Meta-analyysin «Midgley JP, Matthew AG, Greenwood CM ym. Effect of...»1 tarkoituksena oli selvittää, alentaako suolarajoitus normaali- tai korkeaverenpaineisten henkilöiden verenpainetta. Mukaan hyväksyttiin 56 kontrolloitua satunnaistettua tutkimusta. Tutkimuksista 28 oli tehty yhteensä 1 131 hypertensiiviselle ja 28 yhteensä 2 374 normotensiiviselle henkilölle. Hypertensiivisille tehtyjen tutkimusten mediaanikesto oli 29 (vaihteluväli 4–740) ja normotensiivisille tehtyjen tutkimusten 14 (vaihteluväli 4–1 095) vuorokautta. Hypertensiivisten tutkittavien ikä vaihteli 8 vuodesta 73 vuoteen (mediaani 47 vuotta) ja normotensiivisten 10 vuodesta 65 vuoteen (mediaani 26 vuotta). Analyysiin ei hyväksytty tutkimuksia, joissa käytettiin kohonnutta verenpainetta alentavaa lääkehoitoa. Tutkimusraporteista rekisteröitiin interventio- ja vertailuryhmien verenpaineen, painon ja vuorokausivirtsan natriumin muutokset. 2 henkilöä arvioi tutkimukset itsenäisesti. Natriumin saannin muutoksia laskettaessa tutkimuksia painotettiin yksittäisten tutkimusten tutkittavien lukumäärän suhteellisia osuuksia vastaavasti. Verenpaineen muutosten laskemiseen painotuksia ei käytetty. Tutkijat "korjasivat" natriumin saannin ja verenpaineen nettomuutosten suhdetta väestötutkimuksissa käytetyllä yksilön natriumin saannin vaihtelun vaikutuksia huomioivalla korjauskertoimella.
Tulokset: Hypertensiivisille tehdyissä tutkimuksissa natriumin saanti väheni keskimäärin 95 mmol/vrk lähtötasolta 158 mmol/vrk ja normotensiivisille tehdyissä tutkimuksissa 125 mmol/vrk lähtötasolta 177 mmol/vrk. Tutkimuksen mukaan 95 mmol/vrk suuruinen natriumrajoitus alensi hypertensiivisten henkilöiden systolista verenpainetta 5,9 mmHg (95 % luottamusväli, luottamusväli -7,8 – -4,1) ja diastolista verenpainetta 3,8 mmHg (95 % luottamusväli -4,8 – -2,9). Yksilön natriumin saannin vaihtelulla "korjattu" 100 mmol suuruinen natriumin saannin vähentäminen alentaisi tutkijoiden mukaan hypertensiivisten henkilöiden systolista verenpainetta 3,7 mmHg (luottamusväli -2,4 – -5,1), mutta ei alentaisi diastolista verenpainetta (-0,9 mmHg, luottamusväli -1,9–0,1). Normotensiivisillä henkilöillä systolinen verenpaine aleni 1,6 mmHg (luottamusväli -2,5 – -0,9), mutta diastolisen verenpaineen lasku 0,5 mmHg (luottamusväli -1,2–0,1) ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Meta-analyysin «Law MR, Frost CD, Wald N. By how much does dietary...»2 tarkoituksena oli selvittää, alentaako suolarajoitus verenpainetta epidemiologisia tutkimusarvioita vastaavasti. Mukaan hyväksyttiin 78 tutkimusta, joista 68 tutkimuksessa tutkittavat toimivat vaihtovuoroasetelmalla omina verrokkeinaan ja 10 tutkimuksessa heidät oli satunnaistettu suolarajoitus- tai vertailuryhmään. Tutkimuksista 21 oli tehty normotensiivisille ja 57 hypertensiivisille henkilöille. Systoliset verenpainekeskiarvot olivat 103–187 mmHg (vaihteluväli), diastoliset verenpainekeskiarvot 61–118 mmHg, tutkittavien keski-ikä 16–63 vuotta, natriumin keskimääräinen saanti runsassuolaisen dieetin aikana 130–249 mmol/vrk ja vähäsuolaisen ruokavalion aikana 5–143 mmol/vrk. Tutkijat laskivat väestötutkimusten arvioiden pohjalta jokaiselle tutkimukselle verenpaineen odotettavissa olevan muutoksen ja vertasivat todettuja verenpaineen muutoksia odotettuihin muutoksiin. Odotettujen ja todettujen verenpainemuutosten eroja tarkasteltiin jakamalla tutkimukset alle 2 viikon (26 tutkimusta), 2–4 viikon (19 tutkimusta), 5–8 viikon (16 tutkimusta), 9–25 viikon (9 tutkimusta) ja yli 26 viikon (8 tutkimusta) pituisiin tutkimuksiin.
Tulokset: Todettu verenpaineen lasku oli 4 viikon pituisissa tai sitä lyhyemmissä tutkimuksissa odotettua verenpaineen laskua pienempi ja pienin alle 2 viikon pituisissa tutkimuksissa. 5 viikkoa tai sitä pitemmissä tutkimuksissa suolarajoituksen verenpainetta alentava vaikutus vastasi väestötutkimusten perusteella arvioitua verenpaineen laskua. Väestötutkimusten mukaan päivittäisen natriumin saannin vähentäminen 100 mmol pienentäisi 50–59-vuotiaan henkilön systolista verenpainetta keskimäärin 10 mmHg ja diastolista verenpainetta keskimäärin 5 mmHg «Law MR, Frost CD, Wald NJ. By how much does dietar...»3.
Meta-analyysi «He FJ, Li J, Macgregor GA. Effect of longer-term m...»4 koostuu satunnaistetuista kokeista, joissa oli tutkittu yli 4 viikkoa kestäneen kohtuullisen suolarajoituksen vaikutuksia verenpaineeseen. Meta-analyysi käsittää 34 tutkimusta, joista 22 on tehty hypertensiivisillä potilailla (n = 990) ja 12 normotensiivillä henkilöillä (n = 2 240).
Hypertensiivisten potilaiden tutkimuksissa keski-ikä 50 vuotta (vaihteluväli 24–73 vuotta). Tutkimusten kesto vaihteli 4 viikosta 1 vuoteen, mediaani 4 viikkoa. Verenpaineen mediaani oli tutkimuksissa tavallisella suoladieetillä 148/93 mmHg ja vuorokausivirtsan natriumerityksen mediaani 162 mmol (9,5 g NaCl) (vaihteluväli 125–191 mmol; 7,3–11,2 g NaCl).
Suolarajoituksen aikana natriumerityksen vähenemä oli 75 mmol (4,4 g NaCl) ja verenpaineen keskimääräinen lasku 5,4/2,8 mmHg (95 % luottamusväli -6,6 – -4,2 / -3,5–2,1). Iän ja etnisen ryhmän huomioon ottaneen metaregressioanalyysin mukaan natriumin saannin vähentäminen 100 mmol (vastaa noin 6:ta grammaa suolaa) alentaa systolista verenpainetta 10,8 mmHg (95 % luottamusväli -3,5 – -18,2). Normotensiivisten henkilöiden tutkimuksissa mediaani-ikä oli 50 vuotta (vaihteluväli 22–67 vuotta). Tutkimusten kesto vaihteli 4 viikosta 3 vuoteen, mediaani 4 viikkoa. Verenpaineen mediaani oli tutkimuksissa tavallisella suoladieetillä 127/77 mmHg ja vuorokausivirtsan natriumerityksen mediaani 153 mmol (9,1 g NaCl) (vaihteluväli 128–200 mmol; 7,5–11,8 g NaCl). Suolarajoituksen aikana natriumerityksen vähenemä oli 74 mmol (4,4 g NaCl) ja verenpaineen keskimääräinen lasku 2,4/1,0 mmHg (95 % luottamusväli -3,6 – -1,3 / -1,9 – -0,2). Iän ja etnisen taustan huomioon ottaneen metaregressioanalyysin mukaan natriumin saannin vähentäminen 100 mmol/vrk (vastaa 6:ta grammaa suolaa) alentaisi normotensiivisten henkilöiden systolista verenpainetta 4,3 mmHg (95 % luottamusväli -0,2 – -8,5)
Graudalin ym. Cochrane-katsauksessa «Graudal NA, Hubeck-Graudal T, Jürgens G. Effects o...»5 oli tarkoitus verrata vähäsuolaisen ja runsassuolaisen dieetin vaikutuksia verenpaineeseen. Mukaan hyväksyttiin 167 satunnaistettua tutkimusta, joissa suolan saanti oli arvioitu vuorokausivirtsan natriumin erityksen avulla. Henkilöt, joilla oli kohonneen verenpaineen lisäksi muita sairauksia, suljettiin pois tutkimuksista. Tutkimuksista 74 oli tehty yhteensä 3 580 hypertensiiviselle ja 28 yhteensä 5 292 normotensiiviselle henkilölle. Hypertensiivisillä tehtyjen tutkimusten mediaanikesto oli 28 vuorokautta (vaihteluväli 4–365) ja normotensiivisillä tehtyjen tutkimusten 7 vuorokautta (4–1 100). Hypertensiivisten potilaiden ikä vaihteli 23 vuodesta 73 vuoteen (mediaani 51 vuotta) ja normotensiivisten 13 vuodesta 67 vuoteen (mediaani 27 vuotta). Hypertensiivisillä vuorokausivirtsan natriumin eritys runsassuolaisella dieetillä oli keskimäärin 196 mmol/vrk ja vähäsuolaisella dieetillä 71 mmol/vrk. Normotensiivisillä vuorokausivirtsan vastaavat natriumin eritykset olivat 201 mmol/vrk ja 50 mmol/vrk.
Tulokset: Hypertensiivisille tehdyissä tutkimuksissa natriumin saanti väheni keskimäärin 95 mmol/vrk ja normotensiivisille tehdyissä tutkimuksissa 146 mmol/vrk. Natriumrajoitus alensi hypertensiivisten henkilöiden systolista verenpainetta 5,5 mmHg (95 % luottamusväli -6,5 – -4,1) ja diastolista verenpainetta 2,8 mmHg (95 % luottamusväli -3,3 – -2,2). Normotensiivisillä henkilöillä systolinen verenpaine aleni 1,3 mmHg (95 % luottamusväli -1,9 – -0,7), mutta diastolisen verenpaineen lasku 0,05 mmHg (95 % luottamusväli -0,51–0,42) ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Meta-analyysi «Filippini T, Malavolti M, Whelton PK, ym. Blood Pr...»6 kokoaa yhteen 85 satunnaistettua tai crossover-asetelmaista kliinistä tutkimusta, joissa arvioitiin natriumin saannin vähentämisen vaikutusta verenpaineeseen. Tutkimukset on toteutettu eri puolilla maailmaa vuosina 1973–2018, ja niihin osallistui yli 10 000 aikuista, sekä verenpainetautia sairastavia että normotensiivisiä. Tutkimuksissa verrattiin vähäisen ja runsaamman natriumin saannin jaksoja ruokavaliomuutosten tai natriumlisän avulla, ja kaikissa mitattiin 24 tunnin virtsanatriumin erittyminen sekä verenpaine intervention alussa ja lopussa. Seuranta-aika vaihteli 4 viikosta 3 vuoteen, suurin osa tutkimuksista oli 4–12 viikon mittaisia. Tutkimukset hyväksyttiin mukaan, jos ne kestivät vähintään 4 viikkoa, altistus liittyi nimenomaan natriumin muutokseen ja käytettävissä olivat sekä virtsanatriumin että verenpaineen mittaukset. Keskeyttämistietoja ei raportoitu yhtenäisesti.
Yhdistetyt tulokset osoittivat lähes lineaarisen annos-vastesuhteen natriumin saannin ja verenpaineen välillä koko tutkitulla vaihteluvälillä (0,4–7,6 g natriumia/vrk). Meta-analyysin keskeiset tulokset osoittivat, että jokainen noin 100 mmol/vrk (≈ 1 g natriumia) vähennys natriumin saannissa laski systolista verenpainetta keskimäärin 5,56 mmHg (95 % luottamusväli -4,52 – -6,59) ja diastolista verenpainetta 2,33 mmHg (95 % luottamusväli -1,66 − -3,00). Nämä vaikutukset olivat johdonmukaisia koko aineistossa ja täsmällisiä kapeiden luottamusvälien ansiosta. Vaste oli odotetusti suurempi henkilöillä, joilla oli kohonnut verenpaine: heillä systolinen verenpaine aleni keskimäärin noin 6,5 mmHg per 100 mmol vähennys, kun taas normotensiivisillä vaikutus oli noin -2,3 mmHg. Lisäksi hypertensiivisillä havaittiin suurimpia eroja silloin, kun natriumin saanti oli erittäin runsasta (yli 4 g/vrk). Ruokavaliomuutoksiin perustuvat interventiot tuottivat hieman suuremman verenpainevasteen kuin pelkkä natriumin lisäyksen tai rajoituksen vaihtelu tablettimuodossa. Vaikutukset näkyivät niin lyhytkestoisissa kuin pitkäkestoisissakin tutkimuksissa, vaikka lyhyissä tutkimuksissa verenpainevaste oli osin selvästi jyrkempi. Normotensiivisillä ei havaittu lisähyötyä, jos natriumin taso laski alle 2 g/vrk, mutta hypertensiivisillä vaikutus jatkui lineaarisena hyvin mataliin natriumtasoihin saakka.
Etenevä vaihtovuoroinen kliininen tutkimus «Gupta DK, Lewis CE, Varady KA, ym. Effect of Dieta...»7 toteutettiin Yhdysvalloissa kahdessa keskuksessa (Birmingham ja Chicago), ja osallistujat rekrytoitiin huhtikuun 2021 ja helmikuun 2023 välillä. Tutkimus julkaistiin vuonna 2023. Kyseessä oli etenevästi allokoitu vaihtovuoroinen (crossover) ruokavaliointerventiotutkimus, joka käytännössä vastasi satunnaistettua kontrolloitua crossover-koetta: osallistujat saivat sekä runsaasti että vähän natriumia sisältävän dieetin eri viikkoina, ja dieettijärjestys määräytyi vuoropäiväkohtaisesti.
Tutkimukseen kutsuttiin 281 henkilöä, joista 232 täytti kelpoisuuskriteerit ja 228 osallistui lähtötilanteen mittauksiin. Lopulliseen analyysiin sisältyi 213 aikuista, jotka suorittivat molemmat dieettijaksot. Mukana oli normotensiivisiä, hoitamattomia hypertensiopotilaita, lääkityksellä hyvässä hoitotasapainossa olevia sekä lääkityksestä huolimatta huonossa hoitotasapainossa olevia potilaita. Ryhmät muodostuivat ensimmäisen viikon aikana: 118 osallistujaa aloitti runsaan natriumin dieetillä ja 95 vähäisen natriumin dieetillä, minkä jälkeen ryhmät vaihtoivat dieettejä. Näin jokainen osallistuja toimi omana verrokkinaan. Keskeyttäneitä oli 15 henkilöä (6,6 %), joten valtaosa suoritti molemmat dieettijaksot loppuun.
Tutkimukseen sisällytettiin 50–75-vuotiaita aikuisia, jotka pystyivät noudattamaan viikon mittaisia dieettejä. Poissulkukriteerejä olivat muun muassa vastaanottokäynnillä todettu hyvin matala tai hyvin korkea verenpaine, resistentti hypertensio, vasta-aiheet joko vähäiselle tai runsaalle natriumin saannille sekä tilat, joissa natriumin raju muutos olisi turvallisuusriski. Seuranta koostui kahdesta peräkkäisestä viikon mittaisesta dieettijaksosta: yksi viikko runsasta ja yksi vähäistä natriumin saantia jommassakummassa järjestyksessä. Päävastemuuttujat mitattiin 24 tunnin ambulatorisella verenpaineseurannalla kummankin viikon lopussa.
Interventio sisälsi runsaasti natriumia sisältävän jakson, jossa osallistujien tavanomaiseen ruokavalioon lisättiin kaksi liemikuutiota päivittäin (yhteensä noin 2 200 mg lisänatriumia), ja vähän natriumia sisältävän jakson, jossa kaikki ateriat ja juomat toimitettiin tutkittaville ja natriumin kokonaismäärä oli noin 500 mg/vrk. Vähän natriumia sisältäneessä dieetissä huomioitiin myös runsaampi kaliumin ja kalsiumin saanti.
Keskeisten tulosten perusteella vähän natriumia sisältänyt dieetti laski verenpainetta merkittävästi verrattuna runsaaseen natriumin saantiin. Rinnakkaisryhmävertailussa ensimmäisen viikon jälkeen systolinen verenpaine oli vähäisen natriumin ryhmässä keskimäärin 8 mmHg alhaisempi kuin runsaan natriumin ryhmässä (95 % luottamusväli -11 − -4), diastolinen noin 3 mmHg alhaisempi (95 % luottamusväli -5 − -1) ja keskiverenpaine noin 5 mmHg alhaisempi (95 % luottamusväli -7 − -2). Crossover-analyysi osoitti samansuuntaisen tuloksen: systolinen verenpaine oli keskimäärin 7 mmHg alhaisempi vähäisen natriumin jaksolla, ja MAP pieneni 73 %:lla osallistujista. Haittatapahtumat olivat vähäisiä ja suunnilleen yhtä yleisiä molemmilla dieeteillä, eikä vakavia haittoja havaittu.
Kommentti: Tutkimuksen kokonaislaatu oli tasokas, sillä interventio oli hyvin kontrolloitu, sokkoutettu ja mittaukset tehtiin objektiivisesti. Dieettijärjestyksen allokointimenetelmä ei kuitenkaan ollut täysin satunnaistettu yksilötasolla, ja tavanomaisen ruokavalion täydellinen kontrollointi oli mahdotonta, mikä aiheuttaa lievän harhan riskin. Sovellettavuus on hyvä, sillä tutkittavat edustavat laajasti kliinisessä työssä tavattavaa ikääntyvää aikuisväestöä eri verenpainetilanteissa ja interventio on helposti toteutettavissa arjessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jo yhden viikon selvä natriumin vähentäminen voi laskea verenpainetta yhtä paljon kuin matala-annoksinen ensilinjan verenpainelääke ja vaikutus on yhtenäinen eri alaryhmissä. Tämä tukee natriumin saannin vähentämistä sekä hypertensiivisten että normotensiivisten henkilöiden verenpaineen hallinnan keinona.