Takaisin

Masennuslääkkeet jatkohoitovaiheessa

Näytönastekatsaukset
Erkki Isometsä
30.6.2014

Näytön aste: A

Masennuslääkkeet ovat tehokkaita depressiivisen relapsin ehkäisemisessä akuuttihoidon jälkeen.

Systemoidussa katsauksessa ja meta-analyysissa «Geddes JR, Carney SM, Davies C ym. Relapse prevent...»1 analysoitiin 31 lumekontrolloitua, kaksoissokkoutettua satunnaistettua kontrolloitua hoitokoetta (RCT), joissa oli mukana yhteensä 4 410 potilasta. Kliinisissä kokeissa oli mukana vain potilaita, jotka olivat ensin saaneet hoitovasteen käytetyllä masennuslääkkeellä. Tämän jälkeen tilaa oli seurattu vaihtelevan pituinen aika (yleensä 1−6 kuukautta), minkä jälkeen potilaat oli satunnaistettu jatkamaan masennuslääkettä tai siirtymään lumelääkkeeseen (joko asteittain tai äkillisesti). Potilailla, joilla kokeen kesto oli jatkohoitovaihetta vastaten 0−12 kuukautta, satunnaistamisen jälkeen relapsin vaara oli lääkeryhmässä 19 % ja lumeryhmässä 60 % (absoluuttinen vaara laski 41 %, NNT (number needed to treat) 2,43, p < 0,0001). Hoidon kestolla ennen satunnaistamista tai sen jälkeen ei ollut merkittävää vaikutusta tulokseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemoidussa katsauksessa ja meta-analyysissa «Hansen R, Gaynes B, Thieda P ym. Meta-analysis of ...»2 selvitettiin satunnaistetussa kontrolloidussa hoitokoeasetelmassa uusien masennuslääkkeiden (12 antidepressiivista lääkettä: bupropioni, duloksetiini, essitalopraami, fluoksetiini, fluvoksamiini, mirtatsapiini, nefatsodoni, paroksetiini, sertraliini, sitalopraami, tratsodoni ja venlafaksiini) tehoa jatkohoitovaiheessa lumeeseen ja toisiinsa verrattuna.

Lumekontrolloituja jatkohoitotutkimuksia (akuuttihoitovaiheen jälkeen < 1 vuoden kesto) oli 12, ja nämä osoittivat aktiivisen hoidon laskevan relapsiriskin noin puoleen (relatiivinen riski 0,54, 95 % luottamusväli 0,46−0,62, NNT = 5, 95 % luottamusväli 4–6). Lääkkeiden välillä ei todettu merkitseviä tehoeroja. Viitteitä julkaisuharhasta ei käytetyillä menetelmillä todettu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemoidussa katsauksessa ja meta-analyysissa «Glue P, Donovan MR, Kolluri S ym. Meta-analysis of...»3 selvitettiin masennuslääkkeiden tehoa depressiivisen relapsin ehkäisyssä. Tutkijat löysivät kattavan kirjallisuushaun perusteella yhteensä 54 (Ntot = 9 268) lumekontrolloitua, kaksoissokkoutettua kliinistä koetta, jotka kattoivat sekä hoitovasteen jälkeistä jatkohoitovaihetta (4–9 kuukautta toipumisen jälkeen) että ylläpitohoidon alkuvaihetta (jatkohoitovaiheen jälkeen). Yleisimpiä lääkeryhmiä olivat SNRI:t (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjä) (21 RCT, ntot = 2 420), SSRI:t (selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä) (21 RCT, ntot = 4 447), NRI:t (noradrenaliinin takaisinoton estäjä) (2 RCT, ntot = 1 406), MAO-inhibiittorit (monoamiinioksidaasin estäjä) (5 RCT, ntot = 129) ja muut masennuslääkkeet (8 RCT, ntot = 866). Tutkimuksia jaoteltiin ryhmiin muun muassa sen perusteella, kauanko lääkehoito oli kestänyt ennen tai jälkeen satunnaistamisen (varsinainen jatkohoitovaihe; lyhyt 1–6 kuukautta, mediaani 24 viikkoa; pitkä yli 6 kuukautta, mediaani 52 viikkoa, eli sisältää myös ylläpitohoidon alkuvaihetta).

Kaikkiaan lääkehoito vähensi olennaisesti relapsin riskiä (OR = 0,35, 95 % luottamusväli 0,32–0,39). Lääkeryhmittäiset erot olivat minimaalisia (OR = 0,38–0,44), poikkeuksena MAO-inhibiittorit (OR = 0,05, 95 % luottamusväli 0,02–0,13); pienissä aineistoissa saatujen, sinänsä aivan erinomaisten hoitotulosten yleistettävyys on hyvin epävarmaa. Potilaan iällä tai diagnostisilla alaryhmillä ei ollut olennaista merkitystä. Lääkehoidon kesto ennen tai jälkeen satunnaistamisen ei selittänyt hoitoefektin suuruutta. Kuten yleensäkin masennuslääketutkimuksissa, hoitoefektin suuruus korreloitui heikosti (rs = 0,331, p = 0,01) julkaisuvuoteen ja oli suurin vanhemmissa tutkimuksissa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Masennuslääkkeen jatkaminen samalla lääkeaineella, joka oli tehokas akuuttivaiheessa, vähentää olennaisesti (NNT 2−6) depressiivisen relapsin riskiä jatkohoitovaiheessa eli toipumisen jälkeisinä kuukausina. Lääkkeiden välillä ei ole voitu luotettavasti osoittaa tehoeroja.

Kirjallisuutta

  1. Geddes JR, Carney SM, Davies C ym. Relapse prevention with antidepressant drug treatment in depressive disorders: a systematic review. Lancet 2003;361:653-61 «PMID: 12606176»PubMed
  2. Hansen R, Gaynes B, Thieda P ym. Meta-analysis of major depressive disorder relapse and recurrence with second-generation antidepressants. Psychiatr Serv 2008;59:1121-30 «PMID: 18832497»PubMed
  3. Glue P, Donovan MR, Kolluri S ym. Meta-analysis of relapse prevention antidepressant trials in depressive disorders. Aust N Z J Psychiatry 2010;44:697-705 «PMID: 20636190»PubMed