Alzheimerin taudin kulku
Lisätietoa aiheesta
Ari Rosenvall
11.12.2023
- Lähde «Remes A, Hallikainen M, Erkinjuntti T T. Alzheimer...»1.
- Alzheimerin tauti on tyypillisin vaihein etenevä aivosairaus, jonka oireet aiheutuvat
tiettyjen aivoalueiden vaurioista.
- Alzheimerin tauti voidaan diagnosoida jo ennen dementiavaihetta tyypillisen oirekuvan
ja biologisten merkkitekijöiden perusteella.
- Tyypillinen eli muistipainotteinen Alzheimerin tauti alkaa muistioireilla, ja muisti
on koko sairauden ajan vaikeimmin häiriintynyt tiedonkäsittelyn (kognitio) toiminnan
osa-alue. Noin 85 % Alzheimerin tauti -tapauksista on muistipainotteisia.
- Toimintakyvyn heikkeneminen on kiinteästi yhteydessä muistin ja tiedonkäsittelyn häiriöihin.
- Neuropsykiatriset oireet vaihtelevat taudin eri vaiheissa.
- Harvinaisemmat (epätyypilliset) Alzheimerin taudin muodot on kuvattu erikseen (posteriorinen
kortikaalinen atrofia ja logopeninen etenevä afasia, ks. myös «Uudet Alzheimerin taudin diagnostiset kriteerit vuodelta 2021»1).
- Poikkeamat taudin luonnollisessa kulussa viittaavat taudin kulkua muunteleviin liitännäissairauksiin
tai ympäristötekijöihin, jotka tulee tunnistaa ja hoitaa.
Tyypillisin vaihein etenevä aivosairaus
- Alzheimerin tauti on tyypillisin vaihein hitaasti ja tasaisesti etenevä aivosairaus,
johon liittyy selektiivinen aivoalueiden ja neurokemiallisten järjestelmien vaurioituminen.
- Alzheimerin taudin kliininen oirekuva korreloi neurofibrillimuutosten ja synapsien
määrään sekä kolinergiseen vaurioon.
- Oireiden yhteys amyloidimuutoksiin on epäselvä.
- Vuonna 1991 saksalaiset patologit Heiko ja Eva Braak kuvasivat neurofibrillimuutosten
kehittymiseen perustuvan mallin, joka kuvaa Alzheimerin taudin neuropatologisten muutosten
kehittymistä taudin edetessä.
- Braakin ja Braakin mallissa Alzheimerin tauti jaetaan kuuteen eri vaiheeseen:
- I–II:een eli transentorinaaliseen
- III–IV:een eli limbiseen ja
- V–VI:een eli neokortikaaliseen vaiheeseen.
- Alzheimerin taudin kliinisen oirekuvan eteneminen voidaan liittää näihin neuropatologisiin
vaiheisiin.
- On arvioitu, että Alzheimerin tautiin liittyvä aivopatologia alkaa kehittyä 20–30
vuotta ennen ensimmäisten oireiden ilmaantumista.
- Varhaisimmat oireet ilmaantuvat vasta, kun tietty kynnystaso aivomuutoksissa ylittyy.
- Tutkimukset osoittavat, että ensimmäisten oireiden ilmaantuessa on entorinaalisen
kuoren toisen kerroksen soluista hävinnyt jo 57 %.
- Tilanne on analoginen Parkinsonin taudille, jossa motoriset oireet ilmaantuvat, kun
substantia nigran pigmentoituneista hermosoluista vähintään noin 60 % on tuhoutunut.
Aivomuutosten valikoiva alueellinen lisääntyminen ja oirekuva
- Kuhunkin neuropatologiseen vaiheeseen liittyy tyyppioireita, jotka johtuvat aivopatologian
paikantumisesta kyseisessä vaiheessa.
- Kliininen oirekuva kehittyy ajallisesti ennustettavassa järjestyksessä aivopatologian
lisääntymiseen liittyen, ja se voidaan myös jakaa eri vaiheisiin:
- oireeton eli prekliininen vaihe
- varhainen Alzheimerin tauti
- lievä Alzheimerin taudin dementia
- keskivaikea ja vaikea Alzheimerin taudin dementia.
- Koska ensimmäiset aivomuutokset ilmaantuvat muistitoimintojen kannalta keskeisille
alueille, ohimolohkon sisäosiin, ovat oppimis- ja muistivaikeudet taudin varhaisimmat
kliiniset oireet.
- Taudinkuvaa hallitsevat koko taudin ajan lisääntyvät kognitiivisen toiminnan häiriöt,
ja muistitoiminnot ovat kaikissa taudin vaiheissa vaikeimmin vaurioitunut kognitiivisen
toiminnan osa-alue.
- Taudin edetessä kehittyy neuropsykiatrisia oireita ja toimintakyky heikkenee, mikä
on vahvasti yhteydessä kognitiiviseen suorituskykyyn.
- Alzheimerin taudin neuropatologisten vaiheiden ja niihin liittyvien tyypillisten oirekuvien
tunteminen on tärkeää.
- Tähän perustuu potilaan ja omaishoitajan informointi taudin luonteesta ja ennusteesta.
- Se antaa viitekehyksen odotuksille hoidon vaikutuksista ja toisaalta auttaa tunnistamaan
tilaa pahentavia oheissairauksia, jotka saattavat aiheuttaa odottamattomia poikkeamia
taudin luonnollisessa kulussa.
Oireeton Alzheimerin tauti
- Tässä vaiheessa aivomuutokset rajoittuvat transentorinaalisen ja entorinaalisen kuorikerroksen
alueelle (transentorinaalinen, I–II vaihe).
- Suurin osa potilaista on oireettomia, mutta joillakin voidaan jo tässä vaiheessa todeta
lievä kognitiivinen heikentyminen, mild cognitive impairment (MCI).
- Tarkoissa neuropsykologisissa tutkimuksissa voidaan osoittaa lievää heikentymistä
episodisen muistin tehtävissä henkilöillä, joilla on suuri riski sairastua Alzheimerin
tautiin.
Varhainen Alzheimerin tauti
- Ensimmäiset subjektiiviset oireet, oppimisen työläys ja unohtamisen korostuminen (episodisen
muistin häiriö), ilmaantuvat useimmille limbisessä vaiheessa (III–IV vaihe).
- Sairastuneella ei yleensä vielä tällöin ole dementia-asteista oirekuvaa, vaan hän
luokittuu MCI-ryhmään (CDR 0,5); tosin osalla potilaista voi jo olla lievä Alzheimerin
taudin dementia.
- Tässä vaiheessa aivomuutokset ovat lisääntyneet siten, että entorinaalisen kuorikerroksen
toisen solukerroksen soluista noin 60 % ja neljännen solukerroksen soluista noin 40
% on tuhoutunut ja neurofibrillimuutoksia on kehittynyt myös hippokampukseen sekä
ympäröiville limbisille alueille.
- Oireet liittyvät muistin kannalta tärkeän alueen, sisemmän ohimolohkon, vaurioon,
joka alkaa näkyä myös magneettikuvauksessa entorinaalisen kuorikerroksen ja hippokampuksen
atrofiana (volyymin vähenemisenä).
- PET- ja SPET-tutkimuksissa voidaan havaita hippokampuksen, gyrus cinguluksen ja talamuksen alueella aineenvaihdunnan ja verenkierron heikkenemistä.
- Toimintakyky arkielämässä on yleensä vielä hyvä.
- Neuropsykologisissa tutkimuksissa voidaan tässä vaiheessa todeta selvää heikkenemistä
erityisesti kielellisen muistin tehtävissä, kuten loogisen kertomuksen tai sanalistan
mieleen palauttamisessa.
- Laadullisesti merkittävä muutos on mieleen painetun materiaalin kato (unohtaminen).
- Opitun aineksen viivästetty mieleen palautus on selvästi heikentynyt, eivätkä vihjeet
paranna odotetusti suoritusta.
- Vaikka terve ikääntyminen voi aiheuttaa lievää heikkenemistä mieleen painamisen (oppimisen)
tehossa, ei tällaista korostunutta opitun materiaalin katoa tapahdu.
- Eräät seurantatutkimukset ovat osoittaneet, että kliinisesti varma Alzheimerin tauti
on kehittynyt vuoden seurannan jälkeen noin 10–15 %:lle ja viiden vuoden seurannan
jälkeen noin 50–75 %:lle niistä MCI-potilaista, joilla neuropsykologisessa
tutkimuksessa on todettu tällainen muistihäiriö.
Lievä Alzheimerin tauti
- Laajempialainen ja arkiselviytymistä selvästi rajoittava muistin ja tiedonkäsittelyn
heikentyminen, dementia, liittyy taudin neokortikaaliseen vaiheeseen (V–VI
vaihe), jolloin entorinaalinen kuorikerros ja hippokampus vaurioituvat edelleen, patologisia
muutoksia esiintyy laaja-alaisesti limbisillä alueilla ja lisääntyvästi prefrontaalisen
tai temporoparietaalisen kuorikerroksen assosiatiivisilla alueilla.
- Isoaivojen sisäosista aivokuorelle nousevat yhteydet vaurioituvat (ns. irtikytkeytyminen),
mikä heikentää aivokuoren kohdealueiden toimintatehoa.
- Selvimmät muutokset voidaan osoittaa etuaivojen syvistä kolinergisistä tumakeryhmistä
(Meynertin tumakkeesta) laaja-alaisesti aivokuorelle ja hippokampukseen leviävissä
yhteyksissä.
- Lähes kaikki neuropatologisesti neokortikaalisessa vaiheessa olevista potilaista ovat
kliinisesti dementoituneet.
- Muistin lisäksi myös muut kognition osa-alueet alkavat heiketä, erityisesti toiminnanohjaus,
kielellinen ilmaisu ja havaintotoiminnot.
- Sanojen löytäminen ja nimeäminen vaikeutuvat (dysfaattiset vaikeudet), prefrontaalialueen
toimintahäiriöön liittyvä toiminnanohjauksen ja prosessoinnin hitaus lisääntyy ja
sujuvuus ja aloitekyky heikkenevät (dyseksekutiiviset oireet).
- Kognitiivisten toimintojen muutokset vaikeuttavat suoriutumista monimutkaisissa toiminnoissa,
kuten taloudellisten asioiden hoidossa, rahankäytössä tai vieraassa ympäristössä liikkumisessa.
- Magneettikuvauksessa nähdään selvä entorinaalisen kuorikerroksen ja hippokampuksen
atrofia ja usein myös ohimolohkon neokorteksin atrofiaa. PET- ja SPET-tutkimuksissa
tulee usein esille symmetrinen temporoparietaalialueiden aineenvaihdunnan ja verenkierron
heikkeneminen.
Keskivaikea ja vaikea Alzheimerin tauti
- Tässä vaiheessa ohimolohkojen sisäosat ovat lähes täysin tuhoutuneet, esimerkiksi
entorinaalisen kuorikerroksen II kerroksen soluista on jäljellä vain 10 %.
- Itse neokorteksin patologiset muutokset lisääntyvät, mikä magneettikuvauksessa näkyy
yleistyvänä atrofiana.
- Prefrontaalisten ja parietaalisten alueiden vaurioituminen johtaa vaikeisiin eksekutiivisten
toimintojen, hahmotuksen ja kätevyyden häiriöihin.
- Selviytyminen arkielämässä heikkenee edelleen, avun tarve lisääntyy, psyykkisten toimintojen
säätely muuttuu ja ilmaantuu käyttäytymisen muutoksia.
- Osalle potilaista kehittyy tässä vaiheessa ekstrapyramidaalioireita (jähmeys, ilmeettömyys,
hidas kävely) ja vaikeassa dementiassa tulevat myös primaariheijasteet (esim. turpa-,
tarttumis- ja imemisheijaste) esille.
Alzheimerin taudin vaiheet: kliiniset oireet ja löydökset
- Alzheimerin taudin tyypilliset oireet
- lievässä Alzheimerin taudissa (MMSE 18–26, GDS/FAST 3–4, CDR 0,5–1;
CDR-SOB yleensä 4,5–9)
- keskivaikeassa Alzheimerin taudissa (MMSE 10–22, GDS/FAST 4–6, CDR 1–2)
ja
- vaikeassa Alzheimerin taudissa (MMSE 0–12, GDS 6–7, CDR 2–3)
- on tiivistetty taulukoissa «Lievän Alzheimerin taudin taudinkuva (MMSE 18–26, GDS 3–4, CDR 0,5–1)....»1, «Keskivaikean Alzheimerin taudin taudinkuva (MMSE 10–22, GDS 4–6, CDR
1–2)....»2 ja «Vaikean Alzheimerin taudin taudinkuva (MMSE 0–12, GDS 6–7, CDR 2–3)....»3.
Varhainen Alzheimerin tauti
- Varhaisessa Alzheimerin taudissa tunnusomaisia oireita ovat:
- asiakokonaisuuksien oppimisen vaikeutuminen
- uusien nimien muistamisen työläys
- vieraan kielen hallitsemisen vaikeus
- hidastuminen ja epävarmuus työssä
- vaikeudet erityisesti vaativissa ja uusissa tilanteissa
- harrastusten ja tapahtumien seuraamisen vähentyminen
- stressioireet, uupumus ja alavire.
- Tutkimukseen hakeudutaan usein läheisen tai muun ulkopuolisen aloitteesta.
- Haastattelussa potilas yleensä kuvaa muistivaikeuksia olevan vähän tai pyrkii vähättelemään
niitä.
- Potilaan omasta mielestä niitä esiintyy vain ajoittain tai ei ollenkaan eivätkä ne
haittaa paljoakaan selviytymistä jokapäiväisistä toimista.
- Usein potilas selittelee muistiongelmiaan merkityksettömiksi tai parhain päin: "en
tarvitse enää muistia, kun en ole töissä", "en kuunnellut asiaa tai keskittynyt kunnolla",
"en tullut painaneeksi asiaa tarkasti mieleen".
- Huolimatta muistiongelmien vähättelystä useimmat potilaat ovat lisänneet muistitukien
(esim. kalenterien tai päivyrien) käyttöä.
- Läheinen puolestaan yleensä kuvaa runsaasti uusien asioiden unohtelua (sovittujen
tekemisten unohtelua, samojen asioiden kyselyä tai uutena kertomista).
- Läheisen mielestä muistivaikeudet ovat jatkuvia ja pahentuneet vähitellen pidemmän
ajan kuluessa.
- Muistivaikeudet aiheuttavat ajoittaista avun tarvetta, kuten muistuttamista ja tarkistamista.
- Potilas pystyy asumaan yksin, mutta hyvin usein lähiomaiset ovat lisänneet yhteydenottoja
potilaaseen tarkistellen asioiden sujumista.
- Neuropsykologisessa tutkimuksessa tunnusomaista on episodisen muistin häiriö: kuultujen
tarinoiden ja nähtyjen kuvioiden välitön mieleen palautus on odotettua heikompaa,
sanaluettelon tai sanaparien kertaileva oppiminen on odotettua heikompaa, muistiaineksen
viivästetty muistaminen on heikkoa ja aines katoaa muistista nopeasti, mutta palautusvihjeistä
on vielä hyötyä.
- Suorituksissa saattaa ilmaantua ylimääräisiä mielleyhtymiä ja juuttumista.
- Suunnittelukyky ja toiminnanohjaus alkavat vaikeutua, mikä hidastaa toimintaa uusissa
ja monimutkaisissa testitilanteissa.
- Vaativampi kirjallinen ilmaisu ja käsitteiden käyttö ja sanojen löytäminen alkavat
heikentyä.
- Muut neuropsykologiset löydökset ovat edelleen lieviä.
