Takaisin Tulosta

Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä
5.6.2024

Käypä hoito -suositus «Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)»1

Keskeinen sisältö

  • Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (developmental coordination disorder, DCD) on toimintakykyä merkittävästi rajoittava keskushermoston kehityksellinen häiriö, jonka ydinoireita ovat ikään ja kehitystasoon nähden huomattava vaikeus oppia uusia motorisia taitoja ja tuottaa sujuvasti ja tarkasti koordinoituja karkea- tai hienomotorisia liikkeitä sekä motoristen taitojen jääminen huomattavasti ikätovereita heikommiksi.
  • Varhainen tunnistaminen ja varhain aloitetut tukitoimet ovat tärkeitä lapsen tai nuoren toimintakyvyn, osallisuuden ja positiivisen minäkuvan tukemiseksi.
  • On tärkeää pyrkiä ottamaan huomioon DCD:n mahdollisuus myös arvioitaessa lasta tai nuorta, jolla on jokin muu kehityksellinen häiriö, kuten kehityksellinen kielihäiriö, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), autismikirjon häiriö tai oppimisen erityisvaikeus.
  • DCD on kliiniseltä oirekuvaltaan sensomotoristen vaikeuksien ja samanaikaishäiriöiden suhteen heterogeeninen häiriö, ja siihen liittyy suurentunut pitkäaikaisongelmien riski.

Diagnostiikka

  • DCD:n diagnoosi perustuu lapsen tai nuoren sensomotoriikan laadullisten vaikeuksien ja motoriikan suoritustason arviointiin, toimintakyvyn arviointiin arjen toiminnoissa ja lääketieteelliseen tutkimukseen.
  • DCD:n ydinoireita ovat karkea- tai hienomotoristen taitojen oppimisen vaikeudet ja koordinoitujen motoristen liikkeiden ja liikesarjojen laadulliset ongelmat.
  • DCD:hen liittyy myös vaikeus käyttää, soveltaa tai siirtää jo opittuja taitoja muuttuneissa tai uusissa tilanteissa.
  • Sensomotoriset vaikeudet ovat havaittavissa varhaiskehityksestä lähtien ja jatkuvat noin puolella lapsista nuoruuteen ja aikuisuuteen.
  • DCD:n kanssa samanaikaisesti esiintyy usein muita kehityksellisiä, käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöitä.
  • Kliininen oirekuva vaihtelee iän, sensomotoriikan vaikeuksien painottumisen (hienomotoriikka/karkeamotoriikka/tasapaino) ja vaikeusasteen sekä samanaikaishäiriöiden osalta.
Taulukko 1. DCD:n diagnostisen arvion sisältö
  • Esitiedot sensomotoriikan kehityksestä ja motorisista taidoista sekä lapsen tai nuoren toimintakyvystä arjen toiminnoissa
    • Huoltajien haastattelu ja esitäytetyt kyselyt
    • Lapsen tai nuoren haastattelu
    • Palautteet/kyselylomakkeet varhaiskasvatuksesta, koulusta, terapeuteilta
  • Fysio- tai toimintaterapeuttinen tutkimus ja arviointi
  • Lääketieteellinen tutkimus
    • Neurologinen ja somaattinen tutkimus
    • Erotusdiagnostinen arviointi
    • Samanaikaishäiriöiden arviointi
  • Muut yksilölliset tutkimukset tarpeen mukaan
    • Puheterapeuttinen tutkimus
    • Psykologinen tai neuropsykologinen tutkimus
  • Erotusdiagnostisista sairauksista tai vammoista tavallisimpia ovat aistivammat, liikuntavamma, neuromuskulaarisairaudet, neurokutaaniset ja geneettiset oireyhtymät sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet.
  • DCD-diagnoosi voidaan asettaa 5 vuoden iästä alkaen.

Kuntoutus

Yleiset periaatteet

  • DCD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten tukitoimien ja lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelun, toteutuksen ja seurannan tulee tapahtua monialaisena yhteistyönä.
  • Kuntoutuksessa on keskeistä arvioida lapsen toimintakyky kokonaisvaltaisesti sekä tarpeen mukaan suunnitella tukitoimet ja mahdollinen kuntoutusinterventio välittömästi kuntoutuksen asiantuntijoiden ohjauksessa yksilölliset tarpeet huomioiden.
  • Tiedollinen ohjaus ja neuvonta (psykoedukaatio) on aina oleellinen osa lapsen tai nuoren kuntoutusprosessia.

Lääkinnällinen kuntoutus

  • Lääkinnällinen kuntoutus on julkisen tai yksityisen sektorin terveydenhuollon ammattihenkilön toteuttamaa yksilö- tai ryhmäterapiaa, ohjausta ja palvelua. DCD-diagnoosin saaneiden lasten lääkinnällisenä kuntoutuksena on yleisimmin fysio- tai toimintaterapia. Lääkinnälliseen kuntoutukseen luetaan myös kuntoutusneuvonta ja -ohjaus, toiminta- ja työkyvyn arviointi, kuntoutustarpeen arviointi, kuntoutustutkimus, työ- tai toimintakykyä edistävät toimenpiteet, apuvälineet sekä sopeutumisvalmennus.

Muut hoidot

  • Mitä enemmän lapsen osallistuminen harrastustoimintaan tai vapaa-ajan liikkumiseen ikäisiin verrattuna vähenee, sitä suurempi on omahoidon merkitys. Omahoidon tavoitteena on lisätä läheisten ymmärrystä lasten liikunnallisista tarpeista ja tukea läheisiä lapsen kannustamisessa liikunnan ja erilaisten harrastusten pariin.
  • Stimulanttihoitoa ei tule tarjota lapselle tai nuorelle, jolla on DCD, ellei hänellä lisäksi ole lääkehoitoa vaativaa ADHD:tä.

Hoidon porrastus

  • DCD:n arviointi, diagnostiikka, tukitoimet ja lääkinnällinen kuntoutus toteutetaan ensisijaisesti perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoitoon ohjataan ne lapset ja nuoret, joilla todetaan vaikea DCD tai joiden oireisto on samanaikaishäiriöiden vuoksi laaja-alainen.
  • Tukitoimien suunnittelu ja ohjaus voidaan toteuttaa yhdessä lapsen tai nuoren ja perheen kanssa varhaiskasvatuksessa, esi- tai perusopetuksessa sekä toisen asteen koulutuksessa. Mikäli lapsen toimintakyvyn rajoite poikkeaa ikäodotukseen nähden merkittävästi, tukitoimien suunnittelussa ja ohjauksessa on mukana kuntoutuksesta vastaavan tahon terveydenhuollon ammattihenkilö, usein fysio- tai toimintaterapeutti.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä

Heli Sätilä (pj.)

Harri Arikka

Piritta Asunta

Aulikki Lano

Sini Martikainen

Helena Mäenpää

Krista Nuotio (Käypä hoito -toimittaja)

Kati Rantanen

Isa Teeriaho

Helena Tigerstedt

Reetta Tuomisto

Helena Viholainen

Asiantuntijat:

Marja Cantell

Virpi Juvonen-Sorri

Minna Partanen