Ranskassa tehtiin etenevä tutkimus «Bernard N, Elefant E, Carlier P, ym. Continuation ...»1, jossa tutkittiin mifepristonille altistumista 12 raskausviikkoon mennessä. Tutkimuksessa oli yhteensä 105 tapausta, joista 46 altistui ainoastaan mifepristonille ja 59 sekä mifepristonille että misoprostolille raskauden aikana.Elävänä syntyneitä oli 94 (90,4 %) ja keskenmenoja 10 (9,6 %), jossa mukana oli yksi vakava epämuodostuma. Vakavien synnynnäisten epämuodostumien osuus oli 4,2 %. Alkuraskaudessa ainoastaan mifepristonille altistuneiden ryhmässä raskaus jatkui 38 tapauksessa, joista kahdessa todettiin merkittäviä epämuodostumia (5,3 %). Nämä epämuodostumat olivat Hornerin oireyhtymä ja vesipää, laajentunut kolmas aivokammio sekä sisäänpäin kääntyneet peukalot. Kontrolliryhmää (ilman altistumista) ei ollut mukana, eikä sekoittavia tekijöitä huomioitu.
Havaintotutkimuksessa «Delgado G, Condly SJ, Davenport M, ym. A case seri...»2 tutkittiin 754 henkilöä, jotka olivat ottaneet mifepristonia keskeyttääkseen raskautensa, mutta eivät vielä olleet ottaneet misoprostolia. Mifepristonin vaikutusta pyrittiin kumoamaan antamalla progesteronia. Tutkimukseen sisällytettiin 547 potilasta, jotka saivat progesteronihoidon. Näistä 257 synnytti lapsen (47 %). Synnynnäisiä epämuodostumia havaittiin 7/257 (2,7 %). Tämä vastaa yleisesti väestössä esiintyvää noin 3 % synnynnäisten epämuodostumien määrää, ja viittaa siihen, mifepristonin ja progesteronin käytön jälkeen syntyneillä lapsilla ei ole lisääntynyttä riskiä synnynnäisiin epämuodostumiin . Kontrolliryhmää ei ollut eikä sekoittavia tekijöitä huomioitu.