Syömishäiriöt
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n, Suomen nuorisopsykiatrinen yhdistys ry:n ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
18.9.2024
Käypä hoito -suositus «Syömishäiriöt»1
Yleisyys
- Suomessa syömishäiriön on varhaisaikuisuuteen mennessä sairastanut 10,5 % nuorista
aikuisista (17,9 % nuorista naisista ja 2,4 % miehistä).
- Anoreksian (laihuushäiriön) esiintyvyys on naisilla 6,2 % ja miehillä 0,3 %.
- Bulimian (ahmimishäiriön) esiintyvyys on naisilla 2,4 % ja miehillä 0,16 %.
- BEDin (ahmintahäiriön) esiintyvyys on naisilla 0,6 % ja miehillä 0,3 %.
- Muiden syömishäiriöiden esiintyvyys on naisilla 9 % ja miehillä 1,8 %.
- Ruotsissa 2,0 % 6–12-vuotiaista lapsista on sairastanut ARFIDia (syömisen välttämis-
ja rajoittamishäiriötä).
- Maailmanlaajuisesti sairaalahoitoa vaativien syömishäiriöiden ilmaantuvuus lisääntyi
48 % COVID-19-pandemian aikana.
Epäily ja tunnistaminen
- Syömishäiriön mahdollisuutta voi selvittää parilla suoralla kysymyksellä, minkä jälkeen
voi jatkaa tarkentavilla kysymyksillä häiriön luonteesta ja vaikeusasteesta. Kysymykset
tulee suhteuttaa ikätasoon.
- Sopivia aloituskysymyksiä ovat esimerkiksi: "Oletko itse tai onko joku muu ollut huolissaan
syömisestäsi tai painostasi?", "Onko sinulla joskus ollut syömishäiriötä?" ja "Syötkö
joskus poikkeuksellisen suuria määriä ruokaa lyhyessä ajassa?"
- Syömisen häiriintyminen käynnistyy usein elämänmuutoksen, ulkonäköpaineiden, terveellisen
tai liikunnallisen elämäntavan tavoittelun tai stressin ja masennuksen laukaisemana.
- Anoreksian ja bulimian tavalliset ensioireet liittyvät tyypillisesti yrityksiin vaikuttaa
kehon painoon, muotoon ja ulkonäköön. BEDin tyypillinen ensioire on syömisen hallitsemattomuus.
- Tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, varhainen puuttuminen ja hoitoon
ohjaus ovat yhteydessä lyhyempään sairastamisaikaan, vähäisempään osastohoidon tarpeeseen
ja parempaan ennusteeseen.
Samanaikaissairaudet
- Useat psykiatriset samanaikaissairaudet ovat tavallisia syömishäiriöitä sairastavilla
ja joidenkin somaattisten sairauksien ja oireiden riski on suurentunut.
- Osalla syömishäiriötä sairastavista on tiedonkäsittelyyn, tarkkaavuuteen, toiminnanohjaukseen
ja sosiaaliseen havaitsemisen liittyviä neuropsykologisia erityispiirteitä.
- Diagnostiikassa on huomioitava, että vajaaravitsemukseen liittyy usein mielialan vaihtelua,
ahdistuneisuutta, lisääntynyttä toimeliaisuutta sekä joustamattoman, pakonomaisen
toiminnan korostumista.
Lisääntymisterveys
- Raskaudenehkäisy on tärkeää huomioida, sillä raskaus on syömishäiriötä sairastavilla
naisilla tavallista useammin suunnittelematon.
- Syömishäiriötä sairastavat odottajat (riskiraskaus) tulee ohjata äitiyspoliklinikan
seurantaan ja syömishäiriön hoidon piiriin.
Potilaan tutkiminen
- Selvitetään, onko potilaalla syömishäiriö ja muita psyykkisiä tai fyysisiä sairauksia
ja oireita.
- Kartoitetaan häiriintyneen syömiskäyttäytymisen piirteet, vakavuus ja kesto.
- Arvioidaan ravitsemustila ja selvitetään paino- ja kasvuanamneesi (lapset ja nuoret).
- Otetaan tarvittavat laboratoriotutkimukset.
- Arvioidaan potilaan iänmukaista psyykkistä kehitystä ja toimintakykyä sekä lasten
ja nuorten kohdalla perheen vuorovaikutusta ja huoltajien toimintakykyä syömishäiriökäyttäytymisen
osalta.
- Tuetaan ja motivoidaan sairastunutta ja läheisiä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen
muutokseen ja tehdään hoitosuunnitelma.
Hoito
- Hoitosuhteen laadulla on syömishäiriöiden hoidossa korostunut merkitys; ammattilaisen
vastuulla on tehdä parhaansa, jotta suhde olisi psykologisesti turvallinen.
- Pääsääntöisesti läheisten tai perheen mukanaolo hoidossa on tärkeää, ja alaikäisten
potilaiden hoidossa huoltajien mukanaolo on usein välttämätöntä.
- Psykoedukaation tulee kuulua syömishäiriöiden arviointiin ja hoitoon. Psykoedukaatio
voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmämuotoisesti omana interventionaan tai muun hoidon
osana.
- Kaikkien syömishäiriöiden hoito pohjautuu säännölliseen, joustavaan, määrältään riittävään
ja monipuoliseen syömiseen.
- Psykososiaalinen hoito integroidaan saumattomasti kaikkeen hoitoon alusta lähtien,
ja sitä tulee tarjota riittävästi muun hoidon tukena, ei sen vaihtoehtona. Syömishäiriöiden
hoidossa useat psykoterapiamuodot ovat vaikuttavia.
- Lääkehoitoja käytetään pääsääntöisesti syömishäiriöiden psykososiaalisten hoitojen
tukena.
- Syömishäiriöpotilailla voi esiintyä hengenvaarallisia vajaaravitsemustilaan tai tyhjentäytymiskäyttäytymiseen
liittyviä somaattisia komplikaatioita. Näiden tunnistaminen ja päivystyksellinen hoito
on ensiarvoisen tärkeää.
- Samanaikaiset psyykkiset häiriöt ja oireet ja somaattiset sairaudet ja oireet tulee
hoitaa aktiivisesti.
- Työryhmä suosittelee vajaaravitsemustilan korjaamista nopeasti sekä avo- että osastohoidossa,
sillä vajaaravitsemustilan pitkittyminen lisää syömishäiriön pitkittymisen riskiä
ja uhkaa lasten ja nuorten iänmukaista kasvua ja kehitystä.
- Ahmintaoireisissa syömishäiriöissä tulee huomioida painonhallintaan liittyvät kysymykset,
jos potilas niin toivoo ja siihen on lääketieteelliset perusteet. Terveyttä ja hyvinvointia
edistävät elintavat ovat tällöinkin käyttäytymisen muutoksen keskiössä.
- Syömishäiriön hoitoa ei tule evätä potilaan heikon motivaation vuoksi. Muutosmotivaatio,
"toipumisrohkeus", voidaan valita hoidon kohteeksi.
- Syömishäiriöoireet voivat antaa sairastuneelle turvaa ja turruttaa vaikeita tunteita
ja ahdistusta.
- Oireiden psykologisen funktion ymmärrys on olennaista.
- Toipumisen etenemisen merkkejä ovat syömiskäyttäytymisen normalisoituminen, vajaaravitsemuksen
korjaantuminen, ruokaan liittyvän pakonomaisen ajattelun ja muiden psyykkisten oireiden
lievittyminen, sosiaalisen toimintakyvyn koheneminen sekä lapsilla ja nuorilla ikätasoisen
kehityksen eteneminen.
Hoidon porrastus
- Hyvinvointialueilla tulee olla selkeä syömishäiriöiden diagnostiikkaa ja hoitoa koskeva
ohjeistus ja paikallisen hoitoketjun kuvaus.
- Muun muassa varhaiseen tunnistamiseen, hoitoviiveiden minimointiin, somaattisen tilan
arviointiin ja itsetuhoisen syömishäiriöpotilaan tarvitsemaan tukeen tulee panostaa.
- Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä
sovittaessa huomioidaan paikalliset osaajaresurssit ja työnjako. Hoitoon pääsyn on
oltava yhdenvertaista.
- Työryhmä suosittelee, että syömishäiriöiden hoitoa kehitetään suuntaan, jossa vakavia
syömishäiriöitä sairastavat potilaat hoidetaan syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneen
moniammatillisen tiimin toimesta.
- Psyykkinen samanaikaissairastavuus on vakava-asteisissa syömishäiriöissä niihin kietoutunutta
ja hoidon tulee kohdistua kokonaisuuteen ja huomioida somaattiset sairaudet ja oireet.
- Osaamista syömishäiriöistä ja niiden hoidosta tulee palvelujärjestelmässä kehittää
alueelliset tarpeet huomioiden.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistys ry:n, Suomen
Nuorisopsykiatrinen yhdistys ry:n ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
Anu Raevuori (pj.)
Anu-Maria Fabritius
Rasmus Isomaa
Anna Keski-Rahkonen
Jorma Komulainen (Käypä hoito -toimittaja)
Tanja Kuiri-Hänninen
Tanja Laukkala (Käypä hoito -toimittaja)
Milla Linna
Katarina Meskanen
Svetlana Oshukova
Anu Ruusunen
Emma Saure
Yasmina Silén
Monica Ålgars
Artikkelin tunnus: kht00002 (050.101)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim