Yleistä

Suurin osa suun ja leukojen alueen äkillisistä infektioista on lähtöisin hampaista. Ne ovat useimmiten suun normaalien bakteerien aiheuttamia sekainfektioita.

Infektio leviää useimmiten hampaan juuren alueelta tai puhkeavan pysyvän hampaan ympäryksen tulehduksesta; ahtaalle puhkeavat viisaudenhampaat ovat tästä hyvä esimerkki.

Muita hammasperäisille infektioille altistavia tekijöitä ovat muun muassa hampaan kiinnityskudossairaus (parodontiitti), hammas- tai leukamurtuma ja suun alueelle lähiaikoina tehty kirurginen toimenpide, esimerkiksi tulehtuneen hampaan hankala poisto.

Altistavat tekijät

Hammasperäisen infektion paikalliselle leviämiselle ja infektion yleistymiselle saattavat altistaa seuraavat tekijät:

• hoitamaton hampaisto ja hampaiston huono kunto
• infektion sijainti alaleuan poskihampaassa
• tupakointi, runsas alkoholin tai huumeiden käyttö
• vaikeat pitkäaikaissairaudet, immuunivastetta heikentävät sairaudet ja niiden hoito, psykiatriset sairaudet, dementia, yli 60 vuoden ikä ja diabetes.

Oireet

Hammasperäisen infektion oireita ovat tulehtuneen hampaan seudun kipu ja turvotus. Imusolmukkeet saattavat olla suurentuneet ja hengityskin haista.

Tulehtunut hammas voi olla koputusarka, kohonnut ja liikkuakin hieman. Ien voi olla arka ja turvonnut, ja ikenen reunasta tai ikenestä voi tulla verta tai märkää.

Vakavaan, sairaalahoitoa vaativaan infektioon viittaavat edellä mainittujen oireiden lisäksi vaikeudet niellä, puhua, avata suuta, kääntää päätä tai jopa hengittää. Korkea kuume ja oireiden nopea kehittyminen ovat myös merkkejä vakavasta infektiosta. Jos havaitset yhdenkin näistä oireista, ota pikaisesti yhteyttä terveydenhuoltoon.

Tutkimukset

Suun alueen infektion syitä selvitetään sairastuneen huolellisella anamneesilla (potilaan esitiedoilla), potilaan tutkimisella ja suun alueen kuvantamisella.

Jos potilaalla on merkkejä infektion leviämisestä, yleisoireita tai jokin vakava pitkäaikaissairaus, tarvitaan usein myös laboratoriotutkimuksia.

Mikrobilääkkeiden käyttö hammashoidon yhteydessä

Mikrobilääkkeiden käyttöä harkitaan aina tapauskohtaisesti. Tavallisimmin se on tarpeen ennen infektoituneen alueen kirurgisia toimenpiteitä tai jos potilaan infektioriski on suurentunut merkittävästi sairauden tai sen hoidon vuoksi.

Mikrobilääkehoito (antibioottihoito) ilman tulehtuneen hampaan hoitoa on yksinään tehoton. Infektio hoidetaan ensisijaisesti poistamalla sen syy esimerkiksi poistamalla hammas tai avaamalla paise.

Mikäli mikrobilääkehoitoa tarvitaan, on kerta-annos 30–90 minuuttia ennen toimenpidettä useimmiten riittävä.

Ensisijaisia kerta-annosprofylaksissa käytettäviä lääkkeitä ovat amoksisilliini ja penisilliiniallergisille kefaleksiini tai klindamysiini allergisen reaktion tyypin mukaan.

Jos mikrobilääkehoitoa on infektion vuoksi aiheellista jatkaa hammastoimenpiteen jälkeen, on penisilliini tarvittaessa metronidatsoliin yhdistettynä ensisijainen vaihtoehto. Penisilliiniallergisille käytetään penisilliinin sijasta kefaleksiinia tarvittaessa metronidatsoliin yhdistettynä tai klindamysiiniä allergisen reaktion tyypin mukaan. Tavanomainen hoidon kesto on 3–5 päivää.

Suun huuhtominen klooriheksidiiniä sisältävällä suuvedellä saattaa nopeuttaa tulehduksen paranemista toimenpiteen jälkeen.

Mikrobilääkkeet lasten hammashoidossa

Infektoituneen maitohampaan ensisijainen hoito on sen poistaminen.

Mikrobilääkehoitoa tarvitaan silloin, jos terveellä lapsella on nopeasti etenevä hampaasta lähtöisin oleva infektio, joka aiheuttaa kasvojen turvotusta, kuumetta ja yleistä sairauden tunnetta tai lapsen immuunipuolustus poikkeaa normaalista joko sairauden tai sen hoidon vuoksi.

Ehkäisy

Hampaiston ja leukojen alueen infektiot suositellaan hoidettavan ennen sellaisia leikkauksia, jossa elimistöön asetetaan vierasesine (sydänläppä, nivel- tai verisuoniproteesi), ennen avosydänleikkauksia ja elinsiirtoja sekä ennen voimakkaan, vastustuskykyä alentavan (immunosuppressiivisen) lääkehoidon aloittamista.

Suun infektioiden hoito on tärkeää myös ennen leukojen alueelle kohdistuvaa sädehoitoa ja ennen luukatolääkkeiden käytön aloitusta, etenkin kun lääkkeitä käytetään syöpätaudeissa, sekä niiden aikana.

Seuranta

Potilaan huolellinen seuranta ja selkeiden jatkohoito-ohjeiden ja yhteystietojen antaminen suullisesti ja kirjallisesti on hammasperäisten infektioiden hoidon yhteydessä tärkeää, koska paranemisen etenemistä voi olla vaikea ennustaa.

Varsinaisen infektion hoidon lisäksi tulee huolehtia myös potilaan kipulääkityksestä ja suuhygieniasta.

Jos oireet eivät selvästi lievity 3 vuorokauden kuluessa tai pahenevat, on uusi arvio pikaisesti tarpeen. Nopeasti kehittyneissä infektioissa hoitovaste on hyvä arvioida jo seuraavana päivänä hoidon aloittamisesta.

Potilaan tulee ottaa yhteyttä toimenpiteen tehneeseen hammaslääkäriin tai päivystykseen aina, jos hänelle nousee kuume tai kehittyy muita vakavan infektion merkkejä (ks. potilasversion kohta Oireet).

Yleisyys

Lievät hammasperäiset infektiot ovat yleisiä. Ne ovat useimmiten hoidettavissa käynnillä hammaslääkärissä.

Vakavia, sairaalahoitoa vaativia hammasperäisiä infektioita ilmaantuu 5,4–11 vuodessa 100 000 henkilöä kohden.

Lapsilla vakavat sairaalahoitoa vaativat suun alueen infektiot ovat harvinaisia.

Yleistynyt, sairaalahoitoa vaativa hammasperäinen infektio on hengenvaarallinen.

Hampaiden säännöllinen hoito on paras keino ennaltaehkäistä hammasperäisiä infektioita.

Potilaat, joilla on äkillinen hammasperäinen infektio, tutkitaan ja hoidetaan aina viiveettä. Varhain aloitettu tehokas hoito ehkäisee infektioiden komplisoitumista.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -suosituksen «hoi50090» laatineen työryhmän puheenjohtaja, dosentti, suun mikrobiologian erikoishammaslääkäri, kliininen opettaja, erikoislääkäri, vastuulääkäri Hannamari Välimaa Helsingin yliopistosta ja HUS:sta ja työryhmän Käypä hoito -toimittaja, parodontologian erikoishammaslääkäri Marja Pöllänen Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.