Keskeinen sisältö

• Korvatulehdusten hoidon perimmäiset tavoitteet ovat tulehduksen aiheuttaman kivun ja kuulon huononemisen minimointi sekä komplikaatioiden ehkäisy.

Etiologia

• Yleisimmät aiheuttajabakteerit ovat Streptococcus pneumoniae, Haemophilus influenzae ja Moraxella catarrhalis, joita löytyy välikorvaeritteestä 70–90 %:ssa tapauksista «Äkillisen välikorvatulehduksen yleisimmät aiheuttajabakteerit ovat Streptococcus pneumoniae, Haemophilus influenzae ja Moraxella catarrhalis.»A.
• Valtaosassa tapauksista välikorvaeritteestä voidaan löytää myös viruksia, joten useimmilla lapsilla välikorvatulehdus on bakteerien ja virusten aiheuttama sekainfektio.

Diagnoosi

• Äkilliseen välikorvatulehdukseen liittyy lähes aina joko edeltävä tai samanaikainen ylähengitystieinfektio «Ylähengitystieinfektio on äkillisen välikorvatulehduksen merkittävin riskitekijä.»A.
• Äkillisen välikorvatulehduksen oireet ovat pääosin samoja kuin pelkän ylähengitystieinfektion, joten välikorvatulehdusta ei voi luotettavasti diagnosoida oireiden perusteella «Äkillistä välikorvatulehdusta ei voi luotettavasti diagnosoida epäspesifisten oireiden perusteella.»A.
• Korvakipu on ainoa selkeästi äkilliseen välikorvatulehdukseen viittaava oire, mutta sen puuttuminen ei sulje pois tulehdusta «Korvakipu on varsin spesifinen äkilliseen välikorvatulehdukseen viittaava oire, mutta sen puuttuminen ei poissulje äkillistä välikorvatulehdusta.»A.
• Diagnoosi perustuu lääkärin tekemään pneumaattiseen otoskopiaan.
• Tympanometri on erinomainen diagnostiikan apuväline, ja normaali tympanogrammi sulkee käytännössä pois äkillisen välikorvatulehduksen.
  • Diagnoosia ei voi tehdä pelkän tympanometrian perusteella, sillä tympanogrammi on poikkeava myös esimerkiksi liimakorvassa ja tärykalvoreiässä «It appears that tympanogram may be abnormal without acute otitis, but if tympanogram is normal acute otitis is unlikely.»B.
• Äkillisen välikorvatulehduksen diagnostiset kriteerit ovat välikorvaerite, tulehduksen merkit tärykalvolla ja infektioon viittaavat oireet tai löydökset.
• Useimmilla tautia sairastavilla lapsilla tärykalvo on pullottava tai tasainen «Useimmilla akuuttia otiittia sairastavilla lapsilla tärykalvo on samea tai kellertävä ja sen muoto on tasainen tai pullottava.»A.
• Jos tärykalvossa on ilmastointiputki tai puhkeama, diagnoosi perustuu aukon kautta korvakäytävään vuotavan eritteen toteamiseen.

Hoito

• Hoidon aloituksessa ensisijaista on korvakivun tehokas hoito (parasetamoli, ibuprofeeni, naprokseeni, puuduttavat korvatipat).
• Jos äkillisen välikorvatulehduksen kriteerit täyttyvät, suositellaan pääsääntöisesti antibioottihoitoa, koska osalla lapsista antibiootti nopeuttaa oireiden «Antimikrobilääkitys nopeuttaa hieman akuutin otiitin oireiden häviämistä hoidon alussa.»A ja eritteen häviämistä «Antibiootti nopeuttaa välikorvaeritteen häviämistä ainakin osalla lapsista.»A.
• Ensisijaislääkkeeksi suositellaan amoksisilliinia tai amoksisilliini-klavulaanihappoa.
  • Amoksisilliinin käytön puolesta puhuvat sen kapeampi kirjo ja vähäisemmät (suolisto)haittavaikutukset «Antimikrobilääkitys nopeuttaa hieman akuutin otiitin oireiden häviämistä hoidon alussa.»A.
  • Amoksisilliini-klavulaanihapon käytön puolesta puhuu sen teho myös beetalaktamaasia tuottaviin bakteereihin.
• Antibioottihoidon optimaalista kestoa ei tiedetä.
  • Antibioottiresistenssin kehittymisen ja mikrobistoon kohdistuvan muutospaineen vähentämiseksi hoidon kestoksi suositellaan 5–7 vuorokautta.
• Jos päädytään siihen, ettei antibioottihoitoa aloiteta, lapsi tulee tutkia uudelleen 2–3 päivän kuluttua, jollei hän ole selvästi paranemassa.
• Vuotavan putkikorvan hoidossa paikallishoito antimikrobisilla tipoilla 5–7 päivän ajan on ensisijainen hoito.
  • Hoitoon tulee liittää suun kautta otettava antibiootti, jos lapsi on yleissairas tai vuoto jatkuu tippahoidosta huolimatta.

Seuranta

• Korvien jälkitarkastuksen tarve tulisi arvioida jokaisen lapsen osalta yksilöllisesti niin, että otetaan huomioon hänen ikänsä sekä se, mikä merkitys jälkitarkastuksen löydöksellä on lapselle myöhemmin mahdollisesti tehtävien leikkaustoimenpiteiden kannalta.
  • Tärykalvoputkituksen harkinnan kannalta on merkitystä sillä, paraneeko välikorva eritteettömäksi toistuvien tulehdusten välillä vai onko välikorvassa eritettä koko ajan.
• Rutiininomaista jälkitarkastusta ei tarvita oireettomille vanhemmille lapsille, joilla ei epäillä kuulon heikkenemää.
• Jälkitarkastus voidaan toteuttaa otoskopialla tai tympanometrialla. Jos tympanometrialöydös on normaali, otoskopiaa ei tarvita.

Toistuvien välikorvatulehdusten ehkäisy

• Bakteerien lisääntyvän resistenssin vuoksi suositellaan, että pitkäaikainen antibioottiestohoito aloitetaan ainoastaan erikoissairaanhoidon konsultoinnin perusteella.
• Säännöllisesti 5 kertaa päivässä käytetty ksylitolipurukumi tai -mikstuura vähentää välikorvatulehduksen ilmaantumista «Säännöllisesti 5 kertaa päivässä käytetty ksylitoli vähentää äkillisen välikorvatulehduksen ilmaantumista.»A.
• Leikkauspäätös (tärykalvoputkitus, kitarisaleikkaus) on aina yksilöllinen, ja sen tulee perustua leikkaavan lääkärin tekemään kokonaisarvioon, jossa punnitaan toimenpiteestä mahdollisesti saatava hyöty ja sen haitat.
• Proteiiniin konjugoidut pneumokokkirokotteet vähentävät rokotteiden sisältämien pneumokokkiserotyyppien aiheuttamia otiitteja, mutta niiden teho taudin kokonaisilmaantuvuuden vähentämisessä on varsin pieni «Proteiinikonjugoidut pneumokokkirokotteet vähentävät jonkin verran akuutin otiitin ilmaantumista.»A.
• Sekä inaktivoidun että elävän heikennetyn influenssarokotteen on todettu vähentävän äkillisiä välikorvatulehduksia «Influenssarokotteet vähentävät influenssaan liittyvän akuutin otiitin ilmaantumista.»A.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Korva-, nenä- ja kurkkutaudit – pään ja kaulan kirurgia ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n ja Suomen Yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä

Terho Heikkinen (pj.)

Jussi Jero

Tuomas Klockars

Tanja Laukkala (Käypä hoito -toimittaja)

Marjo Renko

Markku Sumanen

Jaana Vuopio