593 potilaalle, joilla epäiltiin syvää laskimotukosta, tehtiin kompressioultraäänitutkimus «Wells PS, Anderson DR, Bormanis J ym. Value of ass...»1. Positiivinen kompressioultraäänitutkimuslöydös varmistettiin venografialla.
Jos laskimotukoksen todennäköisyys oli pieni ja kompressioultraäänitutkimuksen tulos negatiivinen, ei tutkimuksia jatkettu.
Jos laskimotukoksen todennäköisyys oli kohtalainen, toistettiin negatiiviseksi jäänyt kompressioultraäänitutkimus viikon kuluttua.
Jos laskimotukoksen todennäköisyys oli suuri, varmistettiin negatiivinen kompressioultraäänitutkimuslöydös venografialla.
Kohtalaisen ja suuren todennäköisyyden ryhmissä potilaille annettiin hoito, jos kompressioultraäänitutkimuksen löydös oli positiivinen.
95 potilaalla (16 %) oli syvä laskimotukos. Pienen todennäköisyyden ryhmässä (329 potilasta) todettiin 10 tukosta (3 %), joista 9 diagnosoitiin ensimmäisessä kompressioultraäänitutkimuksessa ja 1 seurantatutkimuksessa. Kohtalaisen todennäköisyyden ryhmässä (193 potilasta) todettiin 32 (16 %) tukosta, joista 3 seurantatutkimuksessa ja 1 pitempiaikaisessa seurannassa. Suuren todennäköisyyden ryhmässä (71 potilasta) todettiin 53 tukosta (53 %), joista 49 todettiin kompressioultraäänitutkimuksessa ja 4 venografiassa. Vain 3 (0,6 %) potilaalla, jolla ei todettu tukosta, ilmeni tromboembolinen tapahtuma kolmen kuukauden seuranta-aikana. Koko aineistossa venografia oli tarpeen tehdä vain 5,6 %:lle potilaista. Kompressioultraäänitutkimus uusittiin viikon kuluttua 28 %:lle.
Wellsin modifioitu riskipisteytys (-2 pistettä, jos muu diagnoosi todennäköinen) täsmentää syvän laskimotukoksen diagnostiikkaa «Michiels JJ, Moosdorff W, Maasland H ym. Duplex ul...»2.