Tekstissä esiintyy lääketieteellisiä termejä. Ne on selitetty taulukossa «Lääketieteellisiä diabeettiseen munuaistautiin liittyviä termejä....»1.

Yleistä

Ensimmäinen merkki diabeteksen munuaistaudin kehittymisestä on yleensä valkuaisen (proteiinin) erittyminen virtsaan eli lisääntynyt albuminuria. Osalla potilaista diabeteksen munuaistauti näyttäytyy GFR:n eli glomerulussuodoksen alentumisena ilman lisääntynyttä albuminuriaa.

Kun munuaisten toiminta huononee, valkuaisen määrä virtsassa lisääntyy. Lopulta tilanne saattaa johtaa krooniseen munuaistautiin.

Tyypin 1 diabetesta sairastavista noin reilulle 30 prosentille erittyy virtsaan valkuaista siinä vaiheessa, kun tauti on kestänyt 25 vuotta. Jos verenglukoosi ja verenpaine saadaan hyvälle tasolle, osalla potilaista tilanne pysyy ennallaan tai jopa korjaantuu niin, ettei valkuaista enää erity virtsaan.

Tyypin 2 diabetesta sairastavista 18 prosentilla valkuaista erittyy virtsaan jo siinä vaiheessa, kun sairaus todetaan (suomalainen tutkimus vuodelta 1990). 10 vuoden kuluttua sitä todetaan jo 25–35 prosentilla. Myös tyypin 2 diabeteksessa albuminuria voi korjaantua normaaliksi.

Vain pieni osa potilaista päätyy dialyysiin eli keinomunuaishoitoon.

Vuonna 2023 tyypin 2 diabetes oli tavallisin ja tyypin 1 diabetes toiseksi tavallisin munuaiskorvaushoitopotilaiden diagnoosi Suomessa.

Riskitekijöihin tulee kiinnittää erityistä huomiota

Korkea ikä on tärkein diabeteksen munuaistaudin riskitekijä.

Tyypin 1 diabetesta sairastavilla tärkeimpiä riskitekijöitä ovat taudin pitkä kesto ja miessukupuoli, tyypin 2 diabetesta sairastavilla taas diabeteksen toteaminen jo nuorella iällä.

Muita riskitekijöitä ovat huono glukoositasapaino, kohonnut verenpaine, tupakointi, ylipaino ja lihavuus sekä dyslipidemia. Sairauden etenemistä voidaan ehkäistä tehokkaalla ja pitkäkestoisella näihin riskitekijöihin kohdistuvalla hoidolla.

Veren suuri glukoosipitoisuus (verensokeri) on keskeinen riskitekijä. Verenglukoosin hyvä hoitotasapaino on tärkeää kaikille diabetesta sairastaville.

Kohonnut verenpaine on tärkeä diabeteksen munuaistaudin etenemiseen vaikuttava tekijä. Verenpainetavoite on diabeteksen munuaistaudissa yleisesti alle 130/80 mmHg (kotimittauksissa alle 125/80 mmHg).

Tupakoinnin lopettaminen saattaa hidastaa diabeteksen munuaistaudin etenemistä.

Kohonneiden veren rasva-arvojen (kolesteroli, triglyseridit) pieneneminen ei sinällään hidasta diabeteksen munuaistaudin etenemistä, mutta se vähentää sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonitauteihin.

Vähäinen liikkuminen on riskitekijä, ja myös ylipainolla ja lihavuudella on merkitystä; erityisesti keskivartalolihavuus ja viskeraalirasvan (= vatsaonteloon kertyneen liikarasvan) lisääntynyt määrä. Jo 3 kg:n painon väheneminen elintapamuutoksin saattaa pienentää munuaistaudin etenemistä heillä, jolla on tyypin 2 diabetes ja ylipainoa tai lihavuutta.

Raskaana olevilla ns. hypertensiivinen raskaus (pre-eklampsia, aiemmin puhuttiin raskausmyrkytyksestä) on riskitekijä.

Diabetesta ja kroonista munuaistautia sairastavien hoito-ohjeessa suositellaan yksilöllistä ruokavaliota, jossa on runsaasti kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, palkokasveja, kasviproteiinin lähteitä, pehmeitä rasvoja sekä pähkinöitä ja vain vähän prosessoituja lihavalmisteita, runsaasti lisättyä sokeria tai valkoista viljaa sisältäviä tuotteita ja sokerilla makeutettuja juomia. Suolan käyttöä suositellaan rajoittamaan (alle 5 g/vrk).

Tutkimukset

Diabeteksen munuaistaudin diagnoosi perustuu lisääntyneen albumiinin erityksen osoittamiseen virtsasta ja/tai heikentyneeseen munuaisen toimintakokeeseen (ns. laskennallinen kreatiniinipuhdistuma). Seulonnassa suositellaan käytettäväksi aamun kertavirtsanäytettä.

Koska albumiinin eritys vaihtelee päivittäin, ja siihen voi vaikuttaa moni asia, diagnoosi voidaan asettaa, jos todetaan, että diabetesta sairastavan henkilön yli 3 kuukauden välein mitatut tulokset ovat poikkeavia.

Lääkehoito

Verenglukoosin, verenpaineen ja veren kohonneiden rasva-arvojen hoitoon käytetään tarpeen mukaan lääkkeitä elintapahoidon ohella.

Verenpaineen hoitoon suositellaan diabeteksen munuaistaudissa ensisijaisesti ACE:n estäjiä tai angiotensiinireseptorin (ATR) salpaajia, sillä ne ehkäisevät ja vähentävät albuminuriaa sekä hidastavat munuaisten toiminnan heikkenemistä. ACE:n estäjien ja ATR:n yhteyskäyttö ei kuitenkaan ole suositeltavaa, sillä se saattaa aiheuttaa akuutin munuaisvaurion. Näitä lääkkeitä ei suositella käytettäväksi myöskään raskautta suunniteltaessa tai raskauden aikana.

Diabeteslääkityksenä käytetään diabeteksen munuaistautia sairastavilla tyypin 2 diabeteksessa ensisijaisesti SGLT2:n estäjiä. Nämä vähentävät munuaisvaurion pahentumisen riskiä noin 30–40 prosenttia.

Munuaisia suojaavana lääkityksenä voidaan käyttää edellisten lisäksi mineralokortikoidireseptorin estäjää finerenonia tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla.

Veren kohonneiden rasva-arvojen lääkehoitoon käytetään pääsääntöisesti statiineja.

Seuranta

Albumiinin eritystä ja GFR:ää tulee seuloa tyypin 1 diabetesta sairastavilta diabeteksen diagnoosihetkellä sekä vuosittain, kun sairaus on kestänyt 5 vuotta, ja tyypin 2 diabetesta sairastavilta vuosittain diagnosoinnista lähtien.

Kun albuminuria on todettu ja riskitekijöiden hoitoa on tehostettu, hoidon teho varmistetaan 3–6 kuukauden kuluttua. Tämän jälkeen munuaisten toimintaa seurataan vähintään kerran vuodessa.

Lääketieteellisiä termejä

Lisätietoa aiheesta

• Terveyskirjasto: Diabeteksen munuaissairaus (diabeettinen nefropatia) «https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00563»2
• Terveyskylän Munuaistalo «https://www.terveyskyla.fi/munuaistalo»3
• Munuais- ja maksaliitto «https://www.muma.fi/»4 tukee sairastuneiden ja elinsiirron saaneiden sekä heidän läheistensä hyvinvointia ja valvoo heidän oikeuksiaan.

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen «Diabeteksen munuaistauti»1 pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri, ylilääkäri Kaj Metsärinne TYKS:stä ja Käypä hoito -toimittaja, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, terveydenhuoltoon erikoistuva lääkäri Tuula Meinander Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.