Takaisin

Estrogeenihoidon vaikutus luunmurtumien esiintyvyyteen menopaussin ohittaneilla naisilla

Näytönastekatsaukset
Marjo Tuppurainen
12.2.2014

Näytön aste: A

Estrogeenihoito vähentää nikama-, ranne- ja lonkkamurtumia menopaussin ohittaneilla naisilla.

Tanskalaiseen tutkimukseen «Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormo...»1 osallistui yhteensä 2 016 naista (ikä 45–58 vuotta, aika menopaussista 3–24 kuukautta), jotka oli kutsuttu tutkimukseen mukaan suuremmasta koko väestöstä kerätystä satunnaisotoksesta (osallistumisprosenttia ei ilmoitettu). Tutkimus jakautui satunnaistettuun ja ei-satunnaistettuun osaan. Satunnaistetussa osassa 502 naista allokoitiin hormonihoitoon (HT), 504 ei hoitoa saaneeseen ryhmään. Ei-satunnaistetussa osiossa seurattiin 221 omin päin hormonihoidon aloittanutta naista sekä 789:ää naista, joilla ei ollut hormonihoitoa. HT koostui suun kautta otettavasta sekventiaalisesta 2 mg – 1 mg estradiolista + 1 mg noretisteroniasetaatista naisilla, joilla oli kohtu, sekä 2 mg jatkuvasta estradiolista naisilla, joilta kohtu oli poistettu.

Seuranta-aika oli 5 vuotta. 140 naiselle sattui kaikkiaan 156 murtumaa. HT:n käyttöön liittyvän murtumien vähenemisen suhteen satunnaistettu ja ei-satunnaistettu osa eivät eronneet toisistaan. ITT-analyysissä havaittiin murtumien kokonaisesiintyvyyden laskuun viittaava ”trendi” (suhteellinen riski 0,73, 95 % luottamusväli 0,50–1,05); rannemurtumissa (radius ja ulna) havaittiin merkitsevä ero (suhteellinen riski 0,45, 95 % luottamusväli 0,22–0,90). Muiden murtumien suhteen (lonkka, nikamat) ei havaittu merkitseviä eroja.

Mikäli tuloksia laskettaessa otettiin mukaan vain ne naiset, jotka todella olivat käyttäneet HT:tä ohjeiden mukaisesti, havaittiin merkitsevä pieneneminen sekä murtumien kokonaisesiintyvyydessä (suhteellinen riski 0,61, 95 % luottamusväli 0,39–0,97) että käsivarren murtumissa (suhteellinen riski 0,24, 95 % luottamusväli 0,09–0,69). Muiden murtumien suhteen erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalaisessa Women´s Health Initiative (WHI) -tutkimuksessa «Cauley JA, Robbins J, Chen Z ym. Effects of estrog...»2 16 808 postmenopausaalista 50–79-vuotiasta naista satunnaistettiin saamaan konjugoitua estrogeenia 0,625 mg/vrk + medroksiprogesteronia 2,5 mg/vrk tai lumelääkettä 5,6 vuoden ajaksi. Vastemuuttujina olivat kaikki osteoporoottiset luunmurtumat sekä luun tiheys (alaryhmässä). 735/8 506 (8,6 %) HT-ryhmän ja 896/8 102 (11,1 %) lumelääkeryhmän naisista sai murtuman (vaarasuhde 0,76, 95 % luottamusväli 0,69–0,83). HT-ryhmässä tapahtui 52 lonkkamurtumaa verrattuna 73 murtumaan lumeryhmässä (vaarasuhde 0,67, 95 % luottamusväli 0,47–0,96), vastaavat murtumien lukumäärät käsivarressa olivat 189 ja 245 sekä selkärangassa 41 ja 60 (tilastollista merkitsevyyttä ei ilmoitettu). Lonkkamurtumien ilmaantuvuus oli 52/8 506 (0,6 %) HT-ryhmässä ja 73/8 102 (0,9 %) lumeryhmässä, absoluuttinen riskin alenema 0,3 % ja NNT 333 potilasta viiden vuoden ajan HT:lla hoidettuna.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalaisen Women´s Health Initiative (WHI) -tutkimuksen «Anderson GL, Limacher M, Assaf AR ym. Effects of c...»3 ”estrogen alone” alaryhmään kuuluivat naiset, joilta oli kohtu poistettu. Osallistujat saivat konjugoitua estrogeenia 0,625 mg/vrk tai lumelääkettä. Tässä ryhmässä päävastemuuttujana oli sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus. Hoidon turvallisuuden suhteen tärkein seurattava muuttuja oli rintasyövän ilmaantuvuus. Lisäksi seurattiin murtumien ja useiden muiden tautitilojen ilmaantuvuutta. Tutkimus keskeytettiin ennenaikaisesti viiden vuoden seurannan jälkeen. Hoito lisäsi merkitsevästi aivoinsultin (vaarasuhde 1,39, 95 % luottamusväli 1,10–1,77) vaaraa, ei vaikuttanut sepelvaltimotaudin vaaraan ja pienensi lonkkamurtuman vaaraa (vaarasuhde 0,61, 95 % luottamusväli 0,41–0,91). Lisäksi havaittiin ”trendi” rintasyövän vähenemisen suuntaan (vaarasuhde 0,77, 95 % luottamusväli 0,59–1,01). ”Kokonaistautitaakka” ei muuttunut merkitsevästi.

