Takaisin Tulosta

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä
11.2.2021

Käypä hoito -suositus «Kaksisuuntainen mielialahäiriö»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Bipolar affective disorder»2

Keskeinen sisältö

  • Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa esiintyy vaihtelevasti masennus-, hypomania-, mania- tai sekamuotoisia sairausjaksoja ja vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita.
  • Sen tunnistaminen ja huolellinen erotusdiagnostiikka, myös tyypin 1 (mania- ja masennusjaksot vaihtelevat) ja 2 (hypomania- ja masennusjaksot vaihtelevat) välillä, ovat tärkeitä, jotta potilas saa asianmukaista hoitoa.
  • Siihen liittyy runsasta oheissairastavuutta ja suurentunut itsemurhariski.
  • Samanaikaisten päihdehäiriöiden varhainen hoito voi vaikuttaa koko hoidon onnistumiseen.
  • Potilailla esiintyy oireita noin puolet ajasta, jaksojen välinen oireilu on yleistä. Pääosa oireilusta on masennusvoittoista. Depressio on yleisempää ja pitkäkestoisempaa tyypissä 2 kuin tyypissä 1

Diagnosointi

Hoito ja kuntoutus

Taulukko 1. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennus-, mania- ja ylläpitovaiheen hoidossa suositeltavien lääkkeiden tavanomaiset annokset ja tavoitepitoisuudet
Annos tai pitoisuus
1 Mahdollisimman nopea hoitoannoksen tai -pitoisuuden tavoittaminen
2 Myös sekamuotoisen jakson hoidossa
3 Ei naisille, joilla on raskaaksi tulemisen mahdollisuus. Ks. Vältä viisaasti -suositus «Valproaatin käyttöön liittyvät riskit fertiili-ikäisillä naisilla kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa»1
4 Lamotrigiini ei ole tarkoitettu monoterapiaksi tyypin 1 hoidossa.
5 Lamotrigiini ja litium: säännöllinen lääkepitoisuuden seuranta raskauden aikana
6 Käyttöön liittyy kohonnut epämuodostumariski, joskin riski on pieni. Käyttö raskauden aikana vain, jos muita hoitovaihtoehtoja ei ole.
Masennusvaihe Maniavaihe1 Ylläpitovaihe
Aripipratsoli 15–30 mg/vrk2 15–30 mg/vrk
Aripipratsoli, pitkävaik. inj. 400 mg 4 viikon välein
Asenapiini 10–20 mg/vrk2 10–20 mg/vrk
Haloperidoli 2–15 mg/vrk
Karbamatsepiini6 400–1 600 mg/vrk2 400–1 600 mg/vrk
Karipratsiini 1,5 mg 1,5–6 mg
Ketiapiini 300–600 mg/vrk 300–800 mg/vrk 300–600 mg/vrk
Lamotrigiini4,5 50–200 mg/vrk 50–400 mg/vrk
Litium5 0,8–1,2 mmol/l 0,8–1,2 mmol/l 0,6–0,8 mmol/l
Lurasidoni 18,5–111 mg/vrk 18,5–74 mg/vrk
Olantsapiini + fluoksetiini 5 + 20–10 + 40 mg/vrk
Olantsapiini 5–20 mg/vrk 5–20 mg/vrk2 5–20 mg/vrk
Risperidoni 1–6 mg/vrk2
Risperidoni, pitkävaik. inj. 25–50 mg/2 viikkoa
Tsiprasidoni 80–120 mg/vrk2
Valproaatti3 450–600 µmol/l 450–900 µmol/l2 450–900 µmol/l

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Psykiatriyhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä

Kirsi Suominen (pj.)

Susanna Lähteenmäki (kokoava kirjoittaja)

Mervi Antila

Erkki Isometsä

Tanja Laukkala

Esa Leinonen

Mauri Marttunen

Kari Raaska

Minna Sadeniemi

Marko Sorvaniemi

Merja Syrjämäki

Hanna Valtonen

Alpo Vuorio

Asiantuntijat:

Jukka Hintikka

Heli Malm

Niina Matikainen

Työryhmä kiittää psykiatri Elina Kinnusta