Takaisin Tulosta

Skitsofrenia

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä
26.3.2020

Käypä hoito -suositus «Skitsofrenia»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Schizophrenia»2

Keskeistä tässä suosituksessa

  • Skitsofrenia kulku voidaan jäsentää vaihekäsityksen kautta, mikä voi auttaa hoidon suunnittelussa, sillä jokainen vaihe edellyttää erilaisia hoito- ja kuntoutustoimenpiteitä.
  • Kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja opastusta psykoosirelapsin varhaisoireiden tunnistamiseen suositellaan liitettäväksi hoitoon psykoosilääkehoidon lisäksi.
  • Osittain toipuneille skitsofreniapotilaille tulisi varhaisessa vaiheessa järjestää heidän toiminta- ja työkykyään parantavaa ja ylläpitävää tuettua kuntoutus- ja työtoimintaa.
  • Skitsofreniapotilaiden somaattista terveyttä suositellaan arvioitavan säännöllisesti ja terveyskäyttäytymistä tuettavan aktiivisesti.

Taudinkuva

  • Skitsofrenia on vakava kehityksellinen mielenterveyden häiriö, jonka oirekuva ja taudinkulku ovat yksilöllisesti vaihtelevia.
  • Skitsofrenia ilmenee erityisesti harhaluuloina, aistiharhoina, aloitekyvyttömyytenä, sosiaalisena vetäytymisenä sekä kognitiivisen toimintakyvyn laskuna.
  • Skitsofreniapotilailla esiintyy myös ahdistus- ja mielialaoireita, unettomuutta sekä itsetuhoisuutta.

Diagnostiikka

  • Skitsofrenian diagnosointi kuuluu psykiatrian tai nuorisopsykiatrian erikoislääkärille.
  • Skitsofreniapotilaan tutkimukseen kuuluvat kliinisen tilan arvion lisäksi psykiatrisen komorbiditeetin, sosiaalisen tilanteen arviointi, neuropsykologinen tutkimus sekä somaattisen terveyden tutkimus.

Taudin vaiheet

  • Psykoosin puhkeamista saattaa edeltää lievien psykoottistyyppisten oireiden värittämä vaihe (vaihe 1), jolloin tavoitteena on ehkäistä psykoosin puhkeaminen.
  • Ensipsykoosin akuuttivaiheessa (vaihe 2) hoidon tavoitteena on psykoosioireiden tehokas vähentäminen ja toimintakyvyn palauttaminen.
  • Mikäli potilaan toipuminen on epätäydellistä (vaihe 3), on tavoitteena edelleen vähentää oireita ja riskiä psykoosin uusiutumiseen.
  • Potilaiden hoidossa, joilla psykoosivaihe on pitkäkestoinen (vaihe 4), korostuvat psykoosilääkehoidon tehostaminen ja toimintakykyä ylläpitävät psykososiaalisen kuntoutuksen muodot.
Taulukko 1. Psykoottisia häiriöitä koskeva kliininen vaihekäsitys.
Vaihe Tilan kuvaus
1 Seurantatutkimusten mukaan ensi kertaa hoitoon tulleista skitsofreniapotilaista (taulukon kohta 2), 28–30 % toipuu täysin yhden tai useamman sairausepisodin jälkeen, 49–53 % toipuu osittain, 13–14 % kroonistuu ja 5–9 %:n taudinkuva vaihtelee.
0 Suurentunut psykoosin riski; ei ajankohtaisia oireita; ensiasteen sukulaisilla vakava mielenterveyden häiriö
1a Lieviä epäspesifisiä oireita; lieviä neurokognitiivisia muutoksia, ahdistusta ja masennusta
1b Psykoosiriskioireita; kohtalaisia neurokognitiivisia muutoksia ja toimintakyvyn heikkenemistä (GAF 70)
2 Ensipsykoosi; huomattavia neurokognitiivisia muutoksia ja toimintakyvyn huomattava heikkeneminen (GAF 30-50)
3a Epätäydellinen toipuminen ensipsykoosista; voi johtaa vaiheeseen 4
3b Psykoosin uusiutuminen ja osittainen toipuminen; jäännösoireita; ensipsykoosiin nähden heikentynyt toimintakyky ja alentunut neurokognitiivinen taso
3c Toistuvia psykoottisia episodeja
4 Vaikea-asteinen, jatkuva psykoosi ja neurokognitiivisten toimintojen defekti

Hoito ja kuntoutus

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

Raimo K. R. Salokangas (puheenjohtaja)

Lauri Tuominen

Hannu Koponen

Tanja Laukkala (Käypä hoito -toimittaja)

Olli Metso

Jorma Oksanen

Sami Pirkola

Asiantuntijat:

Annamari Tuulio-Henriksson

Saana Eskelinen

Työryhmä kiittää osastonylilääkäri Kari Raaskaa, HUS Psykiatria, asiantuntijakommenteista.