- MMSE on tyypillisesti normaali tai lähes normaali (24–30), muistisairauden
vaikeusasteen arvioinnissa CDR-luokka 0,5 (CDR-SOB 0,5–4), GDS/FAST 2–3.
Lievä Alzheimerin tauti
- Uusien asioiden mieleen painaminen ja oppiminen ovat heikentyneet siinä määrin, että
siitä on päivittäistä haittaa potilaalle.
- Kaupassa käydään monta kertaa, koska osa tavaroista unohtuu aina.
- Uusien lääkeohjeiden opettelu ei onnistu, vastaanottoajat saattavat unohtua, puhelinkeskustelut
ja sopimukset omaisten kanssa pyyhkiytyvät mielestä.
- Samojen asioiden toistaminen tai kysely on jokapäiväistä.
- Potilas muistaa kohtalaisesti yksittäisiä tapahtumia, mutta niiden keskinäinen aikajärjestys
sekaantuu.
- Muistivihjeistä on vain vähän hyötyä mieleen palauttamisessa.
- Tutkimustilanteessa tulee tyypillisesti esille niin sanottu päänkääntöoire: asiaa
kysyttäessä potilas kääntää vaivihkaa päänsä mukana olevan omaisen tai läheisen puoleen
odottaen tältä vastausta kysymykseen.
- Tässä vaiheessa monet potilaat itsekin myöntävät muistihäiriöt, vaikkakin osalla potilaista
sairaudentunto saattaa olla heikentynyt.
- Muistihäiriöiden lisäksi potilailla on muita kognitiivisia ongelmia, erityisesti
- kielellisiä vaikeuksia
- aloite- ja keskittymiskyvyttömyyttä
- suunnitelmallisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmia
- epävarmuutta liikkua erityisesti vieraassa ympäristössä.
- Keskittymisvaikeuksien takia potilaan on vaikeaa seurata keskustelun juonta suuressa
ihmisjoukossa.
- Suunnitelmallisuuden heikentyminen tulee esille esimerkiksi taloudenhoidossa. Kaappiin
ostetaan samoja tavaroita ja ruokalajit vähenevät.
- Orientaatio alkaa heikentyä, mikä tulee esille epävarmuutena lähimenneisyyden asioiden
tapahtumajärjestyksestä ja taipumuksena eksyä vieraassa ympäristössä.
- Neuropsykiatrisista oireista tyypillisimpiä tässä vaiheessa ovat masennus, lisääntynyt
ärtyvyys, apatia ja tunne-elämän latistuminen.
- Osalle potilaista ilmaantuu lisääntyvää epäluuloisuutta ja paranoidista ajattelua.
Tyypillisimpiä ovat varastamisepäluulot ja mustasukkaisuus.
- Toimintakyky on heikentynyt monimutkaisemmissa päivittäisissä toiminnoissa (talouden
suunnittelu, rahankäyttö, ruoanvalmistus, lääkityksestä huolehtiminen, monimutkaiset
harrastukset).
- Potilas alkaa vetäytyä harrastuksista ja hänelle aiemmin ominaisesta sosiaalisesta
kanssakäymisestä ja pyrkii näin eristäytymään.
- Ajokyky ja oikeudellinen toimintakyky alkavat yleensä heikentyä.
- Monet potilaat laihtuvat, vaikka ravitsemustila olisi hyvä.
- Yleistä motorista hidastumista voi tapahtua. Osalle potilaista voi tulla apraksiaa
silmän seurantaliikkeissä (potilas ei kykene joustavasti seuraamaan esineen liikettä,
vaan silmät jäävät tuijottamaan suoraan eteenpäin tai potilas kääntää katseen suoraan
ääriasentoon), mutta muita merkittäviä somaattisia oireita ei ole havaittavissa.
- Potilas tarvitsee jo päivittäistä ohjausta ja valvontaa, mutta selviytyy vielä yksin
kotona.
Keskivaikea Alzheimerin tauti
- Potilaan sairaudentunto on selvästi heikentynyt, eikä hän enää tunnista asianmukaisesti
selviytymisvaikeuksiaan.
