Avokulmaglaukooma

Glaukooma on etenevä sairaus, joka aiheuttaa sairaudelle tyypillisiä vaurioita hermosäiekerrokseen, näköhermonpäähän ja näkökenttään. Suurimmalla osalla potilaista avokulmaglaukooma etenee hitaasti. Poikkeuksena ovat hyvin korkeapaineiset silmät (≥ 30 mmHg) ja painetasosta riippumatta nopeasti etenevät tapaukset, joita tulee seurata ja hoitaa tiiviimmin kuin tavanomaista hitaasti etenevää glaukoomaa. On oleellista organisoida toiminta siten, että järjestelmä havaitsee suuren riskin tapaukset.

Riskitekijät

Glaukooman tärkeimmät riskitekijät ovat kohonnut silmänpaine «Vaikka väestön poikkileikkaustutkimuksissa puolella glaukoomapotilaista silmänpaine on normaali, riski glaukoomavaurioiden syntymiselle kasvaa sitä suuremmaksi, mitä korkeammaksi silmänpaine nousee (erityisesti yli 30 mmHg).»A, korkea ikä «Korkea ikä on avokulmaglaukooman tärkeä vaaratekijä.»A, eksfoliaatio (mykiön hilsetys) yhdessä kohonneen silmänpaineen kanssa «Eksfoliaatiosyndrooma yhdessä kohonneen silmänpaineen kanssa moninkertaistaa avokulmaglaukooma riskin.»B, diabetes «Diabetes saattaa lisätä riskiä sairastua glaukoomaan.»B ja näköhermonpään verenvuoto «Näköhermon pään verenvuoto ilmeisesti lisää glaukooman riskiä, mutta sen puuttuminen ei ole diagnostista.»B. Lisäksi glaukooman riskiä saattavat suurentaa likitaittoisuus «Likitaitteisuus saattaa lisätä riskiä sairastua glaukoomaan.»C, sukurasitus «Positiivinen sukuanamneesi ilmeisesti lisää riskiä sairastua glaukoomaan.»C, etninen tausta «Tumma etninen tausta lisää riskiä sairastua glaukoomaan.»C ja alentunut perfuusiopaine «Alentunut perfuusiopaine näköhermossa saattaa lisätä potilaan riskiä sairastua glaukoomaan.»C.

Diagnostiikka ja seuranta

Glaukoomadiagnoosi ja sen luokittelu perustuvat hermosäiekerroksen, näköhermonpään, näkökentän, silmänpaineen ja kammiokulman tutkimiseen. Taulukossa «hoi37030b.pdf»1 esitetään suositus diagnoosin perusteista.

Seurannassa rakenne- ja toimintamuutokset ilmaantuvat ja etenevät tyypillisesti eri tahtiin: viive voi olla jopa useita vuosia. Hoidon perustana olevat diagnostiset testit ja tutkimuslaitteet antavat toisistaan poikkeavia löydöksiä sekä diagnoosin että sairauden etenemisen osalta. Testien tarkkuus ja herkkyys vaihtelevat vertailutesteittäin suuresti.

Toistaiseksi ei ole julkaistu satunnaistettuja diagnostisia tutkimuksia siitä, minkä testien käyttö seulonnassa, diagnostiikassa ja seurannassa vähentäisi glaukooman aiheuttamaa näkövammaisuutta ja olisi kustannusvaikuttavaa. Diagnostisten testien arviointia vaikeuttavat kultaisen standardin puuttuminen ja julkaistujen tutkimusten suuri harhan riski. Kultaiseksi standardiksi määritelmään liittyvään etenemisen takia soveltunee parhaiten pitkäaikaisseuranta.

Hoito

Hoidon ensisijainen tavoite on ehkäistä glaukooman aiheuttamaa näkövammaisuutta. Sellaisia satunnaistettuja tutkimuksia, joissa näkövammaisuus olisi päätetapahtuma, ei kuitenkaan ole julkaistu. Näkövammaisuuden ehkäisemisen sijasta valtaosa tutkimuksista on keskittynyt hoidon silmänpainetta alentavan vaikutuksen osoittamiseen. Silmänpaineen alentaminen on toistaiseksi glaukooman ainoa hoitomuoto, ja se ilmeisesti ehkäisee glaukoomamuutosten syntymistä okulaarista hypertensiota sairastavilla «Silmänpaineen alentaminen ilmeisesti ehkäisee glaukoomamuutosten syntymistä okulaarista hypertensiota (OHT) sairastavilla potilailla.»B. Tavoitepainetasot esitetään taulukossa «hoi37030d.pdf»2 ja hoitosuunnitelma taulukossa «hoi37030e.pdf»3.

Silmänpainetta voidaan alentaa lääkehoidoilla, kammiokulman laserhoidolla ja leikkauksella.

Hoitomuotoa valittaessa tulee huomioida haittavaikutukset. Hoidon vaikuttavuutta seurataan silmänpaineen alenemisen lisäksi näköhermonpään ja hermosäiekerroksen kuvantamisella ja näkökenttätutkimuksella. Jos vauriot lisääntyvät tai silmänpaine ei laske riittävästi, hoitoa on tehostettava siten, että huomioidaan potilaan ikä, taudin vaikeusaste molemmissa silmissä ja muut sairaudet. Tasapainossa olevan glaukoomapotilaan seurantasuunnitelma esitetään taulukossa «hoi37030f.pdf»4. Käypä hoito -suosituksen täydellisessä versiossa on suunnitelma myös suuririskisen glaukoomapotilaan hoidosta ja seurannasta.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistys ry:n ja Suomen Glaukoomaseura ry:n asettama työryhmä

Anja Tuulonen (pj.)

Eva Forsman

Juha Hagman

Mika Harju

Osmo Kari

Pirkko Lumme

Marja Luodonpää

Marko Määttä

Ville Saarela

Anu Vaajanen

Jorma Komulainen