Ruoka-allergia (lapset)
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä
9.6.2025
Käypä hoito -suositus «Ruoka-allergia (lapset)»1
Luonnollinen kulku ja ennuste
- Lasten ruoka-allergioiden esiintyvyys Suomessa on noin 4 %. Yleisimmät allergiat ovat
maito-, kananmuna- ja pähkinäallergia.
- Riskitekijöitä ovat perheenjäsenten allergiset sairaudet, lapsen atooppinen ihottuma
ja kiinteiden ruokien antamisen myöhäinen aloitus.
- Suurin osa maito-, vehnä- ja kananmuna-allergioista väistyy kouluikään mennessä. Pähkinäallergiassa
osuus on paljon pienempi.
- Suuret IgE-pitoisuudet ja herkistyminen stabiileille ruoka-allergeeneille tai usealle
ruoka-aineelle liittyvät hitaampaan toipumiseen.
Patofysiologia
- IgE-välitteisessä ruoka-allergiassa elimistö muodostaa tietyille ruoka-allergeeneille
spesifisiä IgE-vasta-aineita (herkistyminen), jotka sitoutuvat syöttösolujen ja basofiilien
pintaan. Kun ruoka-allergeeni kiinnittyy näihin vasta-aineisiin, solut vapauttavat
välittäjäaineita (esim. histamiini, tryptaasi), jotka aiheuttavat nopeasti ilmaantuvat
allergisen reaktion oireet.
- Herkistyminen ruoka-allergeenille ei kuitenkaan aina johda oireisiin eikä pelkkä IgE-vasta-aineiden
löytyminen merkitse allergiaa.
- Ei-IgE-välitteiset ruoka-allergiat ovat harvinaisia. Oireet kehittyvät tuntien tai
päivien viiveellä. Taustalla on yleensä soluvälitteinen immunologinen prosessi.
Diagnostiikka
- IgE-välitteisen ruoka-allergian diagnoosi perustuu ruoka-aineen syömisen jälkeen ilmeneviin
oireisiin, allergeenispesifisen IgE:n osoittamiseen sekä valvottuihin ruoka-altistuksiin.
- Huolelliset esitiedot ovat tärkein yksittäinen diagnostinen keino.
- IgE-tutkimukset kohdennetaan vain niihin ruoka-aineisiin, joiden epäillään aiheuttaneen
välittömiä allergisia oireita.
- Tarpeetonta IgE-seulontaa ilman ruoka-allergian oireita ja ruokavalion rajoittamista
ainoastaan IgE-pitoisuuksien perusteella tulee välttää.
- Molekyyliallergologia tarkentaa allergioiden diagnostiikkaa tutkimalla herkistymistä
yksittäisille allergeenimolekyyleille. Esimerkiksi maidon kaseiini (Bos d 8), kananmunan
ovomukoidi (Gal d 1) ja pähkinöiden varastoproteiinit ovat stabiileja, mikä tarkoittaa,
että allergeenin IgE:tä sitova rakenne säilyy muuttumattomana sekä kuumennettaessa
että ruoansulatuskanavassa. Herkistyminen näille proteiineille ennustaa vaikeampaa
ja pysyvämpää allergiaa.
- Pienet tai negatiiviset kaseiini- ja ovomukoidi-IgE-pitoisuudet viittaavat kuumennetun
maidon ja kananmunan sietokykyyn.
- Altistus keskeisille ruoka-aineille tehdään erikoissairaanhoidossa diagnoosin varmistamiseksi
sekä allergian vaikeusasteen, oirekynnyksen ja vältön asteen arvioimiseksi.
- Lievät, paikalliset reaktiot tai siitepölyherkistymiseen liittyvät suun ja nielun
oireet eivät vaadi jatkotutkimuksia.
Hoito
- Ensiapulääkkeenä käytetään nopeavaikutteista antihistamiinia (setiritsiini tai levosetiritsiini).
- Epäiltäessä anafylaksiaa annetaan adrenaliinia viivyttelemättä. Potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon
jatkoselvittelyihin ja hänelle opastetaan adrenaliini-injektorin käyttö.
- Vaikean ruoka-allergian ensisijainen hoito on tarkka välttämisruokavalio ja adrenaliini-injektorin
käyttö mahdollisen vahinkoaltistuksen yhteydessä.
- Ruoka-aineen asteittainen käyttöönotto kypsyysastetta ja annosta säätelemällä (ruokatikapuut)
tukee lieväoireisessa ruoka-allergiassa sietokyvyn kehittymistä.
- Vaikeissa tai pitkittyneissä allergioissa (maito, muna, maapähkinä) harkitaan siedätyshoitoa
erikoissairaanhoidossa.
Ennaltaehkäisy
- Uusien ruoka-aineiden käytön aloituksen viivyttämiselle ei ole tieteellisiä perusteita.
- Varhainen kiinteiden ruokien käytön aloitus (ennen 6 kuukauden ikää) vähentää ruoka-allergioiden
riskiä, erityisesti maapähkinä- ja kananmuna-allergioiden osalta.
Suolistokanavaan liittyvät ruoka-allergiat
- Suolisto-oireinen lehmänmaitoallergia on harvinainen lasten vatsavaivojen syy. Diagnoosi
edellyttää valvottua sokkoutettua altistuskoetta erikoissairaanhoidossa.
- Ravinnon proteiinin aiheuttama enterokoliitti (FPIES) on ei-IgE-välitteinen ruoka-allergia,
joka ilmenee voimakkaana oksenteluna, kalpeutena ja väsymyksenä 1–4 tunnin kuluttua
ruoka-aineen nauttimisesta. Tyypillisesti oireet alkavat varhaislapsuudessa ja häviävät
useimmiten 3 ikävuoteen mennessä.
- Eosinofiilinen esofagiitti on harvinainen ruokatorvitulehdus, jonka taustaa ei täysin
tunneta. Tyypillisiä oireita ovat syömisvaikeudet, pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut.
- Hoitona käytetään yleensä protonipumpun estäjiä sekä suun kautta otettavaa paikallista
kortikosteroidia. Epäiltäessä ruoka-allergiaa vältetään tarvittaessa oireita aiheuttavaa
ruoka-ainetta.
Diagnostiikan, hoidon ja seurannan porrastus
- Ennen koulun alkua neuvolassa arvioidaan, onko välttämisruokavalio edelleen tarpeen.
- Perusterveydenhuollossa selvitetään lapsen ravintoanamneesi ja oireet, seurataan kasvua
sekä hoidetaan mahdolliset ihottumat. Lievissä allergiaepäilyissä ohjataan kotikokeilut
ja tarvittaessa puretaan välttämisdieetti. Vaikeissa ruoka-allergioissa varmistetaan
seurannan toteutuminen.
- Erikoissairaanhoitoon ohjataan lapset, joilla epäillään anafylaksiaa, jotka tarvitsevat
ruoka-altistuksen, saavat kohtalaisia tai vaikeita oireita keskeisistä ruoka-aineista
(esim. maito, vehnä, muna) tai joilla ilmenee pitkäkestoisia tai vaikeita iho- tai
suolisto-oireita.
- Lisäksi erikoissairaanhoitoon ohjataan lapset, joiden ruokavalio on supistunut allergiaepäilyn
seurauksena ja joiden välttämisruokavalion purkaminen ei onnistu perusterveydenhuollon
keinoin.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama
työryhmä
Mika Mäkelä (puheenjohtaja)
Péter Csonka
Varpu Elenius
Aino Hyry
Kaija-Leena Kolho
Kati Palosuo
Aleksi Raudasoja (Käypä hoito -toimittaja)
Susanna Salmivesi
Terhi Savinko
Ursula Schwab
Helena Voutilainen
Artikkelin tunnus: kht00015 (050.026)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim