Monikeskustutkimuksessa «Lipton RB, Stewart WF, Stone AM ym. Stratified car...»1 (88 keskusta 13 maassa) kolmen eri lääkitysstrategian tehoa arvioitiin 835 potilaan aineistossa. Kaikki saivat hoitoa yhteensä 6 migreenikohtaukseen. Ryhmässä 1 (stratified care) MIDAS II -asteen potilaat saivat ASAa 800–1 000 mg + metoklopramidia 10 mg ja MIDAS III ja IV -asteen potilaat saivat tsolmitriptaania 2,5 mg. Ryhmässä 2 kolme ensimmäistä kohtausta hoidettiin ASAn ja metoklopramidin yhdistelmällä. Jos vaste ei ollut riittävä vähintään 2 kohtauksessa, hoidettiin seuraavat 3 kohtausta tsolmitriptaanilla. Ryhmässä 3 alkuhoitona oli ASA-metoklopramidi. Jos vastetta ei saatu 2 tunnin kuluessa, annettiin lisäksi tsolmitriptaania.
Päänsäryn intensiteetti (kaikki 6 kohtausta mukana analyysissä) lieveni ryhmässä 1 52 %:lla, ryhmässä 2 40,6 %:lla ja ryhmässä 3 36,4 %:lla (p < 0,001). Aika, jonka potilaan toimintakyky oli kohtauksen takia heikentynyt, oli ryhmässä 1 lyhyempi (mean area under curve 185,0 mm) kuin ryhmässä 2 (209,4 mm) tai ryhmässä 3 (199,7 mm). Haittavaikutuksia esiintyi eniten ryhmässä 1, mutta ne olivat useimmiten lieviä.
Migreenikohtauksen vaikeusasteen arviointiin tarkoitettu MIDAS-asteikko on viitteen «Lipton RB, Stewart WF, Stone AM ym. Stratified car...»1 liitteenä.