Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä
5.6.2024
Käypä hoito -suositus «Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)»1
Keskeinen sisältö
- Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (developmental coordination disorder, DCD) on toimintakykyä
merkittävästi rajoittava keskushermoston kehityksellinen häiriö, jonka ydinoireita
ovat ikään ja kehitystasoon nähden huomattava vaikeus oppia uusia motorisia taitoja
ja tuottaa sujuvasti ja tarkasti koordinoituja karkea- tai hienomotorisia liikkeitä
sekä motoristen taitojen jääminen huomattavasti ikätovereita heikommiksi.
- Varhainen tunnistaminen ja varhain aloitetut tukitoimet ovat tärkeitä lapsen tai nuoren
toimintakyvyn, osallisuuden ja positiivisen minäkuvan tukemiseksi.
- On tärkeää pyrkiä ottamaan huomioon DCD:n mahdollisuus myös arvioitaessa lasta tai
nuorta, jolla on jokin muu kehityksellinen häiriö, kuten kehityksellinen kielihäiriö,
aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), autismikirjon häiriö tai oppimisen erityisvaikeus.
- DCD on kliiniseltä oirekuvaltaan sensomotoristen vaikeuksien ja samanaikaishäiriöiden
suhteen heterogeeninen häiriö, ja siihen liittyy suurentunut pitkäaikaisongelmien
riski.
Diagnostiikka
- DCD:n diagnoosi perustuu lapsen tai nuoren sensomotoriikan laadullisten vaikeuksien
ja motoriikan suoritustason arviointiin, toimintakyvyn arviointiin arjen toiminnoissa
ja lääketieteelliseen tutkimukseen.
- DCD:n ydinoireita ovat karkea- tai hienomotoristen taitojen oppimisen vaikeudet ja
koordinoitujen motoristen liikkeiden ja liikesarjojen laadulliset ongelmat.
- DCD:hen liittyy myös vaikeus käyttää, soveltaa tai siirtää jo opittuja taitoja muuttuneissa
tai uusissa tilanteissa.
- Sensomotoriset vaikeudet ovat havaittavissa varhaiskehityksestä lähtien ja jatkuvat
noin puolella lapsista nuoruuteen ja aikuisuuteen.
- DCD:n kanssa samanaikaisesti esiintyy usein muita kehityksellisiä, käyttäytymisen
ja tunne-elämän häiriöitä.
- Kliininen oirekuva vaihtelee iän, sensomotoriikan vaikeuksien painottumisen (hienomotoriikka/karkeamotoriikka/tasapaino)
ja vaikeusasteen sekä samanaikaishäiriöiden osalta.
Taulukko 1. DCD:n diagnostisen arvion sisältö
- Esitiedot sensomotoriikan kehityksestä ja motorisista taidoista sekä lapsen tai nuoren
toimintakyvystä arjen toiminnoissa
- Huoltajien haastattelu ja esitäytetyt kyselyt
- Lapsen tai nuoren haastattelu
- Palautteet/kyselylomakkeet varhaiskasvatuksesta, koulusta, terapeuteilta
- Fysio- tai toimintaterapeuttinen tutkimus ja arviointi
- Lääketieteellinen tutkimus
- Neurologinen ja somaattinen tutkimus
- Erotusdiagnostinen arviointi
- Samanaikaishäiriöiden arviointi
- Muut yksilölliset tutkimukset tarpeen mukaan
- Puheterapeuttinen tutkimus
- Psykologinen tai neuropsykologinen tutkimus
|
- Erotusdiagnostisista sairauksista tai vammoista tavallisimpia ovat aistivammat, liikuntavamma,
neuromuskulaarisairaudet, neurokutaaniset ja geneettiset oireyhtymät sekä tuki- ja
liikuntaelinten sairaudet.
- DCD-diagnoosi voidaan asettaa 5 vuoden iästä alkaen.
Kuntoutus
Yleiset periaatteet
- DCD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten tukitoimien ja lääkinnällisen kuntoutuksen
suunnittelun, toteutuksen ja seurannan tulee tapahtua monialaisena yhteistyönä.
- Kuntoutuksessa on keskeistä arvioida lapsen toimintakyky kokonaisvaltaisesti sekä
tarpeen mukaan suunnitella tukitoimet ja mahdollinen kuntoutusinterventio välittömästi
kuntoutuksen asiantuntijoiden ohjauksessa yksilölliset tarpeet huomioiden.
- Tiedollinen ohjaus ja neuvonta (psykoedukaatio) on aina oleellinen osa lapsen tai
nuoren kuntoutusprosessia.
Lääkinnällinen kuntoutus
- Lääkinnällinen kuntoutus on julkisen tai yksityisen sektorin terveydenhuollon ammattihenkilön
toteuttamaa yksilö- tai ryhmäterapiaa, ohjausta ja palvelua. DCD-diagnoosin saaneiden
lasten lääkinnällisenä kuntoutuksena on yleisimmin fysio- tai toimintaterapia. Lääkinnälliseen
kuntoutukseen luetaan myös kuntoutusneuvonta ja -ohjaus, toiminta- ja työkyvyn arviointi,
kuntoutustarpeen arviointi, kuntoutustutkimus, työ- tai toimintakykyä edistävät toimenpiteet,
apuvälineet sekä sopeutumisvalmennus.
Muut hoidot
- Mitä enemmän lapsen osallistuminen harrastustoimintaan tai vapaa-ajan liikkumiseen
ikäisiin verrattuna vähenee, sitä suurempi on omahoidon merkitys. Omahoidon tavoitteena
on lisätä läheisten ymmärrystä lasten liikunnallisista tarpeista ja tukea läheisiä
lapsen kannustamisessa liikunnan ja erilaisten harrastusten pariin.
- Stimulanttihoitoa ei tule tarjota lapselle tai nuorelle, jolla on DCD, ellei hänellä
lisäksi ole lääkehoitoa vaativaa ADHD:tä.
Hoidon porrastus
- DCD:n arviointi, diagnostiikka, tukitoimet ja lääkinnällinen kuntoutus toteutetaan
ensisijaisesti perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoitoon ohjataan ne lapset ja
nuoret, joilla todetaan vaikea DCD tai joiden oireisto on samanaikaishäiriöiden vuoksi
laaja-alainen.
- Tukitoimien suunnittelu ja ohjaus voidaan toteuttaa yhdessä lapsen tai nuoren ja perheen
kanssa varhaiskasvatuksessa, esi- tai perusopetuksessa sekä toisen asteen koulutuksessa.
Mikäli lapsen toimintakyvyn rajoite poikkeaa ikäodotukseen nähden merkittävästi, tukitoimien
suunnittelussa ja ohjauksessa on mukana kuntoutuksesta vastaavan tahon terveydenhuollon
ammattihenkilö, usein fysio- tai toimintaterapeutti.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n asettama
työryhmä
Heli Sätilä (pj.)
Harri Arikka
Piritta Asunta
Aulikki Lano
Sini Martikainen
Helena Mäenpää
Krista Nuotio (Käypä hoito -toimittaja)
Kati Rantanen
Isa Teeriaho
Helena Tigerstedt
Reetta Tuomisto
Helena Viholainen
Asiantuntijat:
Marja Cantell
Virpi Juvonen-Sorri
Minna Partanen
Artikkelin tunnus: kht00150 (050.132)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim