Magneettitutkimusta ja ultraääntä verrattiin 30 kroonista niveltulehdusta sairastavan potilaan aineistossa kivuliaan olkapään (N = 31) tutkimisessa «Alasaarela E, Takalo R, Tervonen O ym. Sonography ...»1. Tutkimusasetelmassa kumpaakaan tutkimusmetodia ei pidetty referenssimetodina. Näillä tutkimusmenetelmillä todettujen löydösten yhtäpitävyys, jota arvioitiin kappa-kertoimella, oli hyvä biceps-jänteen (kappa-kerroin 0,72–0,54) ja kiertäjäkalvosimen (0,73), kohtalainen subacromiaali-subdeltoideaalibursan (0,53) muutosten ja huono eroosioiden (0,19–0,45) ja nivelnesteylimäärän/synoviaalihypertrofian arviossa.
40 nivelreumaa sairastavan potilaan metatarsaalinivelten (N = 200) ultraääni- ja röntgenlöydöksiä verrattiin 20 terveen henkilön vastaavien nivelten (N = 100) löydöksiin «Szkudlarek M, Narvestad E, Klarlund M ym. Ultrason...»2. Kun referenssitutkimuksena käytettiin magneettitutkimusta, ultraäänen herkkyys ja tarkkuus toteamaan eroosiota olivat 0,79 ja 0,97, kun vastaavat arvot röntgentutkimuksen suhteen olivat 0,32 ja 0,98. Synoviitin osalta ultraäänen herkkyys oli 0,87 ja tarkkuus 0,74.
Tutkimuksessa, jossa ultraäänitutkimusta verrattiin magneettikuvaukseen lonkkanivelen synoviitin diagnostiikassa, kollum-kapselimitan ≥ 7 mm herkkyys oli 87 % ja tarkkuus 42 % «Soini I, Kotaniemi A, Kautiainen H ym. US assessme...»3. Kun raja-arvona käytettiin 9 mm, oli herkkyys 61 % ja tarkkuus 94 %. Paksuuntunut kapseli ilman synoviittia aiheutti vääriä positiivisia tuloksia. On kuitenkin huomattava, että MRI-kuvaukseen (tähän tutkimukseen) tuli epäselviä tapauksia, joissa oli usein epäsuhtaa ultraäänilöydöksen ja kliinisen arvion kesken.
EULARin (European League Against Rheumatism) järjestämän nivelultraäänikurssin yhteydessä 14 ultraäänieksperttiä suoritti neljälle nivelreumaa sairastavalle potilaalle usean nivelalueen ultraäänitutkimuksia tarkoituksena selvittää tutkijoiden tekemien tulkintojen yhtäpitävyyttä ja myös ultraääni- ja magneettitutkimuksen yhtäpitävyyttä «Scheel AK, Schmidt WA, Hermann KG ym. Interobserve...»4. Lopulliseen arvioon otettiin 10 tutkijan tekemät arviot, ja todettiin, että huomioiden kaikki nivelalueet, yhtäpitävyys tutkijoiden välillä oli tyydyttävä (kappakerroin 0,76), polvessa hyvä (1), olkapäässä (0,76) ja käsinivelissä (0,59) tyydyttävä ja nilkassa/varvasnivelissä matala (0,28). Magneettitutkimusta käytettiin referenssinä, ja olkapäälöydösten osalta todettiin 81 %:n yhtäpitävyys. Ultraäänen herkkyys oli 76 % ja tarkkuus 89 %, polvessa vastaavat arvot olivat 88, 91 ja 88 %. Herkkyys oli matalampi ranteen/sorminivelten (66 %) ja nilkan/varvasnivelten (61 %) suhteen.
Ultraäänellä voidaan todeta luiset eroosiot aiemmin kuin natiiviröntgenkuvantamisella, etenkin pinnallisissa nivelissä kuten käsissä ja jalkaterissä. Meta-analyysi «Baillet A, Gaujoux-Viala C, Mouterde G, ym. Compar...»5 (21 tutkimusta, 913 potilasta) havaitsi, että ultraäänellä todettiin merkittävästi enemmän eroosioita kuin natiivikuvantamisella (OR 0,30). Ultraäänellä voidaan myös seurata eroosioiden kehitystä käsien ja jalkaterien alueella.
Kommentit
Ultraääni on käyttökelpoinen menetelmä raajanivelten ja erityisesti lonkan ja olkanivelen synoviitin toteamisessa: sen diagnostinen osuvuus erityisesti isoissa nivelissä on vähintään tyydyttävä, kun vertailukohtana käytetään magneettitutkimusta. Tutkimuksen luotettavuus on kuitenkin voimakkaasti tutkijariippuvainen. Ultraäänellä voidaan havaita myös eroosioita «Peran M, Allado E, Albuisson E, ym. Performance of...»6.