- Lähimuisti on erittäin heikko, minkä takia tavarat ovat jatkuvasti kadoksissa ja potilas
kyselee toistuvasti samoja asioita. Hän ei muista katsomiensa televisio-ohjelmien
sisältöä tai lukemiaan asioita.
- Muistituetkaan eivät auta, koska potilas ei muista tarkistaa muistiin kirjoittamiaan
asioita.
- Kielellisten vaikeuksien takia lähes kaikilla potilailla esiintyy sananhakua ja monimutkaisen
puheen ymmärtämisvaikeuksia.
- Keskittymiskyky on heikko. Tavallisenkin keskustelun seuraaminen tuottaa vaikeuksia,
ja aktiivinen osallistuminen keskusteluun vähenee.
- Orientaatiovaikeudet lisääntyvät: aikaorientaatio on vahvasti häiriintynyt, ja eksymistaipumusta
saattaa esiintyä myös tutummassa ympäristössä.
- Hahmottamisvaikeuksien (agnosia) takia potilaalla saattaa olla vaikeuksia tunnistaa
ympäristöä tai tuttuja kasvoja, jopa omia kasvojaan peilistä.
- Kätevyyden vaikeus (apraksia) lisääntyy, minkä seurauksena kyky käyttää välineitä
heikkenee, eivätkä pukeutuminen, parranajo tai hampaiden harjaus enää onnistu ilman
ohjausta.
- Vaatteiden valinta itsenäisesti ei onnistu, ja usein vaatteiden pukemisessa tarvitaan
ohjausta (pukeutumisapraksia).
- Parrasta saattaa jäädä puolet ajamatta.
- Suunnitelmallisuuden ja kätevyyden häiriöiden takia potilas ei kykene valmistamaan
aterioita ja myös kodinkoneiden käytössä on vaikeuksia.
- Oikeustoimi- ja testamenttikelpoisuus ovat rajoittuneet.
- Potilaan persoonallisuus ja sosiaaliset kyvyt ovat suhteellisen hyvin säilyneet, neuropsykiatrisia
oireita ilmaantuu lisääntyvästi. Neuropsykiatristen oireiden tausta on moninainen.
- Ne voivat johtua vaikeista kognitiivisista häiriöistä, käyttäytymistä ja emootioita
säätelevien aivoalueiden vauriosta, lääkityksestä ja lisäsairauksista tai ympäristötekijöistä.
- Tämän lisäksi myös peruspersoonallisuudella on vaikutusta.
- Vaikeisiin kognitiivisiin häiriöihin liittyvät väärintulkinnat yleistyvät.
- Hahmotushäiriöistä johtuvat kasvojentunnistamisvaikeudet johtavat oman peilikuvan
kanssa seurusteluun tai epäilyihin siitä, että oma aviopuoliso onkin vieras ihminen.
- Hahmottamisvaikeuksien, orientaatiohäiriön ja vaikean muistihäiriön aiheuttama ajassa
taaksepäin siirtyminen saattavat johtaa ongelmiin oman asunnon tunnistamisessa kodiksi,
mikä johtaa pyrkimyksiin lähteä "omaan kotiin", erityisesti pimeään vuorokaudenaikaan.
- Hahmottamisvaikeuksiin ja päättelykyvyn heikkouksiin voi liittyä se, että televisiossa
esitettävät asiat tulkitaan tapahtuvaksi omassa olohuoneessa.
- Nykyisyyden ja menneisyyden asiat sekaantuvat entistä enemmän, omasta mielen sisällöstä
tulevat intruusiot muuttuvat todeksi, ja huoneistossa saattaa vierailla tuntemattomia
tai jo kuolleita henkilöitä.
- Harhaluuloisuus on yleisintä juuri keskivaikeassa dementiassa ja sitä esiintyy 20–50
%:lla potilaista.
- Kadotetut tavarat on varastettu, oma puoliso on vaihdettu.
- Myös mustasukkaisuusparanoia on yleistä.
- Lisääntyvä epävarmuus ja pelko yksin jäämisestä johtavat omaiseen takertumiseen ja
jatkuvaan perässä kävelyyn ("varjostus").
