Guidelines International Network (GIN) -kongressi järjestettiin syyskuun puolivälissä vielä varsin kesäisen lämpimässä Genevessä. Kongressiosallistujiaoli 516 yhteensä 48 maasta. Sessioita järjestettiin 94 ja postereita oli esillä 84. Käyvästä hoidosta suullisia esityksiä oli mukana kaksi: Juha Ahonen esitteli kliinikoiden ja potilaiden näkemyksiä taloudellisen tiedon tuomisesta hoitosuosituksiin ja kliiniseen päätöksentekoon ja Aapo Tahkola esitteli työkalua, jonka avulla hoitosuositustyöryhmät voisivat jatkossa arvioida ja vertailla annettavien suositusten aiheuttamia nettoterveyshyötyjä.
Kolme nostoa kongressin annista:
1) Innovaatiot ja kumppanuudet terveyden edistämiseksi kaikilla sektoreilla on vapaa suomennos kongressin tämän vuoden teemasta, joka englanniksi kuului “Innovation and Partnerships for Health in All Policies”. Teema näkyi kongressin sessiotarjonnassa ja keskusteluissa siten, että aiemmilta vuosilta ja Käyvän hoidon toiminnassa jo osin rutiiniksikin muotoutuneita tuttuja teemoja (mm. potilaiden osallisuus, implementaatio, kustannusvaikuttavuus, tekoäly) käsiteltiin monipuolisesti. Planetaarinen terveys ja hoitosuositusten rooli kestävässä kehityksessä olivat Käyvän hoidon näkökulmasta erityiset kotiin tuomiset. Terveydenhuollosta aiheutuu noin 5 % maailman päästöistä, ja näistä osa on vähähyötyisiä hoitoja. Vältä viisaasti -suositukset ovat yksi keskeinen keinomme vaikuttaa planetaariseen terveyteen.
2) Näyttöön perustuva tutkimus eli evidence based research oli aiheena plenary-luennossa ja ainakin kahdessa muussa sessiossa. Maailmassa tehdään paljon tutkimushukkaa, eli tutkitaan aiheita samoilla asetelmilla ja PICO-kysymyksillä, joista tietoa on jo olemassa riittävästi, eikä tutkimuksella saada siten uutta tietoa. Evidence based research -kongressi kokoontuu aiheen ympärille tarkemmin vielä tänä vuonna Bergenissä Norjassa 19.–21.11.2025.
3) Hoitosuosituksen ”six pack”. Mielenkiintoisen, hoitosuosituksia kliinikkonäkökulmasta arvioivan puheenvuoron piti plenary-luennollaan tsekkiläinen anestesiologi Vladimir Cerný, joka esitteli ajatuksensa hoitosuosituksen six packistä. Hänen mukaansa kliinikot pitävät hoitosuosituksia joskus liian pitkinä, runsastekstisinä ja monimutkaisina sekä formaatiltaan hankalakäyttöisinä (esim. PDF). Hän kertoi arvostavansa hoitosuosituksia, joissa rautaisessa kunnossa on ns. hoitosuosituksen six pack: 1) keskeiset sidosryhmät ovat mukana jo työn alussa (eivät vasta lausuntokierroksella, ei ylhäältä alas -protokollaa), 2) hoitosuositus sisältää selkeitä ja lyhyitä suosituslauseita, 3) hoitosuositusten sisältö on realistinen ja suositukset arjessa kliinikon sovellettavissa, 4) metodologia on luotettavaa ja läpinäkyvää, 5) implementoinnin tukitoimia käytetään; hyvä hoitosuositus on sellainen, jota on helpompi noudattaa kuin olla noudattamatta ja 6) hoitosuositus on ajantasainen. Todennäköisesti moni kliinikko voi näihin kuntokriteereihin yhtyä. Käyvän hoidon six pack taitaa olla ainakin jo hyvin piirtymässä.
Ilona Mikkola, toimituspäällikkö