Systemaattisessa katsauksessa «Pape J, Herbison AE, Leeners B. Recovery of menses...»1 tarkasteltiin pääasiassa alle 30-vuotiailla anoreksiapotilailla tehtyjä tutkimuksia, joissa oli arvioitu 1) BMI:n, kehon painon tai kehon koostumuksen yhteyttä kuukautisten palaamiseen (vähintään yhdet kuukautiset) (n = 19) tai 2) kuukautisten palaamiseen kuluvaa aikaa (n = 21). Kuukautisten palaamiseksi BMI:n tuli suurentua tasolle 17,7 +/- 1,4 kg/m² – 22,9 +/- 2,5 kg/m² ja kehon rasvapitoisuuden tasolle 18–28 %. Muilla parametreillä arvioituna kuukautiset palasivat, kun 91–95 % iän, sukupuolen ja pituuden mukaisesta mediaanipainosta oli saavutettu tai BMI saavutti 24.–27. persentiilin tason. Normaalipainon saavuttamisen jälkeen kuukautiset palasivat 35–54 %:lla anoreksiapotilaista heti ja 80–100 %:lla pidemmän seuranta-ajan kuluessa (50 +/- 33 päivää – 14 +/- 12 kuukautta). Suurempi BMI kuukautisten poisjäämisen aikaan oli yhteydessä suurempaan BMI:hin kuukautisten palatessa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Tutkimusten kesken esiintyi vaihtelua amenorrean ja kuukautisten paluun määritelmissä sekä tavassa kuvastaa kehon painoa (BMI, BMI-persentiili, prosentti iän, sukupuolen ja pituuden suhteen arvioidusta mediaanipainosta), osassa tutkimuksista seuranta-aika oli lyhyt ja potilasaineistot pieniä.

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Traboulsi S, Itani L, Tannir H, ym. Is body fat pe...»2 selvitettiin nuoruusikäisten ja nuorten aikuisten anoreksiapotilaiden kehon rasvaprosentin ja kuukautisten palaamisen yhteyttä painon korjaantumisen jälkeen. Kaikkiaan 7 tutkimusta (yhteensä 366 potilasta, ikä 12–45 vuotta) sisällytettiin katsaukseen rajausten jälkeen (kirjoitettu englannin kielellä, alkuperäistutkimuksia pitkittäisasetelmassa, eteneviä tai takautuvia havaintotutkimuksia, kokeellisia tai kvasikokeellisia kontrolloituja tai kontrolloimattomia tutkimuksia, merkittävä painonnousu tai painon normaalistuminen) ja meta-analyysiin sisällytettiin 6 tutkimusta. Kehon rasvaprosentti oli määritetty ihopoimumittauksella (n = 1), bioimpedanssilla (n = 1) tai DXA:lla (n = 5). Meta-analyysissä arvioitiin kehon rasvaprosentin eroa painon korjaantumisen jälkeen niiden potilaiden välillä, joilla kuukautiset palasivat tai eivät palanneet. Meta-analyysin perusteella kehon rasvaprosentti oli (SMD) 3,74 (95 % luottamusväli 2,26–5,22) prosenttiyksikköä suurempi niillä, joilla kuukautiset palasivat (I² =57 %, kohtalainen heterogeenisyys). Kehon rasvaprosentti oli itsenäinen kuukautisten palaamisen ennustetekijä, ja kehon rasvaprosentin 1 prosenttiyksikön suurenemisen arvioitiin lisäävän kuukautisten palaamisen todennäköisyyttä 15–20 %. Kuukautiset palasivat, kun kehon rasvaprosentti oli keskimäärin 21 %.

• Tutkimuksen laatu: tasokas kelvollinen
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Tutkimuksia oli vähän, ja potilasaineistot olivat pieniä. Rasvaprosentin mittaukseen oli käytetty eri menetelmiä. Muita mahdollisia kuukautisten palaamiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten energiansaantia, liiallista fyysistä rasitusta tai psykologisia stressitekijöitä, ei arvioitu.

Yleiskommentti: Mikäli kuukautiset eivät palaa riittävän seuranta-ajan tai 6–12 kuukauden kuluessa BMI:n normaalistumisesta tai sen BMI-tason saavuttamisesta, jossa kuukautiset jäivät pois, voivat pieni kehon rasvapitoisuus, liiallinen fyysinen rasitus tai psyykkinen stressi selittää kuukautisten puuttumista. Amenorreaa voi siis selittää yksilölle liian pieni paino, vaikka BMI olisi normaalialueella.