- Masennus ja pelkotilat ovat yleisiä.
- Lisäsairaudet, sopimaton lääkitys ja ympäristön muutokset aiheuttavat herkästi sekavuustiloja.
- Apatia lisääntyy, ja päivät kuluvat sängyssä maaten tai tuolissa istuskellen, ellei
ulkopuolista kannustusta aktiviteettiin ole.
- Tilan lähetessä vaikeaa dementiaa psykomotorinen levottomuus lisääntyy, alkaa esiintyä
katastrofireaktioita ja sisäisen uni-valverytmin häviäminen johtaa päivätorkuskeluun
ja yölliseen valvoskeluun.
- Tällöin alkaa esiintyä myös niin sanottua auringonlaskuilmiötä, jolla tarkoitetaan
illansuussa ilmaantuvaa levottomuutta.
- Toimintakyky on selkeästi alentunut, potilas ei pysty itsenäisesti toimimaan kodin
ulkopuolella, ja hän tarvitsee päivittäistä valvontaa ja apua.
- Potilas ei enää selviä yksin asumisesta, sillä edenneessä keskivaikeassa dementiassa
potilasta tulee valvoa päivittäin. Hän pystyy olemaan vain lyhyitä aikoja kotona yksinään.
- Osalle kehittyy tässä vaiheessa ekstrapyramidaalioireita: jähmeyttä, hitautta ja kasvojen
ilmeettömyyttä.
- Paratonia (tai ns. gegenhalten) on yleistä ja tarkoittaa raajaan reflektorisesti syntyvää
jähmeyttä ja liikkeen vastustusta.
- Silmänliikkeissä tulee esille apraktinen vaikeus seurata sujuvasti esineen liikettä,
mutta muuten somaattiset oireet ovat edelleen vähäisiä.
Vaikea Alzheimerin tauti
- Vaikeassa Alzheimerin taudissa muisti toimii vain satunnaisesti, kielellisten vaikeuksien
takia puheen tuotto ja ymmärtäminen on vähäistä, orientaatio ja keskittymiskyky ovat
heikot ja hahmottaminen ja kätevyys ovat vaikeasti häiriintyneet.
- Neuropsykiatriset oireet ovat moninaisia, ja niitä esiintyy lähes kaikilla potilailla.
- Apatiaa todetaan yli 90 %:lla potilaista.
- Vastustelu, katastrofireaktiot, agitaatio ja levoton vaeltelu on yleistä.
- Masennusta esiintyy edelleen, mutta se saattaa ilmentyä ahdistuneisuutena ja levottomana
käyttäytymisenä.
- Potilas on kaikissa perustoiminnoissa ohjattava tai konkreettisesti autettava.
- Konkreettisen avun tarve ilmaantuu ensin pukeutumiseen, sitten peseytymiseen ja henkilökohtaisen
hygienian hoitoon, sitten WC-toimintoihin ja lopulta syömiseen.
- Avun ja valvonnan tarve on jatkuvaa, eikä potilasta voi jättää yksin. Somaattisia
neurologisia oireita todetaan lähes kaikilla potilailla. Apraktiset tai ekstrapyramidaalisiin
häiriöihin liittyvät kävelyhäiriöt lisäävät kaatuilutaipumusta.
- Apraktisessa kävelyhäiriössä liikkeellelähtö ei tahdo onnistua jalkojen tottelemattomuuden
takia ja kävely muuttuu lyhytaskeliseksi ja leveäraiteiseksi.
- Ekstrapyramidaalisessä häiriössä kävely saattaa olla hidasta ja lyhytaskelista ja
raajat ovat jähmeät ja kasvot ilmeettömät.
- Osalle potilaista kehittyy myös spastisiteetti, vilkastuneet jänneheijasteet ja positiivinen
Babinskin heijaste.
- Primaariheijasteet (tarttumisrefleksi, turparefleksi, imemisrefleksi) tulevat esille,
minkä takia potilas tarraa esimerkiksi ovenkahvoihin eikä pysty irrottamaan otettaan.
Tässä vaiheessa osalla potilaista esiintyy myoklonusta (säpsähtelyä ja raajojen nytkähtelyä)
ja epileptisiä kohtauksia.
- Alzheimerin taudin loppuvaiheessa potilaalla on vain harvoja ilmaisuja, hänen raajansa
jäykistyvät, hän menettää kävelykykynsä, on pidätyskyvytön ja syötettävä (nielemiskyky
säilyy pitkään).
Taulukko 1. Lievän Alzheimerin taudin taudinkuva (MMSE 18–26, GDS 3–4, CDR 0,5–1).
Kognitiiviset oireet |
Toimintakyvyn muutokset |
Neuropsykiatriset oireet |
Somaattiset oireet |
oppimisen heikkeneminen |
keskustelun seuraamisen vaikeutuminen |
apatia, vetäytyminen |
epäselvä laihtuminen |
unohtamisen lisääntyminen |
lukemisen väheneminen |
lisääntynyt ärtyvyys |
|
toiminnanohjauksen hidastuminen |
monimutkaisista harrastuksista vetäytyminen |
masennus |
|
päättelykyvyn heikkeneminen |
talouden suunnittelun vaikeutuminen |
ahdistuneisuus |
|
keskittymiskyvyn heikkeneminen |
rahankäytössä ja kaupassa käynnissä ongelmia |
harhaluuloisuus |
|
sanojen löytämisen vaikeutuminen |
lääkityksestä huolehtimisessa vaikeuksia |
|
|
laskemiskyvyn heikkeneminen |
työkyvyn heikkeneminen, ajokyvyn heikkeneminen, muistitukien käyttö |
|
|
Taulukko 2. Keskivaikean Alzheimerin taudin taudinkuva (MMSE 10–22, GDS 4–6, CDR
1–2).
Kognitiiviset oireet |
Toimintakyvyn muutokset |
Neuropsykiatriset oireet |
Somaattiset oireet |
lähimuisti heikko |
välineelliset toiminnat (IADL) eivät onnistu |
harhaluuloisuus |
epäselvä laihtuminen |
puheen tuottamisen vaikeudet |
ruoanlaitto ei onnistu |
hallusinaatiot, levottomuus |
apraktiset häiriöt, ekstrapyramidaalioireet |
hahmotusvaikeudet, orientaation häiriö |
asianmukaisessa pukeutumisessa vaikeuksia |
vaeltelu |
uni-valverytmin häiriöt |
heikentynyt sairaudentunto |
tavaroiden kadottaminen |
masennus |
|
kätevyyden ongelmat |
eksyminen |
pinnalliset sosiaaliset taidot säilyneet |
|
visuospatiaaliset vaikeudet |
tarvitsee muistuttelua perustoiminnoissa (ADL) |
uni-valverytmin häiriöt |
|
Taulukko 3. Vaikean Alzheimerin taudin taudinkuva (MMSE 0–12, GDS 6–7, CDR 2–3).
Kognitiiviset oireet |
Toimintakyvyn muutokset |
Neuropsykiatriset oireet |
Somaattiset oireet |
rajoittunut puheentuotto |
perustoiminnot (ADL) eivät onnistu ilman apua |
levottomuus |
apraktinen, töpöttävä kävely |
huomattavat puheen ymmärtämisen vaikeudet |
inkontinenssi |
uni-valverytmin häiriöt |
primaariheijasteet |
keskittymiskyvyttömyys |
|
masennus tai apatia |
ekstrapyramidaalioireet |
vaikea apraksia |
|
karkailu |
poikkeava motorinen käytös |
Kirjallisuutta
- Remes A, Hallikainen M, Erkinjuntti T T. Alzheimerin tauti – kliininen kuva
ja diagnoosi. Kirjassa: Muistisairaudet. Erkinjuntti T, Rinne J, Remes A, Soininen
H (toim.) Duodecim 2015;119-136
Artikkelin tunnus: nix00516 (050.044)
© 2024 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim