Alaraajojen laskimovajaatoiminta
Käypä hoito -suositus «Alaraajojen laskimovajaatoiminta»1
- Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF) «khp00043.pdf»1
- Patientinformation på svenska «Venös insufficiens»2 (päivitetty potilasversio käännettävänä ruotsiksi)
Alaraajojen laskimovajaatoiminta on yleinen vaiva, jossa jalkojen laskimot eivät kuljeta verta tehokkaasti ylöspäin. Sen oireita voivat olla esimerkiksi turvotus, särky ja suonikohjut. Diagnoosi tehdään oireiden ja tutkimusten perusteella.
Yleistä
Laskimovajaatoiminta johtuu siitä, että jalkojen laskimoissa olevat läpät eivät toimi kunnolla. Tällöin veri pääsee virtaamaan takaisin alaspäin ja paine jalassa kasvaa. Tämä voi ajan myötä aiheuttaa suonikohjuja, turvotusta ja ihomuutoksia.
Vaiva on hyvin yleinen, ja sitä esiintyy kaikenikäisillä aikuisilla, yleisemmin naisilla. Laskimovaivat etenevät hitaasti, ja hoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti.
Riskitekijät
Laskimoiden vajaatoiminnan riskitekijöitä ovat perinnöllinen taipumus, useat raskaudet, naissukupuoli, ylipaino, vähäinen liikunta, pitkä paikallaan seisominen tai istuminen ja aiemmin sairastettu laskimotukos.
Oireet
Laskimovajaatoiminnan oireita voivat olla:
- jalkojen turvotus
- särky tai paineen tunne jaloissa
- väsyminen; jalat tuntuvat raskailta päivän lopussa
- kutina tai pintalaskimoiden näkyminen
- suonikohjut
- ihon tummuminen tai kovettuminen
- haava säären alueella (vaikeimmissa tapauksissa).
Oireet voivat olla samankaltaisia myös muissa jaloista johtuvissa sairauksissa, joten olennaista on sulkea pois muut kyseisiä oireita aiheuttavat sairaudet.
Tutkimukset
Diagnoosin perustana ovat potilaan kertomat oireet, lääkäri tekemä jalkojen tutkimus ja tarvittaessa laskimoiden ultraäänitutkimus.
Lääkäri tutkii potilaan paljaat jalat: näkyykö jaloissa pullottavia suonikohjuja, turvotusta tai ihomuutoksia. Tutkimus tehdään potilaan seistessä.
Laskimoiden ultraäänikuvausta käytetään erityisesti silloin, kun harkitaan kajoavaa hoitoa tai halutaan selvittää laskimovajaatoiminnan tarkka laajuus. Se tehdään erikoissairaanhoidossa, ja samalla suunnitellaan mahdollinen hoito.
Laskimosairaus luokitellaan tutkimusten perusteella erilaisiin vaikeusluokkiin (ks. suosituksen taulukko Laskimovajaatoiminnan vaikeusasteen kliininen luokittelu «https://www.kaypahoito.fi/hoi05030#T1»1).
Olennaista on erottaa toisistaan lievempi eli komplisoitumaton (luokat C2–C3) ja vaikeampi eli komplisoitunut (C4–C6) laskimovajaatoiminta.
Pintalaskimotukos
Pintalaskimotukos on ihon lähellä kulkevan laskimon pieni verihyytymä (tukos). Tukkeutunut laskimo on arka ja iho laskimon päällä ja sen ympäristössä punoittaa.
Pintalaskimotukosta sairastavista jopa 80 %:lla on suonikohjuja. Lisäksi taustalla on usein jokin tukokselle altistanut riskitekijä, kuten tilapäinen liikkumattomuus.
Hoidon tärkein tavoite on estää pintalaskimotukosta etenemästä syväksi laskimotukokseksi (ks. erillinen potilasversio Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia «Syvä laskimotukos (SLT) ja keuhkoembolia (KE) eli keuhkoveritulppa»3).
Yli 5 cm pitkä pintalaskimotukos hoidetaan tavallisesti 6 viikon antikoagulaatiolla eli verenohennuslääkkeellä.
Monenlaisia hoitomuotoja
Suun kautta otettavat valmisteet
Laskimoiden toimintaa parantavat, suun kautta otettavat valmisteet lievittävät ilmeisesti jonkin verran laskimovajaatoiminnan oireita, erityisesti turvotusta.
Lääkinnällinen hoitosukka
Jos kyseessä on oireita aiheuttava, mutta ns. komplisoitumaton (luokat C2–3) laskimoiden vajaatoiminta, lääkinnällinen hoitosukka ei näyttäisi estävän pintalaskimovajaatoiminnan etenemistä. Kompressiohoito saattaa hyödyttää osaa potilaista, etenkin raskaana olevia ja niitä, joiden hoidossa ei edetä kajoavaan hoitoon.
Sen sijaan lääkinnällistä hoitosukkaa eli puristushoitoa (kompressio) käytetään edelleen vaikeamman eli ns. komplisoituneen laskimovajaatoiminnan (luokat C4–C6) hoidossa. Sitä käytetään usein myös kajoavan hoidon jälkeen, jolloin sen käytöstä ja käytön kestosta päättää hoitava lääkäri.
Laskimonsisäiset eli kajoavat hoidot
Kajoava hoito, jolla tarkoitetaan elimistön sisälle ulottuvaa hoitoa, perustuu aina ennen toimenpidettä tehtyyn ultraäänitutkimukseen.
Kajoavaa hoitoa harkitaan silloin, kun laskimovajaatoiminta on komplisoitunut (ihomuutoksia tai haava, luokka C4–C6) tai lievemmässä tapauksessa (luokka C2–C3), kun ultraäänitutkimuksessa nähdään selvä laskimoiden vajaatoiminta.
Valtaosa kajoavista hoidoista voidaan tehdä paikallispuudutuksessa. Toipuminen on yleensä nopeaa, ja toimenpiteet voidaan tehdä poliklinikalla.
Ensisijainen hoito on lämpökatetrihoito (laser- tai radiotaajuushoito) paikallispuudutuksessa. Toimenpide tuhoaa ja tukkii suonen, minkä jälkeen suoni kutistuu ja lopulta häviää. Erityistä jälkiseurantaa ei tarvita, ja potilas voi liikkua heti toimenpiteen jälkeen.
Vaihtoehtona pienemmille suonille ja suonikohjujen hoitoon käytetään vaahtoruiskutusta (vaahtoskleroterapiaa). Siinä suonikohjuun ruiskutetaan vaahtomaista lääkettä ultraääniohjauksessa. Vaahto ärsyttää laskimon seinämää niin, että suoni arpeutuu kiinni. Hoidon jälkeen, yleensä 1–2 viikon kuluessa, käsitelty laskimo tuntuu kovemmalta ja iho voi tummua. Tämä kuuluu normaaliin paranemisreaktioon. Muutokset häviävät vähitellen kuukausien aikana, ja suonikohjut pienenevät ja lopulta kuihtuvat pois. Hoito tehdään poliklinikalla, eikä vaadi leikkausta tai nukutusta.
Myös muita, harvemmin käytettyjä hoitomuotoja on kehitetty.
Kajoavan hoidon jälkihoito
Lämpökatetrihoidosta (laser- tai radiotaajuushoito) toipuu yleensä nopeasti, ja vakavat haitat ovat harvinaisia.
Jos veritulpan riski arvioidaan kohonneeksi, voidaan toimenpiteen jälkeen käyttää verenohennuslääkitystä. Lääkityksen tarve ja kesto arvioidaan jokaisen potilaan kohdalla erikseen. Arviossa huomioidaan esimerkiksi ruumiinrakenne, tupakointi, estrogeenivalmisteiden käyttö ja aiemmat veritulpat.
Työhön paluun ajankohta vaihtelee ammatin mukaan. Useimmat voivat palata työhön heti tai viimeistään viikon kuluessa. Vaahtohoito ei yleensä aiheuta poissaoloa työstä.
Avoleikkaus
Pinnallisten laskimoiden avoleikkaus on selvästi raskaampi hoito kuin suonensisäiset hoidot. Sitä tehdään ainoastaan satunnaisesti, sillä toipuminen kestää pidempään eikä hoidon pitkäaikainen hyöty ole parempi kuin lämpökatetrihoidossa.
Omahoito
Omahoidolla voidaan sekä lievittää oireita että tukea hoitoa:
- liiku päivittäin ja tee pohjelihasjumppaa
- vältä pitkäkestoista seisomista ja istumista
- nosta jalkoja ylös lepohetkinä
- käytä kompressiosukkia, jos niitä on sinulle suositeltu
- kiinnitä huomiota painonhallintaan
- vältä tiukkaa vaatetusta, joka haittaa verenkiertoa
- käytä tarvittaessa kipulääkettä lyhytaikaisesti pintalaskimotukoksen yhteydessä.
Hoidon porrastus
Avoterveydenhuollossa on tärkeää havaita potilaat, jotka sairastavat komplisoitunutta laskimovajaatoimintaa (luokat C4–6). Heidät tulee ohjata erikoissairaanhoidon tutkimuksiin ja hoitoon.
Jos luokan C2–3 laskimovajaatoiminta aiheuttaa haittaavia oireita, on erikoissairaanhoidon kiireetön tutkimus ja arvio myös heille aiheellinen.
Komplisoitumaton pintalaskimotukos voidaan hoitaa avoterveydenhuollossa, mutta ainakin toistuvien pintatukosten jälkeen on laskimovajaatoiminnan hoidon tarve syytä arvioida erikoissairaanhoidossa.
Seuranta
Lievä laskimovajaatoiminta ei yleensä vaadi säännöllistä seurantaa.
Komplisoituneen laskimovajaatoiminnan tai toimenpiteen jälkeinen seuranta tehdään terveydenhuollosta saatujen ohjeiden mukaan.
Jos oireet lisääntyvät, suonikohju vuotaa verta tai jalkaan ilmestyy haava, hoitoon tulee hakeutua viiveettä.
Sairaus lukujen valossa
30–40 % aikuisista kärsii laskimovajaatoiminnasta, joka aiheuttaa oireita. Lieviä pintalaskimolaajentumia on jopa 80 %:lla väestöstä. Suonikohjujen ilmaantuvuus työikäisillä on noin 1 % vuodessa.
Pintalaskimotukoksen yhteydessä todetaan jopa 25–30 %:lla samanaikainen syvä laskimotukos.
Lisätietoa aiheesta
- Terveyskirjasto: Suonikohjut «https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00331»2
- Terveyskylä / Verisuonitalo: Mitä suonikohjut ovat? «https://www.terveyskyla.fi/verisuonitalo/suonikohjut/tietoa-suonikohjuista/mita-suonikohjut-ovat»3
- Järjestöjen sosiaaliturvaopas «https://sosiaaliturvaopas.fi/»4 kokoaa yhteen tiedot sosiaaliturvasta.
Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.
Tekijät
Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen «Alaraajojen laskimovajaatoiminta»1 pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.
Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, verisuonikirurgian erikoislääkäri, osastonylilääkäri Karoliina Halmesmäki Helsingin yliopistosta ja HUS:n Vatsakeskuksesta ja Käypä hoito -toimittaja, ylilääkäri, ortopedi Ville Mattila TAYS:sta.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.