Systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa «IJzelenberg W, Oosterhuis T, Hayden JA, ym. Exerci...»1 löytyi 23 satunnaistettua vertailututkimusta, joissa oli yhteensä 2 674 potilasta. Useimmissa tutkimuksissa potilaat olivat keski-ikäisiä miehiä ja naisia. Tutkimuksista 78 % oli tehty joko Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa ja melkein puolet tehtiin perusterveydenhuollossa. Tutkimuksista 9:ssä harjoittelumuotona oli syvien lihasten harjoittelu, 7:ssä McKenzie-harjoitteet ja 4:ssä liikkuvuus- tai venyttelyharjoitteet. Motorisen kontrollin harjoitteita, taijia ja yleisiä voimaharjoituksia oli käytetty 1–2 tutkimuksessa. Vertailuhoitoina oli tavallisimmin manipulaatiohoito (n = 6), tavanomainen hoito (n = 4) ja potilasohjaus (n = 4). Tutkimuksista 1:ssä oli vertailuhoitona lumehoito ja 2:ssa hoitamattomuus. Tutkimuksista 43 %:ssa oli pieni harhan riski. Kaikissa arvioissa, joissa vastemuuttujana oli kipu, näytön aste on harhan vuoksi erittäin heikko tai heikko.
Lumekontrolloidussa tutkimuksessa harjoittelulla ei ollut tilastollisesti merkittävää vaikutusta kipuun millään aikavälillä (lyhyt (< 3 kk), keskipitkä (3–9 kk), pitkä (> 9 kk)). Lyhyessä seurannassa harjoittelun absoluuttinen ero lumehoitoon verrattuna oli 1 % vähemmän kipua. Myöskään toimintakyvyssä ei ollut eroa: harjoitteluryhmällä oli 2 % huonompi toimintakyky lyhytaikaisessa seurannassa. Myöskään sairauspoissaolopäivissä ei ollut kliinisesti merkittävää eroa. Kahdessa tutkimuksessa, jossa harjoittelua verrattiin hoitamattomuuteen, oli ristiriitaiset tulokset. Katsaus päätyi siihen, ettei harjoittelulla ole kliinisesti merkittävää vaikutusta kivun voimakkuuteen. Samanlaiseen loppupäätelmään päädyttiin toimintakyvyn suhteen: harjoittelulla ei ole kliinisesti merkittävää vaikutusta verrattaessa sitä hoitamattomuuteen. Työkyvyn suhteen harjoittelulla oli jopa sairauslomapäiviä lisäävä vaikutus. Katsauksesta tehdyssä meta-analyysissa harjoittelulla ei ollut akuutissa selkäkivussa vaikutusta kivun voimakkuuteen (11 tutkimusta) muihin hoitoihin verrattuna lyhytaikaisessa seurannassa (keskimääräinen ero 0,00 pistettä (95 % luottamusväli -1,3–1,3)). Myöskään keskipitkässä ja pitkässä seurannassa ei ollut kliinisesti merkittävää eroa. Toimintakyvyn suhteen harjoittelu ei ollut lyhytaikaisessa seurannassa muita hoitoja tehokkaampi (standardoitu keskimääräinen ero 0,07 (95 % luottamusväli -0,03–0,18)). Tulokset olivat samanlaiset toimintakyvyn suhteen myös pidemmässä seurannassa. Harjoittelulla ei näyttänyt olevan merkittävää vaikutusta sairauslomapäiviin, joskin tämä päätelmä on hyvin epävarma. Mikään harjoittelun tyyppi ei ollut toisia parempi kivun tai toimintakyvyn suhteen. Useimmissa tutkimuksissa ei raportoitu haittavaikutuksia lainkaan.