Cochrane-katsauksessa «Bacaltchuk J, Hay P, Trefiglio R. Antidepressants ...»1 on arvioitu tutkimuksia, joissa verrataan masennuslääkitystä yksinään ja yhdistettynä psykologisiin hoitomuotoihin. Viidessä tutkimuksessa verrattiin masennuslääkitystä psykologisiin hoitoihin (vertailu 1). Samoin viidessä tutkimuksessa verrattiin masennuslääkitystä psykologisen hoidon ja lääkityksen yhdistelmään (vertailu 2). Seitsemässä tutkimuksessa verrattiin psykologista hoitoa lääkehoidon ja psykologisen hoidon yhdistelmään (vertailu 3). Psykologisena hoitona oli neljässä tutkimuksessa kognitiivis-behavioraalinen yksilöterapia, yhdessä kognitiivis-behavioraalinen intensiivinen ryhmäterapia ja yhdessä tutkimuksessa käytettiin intensiivistä sairaalahoidossa toteutettua psykoterapiaa ja ravitsemusohjausta yhdessä. Vertailussa 1 mukana olleissa tutkimuksissa oli yhteensä 237 potilasta, vertailussa 2 yhteensä 247 potilasta (124 satunnaistettu saamaan lääkettä ja 123 saamaan psykoterapian ja lääkkeen yhdistelmää) ja vertailussa 3 yhteensä 343 potilasta (166 psykoterapiaan satunnaistettua ja 177 yhdistelmään satunnaistettua).
Remission saavutti ensimmäisen vertailuryhmän potilaista lääkityksellä 20 % ja psykoterapialla 39 % (95 % luottamusväli 0,98–1,67), ero ei aivan yltänyt tilastollisesti merkitseväksi. Vertailussa 2 remission saavutti 42 % yhdistelmää käyttäneistä potilaista ja 23 % masennuslääkitystä käyttäneistä potilaista (95 % luottamusväli 0,98–1,93). Kolmannessa vertailussa ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä (95 % luottamusväli 1,02–1,45), siinä remissiossa oli 36 % psykologista hoitoa saaneista potilaista ja 49 % psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmää saaneista potilaista. Tällöin yhtä lisäremissiota varten oli hoidettava kahdeksan potilasta (NNT 8).
Hoidon keskeytymiset olivat tilastollisesti merkitsevästi yleisempiä yhdistelmähoitoa saaneiden potilaiden ryhmässä. Tutkimuksissa mukana olleet potilaat olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yli 18-vuotiaita. Valtaosa potilaista oli saatu mukaan tutkimuksiin lehti-ilmoitusten perusteella. Vain kaksi tutkimusta raportoi pitkäaikaisseurannan tuloksista (yli neljä kuukautta), niissä molemmissa saavutettu hoitotulos säilyi paremmin kognitiivis-behavioraalista hoitoa saaneessa ryhmässä.
Englantilainen «NICE. Eating disorders. Recognition and treatment....»2 hoitosuositus suosittelee, että mitään syömishäiriötä ei hoideta yksin masennuslääkeellä.
Amerikan psykiatriyhdistyksen 2023 päivitetty hoitosuositus «APA Practice Guidelines for eating disorders 2023....»3 suosittaa aikuisille SSRI-valmisteista ensisijaisesti fluoksetiinia annostasolle 60 mg/vrk saakka, koska sitä on SSRI-valmisteista tutkittu eniten tällä käyttöaiheella ja sen teho on osoitettu riippumatta samanaikaisista masennusoireista. Fluoksetiinin annostasolla 60 mg/vrk 25–33 %:lla potilaista esiintyi haittavaikutuksina unettomuutta, pahoinvointia ja väsymystä (asteniaa) ja myös seksuaalialueen sivuvaikutukset olivat yleisiä. Fluoksetiini vaikuttaa CYP 2D6- ja isommalla annoksella CYP 2C19 -isoentsyymeihin, joten farmakogeneettinen paneeli voi olla hyödyllinen, mikäli potilaalla on paljon lääkkeitä tai poikkeavia haittoja lääkehoidosta. Relapsin estosta on tutkimuksia 9 kuukauden hoitoon asti. Muiden SSRI-lääkkeiden osalta hoitosuositus suosittaa käyttöalueen sisällä korkeahkoa tasoa vastaten fluoksetiin tasoa 60 mg/vrk ja suosittaa huomioimaan sitalopraamin kohdalla QT-ajan pitenemisriskin tasolla 40 mg/vrk.