Tulosta

Parkinsonin tauti

Käyvän hoidon tiivistelmät
5.11.2015
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologisen Yhdistyksen asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Parkinsonin tauti»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Parkinson's disease»2

Mitä uutta päivityksessä

  • Nuorempien (alle 60–65-vuotiaiden) ja lieväoireisten potilaiden oireita lievittävä hoito suositellaan aloitettavaksi dopamiiniagonistilla tai monoamiinioksidaasi B:n (MAO-B) estäjällä. Tätä vanhemmilla potilailla lääkitys voidaan aloittaa myös levodopalla.
  • Hoito voidaan nuoremmillakin potilailla aloittaa suoraan levodopalla, jos potilas on monisairas tai vaikeaoireinen tai hänellä esiintyy kognitiivisia tai psyykkisiä oireita.
  • Keskivaiheen taudin hoidossa levodopan ohella hyödyllisiä lääkkeitä ovat dopamiiniagonistit, katekolioksimetyylitransferaasin (COMT) estäjä, apomorfiini-injektiot ja mahdollisesti myös MAO-B:n estäjät..
  • Edenneessä taudissa syväaivostimulaatiolla (DBS), duodenaalisella levodopainfuusiolla ja apomorfiini-infuusiolla (10/2015, ei vielä myyntilupaa Suomessa) voidaan auttaa potilaita, joilla esiintyy asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta vaikeita tilanvaihteluita ja lääkityksen aiheuttamia häiritseviä tahattomia liikkeitä.
  • Potilasta tulisi heti diagnoosin varmistuttua ohjata omatoimiseen liikuntaan.
  • Kuntoutuksella voidaan parantaa kävelynopeutta, askelpituutta ja tasapainon hallintaa, vähentää kaatumisia ja parantaa puheäänen voimakkuutta. Etenevässä sairaudessa kuntoutuksen tulos ei ole pysyvä, joten harjoittelua tulee toimintakyvyn säilyttämiseksi toistaa.

Diagnoosi

Taudin keskeisinä motorisina oireina esiintyy bradykinesiaa, rigiditeettiä, lepovapinaa ja tasapaino-ongelmia. Ei-motorisista oireista tavallisia ovat depressio, kognitiiviset muutokset, harhat, lääkitykseen liittyvät impulsiivis-kompulsiiviset häiriöt, virtsarakon toimintahäiriöt ja muut autonomisen hermoston häiriöt, unihäiriöt sekä hajuaistin heikkeneminen. Lisäksi monilla potilailla esiintyy muun muassa ahdistuneisuutta ja kipuja.

Diagnoosi perustuu kliiniseen neurologiseen tutkimukseen, jossa on osoitettava vähintään kaksi taudin keskeistä oiretta ja toisaalta suljettava pois epätyypilliset löydökset.

Aivojen kuvantamistutkimusten perusteella ei voida tehdä Parkinsonin taudin diagnoosia, mutta niitä voidaan käyttää apuna parkinsonismia aiheuttavien tilojen erotusdiagnostiikassa.

Geenitestit voivat potilaan suostumuksesta tulla kyseeseen erityistapauksissa diagnostisen epävarmuuden vähentämiseksi, turhien lisätutkimusten vähentämiseksi, hoitolinjojen selventämiseksi ja perinnöllisyysneuvonnan antamiseksi.

Hoito

Lääkehoito aloitetaan, kun oireista on potilaalle itselleen haittaa. Hoitona käytetään yleisimmin levodopaa (yhdistettynä dekarboksylaasin estäjään), dopamiiniagonisteja (pramipeksoli, ropiniroli ja rotigotiini), MAO-B:n estäjiä (rasagiliini ja selegiliini) ja COMT:n estäjää (entakaponi) «Käytännön suositus hoidon aloittamisesta»1

Varhaisvaiheen hoidossa käytettäviä lääkkeitä ovat MAO-B:n estäjät, dopamiiniagonistit (pramipeksoli «Pramipeksolilla on oireita lievittävää tehoa varhaisvaiheen Parkinson-potilailla.»A, ropiniroli «Ropinirolilla on oireita lievittävää teho varhaisvaiheen Parkinson-potilailla.»A ja levodopa «Levodopa on tehokas Parkinsonin taudin symptomaattisessa hoidossa.»A. Alle 60–65-vuotiailla hoito aloitetaan tavallisesti MAO-B:n estäjällä tai dopamiiniagonistilla. Vanhempien potilaiden hoito voidaan aloittaa levodopalla, MAO-B:n estäjällä tai dopamiiniagonistilla. Levodopa yhdistettynä dekarboksylaasin estäjään on tehokkain Parkinsonin taudin oireita lievittävä lääke.

Aloittamalla hoito dopamiiniagonistilla voidaan lykätä levodopan aiheuttamien motoristen komplikaatioiden syntyä «Pramipeksoli ilmeisesti viivästyttää levodopan komplikaatioiden syntyä varhaisvaiheen Parkinson-potilailla.»B, «Ropiniroli ilmeisesti viivästyttää levodopan aiheuttamien dyskinesioiden ilmaantumista varhaisvaiheen Parkinson-potilailla.»B.

Keskivaiheeseen edenneelle vaiheelle ovat tyypillisiä lääkevaikutuksen voimakkuuden ja ennustettavuuden heikkeneminen sekä taudista itsestään ja sen lääkehoidosta aiheutuvat motoriset komplikaatiot, kuten tilanvaihtelut ja dyskinesiat.

Annosvasteen hiipumisella (wearing off) tarkoitetaan tilannetta, jossa Parkinson-oireet ilmaantuvat, koska levodopan vaikutus ehtii mennä ohi ennen seuraavaa lääkeannosta, mikä aiheuttaa tilanvaihtelun. Tilannetta hoidetaan lääkkeen ottoväliä lyhentämällä ja kerta-annoksia pienentämällä. Myös dopamiiniagonisteilla «Ei-ergot dopamiiniagonistit ovat tehokkaita motoristen komplikaatioiden hoidossa Parkinsonin taudissa.»A ja COMT:n estäjillä «Entakaponilla voidaan tasoittaa levodopahoitoon liittyviä motorisia komplikaatioita Parkinsonin taudissa.»A pystytään tasaamaan tilanvaihtelua ja lyhentämään ”off”-aikaa. Dyskinesioita lievitetään ensisijaisesti dopaminergista lääkitystä vähentämällä.

Jähmettyminen ilmenee paikalleen juuttumisena potilaan yrittäessä kääntyä tai lähteä liikkeelle tai muussa suoriutumispaineita aiheuttavassa tilanteessa. ”Off”-vaiheiden jähmettymistä voidaan hoitaa esimerkiksi levodopa-annosta suurentamalla. Vaikeiden "off"-vaiheiden hoidossa voidaan käyttää ihonalaisesti annosteltavaa apomorfiini-infektioita, joilla saadaan usein hyvä vaste «Apomorfiini ihonalaisina injektioina on ilmeisesti tehokas ja nopea hoito Parkinsonin taudin off-vaiheisiin.»B.

Edenneessä Parkinsonin taudissa kirurginen hoito (aivojen syvien osien sähköinen stimulaatio, DBS) lisää merkitsevästi päivittäistä "on"-aikaa, vähentää motorisia tilanvaihteluja ja dyskinesioita sekä parantaa potilaan motorista tilaa ja elämänlaatua «Linssitumakkeen pallon tai subtalaamisen tumakkeen sähköinen stimulaatio lievittää vuosia useita Parkinsonin taudin oireita.»A. DBS-hoitoa voidaan käyttää myös lääkeresistentissä vapinassa. Levodopainfuusio on ilmeisesti hyödyksi vaikeissa tilanvaihteluissa ja dyskinesioissa «Duodenaalinen levodopahoito lienee hyödyllinen Parkinsonin taudin tilanvaihteluiden hoidossa.»B.

Kaatuilu

Noin puolet Parkinson-potilaista kaatuu useammin kuin kerran vuodessa. Kaatuilu johtuu tasapainon ja asennonsäätelyjärjestelmien rappeutumisesta. Kaatuilua ei pystytä vähentämään lääkehoidolla. Iäkkäiden kaatumisriskiä voidaan kuitenkin pyrkiä pienentämään lihasvoima- ja tasapainoharjoituksilla sekä ympäristön vaaratekijöiden saneeraamisella. Lisäksi juoksumatolla tehtävä intensiivinen tasapainoharjoittelu saattaa vähentää kaatuilua «Tasapainon hallintaa saatetaan voida parantaa Parkinsonin taudissa useilla harjoitusmenetelmillä. Lihasvoiman harjoittaminen yhdistettynä kaatumisia ehkäisevään opetukseen saattaa vähentää kaatumisia 12 kuukauden harjoitusjakson päätyttyä lievää ja keskivaikeaa Parkinsonin tautia sairastavilla.»C.

Parkinsonin taudin erityiskysymyksiä

Tyypillisiä ongelmia ovat impulsiivis-kompulsiiviset häiriöt, ortostaattinen hypotensio, nielemisvaikeudet, depressio, dementia ja hallusinaatiot. Lisäksi esiintyy ahdistuneisuutta, uupumusta, unihäiriöitä, uneliaisuutta, syljen valumista, ummetusta, virtsaamisvaivoja, seksuaalitoimintojen häiriöitä ja kipuja. Osaa ongelmista voidaan lievittää lääkityksellä.

Kuntoutus ja hoidon porrastus

Potilas tulisi heti diagnoosin varmistuttua ohjata omatoimiseen liikuntaan. Potilaat saattavat lisäksi hyötyä fysioterapiasta «Fysioterapiasta on ilmeisesti vähäistä lyhytaikaista hyötyä Parkinsonin taudin motorisiin oireisiin. Erilaisten fysioterapiatekniikkojen tehoeroa ei ole voitu osoittaa.»B, puheterapiasta «Lee Silverman Voice Therapy- ääniterapia (LSVT®) saattaa parantaa äänen voimakkuutta paremmin kuin pelkkä hengitysfunktion harjoittaminen Parkinson-potilailla.»C ja toimintaterapiasta. Parkinsonin taudin diagnoosi, hoidon valinta ja hoitovasteen arviointi kuuluvat ensisijaisesti neurologian erikoislääkärille. Potilaita, joiden tila on vakaa, voidaan seurata perusterveydenhuollossa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologisen Yhdistyksen asettama työryhmä

Eero Pekkonen (pj.)

Sari Atula (Käypä hoito -toimittaja)

Jaana Autere

Johanna Eerola-Rautio

Valtteri Kaasinen

Mikko Kauppinen

Kirsti Martikainen

Hanna Ruottinen

Meri Viljamaa

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Parkinsonin tauti
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko