kohdalla veli) ja Communication subscale of the Vineland Adaptive Behavior Scales.

SLI-ryhmän päättelykyky ja kielellinen toimintakyky olivat seurantatutkimuksessa ikään suhteutettuna heikompia kuin alkututkimuksessa: vIQ 7–8-vuoden iässä keskiarvo 78 (WISC), aikuisena keskiarvo 76; pIQ lapsena keskiarvo 90, aikuisena 78 (p < 0,001); Raven lapsena 101, aikuisena 86 (p = 0,03).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

SLI-lasten seurantatutkimuksen osatutkimuksessa «Botting N. Non-verbal cognitive development and la...»5 mitattiin lasten kielellisen ja ei-kielellisen päättelykyvyn kehittymistä 14 vuoden ikään mennessä. Lapset (n = 242) oli alun perin koottu seurantatutkimukseen 7-vuotiaana 50 % satunnaisotannalla kaikista englantilaisista kielihäiriöisille tarkoitetuista tavallisen koulun yhteydessä toimivista erityisluokista (yleisenä kriteerinä erityisluokkaopetukseen pääsemiseen on, että ei-kielellinen päättely yltää ikäodotuksiin ja että lapsella on huomattava kielellinen erityisvaikeus, joka haittaa oleellisesti normaaliluokassa selviytymistä saatavilla olevista tukitoimista huolimatta). Kriteerinä tähän tutkimukseen osallistumiseen oli, että lapsi 7-vuotiaana osallistui erityisluokkaopetukseen vähintään 50 % tunneista. 11-vuotiaina lasten ei tarvinnut olla enää erityisluokkaopetuksessa, vaan enemmistö lapsista oli siirtynyt ns. tuettuun normaaliluokkaopetukseen.

Osatutkimukseen osallistui 82 nuorta (34 % alkuperäisestä aineistosta). Tämän aineiston ja alkuperäisen aineiston välillä ei ollut merkittäviä eroja. 8 nuoren kotikieli ei ollut englanti. Lasten sosioekonominen tausta vastasi kohtalaisen hyvin väestön jakaumaa.

Tutkimusmenetelmät 7-vuotiaana: Raven, Bus Story, TROG

Tutkimusmenetelmät 11-vuotiaana: WISC-R Block Design ja Picture Completion

Tutkimusmenetelmät 14-vuotiaana: WISC-R ei-kielellinen päättely kaikki osatestit, CELF-III

Ei-kielellinen päättelykyky kehittyi heikosti, ja 14-vuotiaana päättelykyky oli ikään nähden merkittävästi heikompi kuin 7- tai 11-vuotiaana (ei-kielellinen päättely 7-vuotiaana keskiarvo 106, 8-vuotiaana 109, 11-vuotiaana 87 ja 14-vuotiaana 83; pudotus ikävuosien 7–14 välillä keskiarvo 23). Nuorista 20:lla päättelykyky ei merkittävästi heikentynyt (keskiarvo 114/105), 20 nuorella heikkeni mutta pysyi ikähajonnassa (keskiarvo 119/93), 18 nuorella putosi ikähajonnan alarajalle (107/78), 14 nuorella putosi kehitysvammaisen tasolle (96/55), ja 10 nuorella ei-kielellinen päättely oli jo alkututkimuksessa hyvin heikko (78/65).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimuksessa «Botting N, Adams C. Semantic and inferencing abili...»6 verrattiin erityisluokista ja tavallisista kouluista koottujen

1) SLI-lasten (n = 25, iän keskiarvo 10 vuotta 11 kuukautta, p IQ keskiarvo 93, CCC-testissä > 132 pistettä, keskiarvo 146) ja

2) pragmaattisista kielellisistä vaikeuksista (kielen käyttöön liittyviä ongelmia) kärsivien lasten (ryhmä PD, 16 pragmaattinen kielihäiriö -diagnoosin saanutta lasta sekä 6 Asperger-lasta, p IQ keskiarvo 103, CCC < 132, keskiarvo 129) kykyä ymmärtää sanojen merkityksiä ja päätellä kuullun perusteella. Tutkimuksessa oli myös verrokkiryhmä, johon kuuluvilla ei ollut koskaan todettu tukitoimenpiteiden tarpeeseen viittaavaa: 7-, 9- ja 11-vuotiaita lapsia, N = 37 + 40 + 35 lasta.

Tutkimusmenetelmät oli kehitetty tätä tutkimusta varten. Lasten piti tunnistaa samaa merkitsevä sana yhteensä 12 sanan listasta ja osata vastata kysymyksiin (totta vai tarua) kuullun kertomuksen perusteella. Lapset saivat vastata sanallisesti tai eleillä. Lisäksi tutkittiin WISC-R:n lyhyt muoto, sanasto (BPVS), TROG ja CCC.

Sanojen tunnistamisessa SLI-lapset suoriutuivat merkitsevästi heikommin (p < 0,001) kuin ikäverrokit ja 2 vuotta nuoremmat verrokit. PD-ryhmä suoriutui myös heikommin kuin 4 vuotta nuoremmat verrokit. Kuullun kertomuksen perusteella päättelyä ja vastaamista edellyttävässä tehtävässä SLI-ryhmä (ja PD-ryhmä) suoriutui merkitsevästi heikommin kuin ikäverrokit (p = 0,003). SLI-ryhmässä ei-kielellinen päättely korreloi merkittävästi kertomuksen kysymyksiin vastaamiskyvyn kanssa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Uudessa Seelannissa tehty pitkittäistutkimus «Silva PA, Williams S, McGee R. A longitudinal stud...»7, johon koottiin yhdessä synnytyssairaalassa 1 vuoden aikana vuosina 1972–73 syntyneet lapset, joiden tiedettiin asuvan samassa kaupungissa edelleen 3-vuotiaana (n = 1 139). Näistä 1 039 (91 %) tutkittiin 3-vuotiaana. Seurantatutkimukset tehtiin 5- (n = 991), 7- (n = 954) ja 11-vuotiaana (n = 925). Osallistuneen aineiston ja alkuperäisen aineiston välillä ei todettu merkittäviä eroja. Kaikki tutkimukset toteutettiin niin, että arvioija ei tiennyt aikaisempia tutkimustuloksia.

Tutkimusmenetelmät olivat Reynell Developmental Language Scales, WISC-R (lukuun ottamatta Comprehension ja Picture Arrangement -osatestejä ajan säästämiseksi), Burt Word Reading Test ja Rutter Parent and Teacher Scales. Lisäksi laskettiin indeksi perheen riskitekijöistä. Riskitekijöitä olivat matala sosioekonominen asema tutkitun lapsen syntyessä; äidin ikä < 21 perheen 1. lapsen syntyessä; vanhempien ero lapsen 5 ensimmäisen ikävuoden aikana; perheessä vähintään 4 lasta; avioliittoneuvonnan käyttö tai äidin yleinen pahanolontunne.

Lapset ryhmiteltiin kielellisen toimintakyvyn, päättelykyvyn (yli vai alle 89), lukutaidon ja käytöshäiriöiden perusteella.

Lapsista 7,6 %:lla (n = 58) todettiin kielellisiä puutteita 3 vuoden iässä; 10 lapsen kielellistä toimintakykyä ei ollut pystytty arvioimaan. Vähintään normaalin rajoissa suoriutuneen ryhmän (n = 812) keskimääräinen ei-kielellinen päättely vaihteli välillä 106–112 ja kielellinen päättely välillä 105–107. Kielihäiriöisten lasten keskimääräinen p IQ puolestaan vaihteli välillä 84–102, kielellinen päättely välillä 75–94. 3-vuotiaana kielihäiriöisiksi todetuilla lapsilla oli niin 7-, 9- kuin 11-vuotiaana tilastollisesti merkitsevästi heikompi keskimääräinen kielellinen, ei-kielellinen ja kokonaispäättelykyky (full scale) kuin 3-vuotiaana kielellisesti normaalin rajoissa kehittyneiksi todetuilla lapsilla (p < 0,05). Heikoimmin suoriutui ryhmä, jolla oli 3-vuotiaana sekä ymmärtämisen että ilmaisun vaikeuksia (p < 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Fey ME, Catts HW, Proctor-Williams K ym. Oral and ...»1: Alkututkimuksen jälkeen lasten ei-kielellisen päättelykyvyn kehittymistä ei ilmeisesti ole tutkittu, joten ei ole mahdollista pohtia, miten päättelykyvyn kehittyminen voisi vaikuttaa kerronnan kehittymiseen. Ryhmät erosivat äidin koulutuksen ja lasten ihonvärin perusteella. On mahdollista, että lasten kasvuympäristöissä ja virikkeissä on ollut merkittäviä tulokseen vaikuttavia eroja.

«Miller CA, Leonard LB, Kail RV ym. Response time i...»2: Pienehkö aineisto. Tutkittujen määrän pienenemisen syyt selostetaan osin epäselvästi, samoin poistettujen responssien syyt. Tulosten käsittelystä on paikoitellen vaikea saada tarkkaa käsitystä. Lasten keskittymiskyvystä tai häiriöherkkyydestä ei ole mainintaa, mutta ne ovat saattaneet mahdollisten ylimääräisten ärsykkeiden lisäksi vaikuttaa tuloksiin.

«Snowling M, Bishop DV, Stothard SE. Is preschool l...»3: Vain osa verrokkiryhmästä valittiin satunnaisesti. Verrokkiryhmään kuului myös lapsia, joiden ei-kielellinen päättely oli alle 75; silti SLI-ryhmä oli merkittävästi verrokkiryhmää heikompi. Tutkijoita ei sokkoutettu.

«Mawhood L, Howlin P, Rutter M. Autism and developm...»4: Tutkimuksessa oli pieni aineisto eikä normaaliverrokkiryhmää ollut. Sokkouttamista ei mainittu. Ei-kielellinen päättely oli jo alkututkimuksessa keskimääräistä heikompi, mikä voi osaltaan selittää heikkoa tulosta seurantatutkimuksessa.

«Botting N. Non-verbal cognitive development and la...»5: Aineistoon liittyy diagnostisia ongelmia. Osalla aineistosta ei-kielellinen päättelykyky oli jo alkumittauksessa huomattavan heikko ja SLI:n diskrepanssikriteeri väljä. Tutkimuksen laatua heikentää verrokkiryhmän puuttuminen. Tutkijat itse toteavat, että päättelykyvyn heikko kehittyminen voi selittyä muun muassa sillä, että Raven-testissä lapsella ei ole aikarajoja, WISC-R-testissä on.

«Botting N, Adams C. Semantic and inferencing abili...»6: Pieni aineisto, sokkouttamista ei tehty. Verrokkiryhmän päättelykykyä ei tutkittu; SLI-ryhmän pIQ keskiarvo oli vain 93, josta aiheutuu harhan riski.

«Silva PA, Williams S, McGee R. A longitudinal stud...»7: Aineisto perustuu suhteellisen hyvän sosioekonomisen aseman omaavaan väestöön. 3-vuotiaana kielihäiriöisiksi todetuilla lapsilla oli kuitenkin hyvästä sosioekonomisesta taustasta huolimatta merkittävästi verrokkilapsia heikompi päättelykyky. Keskimääräinen päättelykyky ei lasten kasvaessa heikentynyt (perhetausta ja primaari päättelykyky saattavat olla suojaavia tekijöitä).

Kirjallisuutta

  1. Fey ME, Catts HW, Proctor-Williams K ym. Oral and written story composition skills of children with language impairment. J Speech Lang Hear Res 2004;47:1301-18 «PMID: 15842012»PubMed
  2. Miller CA, Leonard LB, Kail RV ym. Response time in 14-year-olds with language impairment. J Speech Lang Hear Res 2006;49:712-28 «PMID: 16908871»PubMed
  3. Snowling M, Bishop DV, Stothard SE. Is preschool language impairment a risk factor for dyslexia in adolescence? J Child Psychol Psychiatry 2000;41:587-600 «PMID: 10946751»PubMed
  4. Mawhood L, Howlin P, Rutter M. Autism and developmental receptive language disorder--a comparative follow-up in early adult life. I: Cognitive and language outcomes. J Child Psychol Psychiatry 2000;41:547-59 «PMID: 10946748»PubMed
  5. Botting N. Non-verbal cognitive development and language impairment. J Child Psychol Psychiatry 2005;46:317-26 «PMID: 15755307»PubMed
  6. Botting N, Adams C. Semantic and inferencing abilities in children with communication disorders. Int J Lang Commun Disord 2005;40:49-66 «PMID: 15832525»PubMed
  7. Silva PA, Williams S, McGee R. A longitudinal study of children with developmental language delay at age three: later intelligence, reading and behaviour problems. Dev Med Child Neurol 1987;29:630-40 «PMID: 2444484»PubMed