Käypä hoito -suositus «Ruoka-allergia (lapset)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Food allergy (children)»2
Perusterveydenhuollon tulee havaita tapaukset, joissa on syytä epäillä ruoan aiheuttamaa anafylaksiaa tai esiintyy pitkäaikaisia tai vaikeita iho- tai suolisto-oireita, ja lähettää niistä kärsivät lapset jatkotutkimuksiin. Lievästi oireilevat lapset tutkitaan ja hoidetaan perusterveydenhuollossa.
Taudinmääritys perustuu ravitsemuksessa keskeisten ruokien (käytännössä maidon ja viljojen) osalta ruoka-allergiaan perehtyneen lääkärin valvomaan välttämis-altistuskokeeseen. Muilta osin se perustuu kotona tehtäviin kokeiluihin lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja potilaan huoltajan yhdessä laatiman suunnitelman mukaan. Iho- ja laboratoriotestien hyöty diagnostiikassa on rajallinen.
Hoitona ovat vaikeita oireita aiheuttavan ruoka-aineen määräaikainen välttäminen ja tasapainoinen iänmukainen ruokavalio, jolla taataan lapsen normaali kasvu ja kehittyminen.
Ruoka-allergian esiintyvyys lapsilla on iän mukaan 3–9 %. Tavallisimmat ruoka-aine-allergiat Suomessa ovat maito- ja kananmuna-allergiat. Suurella osalla lapsista ne häviävät ennen kouluikää. Ruoka-aineiden aiheuttamat anafylaktiset reaktiot ovat lapsilla harvinaisia (www «http://www.hus.fi/ammattilaiselle/allergiatutkimuskeskus/anafylaksiarekisteri/Sivut/default.aspx»1).
Äidin välttämisruokavalio ei ehkäise lapsen ruoka-allergiaa, ja se voi suurentaa lapsen ruoka-allergian riskiä. Äidin ei siten tule rajoittaa ruokavaliotaan raskauden ja imetyksen aikana. Lapsen ravitsemussuositusten mukainen monipuolinen ruokavalio näyttää vähentävän ruoka-allergian ilmaantumista. Allergian ehkäisyyn ei suositella kiinteiden ruokien aloituksen viivästyttämistä «Kiinteiden ruokien aloittaminen yksilöllisen tarpeen mukaan 4–6 kuukauden iässä – myös allergiaperheissä – saattaa vähentää ruoka-allergian, allergisten sairauksien tai allergisen herkistymisen kehittymisriskiä.»C. Allergiariskiperheissä ei ole tarpeen poiketa terveen lapsen ravitsemussuosituksista.
Ruoka-allergiadiagnoosin perustana on ruoka-aineella tehtävä valvottu välttämis-altistuskoe. Ravitsemuksessa keskeisten ruoka-aineiden osalta tai tilanteissa, joissa ennakoidaan vaikeita oireita, tehdään välttämisen jälkeen valvottu altistus. Kaksoissokkoaltistusta käytetään, kun tutkitaan viivästyneitä ja vaikeasti tulkittavia reaktioita. Muissa tapauksissa riittää kotona tehtävä kokeilu. Altistuskokeen suorittamiseen ja oireiden vaikeusasteen tulkintaan esitetään yhtenäiset ohjeet.
Äidinmaitoon erittyvien allergeenisten proteiinien pitoisuudet ovat äärimmäisen pieniä, ja ne jäävät selvästi altistustutkimuksissa nähtävien, tavallisten ruoka-aineiden oireita aiheuttavien kynnysarvojen alapuolelle «Ruoka-ainealtistuksessa oireita aiheuttava annos vaihtelee eri ruoka-aineiden välillä voimakkaasti. Ihotestin paukamakoko tai allergeenispesifin IgE:n määrä eivät ennusta luotettavasti reagointiherkkyyttä altistuksessa.»B, «Rintamaidossa mitattavat allergeenipitoisuudet ovat ilmeisesti suurimmillaankin vain mikrogrammoissa.»B. Jos epäillään maitoallergiaa, imettävälle äidille ei suositella eliminaatioruokavaliota.
Allergista herkistymistä mittaavat testit eli ihopistokoe ja allergeenispesifisen IgE-vasta-aineen osoitus seerumista saattavat tuoda apua tilanteisiin, joissa allergian aiheuttaja on epäselvä, ruokavalio on kaventunut epätarkoituksenmukaisesti tai IgE-taso halutaan voimakkaan reaktion vuoksi tarkistaa ennen altistusta. Ongelmana näissä testeissä on se, että niiden tulos korreloi huonosti altistuspositiiviseen ruoka-allergiaan.
Ruoka-allergian diagnostiikkaa parantaa IgE-vasteen mittaaminen ruoka-aineen yksittäisille komponenteille tai valkuaisaineille. Määrittämällä IgE-vaste stabiileille valkuaisaineille pystytään hyvin todennäköisesti erottelemaan voimakkaasti reagoivat potilaat. Eniten tutkimustietoa komponenttidiagnostiikasta on maapähkinän osalta «Maapähkinän Ara h 2 IgE -komponenteille herkistyminen liittyy voimakasoireiseen maapähkinäallergiaan.»A. Komponenttidiagnostiikka tehdään seeruminäytteistä ja niitä voidaan pyytää myös perusterveydenhuollossa.
Hoidon tavoitteina ovat oireiden hallinta, lapsen normaalin kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä mahdollisimman monipuolinen iänmukainen ruokavalio. Oireiden vaikeusasteesta riippumatta tärkeintä on huolehtia ravinnon riittävästä saannista.
Välttämisruokavalio perustuu diagnoosiin. Sen hyöty on antigeenispesifinen ja kestoltaan määräaikainen.
Täysimetystä suositellaan jatkettavaksi 4–6 kuukauden ikään asti. Kiinteiden ruokien antamisen aloittaminen imetyksen jatkuessa on myötävaikuttanut lapsen sietokyvyn kehittymiseen «Kiinteiden ruokien aloittaminen yksilöllisen tarpeen mukaan 4–6 kuukauden iässä – myös allergiaperheissä – saattaa vähentää ruoka-allergian, allergisten sairauksien tai allergisen herkistymisen kehittymisriskiä.»C. Imettävän äidin tulee noudattaa tavanomaista ruokavaliota «Imettävän äidin eliminaatiodieetin hyötyä imeväisen ruoka-allergian hoidossa ei ole pystytty osoittamaan luotettavasti. Ruoka-aineiden karsimiseen imettävältä äidiltä tulee suhtautua varauksella.»B. Yksittäistapauksissa, kun lapsella on vaikeat oireet, voidaan erikoissairaanhoidossa kokeilla imettävälle äidille tilapäistä ruokavalion rajoittamista.
Imeväisiässä oireita aiheuttanutta ruoka-ainetta tulee kokeilla uudelleen 0,5–1 vuoden kuluttua ja sen jälkeen 1–2 vuoden välein.
Mika Mäkelä (pj.)
Tuomas Jartti
Kaija-Leena Kolho
Sanna Poikonen
Sami Remes
Ursula Schwab
Raija Sipilä
Johanna Tulonen-Tapio
Helena Voutilainen