Keskenmenon kokeneille suositellaan neuvolan jälkitarkastusta jo ensimmäisen keskenmenon jälkeen.
Keskenmenot ovat yleisiä: noin 10–15 prosenttia todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon. Useimmiten se tapahtuu ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana.
Keskenmeno tarkoittaa raskauden keskeytymistä ennen 22. raskausviikkoa. Keskenmenon tyypillisiä oireita ovat verinen vuoto ja alavatsakipu. Joissakin tapauksissa keskenmeno voi kuitenkin olla oireeton ja tulla ilmi seulontatutkimuksessa.
Keskenmenoille on useita syitä, mutta suurin osa johtuu alkion kromosomipoikkeavuuksista.
”Noin 50–60 prosenttia johtuu kromosomipoikkeavuuksista, jotka ovat usein niin vakavia, ettei raskaus voi jatkua. Tällöin esimerkiksi keltarauhashormonihoito ei estä keskenmenoa. Onneksi valtaosa kromosomipoikkeavuuksista on yksittäisiä, eikä tilanne yleensä toistu seuraavassa raskaudessa,” Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtaja Maarit Niinimäki kertoo.
Muita riskitekijöitä ovat ikä, elintavat, tietyt krooniset ja gynekologiset sairaudet sekä infektiot. Keskenmenon todennäköisyys kasvaa iän myötä: yli 40-vuotiaiden raskauksista yli puolet keskeytyy.
Älä vähättele surua tai vaikeita tunteita
Uuden Käypä hoito -suosituksen tavoitteena on yhdenmukaistaa keskenmenon kokeneiden valtakunnallisia tutkimus- ja hoitokäytänteitä.
Hoitosuositus korostaa potilaan empaattista kohtaamista, psyykkisen tuen tarjoamisen tärkeyttä, riittävää kivun hoitoa sekä jälkitarkastusta neuvolassa.
On tavallista, että keskenmenon jälkeen koetaan surua, masennusta, vihaa tai muita vaikeita tunteita. Toipuminen on yksilöllistä ja voi kestää pitkään.
”Keskenmenon kokenut tulee kohdata empaattisesti ja kunnioittavasti. Hoitosuositus tarjoaa tähän ohjeita: lääketieteellisiä termejä, kuten ’raskausmateriaali’, on hyvä välttää ja antaa lupa tunteille niitä vähättelemättä. Sensitiivisyyden merkitystä ei voi liikaa korostaa,” Niinimäki toteaa.
Riskitekijöiden kartoitus alkaa perusterveydenhuollossa
Jo yhden keskenmenon jälkeen neuvolassa tulee järjestää jälkitarkastus, jossa varmistetaan toipuminen, tuen tarve ja tarvittaessa ohjataan jatkotutkimuksiin.
”Ensimmäisen keskenmenon jälkeen kartoitetaan elämäntapatekijät, joilla voi olla vaikutusta keskenmenon riskiin. Kahden keskenmenon jälkeen tutkimuksia perusterveydenhuollossa tarkennetaan riskitekijöiden osalta. Kolmen keskenmenon jälkeen käynnistyvät tarkemmat selvitykset erikoissairaanhoidossa,” Niinimäki tiivistää.
Rutiininomainen keltarauhashormonihoito alkuraskaudessa ei pienennä keskenmenon riskiä, etenkään oireettomilla naisilla, joilla ei ole ollut aiempia keskenmenoja.
”Keltarauhashormonin käyttö tukihoitona voi hieman parantaa synnytyksen todennäköisyyttä kolmen keskenmenon jälkeen, jos seuraavassa alkuraskaudessa esiintyy veristä vuotoa. Tutkimusnäytön mukaan yhden tai kahden keskenmenon jälkeen vastaavaa hyötyä ei ole. Joissakin tilanteissa keltarauhashormonista voi olla apua, mutta mikään ihmelääke se ei ole”, Niinimäki sanoo.
Useimmat keskenmenot ovat yksittäisiä, ja suurin osa tulee myöhemmin uudelleen raskaaksi. Valtaosa saa lapsen myös toistuvan keskenmenon jälkeen. Uutta raskautta voi yrittää turvallisesti heti, kun on siihen henkisesti valmis.