Tutkijat eivät suositelleet konjugoitua estrogeeniä kroonisten sairauksien ehkäisyyn postmenopausaalisilla naisilla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomalaisessa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Randell KM, Honkanen RJ, Kröger H ym. Does hormone...»4 seurattiin 7 217 postmenopausaalista naista (ikähaarukka 47–56 vuotta) 5 vuoden ajan. Verrattaessa niitä 2 670 naista, jotka olivat käyttäneet HT:tä niihin, jotka eivät olleet käyttäneet, oli murtumien kokonaisesiintyvyyteen liittyvä suhteellinen riski 0,69 (95 % luottamusväli 0,55–0,81), vastaavat luvut käsivarren murtuman suhteen olivat 0,49, 95 % luottamusväli 0,36–0,66). Kaikkia murtumia esiintyi hormonihoitoa jatkuvasti käyttäneiden joukossa viiden vuoden seurannan aikana 94/1 335 (7 %) verrattuna 352/3 335 (10,6 %) ei koskaan hormonihoitoa käyttäneiden joukossa. Vastaavat luvut käsivarren murtumien suhteen olivat 22/1 335 (1,6 %) ja 145/3 335 (4,3 %) sekä kategoriassa ”muut murtumat” 72/1 335 (5,4 %) ja 207/3 335 (8,1 %).

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Englantilaisessa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Banks E, Beral V, Reeves G ym. Fracture incidence ...»5 seurattiin 138 737 postmenopausaalista, 50–69 vuoden ikäistä naista keskimäärin 2,8 vuotta murtumien esiintyvyyden suhteen. Naiset olivat alun perin osa Million Women Study -kohorttia. Seurannan alussa HT:tä käyttävillä kaikkien murtumien esiintyvyyden suhteellinen riski HT:tä ei-käyttäviin verrattuna oli 0,62 (95 % luottamusväli 0,58–0,66). Tuhatta potilasvuotta kohti laskettuna oli hormonihoitoa käyttäneillä lonkkamurtumien esiintyvyys 0,23 ja kaikkien murtumien 9,2; vastaavat luvut ei koskaan hormonihoitoa käyttäneiden joukossa olivat 0,47 ja 15,6. Hyödyllinen vaikutus ei eronnut erilaisia hormonivalmisteita sisältäneiden HT-tyyppien välillä. Hormonien käytön hyöty hävisi noin vuodessa niiden käytön lopettamisen jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormo...»1: Mutkikas design. Tutkimukseen saattaa olla valikoitunut keskimääräistä motivoituneempia naisia. Silti komplianssi (tässä 65 %) saattaa olla ongelma. Aikainen postmenopausaalinen vaihe kyseessä.

«Cauley JA, Robbins J, Chen Z ym. Effects of estrog...»2: Tutkijat selvittivät hormonihoidon vaikutusta myös ”kokonaistautitaakkaa” kuvaavaan indeksiin. Hyödyllistä vaikutusta ei todettu eivätkä tutkijat suositelleet tällaisen hormonihoidon käyttämistä luunmurtumien ehkäisyyn.

«Randell KM, Honkanen RJ, Kröger H ym. Does hormone...»4: 7 217/13 100 alkuperäisestä materiaalista lopulta sisältyi seurattavaan kohorttiin – avoin kohorttitutkimuksiin liittyville johtopäätöstä vääristäville tekijöille. HT:tä ei tarkemmin määritelty.

«Banks E, Beral V, Reeves G ym. Fracture incidence ...»5: Nikaman ulkopuoleisia murtumia ei ole eritelty.

Kirjallisuutta

  1. Mosekilde L, Beck-Nielsen H, Sørensen OH ym. Hormonal replacement therapy reduces forearm fracture incidence in recent postmenopausal women - results of the Danish Osteoporosis Prevention Study. Maturitas 2000;36:181-93 «PMID: 11063900»PubMed
  2. Cauley JA, Robbins J, Chen Z ym. Effects of estrogen plus progestin on risk of fracture and bone mineral density: the Women's Health Initiative randomized trial. JAMA 2003;290:1729-38 «PMID: 14519707»PubMed
  3. Anderson GL, Limacher M, Assaf AR ym. Effects of conjugated equine estrogen in postmenopausal women with hysterectomy: the Women's Health Initiative randomized controlled trial. JAMA 2004;291:1701-12 «PMID: 15082697»PubMed
  4. Randell KM, Honkanen RJ, Kröger H ym. Does hormone-replacement therapy prevent fractures in early postmenopausal women? J Bone Miner Res 2002;17:528-33 «PMID: 11874244»PubMed
  5. Banks E, Beral V, Reeves G ym. Fracture incidence in relation to the pattern of use of hormone therapy in postmenopausal women. JAMA 2004;291:2212-20 «PMID: 15138243»PubMed