Bo Bille seurasi tutkimuksessaan «Bille B. A 40-year follow-up of school children wi...»1 73 lasta 40 vuotta. Näillä lapsilla oli todettu vuonna 1955 runsasoireinen migreeni ("pronounced migraine" = vähintään yksi kohtaus kuukaudessa, vähintään tunnin kestoiset kohtaukset, kohtaus esti normaalin toiminnan) lasten ollessa 7–13-vuotiaita. Seuranta toteutettiin puhelinhaastatteluin, ja kaikilta tutkimukseen alun perin osallistuneilta tiedot saatiin myös 40 vuoden kuluttua. Nuorina aikuisina, 15 seurantavuoden kuluttua, 40 %:lla tutkimukseen osallistuvista oli migreenittömiä. 40 seurantavuoden jälkeen 46 %:lla henkilöistä ei enää ollut migreeniä, 22 %:lla oli ollut välillä migreenittömiä vuosia, 29 % oli potenut migreenipäänsärkyjä vuosittain ja 3 % oli kuollut.
Vuonna 1974 selvitettiin Tampereella koulunsa aloittaneiden 7-vuotiaiden lasten päänsärkyjen esiintyvyyttä strukturoidulla haastattelulla «Aromaa M, Sillanpää M, Aro H. A population-based f...»2. Lasten kokonaismäärä oli tuolloin 2 367. Heistä 1 205:ttä pystyttiin seuraamaan 7-vuotiaasta 22-vuotiaaksi kirjekyselyin. 7-vuotiaana heistä 27 %:lla ja 22-vuotiaana 66 %:lla oli päänsärkyjä. 73 %:lla niistä, joilla oli päänsärkyä 7-vuotiaana, oli päänsärkyä myös 22-vuotiaana.
55 migreeniä sairastavaa 11–14-vuotiasta seurattiin Italiassa kymmenen vuotta «Monastero R, Camarda C, Pipia C ym. Prognosis of m...»3. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa migreenin esiintyvyyttä selvitettiin Monrealen kaupungissa 11–14-vuotiaiden koululaisten joukossa ensin kirjekyselyllä ja sitten haastattelulla. Migreenin (IHS- tai Vahlquistin kriteerit) esiintyvyys oli 2,92 % (n = 80). Näille nuorille (drop-out 25 = 31 %) tehtiin 10 vuoden kuluttua ensin puhelinhaastattelu ja sitten face-to-face-haastattelu, jolloin 40 %:lla oli edelleen migreenityyppinen päänsärky, 20 %:lla oli jännityspäänsärky ja 40 %:lla ei lainkaan päänsärkyä. Riskitekijänä migreenin pysyvyydelle oli migreenin sukuanamneesi.
Päänsäryn esiintyvyyden muutoksia selvitettiin osana suomalaista nuorperheiden väestöpohjaista prospektiivista seurantatutkimusta «Virtanen R, Aromaa M, Rautava P ym. Changes in hea...»4. Tutkimusotoksena olivat satunnaisesti valituissa äitiysneuvoloissa Turun ja Porin alueella ensimmäistä lastaan odottavat perheet (1 582 perhettä, 1 284 syntynyttä lasta). 1 126 äidin ja heidän ensimmäisen lapsensa terveydentilaa pystyttiin seuraamaan kirjekyselyin raskausajasta lähtien siihen asti, että lapsi oli 12-vuotias. 40 % lapsista, joilla oli ollut arkielämää häiritseviä päänsärkyjä 6-vuotiaana, oli niitä edelleen 12-vuotiaana.
Päänsärkytyypin muutoksia selvitettiin osana suomalaista nuorperheiden väestöpohjaista prospektiivista seurantatutkimusta «Virtanen R, Aromaa M, Rautava P ym. Changing heada...»5. Tutkimusotoksena olivat satunnaisesti valituissa äitiysneuvoloissa Turun ja Porin alueella ensimmäistä lastaan odottavat perheet (1 582 perhettä, 1 284 syntynyttä lasta). Näistä 1 132 äidin ja heidän ensimmäisen lapsensa terveydentilasta saatiin tietoa kirjekyselyllä lasten ollessa 6-vuotiaita. Lapset, joilla tuolloin oli ollut arkielämää häiritsevää päänsärkyä edeltävän 6 kuukauden aikana ja heidän päänsäryttömät, satunnaisesti valitut kontrollinsa, haastateltiin ja tutkittiin 6-vuotiaina (n =106). Heistä 96:lla oli kuusivuotiaana primaaria päänsärkyä, ja heidät kutsuttiin uuteen tutkimukseen 13-vuotiaina. Tutkimuksesta pois jääneiden määrä oli tutkimusryhmässä 6 ja kontrolliryhmässä 5. Niistä lapsista, joilla oli ollut 6-vuotiaana migreenityyppinen päänsärky, 53 %:lla oli edelleen migreenityyppinen päänsärky, 32 %:lla oli päänsärkytyyppi muuttunut 13-vuotiaana täyttäen jännityspäänsäryn kriteerit ja 27 % oli päänsäryttömiä. 13-vuotiaana niistä lapsista, joilla kuusivuotiaana oli jännityspäänsärkytyyppinen päänsärky, 35 %:lla oli edelleen jännityspäänsärkytyyppinen särky, 38 %:lla oli migreenityyppinen päänsärky ja 27 % ei ollut enää toistuvia päänsärkyjä.
Taiwanissa selvitettiin «Wang SJ, Fuh JL, Lu SR ym. Outcomes and predictors...»6 päänsärkyjen esiintyvyyttä vuonna 2000 kirjekyselyin ja haastatteluin viiden koulun 12–14-vuotiailla oppilailla. 1,5 %:lla (n = 122) todettiin krooninen päivittäinen päänsärky (IHS). Kroonista päivittäistä päänsärkyä sairastavia lapsia seurattiin puhelinhaastattelulla kahden vuoden kuluttua (dropout 16 %). Kahden vuoden kuluttua 4 %:lla nuorista ei ollut päänsärkyjä, ja 25 %:lla oli edelleen krooninen päivittäinen päänsärky. Naissukupuoli (HR 8,1 (1,2–56,9), krooninen migreeni (HR 2,6 (1,2–4,3), depressio (HR 3,2 (1,7–5,7) tai ahdistushäiriö (paniikkihäiriö HR 2,6 (1,1–5,9), sosiaalinen fobia HR 2,4 (1,2–4,9), OCD HR 3,6 (2,1–6,3)) tutkimuksen alussa ja lääkkeiden liikakäyttö (HR 2,6 (1,4–4,8) olivat huonon ennusteen (jatkuva krooninen päivittäinen päänsärky) riskitekijöitä.
«Monastero R, Camarda C, Pipia C ym. Prognosis of m...»3: Migreenityyppisten päänsärkyjen esiintyvyys tutkimuksen alkuvaiheessa oli matala verrattuna muihin tutkimuksiin, joten migreenipotilaat edustanevat tässä tutkimuksessa kaikkein tyypillisimmin oireilevaa ryhmää. Dropoutien määrä oli suuri (yli 30 %).
«Virtanen R, Aromaa M, Rautava P ym. Changes in hea...»4: Tutkimus koskee perheiden esikoislapsia mutta lienee yleistettävissä.
«Virtanen R, Aromaa M, Rautava P ym. Changing heada...»5: Tutkimus koskee perheiden esikoislapsia mutta lienee yleistettävissä.