Ekbergin tutkimus ei ollut satunnaistettu «Ekberg K, Björkqvist B, Malm P ym. Controlled two ...»1. Tutkimuspotilaat (n = 107) olivat 18–59-vuotiaita työssäkäyviä naisia ja miehiä, jotka olivat hakeutuneet lääkäriin niska-hartiaoireiden vuoksi. Tutkimuksessa selvitettiin aktiivisen moniammatillisen kuntoutuksen (liike- ja liikuntaharjoituksia, koulutusta, sosiaalista vuorovaikutusta, työpaikkakäynti) vaikuttavuutta vertaamalla tätä perinteiseen hoitoon (lääkitystä ja fysioterapiaa). Intervention kesto oli 8 viikkoa. Kuntoutettavina oli perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon työssäkäyviä potilaita, joilla oli kroonisia niska-hartiakipuja. Sairauspoissaoloja sai olla korkeintaan 4 viikkoa ja trauman, tulehduksen, reumataudin tai pahanlaatuisen kasvaimen aiheuttamat kivut, raskaus tai päihteiden väärinkäyttö olivat poissulkukriteerinä. Tutkimuspotilaat (n = 107) rekrytoitiin 1988 elokuun ja 1989 lokakuun välisenä aikana. Intervention vaikuttavuutta arvioitiin sairauspoissaoloilla, kivun määrällä, terveydentilalla, terveyskäyttäytymisellä ja työolosuhteilla 1 ja 2 vuoden seurannassa. Kahden vuoden seurantaan osallistui 87 % tutkittavista.
Kummassakaan seuranta-ajankohdassa moniammatillisen ohjelman tulokset eivät eronneet millään käytetyllä vaikuttavuutta kuvaavalla tekijällä perinteisen hoidon ryhmän tuloksista.
Jensenin ym. satunnaistetussa tutkimuksessa «Jensen I, Nygren A, Gamberale F ym. The role of th...»2 oli 66 kroonista niska-hartiakipua potevaa 20–55 vuoden ikäistä potilasta. Tutkimuksessa selvitettiin psykologin osuutta intervention vaikuttavuudelle. Sekä interventio- että vertailuryhmän potilaat osallistuivat moniammatilliseen hoitoon. Interventioryhmässä psykologi antoi kognitiivis-behavioraalista käyttäytymisterapiaa suoraan potilaille, kun taas vertailuryhmässä psykologi osallistui moniammatillisen hoitoryhmän toimintaan ohjaajana. Interventioryhmässä psykologi antoi keskimäärin 17 tuntia terapiaa potilasta kohden, kun vertailuryhmässä psykologian osallistuminen potilaan terapiaan oli keskimäärin 5 tuntia. Päätulosmittareina olivat kivun voimakkuus, psykososiaaliset tekijät, toiminnallinen tilanne ja kuntoutuksen kustannukset 6 kuukauden seurannassa sekä työkykyisyys (sairauspoissaolopäivät) 12 ja 18 kuukauden seurannoissa.
Interventio- ja vertailuryhmän potilaiden toipumisessa ei ollut eroa millään tulosmuuttujalla arvioituna. Ainoaksi eroksi jäivät vähäisemmät kustannukset vertailuryhmässä, jossa psykologi oli toiminut pelkästään kuntoutusryhmän ohjaajana verrattuna interventioryhmään, jossa psykologi oli antanut potilaille yksilöhoitoa.