Cochrane-katsauksessa «Claudino AM, Hay P, Lima MS ym. Antidepressants fo...»1 analysoitiin ensin 40 tutkimusta masennuslääkkeiden käytöstä anoreksian hoidossa. Seitsemän tutkimusta hyväksyttiin mukaan katsaukseen. Näistä neljässä verrattiin masennuslääkettä lumelääkkeeseen ja kolmessa masennuslääkkeitä toisiinsa. Metodologisten puutteiden (pieni otos, suuret luottamusvälit yms.) vuoksi suurimmasta osasta tuloksia ei voitu tehdä meta-analyyttistä vertailua. Yhteensä 178 potilasta oli satunnaistettu, lumekontrolloiduissa tutkimuksissa 120 potilasta ja vertailututkimuksissa 58. Potilaat olivat pääasiassa nuoria aikuisia. Kuudessa tutkimuksessa keski-ikä oli 20 ja 30 vuoden välillä, yhdessä keski-ikä oli noin 17 vuotta. Useimmat lumekontrolloiduista tutkimuksista koskivat osastohoitopotilaita. Kaikissa tutkimuksissa lääkkeen lisäksi potilaat saivat myös muuta hoitoa. Kaikissa tutkimuksissa oli tuloksen mittaamiseen käytetty painon nousua, kuusi tutkimusta arvioi syömishäiriötä tai muuta psykopatologiaa.
Neljässä lumekontrolloidussa tutkimuksessa ei voitu osoittaa, että masennuslääkkeiden käyttö vaikuttaisi painon nousuun, syömishäiriöoireisiin tai liitännäishäiriöihin.
Satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu, seitsemän viikon mittainen tutkimus «Attia E, Haiman C, Walsh BT ym. Does fluoxetine au...»2 fluoksetiiniannoksen (60 mg/vrk) tehosta 16–45-vuotiaiden sairaalapotilaiden hoidossa (N = 31, fluoksetiini 15, lume 16) ei osoittanut tilastollisesti merkitseviä eikä kliinisesti merkittäviä eroja anoreksiapotilaiden hoitoryhmien välillä.
Kummankin potilasryhmän tila koheni selvästi sairaalahoidon aikana.
Takautuvassa sairaalapotilasaineiston analyysissa «Ferguson CP, La Via MC, Crossan PJ ym. Are seroton...»3 havaittiin, että 24:n SSRI-lääkkeitä nauttivan (keski-ikä 23 vuotta) ja 16 potilaan (keski-ikä 21 vuotta), joilla ei ollut käytössä SSRI-lääkkeitä, välillä ei ollut merkitseviä eroa EDI-asteikon missään osatekijässä.
Takautuvassa tutkimuksessa «Holtkamp K, Konrad K, Kaiser N ym. A retrospective...»4 32 nuoruusikäistä (keski-ikä 14,5 ± 1,4 vuotta) anoreksiapotilasta tutkittiin sairaalahoidon aikana sekä 3 ja 6 kuukauden seurannassa (BMI, syömishäiriö psykopatologia, masennus, pakko-oireet). 6 kuukauden seurannassa tutkittiin lisäksi takautuvasti potilaiden saamaa lääkehoitoa. 19 potilaalla oli SSRI-lääkitys, 13:lla ei.
Kun verrattiin ilman lääkitystä olevia SSRI-ryhmän potilaisiin, ei BMI:ssä ja pakko-oireiden pistemäärissä ollut eroa lääkityksen alkaessa, mutta sen sijaan lääkitystä saavilla oli enemmän syömishäiriöpsykopatologiaa ja masennusoireita, kun lääkitys aloitettiin.
Ryhmien välillä ei ollut eroa uudelleen sairaalaan joutumisessa. Samoin ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa minkään psykopatologiaa mittaavan asteikon perusteella.
APA:n hoitosuositus «APA Practice Guidelines for eating disorders 2023....»5 päätyy samaan suositukseen kuin tässä esittämämme. Englantilaisessa hoitosuosituksessa «NICE. Eating disorders. Recognition and treatment....»6 todetaan, ettei lääkehoito ole ensisijainen hoitomuoto anoreksiassa. APA:n suosituksen mukaan masennuslääkkeitä voidaan käyttää liitännäishäiriöiden hoitoon.
Cochrane-katsauksessa «Hetrick S, Merry S, McKenzie J ym. Selective serot...»7 on arvioitu masennuslääkkeiden (SSRI-lääkkeet) tehokkuutta ja haittavaikutuksia (mukaan lukien itsetuhoinen käyttäytyminen tai itsetuhoiset ajatukset) verrattuna lumelääkkeisiin lasten ja nuorten masennuksen hoidossa. Hauista löydetyistä tutkimuksista 10:ssä oli käytettävää tietoa. Potilaat olivat 6–18-vuotiaita, joko avo- tai osastohoidossa, ja heillä oli diagnosoitu masennus joko DSM IV:n tai ICD-10:n luokituksen kriteerien mukaisesti.
8–12 viikon hoidon jälkeen masennuslääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla oli todettavissa vaste verrattuna lumelääkkeeseen (RR 1,28, 95 % luottamusväli 1,17–1,41). Näyttöä oli myös itsetuhoisuuden lisääntymisestä (RR 1,80, 95 % luottamusväli 1,19–2,72).
Kirjoittajien mukaan tulosten tulkinnassa tulee olla varovainen; riskin kliininen merkitys jää epäselväksi.
Katsauksessa ei selvitetty SSRI-lääkkeiden käytettävyyttä syömishäiriöisillä nuorilla.