Depressio

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
8.1.2020

Opi ja ota käyttöön

Koosteet

Muut suositukset

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sanoma

  • Depressiosta kärsii vuoden aikana noin 5–7 % suomalaisista.
  • Depressioiden tunnistaminen ja erotusdiagnostiikka ovat tärkeitä.
  • Hoidon suunnittelussa keskeisiä kysymyksiä ovat
    • depression vaikeusasteen arviointi
    • ensimmäistä kertaa elämässä esiintyvän masennustilan (F32) ja toistuvan depression (F33) välinen erottelu
    • monihäiriöisyyden, itsemurhavaaran ja toimintakyvyn arviointi.
  • Yksilöllisessä hoitosuunnitelmassa sovitetaan yhteen potilaan tarpeet, käytettävissä olevat vaikuttavaksi osoitetut hoitomuodot sekä mahdolliset muut tukitoimet.
  • Depression akuuttihoidossa keskeisimpiä spesifisiä hoitomuotoja ovat
    • vaikuttaviksi osoitetut psykoterapiat
    • masennuslääkkeet.
  • Lievissä ja keskivaikeissa depressioissa nämä hoidot ovat yhtä tehokkaita ja niitä voidaan käyttää vaihtoehtoisesti tai yhtäaikaisesti. Yhtäaikainen käyttö on yleensä tehokkainta.
  • Vaikeissa ja psykoottisissa depressioissa on aina syytä käyttää depressiolääkehoitoa, psykoottisissa yhdessä psykoosilääkkeen kanssa. Psykoottisessa depressiossa sähköhoito on tehokkain hoitomuoto.
  • Spesifisten hoitomuotojen ohella elämäntilanteen tutkiminen ja psykososiaalisen tuen tarjoaminen kuuluvat hoidon keskeisiin tehtäviin.
  • Depressiosta toipumisen jälkeen potilaan hoitoa ja seurantaa on depression suuren uusiutumisvaaran vuoksi jatkettava noin puolen vuoden ajan.
  • Potilaille, joille on ilmaantunut jo elämänsä kolmas depressiojakso, on suositeltavaa jatkaa tehokkaaksi osoittautunutta masennuslääkehoitoa pitkäaikaisena ylläpitohoitona, jotta uusien sairausjaksojen puhkeaminen estyisi.
  • Perusterveydenhuollossa hoito kannattaa toteuttaa depression hoidon yhteistoimintamallilla tai vastaavalla tavalla, jossa toteutuvat
    • yleislääkärin, depressiohoitajan ja psykiatrin yhteistyö
    • hoidon suunnitelmallisuus
    • potilaan seuranta, opastus ja psykososiaalinen tuki.
  • Perusterveydenhuollossa tarvitaan psykiatrisia konsultaatioita tukemaan diagnostiikkaa ja hoitoa koskevaa päätöksentekoa.
  • Työterveyshuollolla on keskeinen rooli työssäkäyvän depressiopotilaan työkyvyn ylläpitämisessä ja työhön paluun tukemisessa.
  • Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa on syytä hoitaa potilaat, jotka kärsivät
    • vaikeasta tai psykoottisesta depressiosta
    • vakavasti monihäiriöisestä depressiosta
    • tavanomaiseen hoitoon huonosti vastanneesta depressiosta tai
    • vakavaa itsetuhoisuutta aiheuttavasta depressiosta.

Kohderyhmät

  • Suosituksen kohderyhmänä ovat depressiopotilaiden hoitoon osallistuvat lääkärit ja muu henkilökunta
    • perusterveydenhuollossa, työterveyshuollossa ja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa
    • muilla lääketieteen erikoisaloilla.

Aiheen rajaus

  • Suositus koskee tautiluokituksen «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Psykiatrian luok...»1 masennustiloja F32–F33 (masennustila ja toistuva masennus). Termiä ”depressio” käytetään suosituksessa yläkäsitteenä kuvaamaan molempia.
  • Lievä masennustila (F32.0) tai lievä toistuva masennus (F33.0) tulee erottaa yksittäisistä masennusoireista, jotka ovat yleisiä mutteivät riitä perusteeksi masennustiladiagnoosin asettamiselle. Nämä lievät oireet eivät kuulu tämän hoitosuosituksen piiriin.
  • Lapsuusiän depressioiden hoito tai kaksisuuntainen mielialahäiriö eivät kuulu tämän suosituksen piiriin.

Diagnostiikka

Taulukko 1. ICD-10:n mukaiset masennustilan (F32) oirekriteerit, joita sovelletaan oirekuvan osalta myös toistuvassa masennuksessa (F33). Kriteerejä on selkeyden lisäämiseksi hieman lyhennetty ja muokattu.
Oirekriteerit Oirekuva
Lievässä masennustilassa oireita on 4–5, keskivaikeassa 6–7 ja vaikeassa 8–10 sekä kaikki kohdasta B. Psykoottisessa esiintyy myös harhaluuloja tai -elämyksiä.
A. Masennusjakso on kestänyt vähintään 2 viikon ajan.
B. Todetaan vähintään 2 seuraavista oireista. 1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa
2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää
3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys
C. Todetaan jokin tai jotkin seuraavista oireista niin, että oireita on yhteensä (B ja C yhteen laskettuina) vähintään 4. 4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen
7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna
8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu
9. Unihäiriöt
10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos

Erotusdiagnostiikka

  • Depressio tulee erottaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jossa potilaalla on aiemmin esiintynyt maanisia, hypomaanisia tai sekamuotoisia (yhtäaikaisia maanisia ja depressiivisiä oireita) sairausjaksoja.
  • On myös aiheellista selvittää, etteivät depression oireet johdu suoraan jostakin somaattisesta sairaudesta, kuten foolihapon tai B12-vitamiinin puutoksesta, sydän- tai aivoinfarktista, endokrinologisista häiriöistä (esim. hypotyreoosi), pahanlaatuisesta kasvaimesta tai neurologisesta sairaudesta taikka sairauden lääkehoidosta (esim. glukokortikoidit).
  • Lisäksi on suljettava pois potilaan päihteiden käytön (esim. alkoholi, kannabis tai amfetamiini) suoraan aiheuttamat depressiot.
  • Somaattisen erotusdiagnostiikan merkitys on erityisen suuri
    • sellaisilla iäkkäillä potilailla, joilla ei aiemmin ole esiintynyt depressiota
    • potilailla, joiden depression oirekuva on epätavallinen
    • potilailla, jotka eivät hyödy depression tavanomaisesta hoidosta.
  • Somaattisesti sairaan potilaan tapauksessa ei aina ole helppoa erottaa somaattisen sairauden ja depression oireita toisistaan.
    • Depression affektiiviset ja kognitiiviset oireet (masentunut mieliala, mielihyvän menetys, huonontunut itsetunto, keskittymisvaikeudet, toivottomuus, itsetuhoajatukset, psykoottiset oireet) johtuvat harvemmin suoraan somaattisesta sairaudesta kuin vegetatiiviset oireet (väsymys, psykomotorinen hidastuneisuus, ruokahaluttomuus, laihtuminen).
    • Somaattisesti sairaan potilaan tapauksessa on siis syytä kiinnittää huomiota erityisesti kognitiivisiin ja affektiivisiin oireisiin.
  • Depressiodiagnoosia ei tehdä, jos kyseessä on lähiomaisen kuolemaan liittyvä normaali surureaktio. Raja surureaktion ja depression välillä on kuitenkin joskus häilyvä.
    • Surevan tunteet liittyvät menetettyä läheistä koskeviin muistoihin, kun taas depressiossa potilaan kuva itsestään on negatiivinen ja masennuksen oireet ovat yleistyneet monille elämänalueille.
    • Itsetuhoajatukset, selvät psykoottiset tai psykomotoriset oireet, vaikea oirekuva tai masennusoireyhtymän jatkuminen kuukausien ajan eivät enää liity tavalliseen surureaktioon «American Psychiatric Association: Diagnostic and s...»3 ja ovat siten aihe depressiodiagnoosin tekoon ja depression hoitoon.
  • Muiden menetysten tai stressitekijöiden olemassaololla, tyypillä tai potilaan tilan psykologisella ymmärrettävyydellä on hoidollista muttei erotusdiagnostista merkitystä. Depressiodiagnoosi tehdään, kun oirekriteerit täyttyvät.

Depression seulonta ja tunnistaminen terveydenhuollossa

Etiologia ja patogeneesi

Esiintyvyys väestössä

Psykiatrinen monihäiriöisyys

Depressio ja työkyvyttömyys ja depression taloudelliset vaikutukset

Ehkäisy

Hoito

Hoidon suunnittelu ja seuranta

  • Hoidon lähtökohta on lääkärin kliiniseen tutkimukseen perustuva depression diagnoosi.
  • Jos diagnoosi vaikuttaa esimerkiksi oireiden lyhyen keston tai lieväasteisuuden vuoksi epävarmalta, ylihoidon välttämiseksi on suositeltavaa arvioida tilanne uudelleen 1–2 viikon kuluttua ja tehdä depression hoitoa koskevia päätöksiä vasta diagnoosin varmistuttua.
  • Yksilöllisessä hoitosuunnitelmassa sovitetaan yhteen potilaan tarpeet, käytettävissä olevat, vaikuttavaksi osoitetut hoitomuodot sekä mahdolliset muut tukitoimet.
  • Depression hoito jaetaan kolmeen vaiheeseen, kuva «Depression hoidon vaiheet»1:
    • Akuuttivaiheen hoidon tavoitteena on oireettomuus, ja se kestää tämän tavoitteen saavuttamiseen asti.
    • Jatkohoidon tavoitteena on estää oireiden palaaminen (relapsi).
    • Ylläpitohoidon tavoitteena on ehkäistä uuden sairausjakson puhkeaminen.
  • Depression akuuttihoidossa voidaan käyttää
    • vaikuttavaksi osoitettua psykoterapiaa
    • depressiolääkehoitoa tai
    • molempia yhtäaikaisesti taikka
    • joissakin tapauksissa sähköhoitoa, kirkasvalohoitoa, transkraniaalista magneettistimulaatiohoitoa tai muita neuromodulaatiohoitoja
  • Hoitoon kuuluu aina sairautta ja sen hoitoa koskeva potilasopastus (psykoedukaatio).
  • Psykoterapiat ja masennuslääkehoito ovat lievissä ja keskivaikeissa depressioissa yhtä tehokkaita oireiden lievittäjänä. Niiden yhtäaikainen käyttö on kuitenkin selvästi tehokkaampaa kuin pelkästään jommankumman «Psykoterapia ja masennuslääkkeet ovat yhtä tehokkaita oireiden lievittäjiä lievässä ja keskivaikeassa depressiossa. Tehokkainta on niiden yhteiskäyttö.»A ja siksi yleensä suositeltavaa ainakin silloin, kun depressio selvästi heikentää potilaan toimintakykyä.
  • Kun masennuslääkehoitoa ja psykoterapiaa käytetään yhtäaikaisesti, on tärkeää huolehtia hoidon kokonaisuuden koordinoinnista ja kummankin hoitomuodon asianmukaisesta seurannasta.
  • Muita tarpeellisia psykososiaalisia tai lääkehoitoja voidaan soveltaa yksilöllisesti.
  • Depressiopotilaat ilmeisesti hyötyvät säännöllisestä ohjatusta liikuntaharjoittelusta «Säännöllinen ja riittävän usein toteutettu ohjattu liikuntaharjoittelu ilmeisesti parantaa lievän ja keskivaikean depression hoidon tehoa.»B, joten sitä voidaan aina suositella osaksi kokonaishoitoa, ellei lääketieteellisiä vasta-aiheita ole. Liikunta ei kuitenkaan korvaa depression muuta hoitoa.
  • Hoitomuodoista riippumatta depressiopotilas tarvitsee säännöllistä seurantaa sekä akuuttivaiheen aikana että vähintään puolen vuoden ajan sen jälkeen.
  • Seurantakäynneillä selvitetään hoitosuunnitelman toteutumista, oiretason toipumista ja hoidon tuloksellisuutta.
  • Hoidossa tutkitaan potilaan elämäntilannetta, erityisesti mahdollisia depression laukaisseita ja sitä ylläpitäviä kuormittavia tekijöitä, ja tuetaan hänen rakentavia selviytymiskeinojaan. On tärkeää, ettei potilas jää vain hoidon passiivisen vastaanottajan rooliin.
  • Depressiota sairastavan aikuisen lasten tilanne ja tuen tai hoidon tarve tulee arvioida (lastensuojelulaki, «http://www.finlex.fi»3).
  • Hoitomuodon ja -tahon valintaa ohjaa depression vaikeusasteen (ks. taulukko «Depression vaikeusaste ja keskeiset akuuttivaiheen hoitomuodot ...»2) ohella hoidon saatavuus.
  • Muita huomioon otettavia tekijöitä ovat muun muassa
    • potilaan omat toiveet hoitoaan kohtaan
    • aiempien depressiojaksojen vaikeusaste, erityisesti jos ne ovat olleet nykyistä vaikeampia
    • psykiatrinen monihäiriöisyys
    • mahdollisten aiempien hoitoyritysten teho ja haitat
    • itsemurhavaara (ks. depressio ja itsetuhokäyttäytyminen «A1»2).
    • toimintakyky
    • somaattinen terveydentila ja somaattiseen sairauteen tarvittava lääkehoito.
Taulukko 2. Depression vaikeusaste ja keskeiset akuuttivaiheen hoitomuodot
Hoitomuoto Lievä Keskivaikea Vaikea Psykoottinen
+ = riittävä vaikuttavuus osoitettu myös yksinomaisena hoitomuotona
(+) = vaikuttavuus yksinomaisena hoitomuotona epävarma tai riittämätön
Internetvälitteiset tietotekniikka-avusteiset terapiat (nettiterapiat) + +
Psykoterapiat + + (+)
Masennuslääkkeet + + + (+)
Masennus- ja psykoosilääke yhtäaikaisesti +
Sähköhoito (ECT) + +
Kuva 1.

Depression hoidon vaiheet.

Lääkehoito

Akuuttihoito

Taulukko 3. Suomessa vuonna 2020 käytössä olevat masennuslääkkeet ja niiden annokset aikuispotilaille
1) Käyttö depressioon edellyttää pitoisuusmittauksia.
Geneerinen nimi Aloitusannos (mg/vrk) Hoitoannos (mg/vrk) Tavallisia haittavaikutuksia
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) Ryhmälle luonteenomaisia mm. pahoinvointi, suolisto-oireet ja seksuaalitoimintojen häiriöt
Essitalopraami 10 10–20
Fluoksetiini 20 20–80
Fluvoksamiini 50 100–300
Paroksetiini 20 20–50
Sertraliini 50 50–200
Sitalopraami 20 20–40
Muut depressiolääkkeet
Agomelatiini 25 25–50 Päänsärky, huimaus
Bupropioni 150 150–300 Päänsärky, unettomuus, pahoinvointi
Duloksetiini 60 60–120 Pahoinvointi, suun kuivuminen, päänsärky, uneliaisuus
Mianseriini 30 30–90 Väsymys, huimaus
Milnasipraani 50 50–100 Pahoinvointi, sydämentykytys, virtsaamisongelmat
Mirtatsapiini 15–30 30–60 Väsymys, painon nousu
Moklobemidi 300 300–900 Unettomuus, huimaus
Reboksetiini 8 8–10 Ahdistuneisuus, yliaktivoituminen
Tratsodoni 50–100 150–500 Väsymys, huimaus, rytmihäiriöt
Venlafaksiini 75 75–375 Kuten SSRI-lääkkeillä
Vortioksetiini 10 5–20 Pahoinvointi
Trisykliset depressiolääkkeet1) Ryhmälle luonteenomaisia muun muassa antikolinergiset ja alfa1-salpauksen haittavaikutukset
Amitriptyliini 25–50 75–300
Doksepiini 25–50 75–300
Klomipramiini 25–50 75–300
Nortriptyliini 25–50 50–200
Trimipramiini 25–50 75–300

Lääkeresistentti depressio

Psykoottinen depressio

  • Psykoottisessa depressiossa potilaalla esiintyy vaikeiden tavanomaisten masennusoireiden ohella myös harhaluuloja, harhaelämyksiä tai depressiivinen stupor ja hänen todellisuudentajunsa on häiriintynyt.
  • Potilaat hoidetaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, joko sairaalassa tai intensiivisessä avohoidossa. Tarvittaessa heidät voidaan mielenterveyslain (1116/1990) antamin valtuuksin määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon (ks. mielenterveyslain 2. luku, «http://www.finlex.fi»3).
  • Itsemurhavaaraa arvioitaessa on tärkeää tunnistaa tilanteet, joissa depressiopotilaan toivottomuus on psykoottisen asteista ja peruste tahdosta riippumattomaan hoitoon.
  • Sähköhoito on tehokkain, turvallinen ja suositeltava hoitomuoto «Aivojen sähköhoito on tehokas hoito vaikea-asteisissa ja psykoottisissa depressioissa.»A.
  • Masennuslääkehoito psykoosilääkehoitoon yhdistettynä on myös tehokas hoitomuoto «Psykoottisen depression lääkehoidossa on suositeltavaa käyttää yhtäaikaisesti masennus- ja psykoosilääkettä.»B.
  • Vaikeiden psykoosien ja muiden vaikeiden mielenterveyden häiriöiden perusteella myönnettävä lääkkeiden erityiskorvattavuus 112 tulee depressiopotilailla kyseeseen, kun kyse on psykoottisesta depressiosta. Psykoottisuuden ilmenemismuodot tulee kuvata Kelalle toimitettavassa lääkärinlausunnossa «http://www.kela.fi/laake112»4.

Jatkohoito

  • Masennuslääkehoitoa on aina syytä jatkaa noin puolen vuoden ajan vielä akuuttivaiheen jälkeenkin eli siitä ajankohdasta, jolloin potilas on tullut oireettomaksi «Masennuslääkkeet ovat tehokkaita depressiivisen relapsin ehkäisemisessä akuuttihoidon jälkeen.»A. Oireiden uusiutumisen vaara on suuri, jos hoito lopetetaan heti niiden hävitessä.
  • Hoitoannosta ei ole syytä pienentää ilman erityistä syytä.
  • Ellei hoito jatku ylläpitohoitona ja potilas on ollut puolen vuoden ajan yhtäjaksoisesti oireeton, lääkehoito voidaan sen jälkeen lopettaa.
  • Äkillinen SSRI- tai SNRI-lääkehoidon lopettaminen voi osalla potilaista provosoida yleensä 1–7 vuorokauden kuluessa lopettamisesta alkavia vieroitusoireita (huimaus, hikoilu, ahdistuneisuus, univaikeudet, pahoinvointi, päänsärky, sensoriset häiriöt). Oireet ovat tavallisimpia lyhyen puoliintumisajan valmisteilla (paroksetiini, venlafaksiini), ja ne kestävät yleensä 1–3 viikkoa, mutta osalla potilaista pidempään. Masennuslääkehoito on aina suositeltavaa lopettaa asteittain muutaman viikon aikana, koska se pienentää vieroitusoireiden ilmaantumisen riskiä. Jos häiritseviä vieroitusoireita alkaa ilmaantua, on asteittaisessa lopettamisessa syytä edetä hitaammin ja potilaan tilaa seuraten. Lopetettu lääke voidaan tarvittaessa aloittaa pienellä annoksella väliaikaisesti uudelleen ja lopettaa pidemmän ajan kuluessa hyvin pienten annosten kautta «Jha MK, Rush AJ, Trivedi MH. When Discontinuing SS...»72, «Horowitz MA, Taylor D. Tapering of SSRI treatment ...»73.

Ylläpitohoito

  • Masennuslääkehoitoa on syytä jatkaa pitkäaikaisena uusiutumisen estohoitona, jos potilas on elämänsä aikana kärsinyt toistuvista, vähintään keskivaikeista depressioista «Ylläpitohoito masennuslääkkeillä vähentää merkittävästi depression uusiutumisen riskiä.»A.
  • Päätöksen ylläpitohoidon aloittamisesta ja lopettamisesta voi tehdä joko psykiatrian erikoislääkäri tai yleislääkäri. Päätöksestä tulee kuitenkin herkästi konsultoida erikoislääkäriä.
  • Päätöksestä on tärkeää neuvotella myös potilaan kanssa. Hoitoa saavan potilaan täytyy ymmärtää hoidon merkitys ja olla halukas sitoutumaan sen toteutukseen. Päätös hoidon aloittamisesta tai lopettamisesta (tai toteuttamatta jättämisestä) ja sen perusteluista on lisäksi syytä kirjata huolellisesti sairauskertomukseen.
  • Ylläpitohoidon aloittaminen on suositeltavaa, kun kyseessä on kolmas elämänaikainen depressiojakso. Jos sairausjaksot ovat olleet vaikeita tai psykoottisia tai niihin on liittynyt vakavaa itsetuhoisuutta taikka pitkäaikaista tai vaikeaa toimintakyvyn heikkenemistä, pitkäaikaista ylläpitohoitoa on syytä harkita jo varhemmin.
  • Ylläpitohoidon avulla voidaan pienentää merkittävästi depression uudelleen puhkeamisen todennäköisyyttä, mutta se on mielekästä vain, jos akuuttivaiheessa on todettu hyvä vaste masennuslääkkeeseen.
  • Ylläpitohoito toteutetaan samalla lääkeannoksella kuin akuutti- ja jatkohoito.
  • Lääkehoidon tehon oletetaan säilyvän useiden vuosien ajan, mutta näyttö hyvin pitkäaikaisen hoidon tehosta puuttuu.
  • Ylläpitolääkehoito edellyttää, että potilaan tilaa seurataan vastaanottokäynneillä vähintään vuosittain silloinkin, kun potilas on täysin oireeton. Kun potilas on ollut oireeton usean vuoden ajan, on syytä harkita lääkehoidon varovaisen asteittaisen lopettamisen mahdollisuutta.
  • Yhtäjaksoista ylläpitohoitoa on syytä jatkaa sitä pidempään,
    • mitä useampia depressiojaksoja potilaalla on esiintynyt
    • mitä vaikeampia ne ovat olleet
    • mitä suurempi potilaan itsemurhan, työkyvyttömyyden tai muiden vakavien seurausten vaara on niiden aikana ollut
    • mitä enemmän depression esi- tai jälkioireita potilaalla on esiintynyt ylläpitohoidon aikana.
  • Lääkkeen käytön lopettamiseen liittyy selvä depression uusiutumisen vaara. Toisaalta elinikäinen ylläpitohoito voi varsinkin lievemmissä tapauksissa olla ylimitoitettua.
  • Jos lopettamista yritetään, potilaan tilaa on seurattava tavanomaista tiiviimmin, jotta depression mahdollinen uusiutuminen havaittaisiin ja hoito voitaisiin aloittaa viivytyksettä uudelleen. Ennen useita vuosia kestäneen masennuslääkehoidon lopettamista sen annosta on suositeltavaa asteittain pienentää muutaman kuukauden aikana vieroitusoireiden minimoimiseksi. Jos häiritseviä vieroitusoireita ilmaantuu, toimitaan kuten jatkohoitovaiheen päättyessä (ks. edellinen kappale).
  • Jos masennusjakso ilmaantuu meneillään olevasta ylläpitohoidosta huolimatta, on syytä harkita lääkkeen annoksen korottamista, lääkkeen vaihtamista tai kohdassa Lääkeresistentti depressio «A7»4 esitettyjä hoitokeinoja.

Muut biologiset hoidot

Sähköhoito

Kaamosmasennuksen kirkasvalohoito

Transkraniaalinen magneettistimulaatiohoito

Tasavirtastimulaatio

  • Aivojen tasavirtastimulaatio (transcranial direct current stimulation, tDCS) on uusi aivojen stimulaatiohoito, jotka toteutetaan yleensä päähän laitettava elektrodimyssyn avulla. Hoitoa annetaan yleensä 20–30 minuuttia kerrallaan, tavallisesti viidesti viikossa noin kolmen viikon ajan, minkä jälkeen hoitoa voidaan jatkaa kertaviikkoisena. Hoidon teho on korkeintaan masennuslääkehoidon veroinen «Aivojen tasavirtastimulaatio (tDCS) on ilmeisesti tehokas depression akuuttihoidossa.»B. Se on yleensä hyvin siedetty, ja sen keskeisin haittavaikutus on päänahan ihoärsytys.

Invasiiviset neuromodulaatiohoidot

Psykoterapeuttinen hoito

Psykoterapian tavoitteet

  • Depressioiden hoidossa psykoterapioiden tavoitteena on saada potilas toipumaan ja hänen toimintakykynsä paranemaan vaikuttamalla
    • masennusta ylläpitäviin mielikuviin
    • ajattelumalleihin
    • tunne-elämään
    • minäkäsitykseen
    • toimintatapoihin.
  • Psykoterapiat perustuvat teoreettisiin malleihin ja tutkimustietoon mielenterveyden ja käyttäytymisen ongelmista, normaalista ja häiriintyneestä psyykkisestä kehityksestä ja psykoterapian muutosprosesseista ja soveltavat niistä johdettuja kliinisiä käytäntöjä.

Psykoterapiasuuntaukset, terapiamenetelmät ja niiden toteutustavat

  • Pääsuuntausten mukaan yleisimmin Suomessa käytetyt, depression hoidossa vaikuttavaksi osoitetut psykoterapiat voidaan jakaa erilaisiin kognitiivisen ja käyttäytymisterapeuttisen terapian muotoihin, psykodynaamisiin terapioihin sekä interpersoonalliseen ja ratkaisukeskeiseen terapiaan.
  • Lähes kaikissa psykoterapiasuuntauksissa terapiamenetelmistä on erilaisia sovelluksia, joita luonnehtii tietty käyttöala tai toteutustapa.
  • Psykoterapian yleisin toteutustapa on potilaan sanalliseen kerrontaan ja terapeutin ja potilaan vuorovaikutukseen perustuva yksilöterapia. Lisäksi useissa terapiasuuntauksissa on ryhmäterapia- ja pari- ja perheterapiasovelluksia ja osassa luovaan toimintaan (musiikki-, taide- ja kirjallisuusterapia), systemaattiseen potilasopetukseen (psykoedukaatio) ja lähinnä kognitiivisessa terapiassa tietotekniikkaan perustuvia sovelluksia «http://www.mielenterveystalo.fi»5.
  • Erilaisia teoreettisia näkökohtia ja tekniikoita yhdistävien uusien terapiamuotojen ja menetelmien käyttö vaikuttaa olevan lisääntymässä.
  • Lyhytterapioiden kesto vaihtelee muutamasta käyntikerrasta 20–30 käyntikertaan. Yleisimmin käytetään yhtä 45 minuutin hoitokertaa viikossa.
  • Pitkäkestoista terapiaa annetaan tyypillisesti 1–3 kertaa viikossa ja jatketaan vuodesta useaan vuoteen.

Psykoterapian tarpeen arviointi

Psykoterapia akuutin depression hoidossa

Taulukko 4. Keskeiset psykoterapiamuodot depression hoidossa
Hoitomuoto ja kuvaus Tyypillinen kesto ja tiheys Näytön aste
Akuutti vaihe Ylläpito- ja jatkohoitovaihe Krooninen ja komplisoitunut masennus
Kognitiivis-behavioraalinen
Tavoitteina depressiota aiheuttavien ja ylläpitävien ajatus- ja toimintamallien muuttuminen ja ongelmanratkaisukeinojen lisääntyminen Lyhyt: 10–20 käyntiä, 1 käynti viikossa «Kognitiivis-behavioraaliset ja interpersoonalliset lyhytterapiat ovat tuloksellisia depressioiden akuuttivaiheen hoitomuotoja.»A, «Tietotekniikka-avusteiset internetvälitteiset terapiat (nettiterapiat) auttavat lieventämään masennusoireita lievissä ja keskivaikeissa depressioissa siinä missä kasvokkainenkin psykoterapia.»A - -
Lyhyt: 8–16 käyntiä (uusiutumisen estoterapia ja tietoisuustaitoihin perustuva MBCT) - «Depressiosta toipuneille potilaille tarkoitettu jatko- ja ylläpitohoito kognitiivis-behavioraalisella terapialla ja interpersoonallisella terapialla vähentävät depressioiden uusiutumista.»A -
Lyhyt/keskipitkä: 12–40 käyntiä (CBASP) - - «Kroonisen depression hoitoon kehitetty CBASP-terapia on ilmeisesti hyödyllinen pitkäaikaisen masennuksen hoitomuoto – etenkin lääkehoitoon yhdistettynä.»B
Pitkäkestoinen: 40–80 käyntiä, 1–2 käyntiä viikossa «Pitkäkestoinen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia on ilmeisesti yhtä vaikuttava hoitomuoto masennustilojen hoidossa kuin pitkä psykodynaaminen psykoterapia, kun depressio on toistuva tai siihen liittyy pitkäaikaista oireilua.»B
Käyttäytymisen aktivointi
Tavoitteina depressiota aiheuttavien ja ylläpitävien käyttäytymismallien muuttuminen ja ongelmanratkaisukeinojen lisääntyminen Lyhyt: 10–20 käyntiä «Positiivisia kokemuksia ja sosiaalista toimintaa aktivoivat käyttäytymisinterventiot ovat hyödyksi masennusoireiden vähentämisessä.»A - -
Interpersoonallinen
Tavoitteena depressiota aiheuttavien ja ylläpitävien ihmissuhdeongelmien, rooliristiriitojen tai menetysten fokusoitu käsittely Lyhyt: 12–16 käyntiä, 1 käynti viikossa «Kognitiivis-behavioraaliset ja interpersoonalliset lyhytterapiat ovat tuloksellisia depressioiden akuuttivaiheen hoitomuotoja.»A «Depressiosta toipuneille potilaille tarkoitettu jatko- ja ylläpitohoito kognitiivis-behavioraalisella terapialla ja interpersoonallisella terapialla vähentävät depressioiden uusiutumista.»A -
Psykodynaaminen
Tavoitteina depressiolle altistavien kehityksellisten ongelmien selvittely ja minuuden vahvistuminen Lyhyt: 16–25 käyntiä, 1 käynti viikossa «Psykodynaaminen lyhytpsykoterapia on muiden terapiamuotojen veroinen depressioiden akuuttivaiheen hoitomuoto.»A - -
Pitkäkestoinen: 80–240 käyntiä, 1–3 käyntiä viikossa «Pitkäkestoinen psykoterapia on ilmeisesti perusteltu hoitomuoto depressioiden hoidossa – etenkin silloin, kun depressio liittyy muuhun monimuotoiseen tai pitkäaikaiseen oireiluun, ongelmiin tai persoonallisuushäiriöihin.»B «Pitkäkestoinen psykoterapia on ilmeisesti perusteltu hoitomuoto depressioiden hoidossa – etenkin silloin, kun depressio liittyy muuhun monimuotoiseen tai pitkäaikaiseen oireiluun, ongelmiin tai persoonallisuushäiriöihin.»B

Toistuvan, pitkittyneen ja vaikeahoitoisen depression psykoterapia

Psykoterapiaan ohjautuminen Suomessa

  • Psykoterapian järjestäminen on Suomessa terveydenhoitolain perusteella kunnan vastuulla silloin, kun se liittyy sairaanhoitoon. Kunnalla tulisi olla käytettävissään pääasiassa lyhytkestoisia interventioita ja rajatusti pitkäkestoisia terapioita.
  • STM:n asettaman palveluvalikoimaneuvoston 2018 antaman suosituksen mukaan vaikuttavaksi todetut psykoterapiat ja psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat mielenterveys- ja päihdehäiriöissä terveydenhuollon palveluvalikoimaan kaikissa hoidon ja kuntoutuksen vaiheissa «https://palveluvalikoima.fi/documents/1237350/11049969/Suositus+psykoterapiat+ja+muut+ps+hoito-+ja+kuntoutusmenetelm%C3%A4t_ver+1.0.pdf/bce20c5f-1dd2-e999-a5d5-0e607250fc25/Suositus+psykoterapiat+ja+muut+ps+hoito-+ja+kuntoutusmenetelm%C3%A4t_ver+1.0.pdf»7.
  • Julkisen terveydenhuollon psykoterapeuttisista hoitosuhteista voivat vastata lyhyen menetelmäkoulutuksen ja työnohjauksen turvin myös hoito- ja sosiaalialan ammateissa toimivat, joilla ei ole varsinaista psykoterapeutin ammattinimikettä. Joihinkin vaikuttaviin, lyhytkestoisiin psykoterapiamuotoihin (esim. interpersoonallinen) ei ole olemassa omaa ammattinimikkeeseen oikeuttavaa koulutusohjelmaa.
  • Laillistettuja työikäisiä psykoterapeutteja oli vuonna 2019 noin 6 200, mutta tietoa aktiivisesti ammatissa toimivien määrästä ei ole. Suuri osa psykoterapeuteista tarjoaa psykoterapiapalveluita osa-aikaisesti. Valvira myöntää psykoterapeutin ammattinimikkeen, pitää yllä terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriä (ns. Terhikki-rekisteri) sekä ohjaa ja valvoo yhdessä aluehallintovirastojen kanssa psykoterapeuttien toimintaa. Psykoterapeuteista noin puolet toimii ainakin osin julkisessa terveydenhuollossa ja vajaa kolmannes päätoimisesti yksityisinä ammatinharjoittajina. Psykoterapian saatavuus vaihtelee paljon alueittain. Ks. Kelan Psykoterapeutit Suomessa -julkaisu oheisesta linkistä: «https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26519/Selosteita74.pdf?sequence=2»8.
  • Yksityisen ammatinharjoittajan antamaa psykoterapiaa potilas voi saada kunnan tai sairaanhoitopiirin maksusitoumuksella tai maksamalla sen itse. Jos psykoterapeutti on peruskoulutukseltaan lääkäri, osan kustannuksista voi hakea Kelasta sairaanhoitokorvauksena «https://www.kela.fi/sairaanhoito_laakarinpalkkiot?inheritRedirect=true»9. Psykoterapiakustannukset voidaan tietyin edellytyksin ottaa huomioon vammaisetuutta haettaessa «https://www.kela.fi/vammaistuki-aikuiselle-erityiskustannukset»10.
  • Kuntoutuspsykoterapian järjestäminen on Kelan järjestämisvelvollisuuden piirissä. Psykoterapiaa voi saada myös Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Ks. kohta Lääkinnällinen kuntoutus «A3»5.

Depression hoito eri elämänvaiheissa ja erityistilanteissa

Nuorten depressiot

  • Nuoruusikäisten (noin 13–22-vuotiaiden) depression hoidon erityispiirteitä ovat nuoruusiän kehityksen tukeminen hoitosuhteessa ja yhteistyö nuoren vanhempien ja tarvittaessa eri verkostojen (koulu, lastensuojelu) kanssa.
  • Erikoissairaanhoidon rooli on nuorten depression hoidossa korostuneempi kuin aikuisilla.
  • Hoidon aikana seurataan hoidon vaikutusta masennusoireisiin ja nuoren toimintakykyyn (opiskelukyky, sosiaalinen toimintakyky ikätoverisuhteissa ja perheessä) sekä mahdollisia hoidon haittavaikutuksia.

Psykososiaaliset hoitomuodot

Taulukko 5. Keskeiset psykoterapiamuodot nuorten depression hoidossa
Hoitomuoto ja kuvaus Tyypillinen kesto ja tiheys Näytön aste
Akuutti vaihe Ylläpito- ja jatkohoitovaihe
Kognitiivis-behavioraalinen
Tavoitteina depressiota aiheuttavien ja ylläpitävien asenne- ja käyttäytymismallien muuttuminen ja ongelmanratkaisukeinojen lisääntyminen Lyhyt: 10–20 käyntiä, 1 käynti viikossa «Kognitiivis-behavioraalinen yksilö- ja ryhmäterapia (CBT) ovat tehokkaita nuorten depression akuuttihoidossa.»A -
Lyhyt/keskipitkä: 12–40 käyntiä - «Nuorten depression jatko- ja estohoito CBT:lla ilmeisesti parantaa hoitotulosta ja suojaa relapseilta.»B
Interpersoonallinen
Tavoitteena depressiota aiheuttavien ja ylläpitävien ihmissuhdeongelmien, rooliristiriitojen tai menetysten fokusoitu käsittely Lyhyt: 12–16 käyntiä, 1 käynti viikossa «Interpersonaalinen yksilöpsykoterapia (IPT-A) on tehokas hoito nuorten depressioissa.»A -
Psykodynaaminen
Tavoitteina depressiolle altistavien kehityksellisten ongelmien selvittely ja minuuden vahvistuminen Lyhyt: 16–25 käyntiä, 1 käynti viikossa «Lyhyt psykoanalyyttinen psykoterapia lienee tehokas nuorten depression akuuttihoidossa.»C -
Perheterapia
Joukko erilaisia terapiamenetelmiä. Työskentelyn kohteena on perheen vuorovaikutusverkosto. Tapaamistiheys ja tapaamisten kesto vaihtelevat, usein tapaamistiheys 1–2 käyntiä kuukaudessa. Tiivis: 1 käynti viikossa «Perheterapiaa voidaan soveltaa nuorten depression akuuttihoidossa, etenkin tilanteissa, joissa perhetekijät liittyvät nuoren depressioon.»B -

Lääkehoito

Jatko- ja ylläpitohoito

Iäkkäiden depression hoito

  • Vanhuusiässä ilmenevien depressioiden diagnostiikka, arviointi ja hoito ovat yleensä ainakin alle 75-vuotiailla samankaltaisia kuin nuoremmissa ikäryhmissä.
  • Iäkkäillä depression seulonnassa voidaan käyttää GDS-15- tai GDS-30-asteikkoa (geriatrinen depressioasteikko, Geriatric Depression Scale) «Geriatrinen depressioasteikko (GDS)»5.
  • Jos ensimmäinen depressiojakso tulee vanhuusiässä, on erityisen tarkkaan arvioitava somaattisen sairauden mahdollisuus etiologisena tai myötävaikuttavana tekijänä.
  • Tutkimuksia yli 75-vuotiaiden depression hoidosta on edelleen varsin vähän. Suosituksen ohjeita voidaan kuitenkin soveltaa myös heidän hoidossaan, kunhan otetaan huomioon, että ikääntymisen myötä psykiatrisen ja somaattisen hoidon yhdistämisen tarve lisääntyy.
  • Ikääntymisen myötä psykoterapiassa korostuvat supportiiviset elementit. Myös lääkkeiden haitta- ja yhteisvaikutusten merkitys korostuu ja iänmukaiseen annokseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Masennuslääkeannokset ovat 65–75-vuotiailla samansuuruisia tai vain vähän pienempiä kuin keski-ikäisillä, kun taas yli 75-vuotiailla käytettävien annosten koko on ½–⅓ keski-ikäisillä käytettävistä annoksista.
  • Ikääntyneiden lieviä ja keskivaikeita depressioita voidaan hoitaa psykoterapian avulla «Psykoterapia on tuloksellista iäkkäiden depression akuuttihoidossa.»A. Eniten on tutkittu kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa. Sekä yksilö- että ryhmähoidoista on näyttöä, ja niiden saatavuutta tulisi lisätä. Ryhmämuotoisesta muisteluterapiasta on ilmeisesti myös hyötyä iäkkäiden masennuksen hoidossa «Ryhmämuotoinen muisteluterapia on ilmeisesti tuloksellista iäkkäiden masennuksen hoidossa.»B. Psykoterapiamenetelmiä esitellään taulukossa «Keskeiset psykoterapiamuodot iäkkäiden depression hoidossa ...»6.
  • Depressiolääkkeet ovat tehokkaita myös iäkkäiden masennuksen hoidossa, eikä lääkeaineryhmien välillä ole kliinisesti merkittäviä tehoeroja «Masennuslääkkeiden käyttö on ilmeisesti tuloksellista myös iäkkäiden masennusta tahoidettaessa.»B.
  • Iäkkäiden depressiossa ylläpitolääkitys on ilmeisesti hyödyllistä «Masennuslääkkeellä toteutettu ylläpitohoito ilmeisesti ehkäisee depression uusiutumisvaiheita iäkkäillä.»B. Sitä harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon lisääntyvän lääkekuorman mukanaan tuomat ongelmat.
  • Vaikka trisykliset masennuslääkkeet ovat tehokkaita, niitä ei potentiaalisten verenkiertoelimistöön kohdistuvien haittavaikutustensa vuoksi yleensä suositella yli 75-vuotiaiden hoitoon. Jos iäkkäälle potilaalle suunnitellaan trisyklisen lääkkeen käytön aloittamista, kannattaa tarkistaa, ettei hänellä ole sydämen johtumishäiriötä, ja valita mahdollisimman vähän antikolinergisia ja muita haittavaikutuksia aiheuttava valmiste, esimerkiksi nortriptyliini.
  • Sähköhoito on todettu tehokkaaksi ja turvalliseksi myös yli 75-vuotiaiden depressiossa «ECT on tehokas hoitomuoto myös iäkkäiden depression hoidossa.»A.
Taulukko 6. Keskeiset psykoterapiamuodot iäkkäiden depression hoidossa
Hoitomuoto ja kuvaus Tyypillinen kesto ja tiheys Näytön aste
Akuutti vaihe Ylläpito- ja jatkohoitovaihe
Kognitiivis-behavioraalinen
Tavoitteina depressiota aiheuttavien ja ylläpitävien asenne- ja käyttäytymismallien muuttuminen ja ongelmanratkaisukeinojen lisääntyminen Lyhyt: 10–20 käyntiä, 1 käynti viikossa «Kognitiivis-behavioraaliset ja interpersoonalliset lyhytterapiat ovat tuloksellisia depressioiden akuuttivaiheen hoitomuotoja.»A -
Pitkäkestoinen: 40–80 käyntiä, 1–2 käyntiä viikossa «Pitkäkestoinen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia on ilmeisesti yhtä vaikuttava hoitomuoto masennustilojen hoidossa kuin pitkä psykodynaaminen psykoterapia, kun depressio on toistuva tai siihen liittyy pitkäaikaista oireilua.»B
Interpersoonallinen
Tavoitteena depressiota aiheuttavien ja ylläpitävien ihmissuhdeongelmien, rooliristiriitojen tai menetysten fokusoitu käsittely Lyhyt: 12–16 käyntiä, 1 käynti viikossa «Kognitiivis-behavioraaliset ja interpersoonalliset lyhytterapiat ovat tuloksellisia depressioiden akuuttivaiheen hoitomuotoja.»A «Depressiosta toipuneille potilaille tarkoitettu jatko- ja ylläpitohoito kognitiivis-behavioraalisella terapialla ja interpersoonallisella terapialla vähentävät depressioiden uusiutumista.»A
Psykodynaaminen
Tavoitteina depressiolle altistavien kehityksellisten ongelmien selvittely ja minuuden vahvistuminen Lyhyt: 16–25 käyntiä, 1 käynti viikossa «Psykodynaaminen lyhytpsykoterapia on muiden terapiamuotojen veroinen depressioiden akuuttivaiheen hoitomuoto.»A -
Pitkäkestoinen: 80–240 käyntiä, 1–3 käyntiä viikossa «Pitkäkestoinen psykoterapia on ilmeisesti perusteltu hoitomuoto depressioiden hoidossa – etenkin silloin, kun depressio liittyy muuhun monimuotoiseen tai pitkäaikaiseen oireiluun, ongelmiin tai persoonallisuushäiriöihin.»B
Muisteluterapia
Tavoitteena depression helpottuminen oman elämän mielekkyyden tavoittamisen ja kokemusten jakamisen myötä Lyhyt: yleensä 8 viikoittaista ryhmäistuntoa tai joustavasti yksilöllisesti toteutettuna «Ryhmämuotoinen muisteluterapia on ilmeisesti tuloksellista iäkkäiden masennuksen hoidossa.»B -

Raskaudenaikaisen depression hoito

Synnytyksenjälkeisen depression hoito

Somaattisesti sairaat depressiopotilaat

Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivät depressiopotilaat

Taulukko 7. Tiivistelmä monihäiriöisen depressiopotilaan hoidosta
Häiriöyhdistelmä Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä Muu masennuslääke Lyhytpsykoterapia Muu mahdollinen hoito
Masennustila ja päihderiippuvuus ++ - - Päihdevieroitus
Masennustila ja ahdistuneisuushäiriö ++ + +
Masennustila ja epävakaa persoonallisuus ++ - - Toisen polven psykoosilääke, mielialaa tasaava lääkehoito, spesifiset psykoterapiat

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät depressiopotilaat

Päihteitä väärinkäyttävät tai niistä riippuvaiset depressiopotilaat

  • Monien päihteiden käyttöön liittyy masennustilan kaltaisia depressiivisiä oireita «Schuckit MA, Tipp JE, Bergman M ym. Comparison of ...»116.
  • Yleisimmin käytetty päihde on alkoholi. Sen mahdollisen suurkulutuksen tai väärinkäytön tai alkoholiriippuvuuden tunnistamiseen on syytä kiinnittää erityistä ja toistuvaa huomiota, koska asia ei aina tule esiin hoitokontaktin alussa. Suurkuluttajat voivat hyötyä mini-interventiosta.
  • Jos masennusoireista kärsivä on alkoholin suurkuluttaja tai väärinkäyttäjä tai alkoholista riippuvainen, on yleensä aiheellista edellyttää 2–4 viikon pituista päihteetöntä jaksoa depression diagnoosin varmistamiseksi ennen lopullisen hoitomuodon ja hoitopaikan määrittämistä «Schuckit MA. Drug and alcohol abuse. Viides painos...»117. Käytännössä se voi kuitenkin olla vaikeaa esimerkiksi hallitsemattoman alkoholinkäytön tai itsetuhoisuuden takia. Merkittävän masennusoireilun yhteydessä ne ovat aihe potilaan ohjaamiselle konsultaatioon tai hoitoon, joko päihdehuoltoon tai erikoissairaanhoitoon.
  • Tilanteen tutkimisessa voidaan anamneesin avulla pyrkiä selvittämään, onko potilaalla aiemmin esiintynyt päihteettömiä jaksoja, joiden aikana hän olisi kärsinyt vakavan masennustilan oireista.
  • Satunnainen alkoholinkäyttö ei ole ehdoton vasta-aihe masennuslääkkeiden käytölle, mutta lääkehoitoa aloitettaessa on aina syytä selvittää alkoholinkäytön runsaus ja tarvittaessa maksan toimintakyky.
  • Jos epäillään päihteiden hallitsematonta käyttöä, on tarvittaessa oltava aloittamatta lääkitystä, kunnes päihteiden käyttö on päihdehuollon tuella tai muuten saatu ensin hallintaan.
  • Samanaikaisesta vakavasta masennustilasta ja alkoholiriippuvuudesta tai pelkästään alkoholiriippuvuudesta kärsivän lääkehoidossa voi SSRI-ryhmän lääkkeistä olla hyötyä masennusoireiden tai alkoholinkäytön tai joskus molempien hallinnassa «Naranjo CA, Knoke DM. The role of selective seroto...»118.
  • Depression ja alkoholihäiriön hoidosta SSRI-lääkkeen ja opioidiantagonistin yhdistelmälääkehoidolla on alustavaa näyttöä «Fergusson DM, Boden JM, Horwood LJ. Tests of causa...»119.
  • Masennuslääkkeen ohella kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia voi olla hyödyllinen päihderiippuvaisten depressiopotilaiden hoidossa, ja niiden yhdistelmää voidaan käyttää, ellei pelkkä toinen hoitomuoto riitä «Hesse M. Achieving abstinence by treating depressi...»120.
  • Masennuslääkkeet ovat tehokkaita masennustilojen hoidossa samanaikaisesta alkoholin käyttöhäiriöstä huolimatta «Masennuslääkkeet ovat tehokkaita masennustilojen hoidossa samanaikaisesta alkoholin käyttöhäiriöstä huolimatta. Lääkehoitoon liittyy myös lumelääkettä enemmän alkoholin käytön keskeyttämisiä ja kulutuksen vähentämistä.»A.

Depressio ja itsetuhokäyttäytyminen

Depressiopotilaan toiminta- ja työkyvyn arviointi

Toimintakyvyn arviointi

Taulukko 8. SOFAS-asteikko
Koodi1 Merkitys
91–100 Erinomainen toimintakyky useilla elämänalueilla
81–90 Hyvä toimintakyky kaikilla elämänalueilla; henkilö ammatillisesti ja sosiaalisesti tehokas
71–80 Vain vähäistä heikentymistä sosiaalisessa, ammatillisessa tai opiskelun edellyttämässä toimintakyvyssä (esim. harvinainen ihmissuhderistiriita tai tilapäinen jälkeen jääminen koulutyössä)
61–70 Lieviä vaikeuksia sosiaalisessa, ammatillisessa tai opiskelun edellyttämässä toimintakyvyssä mutta yleisesti hyvä toimintakyky ja joitakin mielekkäitä ihmissuhteita
51–60 Kohtalaisia vaikeuksia sosiaalisessa, ammatillisessa tai opiskelun edellyttämässä toimintakyvyssä (esim. vain vähän ystäviä tai ristiriitoja ikä- tai työtovereiden kanssa)
41–50 Vakavaa heikentymistä sosiaalisessa, ammatillisessa tai opiskelun edellyttämässä toimintakyvyssä (esim. ystävien puuttuminen tai kyvyttömyys säilyttää työpaikkaa)
31–40 Merkittävää heikentymistä useilla elämänalueilla, kuten työssä, koulussa tai perhesuhteissa (esim. masentunut mies, joka välttelee ystäviään, laiminlyö perhettään eikä pysty työhön, tai lapsi, joka pahoinpitelee usein nuorempiaan, on uhmakas kotona eikä menesty koulussa)
21–30 Toimintakyvyttömyys lähes kaikilla elämänalueilla (esim. pysytteleminen vuoteessa koko päivän, työttömyys ja kodittomuus)
11–20 Ajoittainen henkilökohtaisen hygienian vähimmäistason laiminlyöminen, kyvyttömyys toimia itsenäisti
1–10 Jatkuva henkilökohtaisen hygienian vähimmäistason laiminlyöminen; kyvyttömyys toimia vahingoittamatta itseään tai muita tai ilman huomattavaa ulkopuolista tukea (esim. hoitoa tai valvontaa)
0 Riittämättömät tiedot
1 Käytä mahdollisuuksien mukaan tarkkoja lukuja, esimerkiksi 45, 68 tai 72. Tarkastele sosiaalista ja ammatillista toimintakykyä jatkumolla erinomaisesta toimintakyvystä huomattavasti heikentyneeseen toimintakykyyn. Ota huomioon toimintakyvyn heikentymät, jotka johtuvat fyysisistä tai henkisistä rajoitteista. Vain suoraan henkisistä tai fyysisistä terveysongelmista johtuvat rajoitteet tulee ottaa huomioon. Mahdollisuuksien puutteen ja muiden ympäristöseikkojen aiheuttamia rajoituksia ei oteta huomioon.

Työkyvyn arviointi

  • Valtaosa depressioon sairastuneista jatkaa työelämässä ilman pitkiä sairauspoissaoloja «Ahola K, Virtanen M, Honkonen T, Isometsä E, Aroma...»137.
  • Sairauspoissaolon tarpeen arvioinnista on käytettävissä Käypä hoito -suositus «Sairauspoissaolon tarpeen arviointi»12, «Sairauspoissaolon tarpeen arviointi. Käypä hoito -...»138.
  • Depressiopotilaan sairauspoissaolon tarpeeseen ja pituuteen vaikuttavat
    • toimintakyky
    • työn vaatimukset
    • työpaikan mahdollisuudet tarvittaviin työhön liittyviin tukitoimiin tai työjärjestelyihin.
  • Lievässä depressiossa sairauspoissaolo ei yleensä ole tarpeen. Keskivaikeassa depressiossa jäljellä olevan toimintakyvyn riittävyys riippuu työn vaatimuksista ja mahdollisuuksista työssä jatkamista tukeviin työjärjestelyihin. Vaikeassa ja psykoottisessa depressiossa jäljellä oleva toimintakyky ei yleensä riitä minkään työn vaatimuksiin.
  • Sairauspoissaolon tarvetta arvioitaessa on punnittava mahdollisia hyötyjä ja haittoja potilaan kannalta:
    • Edellyttääkö toipuminen sairauspoissaoloa, tai pahentuuko sairaus ilman sitä?
    • Haittaisivatko päivärytmin menetys ja mielekkään toiminnan puute toipumista?
    • Lisääntyisikö päihteiden käyttö?
    • Vahvistuisiko mahdollinen syrjäytymiskehitys?
  • Työssä käyvän depressiopotilaan osalta arvioidaan, onko työpaikalla tarvetta ja mahdollisuuksia potilaan työkykyä edistäviin työjärjestelyihin (esim. siirtyminen tilapäisesti vuorotyöstä päivätyöhön tai asiakastyöstä taustatyöhön) tai muihin työhön liittyviin tukitoimiin. Arviointi on hyvä tehdä työterveysneuvottelussa, johon osallistuvat työntekijä, hänen esimiehensä ja työterveyshuollon edustaja.
  • Ellei jäljellä oleva toimintakyky yllä nykyisen työn vaatimuksiin eikä tilapäisiinkään tukitoimiin tai työjärjestelyihin ole mahdollisuutta, sairauspoissaolo on aiheellinen.
  • Perusteellisissa työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien arvioinneissa lisätutkimuksina voivat olla tarpeen esimerkiksi psykologin, neuropsykologin tai toimintaterapeutin tutkimukset.
  • Epäselvissä tilanteissa työkyvyn arvio on tarpeen tehdä siihen erikoistuneessa yksikössä. Joskus myös päiväsairaala- tai muu osastotutkimus on tarpeen.
  • Työttömän terveydentilan selvitystarpeen arviointi kuuluu Työ- ja elinkeinotoimistolle (TE-toimistolle), mutta aloitteen voi tehdä myös työtön itse tai selvitystarve voidaan todeta terveys- tai muissa palveluissa. Työttömien terveystarkastusten järjestäminen kuuluu kunnalle.
  • Työttömän toimintakykyä arvioitaessa kuvataan, mihin arvioitava pystyy mahdollisista rajoitteistaan huolimatta «Vuokko A, Juvonen-Posti P, Kaukiainen A. Miten lää...»139. Arvio jäljellä olevasta toimintakyvystä ja sen rajoituksista tarvitaan, kun tehdään hoitoa, kuntoutusta ja työkykyä koskevia päätöksiä. Ks. «http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/media/files/suositus/2012/03/14/Tyottomat_120314.pdf»16.

Sairauspoissaolokäytännöt ja työhön paluun tuki

  • Jos tarvitaan sairauspoissaoloa, tarvitaan myös aktiivista hoitoa ja seurantaa.
  • Sairauspoissaolon aikana on luotava suunnitelma työhön paluusta ja huolehdittava asianmukaisesta hoidosta.
  • Sairauspoissaolon arvioitu pituus mitoitetaan hoitosuunnitelman, odotettavissa olevan hoitovasteen ja seurantakäyntien mukaan.
  • Jos sairauspoissaoloa tarvitaan, ensimmäisen poissaolon on usein tarpeen kestää 2–4 viikkoa, jona aikana on mahdollista saavuttaa vastetta lääkehoitoon. Joskus kuitenkin työkykyyn keskeisesti vaikuttavat oireet voivat lievittyä nopeamminkin.
  • Sairauspoissaolon ajaksi kannattaa suositella normaalin päivärytmin ylläpitoa ja asteittaista arkisten toimien lisäämistä.
  • Työterveysneuvottelussa sovitaan sairauspoissaolon aikaisesta yhteydenpidosta työterveyshuoltoon ja työpaikkaan sekä muista työhön paluun tukitoimista «Ahola K. Tue työkykyä - käsikirja esimiestyöhön. H...»140, «Liira J, Juvonen-Posti P, Viikari-Juntura E ym. Ty...»141.
  • Työkyvyn ylläpitämiseksi tai kohentamiseksi voidaan hoidon lisäksi tarvita lääkinnällistä (esim. kuntoutuspsykoterapia), ammatillista (esim. työkokeilu) tai sosiaalista kuntoutusta (esim. valmennus arkielämän toimintoihin, perhekuntoutus, päihdekuntoutus). Kuntoutusta varten laaditaan kuntoutussuunnitelma.
  • Jos hoitovaste on osittainen, on oleellista, että työpaikalla on mahdollisuus osatyökykyisen työhön paluun tukemiseen.
  • Työssä käyvän depressiopotilaan asteittaista työhön paluuta voidaan tukea esimerkiksi osasairauspäivärahalla, jota voi hakea Kelasta, jos työkyvyttömyys pitkittyy yli omavastuuajan (sairastumispäivä ja 9 seuraavaa arkipäivää).
  • Ammatillisena kuntoutuksena tehtävä työkokeilu, osakuntoutustuki tai osatyökyvyttömyyseläke voi mahdollistaa osatyökykyisen työhön paluun. Ks. kohta Työkyvyttömyysajan etuudet «A4»6.

Yhteistyökäytännöt

  • Työterveyshuollon, muun terveydenhuollon (terveyskeskus, psykiatrinen erikoissairaanhoito) ja kuntoutuksen toimiva yhteistyö on työkyvyn tukemisessa olennaista. Ks. kuva «Depressiopotilaan sairausloma ja työhönpaluu»2.
  • Pitkittyvän työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi myös yhteistyö työssä käyvän depressiopotilaan työpaikan kanssa on tärkeää.
  • Jos sairauspoissaolo pitkittyy yli 2 kuukauden pituiseksi eikä alkavaakaan hoitovastetta perusterveydenhuollossa (työterveyshuolto, terveyskeskus) ole näkyvissä, on syytä konsultoida psykiatrian erikoislääkäriä.
  • Työssä käyvän potilaan sairauspoissaolon pituuden määritys ja työhön paluun suunnittelu on hyvä tehdä työterveyshuollossa, ja siinä huomioidaan mahdollinen psykiatrin kannanotto työ- ja toimintakykyyn.
  • Työntekijän on toimitettava Kelaan työterveyslääkärin lausunto työssä jatkamisen mahdollisuuksista viimeistään silloin, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 päivää. Ks. «http://www.kela.fi/takaisintyohon»17.
  • Työttömän depressiopotilaan osalta yhteistyö työ- ja elinkeinotoimiston (TE-toimisto) kanssa on tarpeen. Lisäksi käytettävissä on Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP), joka on TE-toimiston, kunnan ja Kelan yhteistoimintamalli, ja joka palvelee pidempään työttömänä olleita työnhakijoita (ks. «http://www.te-palvelut.fi»18).
Kuva 2.

Depressiopotilaan sairausloma ja työhönpaluu. © Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Työkyvyttömyysajan etuudet

Lääkinnällinen kuntoutus

  • Depressiopotilaiden yleisin kuntoutusmuoto on psykoterapia. Se saattaa edistää työelämässä pysymistä ja sinne siirtymistä «Aaltonen T, Lind J. Miten työkyky muuttuu Kelan tu...»142.
  • Psykoterapiaa voi saada julkisen terveydenhuollon kautta tai yksityisiltä psykoterapeuteilta itse maksamalla, terveydenhuollon maksusitoumuksella tai Kelan tukemana.
  • Terveydenhuoltolain (1326/2010) 29 §:n mukaan kunnan on järjestettävä potilaan sairaanhoitoon liittyvä lääkinnällinen kuntoutus (mm. toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät terapiat sekä muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet), ellei lääkinnällisen kuntoutuksen järjestäminen ole Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) 9 §:n perusteella Kelan tehtävä.
  • Kelan kuntoutuspsykoterapia on tarkoitettu työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi 16–67-vuotiaille, joilla mielenterveyden häiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä. Kela tarvitsee potilaan oman hakemuksen ja psykiatrian alan erikoislääkärin tai julkisen terveydenhuollon psykiatrisessa yksikössä työskentelevän erikoistuvan lääkärin laatiman kuntoutussuunnitelman tai lausunnon, joiden perusteella arvioidaan kuntoutuspsykoterapian myöntämisen mahdollisuus. Lausunto voidaan laatia aikaisintaan 3 kuukautta kestäneen asianmukaisen hoidon toteuduttua. Psykiatrisen lausunnon laatiminen edellyttää, että käyntejä psykiatrin luona on ollut vähintään kaksi. Hoitosuhteen tulee jatkua myös psykoterapian aikana (ks. «http://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia»23).
  • Psykoterapiaa voi saada myös Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Hoidosta vastaavan julkisen terveydenhuollon lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian tai psykiatrian erikoislääkärin tai psykiatrisessa yksikössä erikoistuvan lääkärin tulee laatia potilaalle kuntoutussuunnitelma. Psykoterapiakuntoutuksen kohderyhmä ovat alle 65-vuotiaat avohoidossa olevat, joilla mielenterveyden häiriö aiheuttaa huomattavia vaikeuksia arjessa suoriutumisessa ja osallistumisessa ja joilla on vähintään vuoden kestoinen kuntoutustarve. Suositeltavan kuntoutuksen tulee olla perustellusti tarpeellista tukemaan suoriutumista ja osallistumista, ja sille tulee asettaa konkreettiset, kuntoutujalle merkitykselliset tavoitteet (ks. «https://www.kela.fi/terapiat»24).
  • Mielenterveyden häiriöitä sairastaville järjestetään kuntoutuskursseja ja sopeutumisvalmennuskursseja, joille voi hakea Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena (ks. «https://www.kela.fi/ammatillinen-kuntoutus»25) tai Mielenterveyden keskusliiton kautta.

Ammatillinen kuntoutus

Kuva 3.

Ammatillista kuntoutusta järjestävät tahot. © Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Depression hoito perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa

Depression tunnistaminen perusterveydenhuollossa

  • Depressiopotilaat hakeutuvat perusterveydenhuollon vastaanotolle usein somaattisten oireiden takia. Masennusoireyhtymän tunnistaminen lyhytkestoisessa potilaskontaktissa on usein vaikeaa, varsinkin jos potilas itse ei hahmota kärsivänsä masennuksesta. Vaikea masennustila on helpompi tunnistaa kuin lievä «Thompson C, Ostler K, Peveler RC ym. Dimensional p...»143.
  • Perusterveydenhuollon lääkärien on arvioitu tunnistavan kliinisen masennuksen noin 25–40 %:ssa tapauksista yhden käynnin yhteydessä. Tunnistaminen tehostuu, jos hoitokontakti jatkuu samalla lääkärillä ja vastaanottokäynnit ovat riittävän pitkiä, vähintään yli 15 minuutin mittaisia. Lääkärin kokeneisuus auttaa depression tunnistamisessa «Poutanen O. Depressio terveyskeskuspotilaalla. Väi...»144.
  • Tunnistamisen helpottamiseksi voidaan käyttää riskiryhmiin kohdennettua seulontaa. Ks. kohta Depression seulonta «A5»7.
  • Vaarana on myös lievien ja lyhytkestoisten oireiden ylidiagnosointi «Mitchell AJ, Vaze A, Rao S. Clinical diagnosis of ...»145. Paras keino sen torjumiseksi on huolellinen ja tarvittaessa 1–2 viikon kuluttua toistettava kliininen haastattelu.

Depression hoito perusterveydenhuollossa

Depression hoidon yhteistoimintamalli perusterveydenhuollossa

Kuva 4.

Depression hoidon yhteistoimintamalli. Lähde: STM, THL

Depression hoidon toteutus työterveyshuollossa

Psykiatrinen konsultaatio

Perusterveydenhuollon ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon yhteistyö

  • Depressiopotilas on aiheellista lähettää psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, jos kyseessä on
    • vaikea tai psykoottinen depressio (ks. kohta Psykoottinen depressio «A6»8)
    • lääkeresistentti depressio (ks. kohta Lääkeresistentti depressio «A7»4)
    • vakavasti monihäiriöinen potilas (ks. kohta Psykiatrinen monihäiriöisyys «A8»9)
    • itsemurhavaarassa oleva potilas (ks. kohta Depressio ja itsetuhokäyttäytyminen «A1»2)
    • tilanne, jossa potilaan työ- tai toimintakyky ei psykiatrian erikoislääkärin konsultaatiotuella annetusta asianmukaisesta hoidosta huolimatta ole palautunut.
  • Ks. myös STM:n vuonna 2019 julkaisemat mielialahäiriöiden kiireettömän hoidon perusteet ( «http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161496»36).
  • Vastuu psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa aloitetusta toistuvan masennuksen ylläpitolääkehoidosta voidaan siirtää perusterveydenhuoltoon tai työterveyshuoltoon, jos välitön uusiutumisriski arvioidaan pieneksi eikä erikoissairaanhoidossa toteutettavan seurannan katsota enää antavan lisähyötyä.
  • Ylläpitohoidon asianmukainen seuranta edellyttää yksilöllisen hoito- ja seurantasuunnitelman tekemistä siirron yhteydessä ja niiden toteuttamismahdollisuuksien varmistamista jatkohoitopaikasta.
  • Depressiopotilas voidaan harkinnan mukaan siirtää erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon myös tilanteissa, joissa pitkäaikainen oireisto jatkuu mutta erikoissairaanhoidossa annettavan hoidon ei katsota enää antavan merkittävää lisähyötyä.

Laatukriteerit

  • Jokaisen depressioon hoitoa hakevan potilaan tulisi saada jotakin vaikuttavaksi osoitettua hoitoa.
  • Työryhmä ehdottaa, että depressiopotilaiden hoidon laatua seurattaisiin perusterveydenhuollossa seuraavilla kriteereillä:
    • Vastaako diagnosoitujen depressiopotilaiden osuus kaikista hoidetuista epidemiologista kuvaa masennuksen todennäköisestä esiintyvyydestä väestössä?
    • Kuinka suurella osalla depressiopotilaista on hoitosuunnitelma?
    • Kuinka suuri osa depressiopotilaista on saanut masennuslääkettä?
    • Kuinka suurella osalla depressiopotilaista masennuslääkitys on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta?
    • Kuinka suuri osa depressiopotilaista on saanut jotakin psykoterapeuttista tai muuta psykososiaalista hoitoa?
    • Kuinka suurella osalla uusista (todetuista) depressiopotilaista suunnitelmallinen seuranta toteutuu?
    • Kuinka suuri osa depressiopotilaista saavuttaa seurannassa oiremittareilla arvioituna täyden remission?
    • Kuinka tyytyväisiä depressiopotilaat ovat saamaansa hoitoon?
  • Psykiatrisen erikoissairaanhoidon osalta työryhmä ehdottaa seuraavia laatukriteereitä:
    • Kuinka suurella osalla depressiopotilaista on hoitosuunnitelma?
    • Kuinka suuri osa depressiopotilaista on saanut masennuslääkettä?
    • Kuinka suurella osalla depressiopotilaista lääkehoito on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta?
    • Kuinka suuri osa potilaista, jotka kärsivät toistuvasta masennuksesta, saa ylläpitohoitoa?
    • Kuinka suuri osa depressiopotilaista on saanut jotakin intensiivistä yksilöpsykoterapeuttista hoitoa?
    • Kuinka suurella osalla parisuhteessa elävistä potilaista hoitoon on liittynyt pari- tai perhetapaaminen?
    • Kuinka suurella osalla depressiopotilaista on seurannassa käytetty hyväksi oiremittareita?
    • Kuinka suuri osa depressiopotilaista saavuttaa seurannassa oiremittareilla arvioituna täyden remission?
    • Kuinka tyytyväisiä depressiopotilaat ovat saamaansa hoitoon?

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Depressio-suosituksen historiatiedot «Depressio, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»20

Puheenjohtaja:

Erkki Isometsä, LT, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, psykiatrian professori; Helsingin yliopisto

Jäsenet:

Elina Kinnunen, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapian, kuntoutuksen ja vakuutuslääketieteen erityispätevyys, asiantuntijalääkäri; Kela

Hannu Koponen, LT, psykiatrian erikoislääkäri, vanhuspsykiatrian professori; Helsingin yliopisto

Jarmo Lappalainen, yleislääketieteen erikoislääkäri, perusterveydenhuollon yksikön ylilääkäri; Etelä-Savon sairaanhoitopiiri

Olavi Lindfors, PsT, kliinisen psykologian dosentti, psykoterapeutti, kehittämispäällikkö; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Mauri Marttunen, LT, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, nuorisopsykiatrian professori; Helsingin yliopisto

Sami Pirkola, LT, psykiatrian erikoislääkäri, sosiaalipsykiatrian professori; Tampereen yliopisto

Kari Raaska, LT, psykiatrian ja kliinisen farmakologian erikoislääkäri, ylilääkäri; HUS Psykiatria

Jan-Henry Stenberg, FT, erikoispsykologi, kouluttajapsykoterapeutti (VET), linjajohtaja; HUS Psykiatria, IT-psykiatria ja psykososiaaliset hoidot

Arja Tuunainen, LT, biologisen psykiatrian dosentti, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, Käypä hoito -vastuutoimittaja

Asiantuntijat:

Teija Kivekäs, LT, psykiatrian dosentti, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, kuntoutuksen erityispätevyys, asiantuntijalääkäri; Ilmarinen

Sami Leppämäki, LT, psykiatrian dosentti, psykoterapian erityispätevyys, apulaisylilääkäri; HYKS ja Mehiläinen

Heli Malm, LT, dosentti; Teratologinen tietopalvelu, HUS Akuutti Etäpalvelut, Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen sairaala

Eliisa Mäenpää, LT, työterveyshuollon erikoislääkäri; Terveystalo Oy

Mikko Niemi, farmakogenetiikan professori; Helsingin yliopisto

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 8.1.2020 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Erkki Isometsä: Sivutoimet: ylilääkäri (osa-aikainen), HUS psykiatria, yksityispsykiatri (osa-aikainen), Psykiatrinen palvelukeskus heinäkuun 2019 loppuun saakka; Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote Oy, Farmasian oppimiskeskus (Farmasian päivät); Luottamustoimet: Suomen Psykiatriyhdistys, varapuheenjohtaja 2018–19 ja puheenjohtaja 2020–21, Yrjö Jahnssonin säätiö, lääketieteellinen asiantuntija 2016–2018; Ohjaushankkeet: Helsingin yliopisto, psykoterapeuttikoulutuksen johtoryhmä; Muut sidonnaisuudet: Kulukorvauksia tieteellisiltä järjestöiltä International Society for Bipolar Disorders (ISBD) ja International Academy of Suicide Research (IASR), Kulukorvauksia osallistumisesta seminaariin Föreningen Nordenilta; Luentopalkkio kutsuluennosta American Psychiatric Associationilta (APA), Tekijänpalkkiota Kustannus Oy Duodecimilta.

Elina Kinnunen: Sivutoimet: Asiantuntijalääkäri, Veritas. Muut sidonnaisuudet: Kustannus Oy Duodecim, kirjoittajapalkkioita.

Hannu Koponen: Sivutoimet: Ylilääkäri; HUS, psykiatrian toimiala, gero-, neuro- ja riippuvuuspsykiatrian linja. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Oy H. Lundbeck Ab, Servier, Mediuutiset. Muut sidonnaisuudet: Kustannus Oy Duodecim, kirjoittajapalkkioita.

Jarmo Lappalainen: Ei sidonnaisuuksia.

Olavi Lindfors: Sivutoimet: Psykoterapeutti, Inter-Psyko Oy. Luottamustoimet: Helsingin yliopiston psykoterapeuttikoulutuksen johtoryhmän puheenjohtaja 2018–19. Muut sidonnaisuudet: Inter-Psyko Oy, hallituksen jäsen.

Mauri Marttunen: Luottamustoimet: Psykiatrian Tutkimussäätiö, hallituksen varapuheenjohtaja; Suomen Psykiatriyhdistys, nuorisopsykiatrian jaos, puheenjohtaja; Suomen nuorisopsykiatrinen yhdistys, hallituksen jäsen 2018 asti; Valvira, pysyvä asiantuntija; Helsingin yliopisto, psykoterapiakoulutuksen johtokunta, varapuheenjohtaja. Muut sidonnaisuudet: Espoon kaupunki, Väinö Kaarina koti Oy; Asiantuntijalausuntopalkkio: Valvira, Lounais-Suomen AVI, Pohjois-Suomen AVI; Luentopalkkio: Pirkanmaan shp, HUS, Keski-Suomen shp, Pohjois-Savon shp, Helsingin kaupunki, Turun amk, Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry, Suomen nuorisopsykiatrinen yhdistys ry, Viron psykiatriyhdistys; Tekijänpalkkiot: Kustannus oy Duodecim; Yritystoiminta: Or-Ma Oy, osaomistaja ja hallituksen puheenjohtaja.

Sami Pirkola: Sivutoimet: Ylilääkäri, Pirkanmaan shp; asiantuntijalääkäri, Ilmarinen, työkyvyttömyyseläkkeet. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Oy Lundbeck Ab/Otsuka, Janssen- Cilag Oy.

Kari Raaska: Sivutoimet: Euroopan Lääkeviraston (EMA) asiantuntija (Scientific Advisory Group - Psychiatry). Luottamustoimet: Lääkeinformaatio ammattilaisille työryhmän jäsen (Fimea). Muut sidonnaisuudet: HUS Lääkeneuvottelukunnan jäsen.

Jan-Henry Stenberg: Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Sanofi Oy, Oy H. Lundbeck Ab, Servier, Mediuutiset, Alma Media Oy. Muut sidonnaisuudet: Kustannus Oy Duodecim, kirjoittajapalkkioita.

Arja Tuunainen: Sivutoimet: Yksityislääkäri.

Kirjallisuusviite

Depressio. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»37

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Psykiatrian luokituskäsikirja. Tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät diagnoosit. Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet 1/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampere, 2012.
  2. Hirschfeld RM, Williams JB, Spitzer RL ym. Development and validation of a screening instrument for bipolar spectrum disorder: the Mood Disorder Questionnaire. Am J Psychiatry 2000;157:1873-5 «PMID: 11058490»PubMed
  3. American Psychiatric Association: Diagnostic and statistical manual of mental disorders. Fifth edition. Arlington, VA, American Psychiatric Association, 2013.
  4. Williams JW Jr, Pignone M, Ramirez G ym. Identifying depression in primary care: a literature synthesis of case-finding instruments. Gen Hosp Psychiatry 2002;24:225-37 «PMID: 12100833»PubMed
  5. Mitchell AJ, Coyne JC. Do ultra-short screening instruments accurately detect depression in primary care? A pooled analysis and meta-analysis of 22 studies. Br J Gen Pract 2007;57:144-51 «PMID: 17263931»PubMed
  6. Akena D, Joska J, Obuku EA ym. Comparing the accuracy of brief versus long depression screening instruments which have been validated in low and middle income countries: a systematic review. BMC Psychiatry 2012;12:187 «PMID: 23116126»PubMed
  7. Arroll B, Khin N, Kerse N. Screening for depression in primary care with two verbally asked questions: cross sectional study. BMJ 2003;327:1144-6 «PMID: 14615341»PubMed
  8. Lombardo P, Vaucher P, Haftgoli N ym. The 'help' question doesn't help when screening for major depression: external validation of the three-question screening test for primary care patients managed for physical complaints. BMC Med 2011;9:114 «PMID: 22005130»PubMed
  9. Thombs BD, Ziegelstein RC. Does depression screening improve depression outcomes in primary care? BMJ 2014;348:g1253 «PMID: 24496211»PubMed
  10. Kendler KS, Gardner CO. Sex differences in the pathways to major depression: a study of opposite-sex twin pairs. Am J Psychiatry 2014;171:426-35 «PMID: 24525762»PubMed
  11. Klein DN, Kotov R, Bufferd SJ. Personality and depression: explanatory models and review of the evidence. Annu Rev Clin Psychol 2011;7:269-95 «PMID: 21166535»PubMed
  12. Kupfer DJ, Frank E, Phillips ML. Major depressive disorder: new clinical, neurobiological, and treatment perspectives. Lancet 2012;379:1045-55 «PMID: 22189047»PubMed
  13. Disner SG, Beevers CG, Haigh EA ym. Neural mechanisms of the cognitive model of depression. Nat Rev Neurosci 2011;12:467-77 «PMID: 21731066»PubMed
  14. Pirkola SP, Isometsä E, Suvisaari J ym. DSM-IV mood-, anxiety- and alcohol use disorders and their comorbidity in the Finnish general population--results from the Health 2000 Study. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2005;40:1-10 «PMID: 15624068»PubMed
  15. Markkula N, Suvisaari J, Saarni SI ym. Prevalence and correlates of major depressive disorder and dysthymia in an eleven-year follow-up--results from the Finnish Health 2011 Survey. J Affect Disord 2015;173:73-80 «PMID: 25462399»PubMed
  16. Hämäläinen J, Isometsä E, Sihvo S ym. Use of health services for major depressive and anxiety disorders in Finland. Depress Anxiety 2008;25:27-37 «PMID: 17238158»PubMed
  17. Hämäläinen J, Isometsä E, Laukkala T ym. Use of health services for major depressive episode in Finland. J Affect Disord 2004;79:105-12 «PMID: 15023485»PubMed
  18. Hämäläinen J, Isometsä E, Sihvo S ym. Treatment of major depressive disorder in the Finnish general population. Depress Anxiety 2009;26:1049-59 «PMID: 19123456»PubMed
  19. Salokangas RK, Poutanen O, Stengård E ym. Prevalence of depression among patients seen in community health centres and community mental health centres. Acta Psychiatr Scand 1996;93:427-33 «PMID: 8831858»PubMed
  20. Vuorilehto M, Melartin T, Isometsä E. Depressive disorders in primary care: recurrent, chronic, and co-morbid. Psychol Med 2005;35:673-82 «PMID: 15918344»PubMed
  21. Vainio, S., Järvelin, J., Kääriäinen, S., Passoja, S. Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2017. THL Tilastoraportti 33, 2018, http://www.julkari.fi/handle/10024/136978 «http://www.julkari.fi/handle/10024/136978»2
  22. Gaynes BN, Magruder KM, Burns BJ ym. Does a coexisting anxiety disorder predict persistence of depressive illness in primary care patients with major depression? Gen Hosp Psychiatry 1999;21:158-67 «PMID: 10378109»PubMed
  23. Brown C, Schulberg HC, Madonia MJ ym. Treatment outcomes for primary care patients with major depression and lifetime anxiety disorders. Am J Psychiatry 1996;153:1293-300 «PMID: 8831437»PubMed
  24. McDermut W, Mattia J, Zimmerman M. Comorbidity burden and its impact on psychosocial morbidity in depressed outpatients. J Affect Disord 2001;65:289-95 «PMID: 11511409»PubMed
  25. Mittal D, Fortney JC, Pyne JM ym. Impact of comorbid anxiety disorders on health-related quality of life among patients with major depressive disorder. Psychiatr Serv 2006;57:1731-7 «PMID: 17158487»PubMed
  26. Hasin DS, Sarvet AL, Meyers JL ym. Epidemiology of Adult DSM-5 Major Depressive Disorder and Its Specifiers in the United States. JAMA Psychiatry 2018;75:336-346 «PMID: 29450462»PubMed
  27. Friborg O, Martinsen EW, Martinussen M ym. Comorbidity of personality disorders in mood disorders: a meta-analytic review of 122 studies from 1988 to 2010. J Affect Disord 2014;152-154:1-11 «PMID: 24120406»PubMed
  28. Melartin TK, Rytsälä HJ, Leskelä US ym. Current comorbidity of psychiatric disorders among DSM-IV major depressive disorder patients in psychiatric care in the Vantaa Depression Study. J Clin Psychiatry 2002;63:126-34 «PMID: 11874213»PubMed
  29. Sanderson WC, Wetzler S, Beck AT ym. Prevalence of personality disorders in patients with major depression and dysthymia. Psychiatry Res 1992;42:93-9 «PMID: 1603885»PubMed
  30. Fava M, Alpert JE, Borus JS ym. Patterns of personality disorder comorbidity in early-onset versus late-onset major depression. Am J Psychiatry 1996;153:1308-12 «PMID: 8831439»PubMed
  31. Markowitz JC, Skodol AE, Petkova E ym. Longitudinal effects of personality disorders on psychosocial functioning of patients with major depressive disorder. J Clin Psychiatry 2007;68:186-93 «PMID: 17335315»PubMed
  32. Iacoviello BM, Alloy LB, Abramson LY ym. The role of cluster B and C personality disturbance in the course of depression: a prospective study. J Pers Disord 2007;21:371-83 «PMID: 17685834»PubMed
  33. Mulder RT, Joyce PR, Frampton CM ym. Six months of treatment for depression: outcome and predictors of the course of illness. Am J Psychiatry 2006;163:95-100 «PMID: 16390895»PubMed
  34. Riihimäki K, Vuorilehto M, Isometsä E. Borderline personality disorder among primary care depressive patients: a five-year study. J Affect Disord 2014;155:303-6 «PMID: 24268615»PubMed
  35. Simon V, Czobor P, Bálint S ym. Prevalence and correlates of adult attention-deficit hyperactivity disorder: meta-analysis. Br J Psychiatry 2009;194:204-11 «PMID: 19252145»PubMed
  36. Alonso J, Petukhova M, Vilagut G ym. Days out of role due to common physical and mental conditions: results from the WHO World Mental Health surveys. Mol Psychiatry 2011;16:1234-46 «PMID: 20938433»PubMed
  37. Bruffaerts R, Vilagut G, Demyttenaere K ym. Role of common mental and physical disorders in partial disability around the world. Br J Psychiatry 2012;200:454-61 «PMID: 22539779»PubMed
  38. Global Burden of Disease Study 2013 Collaborators. Global, regional, and national incidence, prevalence, and years lived with disability for 301 acute and chronic diseases and injuries in 188 countries, 1990-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Lancet 2015;386:743-800 «PMID: 26063472»PubMed
  39. GBD 2015 DALYs and HALE Collaborators.. Global, regional, and national disability-adjusted life-years (DALYs) for 315 diseases and injuries and healthy life expectancy (HALE), 1990-2015: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2015. Lancet 2016;388:1603-1658 «PMID: 27733283»PubMed
  40. Koivumaa-Honkanen H, Tuovinen TK, Honkalampi K ym. Mental health and well-being in a 6-year follow-up of patients with depression: assessments of patients and clinicians. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2008;43:688-96 «PMID: 18438597»PubMed
  41. GBD 2016 Disease and Injury Incidence and Prevalence Collaborators.. Global, regional, and national incidence, prevalence, and years lived with disability for 328 diseases and injuries for 195 countries, 1990-2016: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2016. Lancet 2017;390:1211-1259 «PMID: 28919117»PubMed
  42. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Masto-hankkeen (2008–2011) loppuraportti. Masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseen tähtäävän hankkeen toiminta ja ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2011:15
  43. Honkonen T, Gould R. Masennusperusteisen työkyvyttömyyden määrä on taittunut. Suom Lääkäril 2011;66:3296–7
  44. Kessler RC. The costs of depression. Psychiatr Clin North Am 2012;35:1-14 «PMID: 22370487»PubMed
  45. Smit F, Cuijpers P, Oostenbrink J ym. Costs of nine common mental disorders: implications for curative and preventive psychiatry. J Ment Health Policy Econ 2006;9:193-200 «PMID: 17200596»PubMed
  46. de Graaf R, Tuithof M, van Dorsselaer S ym. Comparing the effects on work performance of mental and physical disorders. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2012;47:1873-83 «PMID: 22434047»PubMed
  47. Olesen J, Gustavsson A, Svensson M ym. The economic cost of brain disorders in Europe. Eur J Neurol 2012;19:155-62 «PMID: 22175760»PubMed
  48. Harvey SB, Øverland S, Hatch SL ym. Exercise and the Prevention of Depression: Results of the HUNT Cohort Study. Am J Psychiatry 2018;175:28-36 «PMID: 28969440»PubMed
  49. Schuch FB, Vancampfort D, Firth J ym. Physical Activity and Incident Depression: A Meta-Analysis of Prospective Cohort Studies. Am J Psychiatry 2018;175:631-648 «PMID: 29690792»PubMed
  50. Hickie IB, Naismith SL, Robillard R ym. Manipulating the sleep-wake cycle and circadian rhythms to improve clinical management of major depression. BMC Med 2013;11:79 «PMID: 23521808»PubMed
  51. Glozier N, O'Dea B, McGorry PD ym. Delayed sleep onset in depressed young people. BMC Psychiatry 2014;14:33 «PMID: 24506941»PubMed
  52. Taylor G, McNeill A, Girling A ym. Change in mental health after smoking cessation: systematic review and meta-analysis. BMJ 2014;348:g1151 «PMID: 24524926»PubMed
  53. Hämäläinen J, Kaprio J, Isometsä E ym. Cigarette smoking, alcohol intoxication and major depressive episode in a representative population sample. J Epidemiol Community Health 2001;55:573-6 «PMID: 11449015»PubMed
  54. Sánchez-Villegas A, Delgado-Rodríguez M, Alonso A ym. Association of the Mediterranean dietary pattern with the incidence of depression: the Seguimiento Universidad de Navarra/University of Navarra follow-up (SUN) cohort. Arch Gen Psychiatry 2009;66:1090-8 «PMID: 19805699»PubMed
  55. Shapiro GD, Fraser WD. ACP Journal Club. Review: psychosocial and psychological interventions reduce postpartum depression. Ann Intern Med 2013;159:JC8 «PMID: 24026284»PubMed
  56. Sockol LE, Epperson CN, Barber JP. Preventing postpartum depression: a meta-analytic review. Clin Psychol Rev 2013;33:1205-17 «PMID: 24211712»PubMed
  57. Golden SH, Lazo M, Carnethon M ym. Examining a bidirectional association between depressive symptoms and diabetes. JAMA 2008;299:2751-9 «PMID: 18560002»PubMed
  58. Chauvet-Gélinier JC, Trojak B, Vergès-Patois B ym. Review on depression and coronary heart disease. Arch Cardiovasc Dis 2013;106:103-10 «PMID: 23527914»PubMed
  59. Kroenke K, Wu J, Bair MJ ym. Reciprocal relationship between pain and depression: a 12-month longitudinal analysis in primary care. J Pain 2011;12:964-73 «PMID: 21680251»PubMed
  60. Jonas DE, Garbutt JC, Amick HR ym. Behavioral counseling after screening for alcohol misuse in primary care: a systematic review and meta-analysis for the U.S. Preventive Services Task Force. Ann Intern Med 2012;157:645-54 «PMID: 23007881»PubMed
  61. Friedmann PD. Alcohol use in adults. N Engl J Med 2013;368:1655-6 «PMID: 23614598»PubMed
  62. Vinokur AD, Schul Y. The web of coping resources and pathways to reemployment following a job loss. J Occup Health Psychol 2002;7:68-83 «PMID: 11827235»PubMed
  63. Vuori J, Silvonen J, Vinokur AD ym. The Työhön Job Search Program in Finland: benefits for the unemployed with risk of depression or discouragement. J Occup Health Psychol 2002;7:5-19 «PMID: 11827233»PubMed
  64. Bergerman L, Corabian P, Harstall C. Effectiveness of organizational interventions for the prevention of stress in the workplace. Institute of Health Economics, Edmonton AB Canada, Report January 2009:pp I–65
  65. Hetrick SE, Cox GR, Witt KG ym. Cognitive behavioural therapy (CBT), third-wave CBT and interpersonal therapy (IPT) based interventions for preventing depression in children and adolescents. Cochrane Database Syst Rev 2016;8:CD003380 «PMID: 27501438»PubMed
  66. Penttilä J, Appel H, Rintahaka P, Heikkinen R, Syvälahti E. Laboratoriotutkimukset psykoosien ja mielialahäiriöiden lääkehoidon aikana. Duodecim 2007;123:812-8
  67. Barbui C, Hotopf M, Freemantle N ym. WITHDRAWN: Treatment discontinuation with selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) versus tricyclic antidepressants (TCAs). Cochrane Database Syst Rev 2007;:CD002791 «PMID: 17636706»PubMed
  68. European Medicines Agency. Pre-Authorisation Evaluation of Medicines for Human Use. London, 17 September 2009. Doc. Ref. EMEA/CHMP/EWP/484366/2009. http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2009/10/WC500004861.pdf «http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Scientific_guideline/2009/10/WC500004861.pdf»38
  69. Boyer EW, Shannon M. The serotonin syndrome. N Engl J Med 2005;352:1112-20 «PMID: 15784664»PubMed
  70. Trivedi RB, Nieuwsma JA, Williams JW Jr. Examination of the utility of psychotherapy for patients with treatment resistant depression: a systematic review. J Gen Intern Med 2011;26:643-50 «PMID: 21184287»PubMed
  71. Wiles N, Thomas L, Abel A ym. Cognitive behavioural therapy as an adjunct to pharmacotherapy for primary care based patients with treatment resistant depression: results of the CoBalT randomised controlled trial. Lancet 2013;381:375-84 «PMID: 23219570»PubMed
  72. Jha MK, Rush AJ, Trivedi MH. When Discontinuing SSRI Antidepressants Is a Challenge: Management Tips. Am J Psychiatry 2018;175:1176-1184 «PMID: 30501420»PubMed
  73. Horowitz MA, Taylor D. Tapering of SSRI treatment to mitigate withdrawal symptoms. Lancet Psychiatry 2019;6:538-546 «PMID: 30850328»PubMed
  74. Paunio T, Lindfors O, Kalska H ym. Psykoterapiaprosessit nyt ja tulevaisuudessa. Suomen Lääkäril 2012;37:2547–53
  75. Sotsky SM, Glass DR, Shea MT ym. Patient predictors of response to psychotherapy and pharmacotherapy: findings in the NIMH Treatment of Depression Collaborative Research Program. Am J Psychiatry 1991;148:997-1008 «PMID: 1853989»PubMed
  76. Hamilton KE, Dobson KS. Cognitive therapy of depression: pretreatment patient predictors of outcome. Clin Psychol Rev 2002;22:875-93 «PMID: 12214329»PubMed
  77. Newton-Howes G, Tyrer P, Johnson T. Personality disorder and the outcome of depression: meta-analysis of published studies. Br J Psychiatry 2006;188:13-20 «PMID: 16388064»PubMed
  78. Blenkiron P. Who is suitable for cognitive behavioural therapy? J R Soc Med 1999;92:222-9 «PMID: 10472256»PubMed
  79. Simons AD, Lustman PJ, Wetzel RD, Murphy GE. Predicting response to cognitive therapy of depression: the role of learned resourcefulness. Cogn Therapy and Res 1985;9:79-89
  80. Shahar G, Blatt SJ, Zuroff DC ym. Role of perfectionism and personality disorder features in response to brief treatment for depression. J Consult Clin Psychol 2003;71:629-33 «PMID: 12795586»PubMed
  81. Marttunen M, Valikoski M, Lindfors O ym. Pretreatment clinical and psychosocial predictors of remission from depression after short-term psychodynamic psychotherapy and solution-focused therapy: a 1-year follow-up study. Psychother Res 2008;18:191-9 «PMID: 18815966»PubMed
  82. Laaksonen MA, Knekt P, Lindfors O. Psychological predictors of the recovery from mood or anxiety disorder in short-term and long-term psychotherapy during a 3-year follow-up. Psychiatry Res 2013;208:162-73 «PMID: 23123046»PubMed
  83. Cuijpers P, van Straten A, Andersson G ym. Psychotherapy for depression in adults: a meta-analysis of comparative outcome studies. J Consult Clin Psychol 2008;76:909-22 «PMID: 19045960»PubMed
  84. Churchill R, Hunot V, Corney R ym. A systematic review of controlled trials of the effectiveness and cost-effectiveness of brief psychological treatments for depression. Health Technol Assess 2001;5:1-173 «PMID: 12387733»PubMed
  85. Birmaher B, Brent D, AACAP Work Group on Quality Issues. ym. Practice parameter for the assessment and treatment of children and adolescents with depressive disorders. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:1503-26 «PMID: 18049300»PubMed
  86. Bevan Jones ym, 2018, National Collaborating Centre for Mental Health. Depression in children and young people: identification and management in primary, community and secondary care. London (UK): National Institute for Health and Care Excellence (NICE); 2015 Mar. 63 p. (Clinical guideline; no. 28)
  87. Sanford M, Boyle M, McCleary L ym. A pilot study of adjunctive family psychoeducation in adolescent major depression: feasibility and treatment effect. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:386-495 «PMID: 16601642»PubMed
  88. MacQueen GM, Frey BN, Ismail Z ym. Canadian Network for Mood and Anxiety Treatments (CANMAT) 2016 Clinical Guidelines for the Management of Adults with Major Depressive Disorder: Section 6. Special Populations: Youth, Women, and the Elderly. Can J Psychiatry 2016;61:588-603 «PMID: 27486149»PubMed
  89. Hiemke C, Bergemann N, Clement HW ym. Consensus Guidelines for Therapeutic Drug Monitoring in Neuropsychopharmacology: Update 2017. Pharmacopsychiatry 2018;51:e1 «PMID: 29390205»PubMed
  90. Geller B, Cooper TB, Farooki ZQ ym. Dose and plasma levels of nortriptyline and chlorpromazine in delusionally depressed adolescents and of nortriptyline in nondelusionally depressed adolescents. Am J Psychiatry 1985;142:336-8 «PMID: 3970271»PubMed
  91. Nationella riktlinjer för vård vid depression och ångestsyndrom. Stöd för styrning och ledning. Socialstyrelsen, 2017-12-4, https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinjer/2017-12-4.pdf «https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinjer/2017-12-4.pdf»39
  92. Chisolm MS, Payne JL. Management of psychotropic drugs during pregnancy. BMJ 2016;532:h5918 «PMID: 26791406»PubMed
  93. Malm H, Sourander A, Gissler M ym. Pregnancy Complications Following Prenatal Exposure to SSRIs or Maternal Psychiatric Disorders: Results From Population-Based National Register Data. Am J Psychiatry 2015;172:1224-32 «PMID: 26238606»PubMed
  94. Furu K, Kieler H, Haglund B ym. Selective serotonin reuptake inhibitors and venlafaxine in early pregnancy and risk of birth defects: population based cohort study and sibling design. BMJ 2015;350:h1798 «PMID: 25888213»PubMed
  95. Malm H. Prenatal exposure to selective serotonin reuptake inhibitors and infant outcome. Ther Drug Monit 2012;34:607-14 «PMID: 23042258»PubMed
  96. Kieler H, Artama M, Engeland A ym. Selective serotonin reuptake inhibitors during pregnancy and risk of persistent pulmonary hypertension in the newborn: population based cohort study from the five Nordic countries. BMJ 2012;344:d8012 «PMID: 22240235»PubMed
  97. Videman M, Tokariev A, Saikkonen H ym. Newborn Brain Function Is Affected by Fetal Exposure to Maternal Serotonin Reuptake Inhibitors. Cereb Cortex 2016;: PubMed
  98. Malm H, Brown AS, Gissler M ym. Gestational Exposure to Selective Serotonin Reuptake Inhibitors and Offspring Psychiatric Disorders: A National Register-Based Study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2016;55:359-66 «PMID: 27126849»PubMed
  99. O'Hara MW, Zekoski EM, Philipps LH ym. Controlled prospective study of postpartum mood disorders: comparison of childbearing and nonchildbearing women. J Abnorm Psychol 1990;99:3-15 «PMID: 2307763»PubMed
  100. Gibson J, McKenzie-McHarg K, Shakespeare J ym. A systematic review of studies validating the Edinburgh Postnatal Depression Scale in antepartum and postpartum women. Acta Psychiatr Scand 2009;119:350-64 «PMID: 19298573»PubMed
  101. Cuijpers P, Vogelzangs N, Twisk J ym. Comprehensive meta-analysis of excess mortality in depression in the general community versus patients with specific illnesses. Am J Psychiatry 2014;171:453-62 «PMID: 24434956»PubMed
  102. Pratt LA, Ford DE, Crum RM ym. Depression, psychotropic medication, and risk of myocardial infarction. Prospective data from the Baltimore ECA follow-up. Circulation 1996;94:3123-9 «PMID: 8989119»PubMed
  103. Jonas BS, Mussolino ME. Symptoms of depression as a prospective risk factor for stroke. Psychosom Med 2000;62:463-71 «PMID: 10949089»PubMed
  104. Ownby RL, Crocco E, Acevedo A ym. Depression and risk for Alzheimer disease: systematic review, meta-analysis, and metaregression analysis. Arch Gen Psychiatry 2006;63:530-8 «PMID: 16651510»PubMed
  105. Saarto T, Wiffen PJ. Antidepressants for neuropathic pain. Cochrane Database Syst Rev 2005;:CD005454 «PMID: 16034979»PubMed
  106. Rowbotham MC, Goli V, Kunz NR ym. Venlafaxine extended release in the treatment of painful diabetic neuropathy: a double-blind, placebo-controlled study. Pain 2004;110:697-706 «PMID: 15288411»PubMed
  107. Goldstein DJ, Lu Y, Detke MJ ym. Duloxetine vs. placebo in patients with painful diabetic neuropathy. Pain 2005;116:109-18 «PMID: 15927394»PubMed
  108. Mease PJ, Clauw DJ, Arnold LM ym. Fibromyalgia syndrome. J Rheumatol 2005;32:2270-7 «PMID: 16265715»PubMed
  109. Thombs BD, de Jonge P, Coyne JC ym. Depression screening and patient outcomes in cardiovascular care: a systematic review. JAMA 2008;300:2161-71 «PMID: 19001627»PubMed
  110. Silverstone PH, Salinas E. Efficacy of venlafaxine extended release in patients with major depressive disorder and comorbid generalized anxiety disorder. J Clin Psychiatry 2001;62:523-9 «PMID: 11488362»PubMed
  111. Craske MG, Stein MB. Anxiety. Lancet 2016;388:3048-3059 «PMID: 27349358»PubMed
  112. Gao K, Muzina D, Gajwani P ym. Efficacy of typical and atypical antipsychotics for primary and comorbid anxiety symptoms or disorders: a review. J Clin Psychiatry 2006;67:1327-40 «PMID: 17017818»PubMed
  113. Feske U, Mulsant BH, Pilkonis PA ym. Clinical outcome of ECT in patients with major depression and comorbid borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2004;161:2073-80 «PMID: 15514409»PubMed
  114. Kool S, Schoevers R, de Maat S ym. Efficacy of pharmacotherapy in depressed patients with and without personality disorders: a systematic review and meta-analysis. J Affect Disord 2005;88:269-78 «PMID: 16165217»PubMed
  115. Kool S, Dekker J, Duijsens IJ ym. Efficacy of combined therapy and pharmacotherapy for depressed patients with or without personality disorders. Harv Rev Psychiatry 2003;11:133-41 «PMID: 12893503»PubMed
  116. Schuckit MA, Tipp JE, Bergman M ym. Comparison of induced and independent major depressive disorders in 2,945 alcoholics. Am J Psychiatry 1997;154:948-57 «PMID: 9210745»PubMed
  117. Schuckit MA. Drug and alcohol abuse. Viides painos. A clinical guide to diagnosis and treatment. New York, Plenum Publishing Corporation 2000
  118. Naranjo CA, Knoke DM. The role of selective serotonin reuptake inhibitors in reducing alcohol consumption. J Clin Psychiatry 2001;62 Suppl 20:18-25 «PMID: 11584871»PubMed
  119. Fergusson DM, Boden JM, Horwood LJ. Tests of causal links between alcohol abuse or dependence and major depression. Arch Gen Psychiatry 2009;66:260-6 «PMID: 19255375»PubMed
  120. Hesse M. Achieving abstinence by treating depression in the presence of substance-use disorders. Addict Behav 2004;29:1137-41 «PMID: 15236814»PubMed
  121. Harris EC, Barraclough B. Suicide as an outcome for mental disorders. A meta-analysis. Br J Psychiatry 1997;170:205-28 «PMID: 9229027»PubMed
  122. Osby U, Brandt L, Correia N ym. Excess mortality in bipolar and unipolar disorder in Sweden. Arch Gen Psychiatry 2001;58:844-50 «PMID: 11545667»PubMed
  123. Henriksson MM, Aro HM, Marttunen MJ ym. Mental disorders and comorbidity in suicide. Am J Psychiatry 1993;150:935-40 «PMID: 8494072»PubMed
  124. Isometsä ET, Henriksson MM, Aro HM ym. Suicide in major depression. Am J Psychiatry 1994;151:530-6 «PMID: 8147450»PubMed
  125. Isacsson G, Holmgren A, Osby U ym. Decrease in suicide among the individuals treated with antidepressants: a controlled study of antidepressants in suicide, Sweden 1995-2005. Acta Psychiatr Scand 2009;120:37-44 «PMID: 19222406»PubMed
  126. Isometsä E. Suicidal behaviour in mood disorders--who, when, and why? Can J Psychiatry 2014;59:120-30 «PMID: 24881160»PubMed
  127. Gusmão R, Quintão S, McDaid D ym. Antidepressant Utilization and Suicide in Europe: An Ecological Multi-National Study. PLoS One 2013;8:e66455 «PMID: 23840475»PubMed
  128. Bridge JA, Iyengar S, Salary CB ym. Clinical response and risk for reported suicidal ideation and suicide attempts in pediatric antidepressant treatment: a meta-analysis of randomized controlled trials. JAMA 2007;297:1683-96 «PMID: 17440145»PubMed
  129. Rytsälä HJ, Melartin TK, Leskelä US ym. Functional and work disability in major depressive disorder. J Nerv Ment Dis 2005;193:189-95 «PMID: 15729109»PubMed
  130. Rock PL, Roiser JP, Riedel WJ ym. Cognitive impairment in depression: a systematic review and meta-analysis. Psychol Med 2014;44:2029-40 «PMID: 24168753»PubMed
  131. Kaila E, Väisänen A, Leino T. ToMaHok – Toimiva masennuksen hoitokäytäntö työterveyshuollossa. Helsinki: Työterveyslaitos 2012
  132. Kroenke K, Spitzer RL, Williams JB. The PHQ-9: validity of a brief depression severity measure. J Gen Intern Med 2001;16:606-13 «PMID: 11556941»PubMed
  133. Heikman P, Katila H, Kuoppasalmi K. Masennuspotilaan toimintakyvyn arviointi. Suom Lääkäril 2002;20:2175–80
  134. Kalska H, Kähkönen S. Kognitiiviset muutokset yksisuuntaisessa masennuksessa. Duodecim 2004;120:1738–44 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo94401»40
  135. Godard J, Baruch P, Grondin S ym. Psychosocial and neurocognitive functioning in unipolar and bipolar depression: a 12-month prospective study. Psychiatry Res 2012;196:145-53 «PMID: 22370154»PubMed
  136. Bora E, Harrison BJ, Yücel M ym. Cognitive impairment in euthymic major depressive disorder: a meta-analysis. Psychol Med 2013;43:2017-26 «PMID: 23098294»PubMed
  137. Ahola K, Virtanen M, Honkonen T, Isometsä E, Aromaa A, Lönnqvist J. Sairauspoissaolot masennushäiriöiden yhteydessä. Terveys 2000 -väestötutkimuksen tuloksia. Suom Lääkäril 2009;38:3081–8
  138. Sairauspoissaolon tarpeen arviointi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Verkostovaliokunnan asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu 23.9.2019). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  139. Vuokko A, Juvonen-Posti P, Kaukiainen A. Miten lääkäri arvioi työttömän toimintakykyä? Suom Lääkäril 2011;48:3659–66
  140. Ahola K. Tue työkykyä - käsikirja esimiestyöhön. Helsinki: Työterveyslaitos 2011
  141. Liira J, Juvonen-Posti P, Viikari-Juntura E ym. Työhön paluun tuki. Työterveyshuollon hyvät käytännöt: Työhön paluun tuki. Terveysportti, työterveyden käsikirja. Artikkeli ttk00111 (000.111). Kustannus Oy Duodecim 2012
  142. Aaltonen T, Lind J. Miten työkyky muuttuu Kelan tukeman psykoterapiakuntoutuksen jälkeen? Rekisteriseuranta Kelan psykoterapiaa saaneiden työ- ja opiskelukyvystä vuosina 2002-2004. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 95, 2008
  143. Thompson C, Ostler K, Peveler RC ym. Dimensional perspective on the recognition of depressive symptoms in primary care: The Hampshire Depression Project 3. Br J Psychiatry 2001;179:317-23 «PMID: 11581111»PubMed
  144. Poutanen O. Depressio terveyskeskuspotilaalla. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis, ser A, vol 474, 1996
  145. Mitchell AJ, Vaze A, Rao S. