Takaisin Tulosta

Antitromboottinen hoito eteisvärinässä

Käypä hoito -kuvat
Käypä hoito -työryhmä Eteisvärinä
26.2.2025
Kuva 1.

Antitromboottinen hoito eteisvärinässä. Pysyvän antikoaglaatiohoidon (AK) aiheellisuus arvioidaan suhteutettuna potilaan yksilölliseen aivohalvauksen vaaraan CHA2DS2VA-riskipisteytystä käyttämällä. Suuren riskin potilailla (CHA2DS2VA ≥ 2) AK-hoito (yleensä suora antikoaglantti) on aiheellinen lähes poikkeuksetta. Keskisuuren riskin potilailla (CHA2DS2VA = 1) AK-hoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti. Siitä voidaan luopua, jos vuotovaara on suuri, potilas ei halua käyttää AK-hoitoa, vaaratekijä (esim. verenpaine) on hoidettu hyvin eikä potilaalla ole muita pienempiä vaaratekijöitä (mm. tupakointi, dyslipidemia, munuaisten vajaatoiminta). Pienen riskin potilaille (CHA2DS2VA = 0) antikoagulaatiohoitoa ei anneta, koska sen hyöty on heillä haittoja vähäisempi. ASA ja ADP-reseptorin salpaajat eivät sovellu heikon tehonsa ja haittavaikutustensa takia eteisvärinään liittyvien tukosten estoon. NNT (number needed to treat) on niiden potilaiden lukumäärä, joista yksi välttää aivohalvauksen lumelääkettä saaneisiin verrattuna yhden vuoden hoidon aikana (ks. lisätietoaineisto «Antitromboottisen hoidon valinta eteisvärinässä»1). Vuotovaaran aiheuttavien toimenpiteiden ja leikkausten ajaksi AK-hoito voidaan tarvittaessa tauottaa suurimman riskin potilaita lukuun ottamatta.

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim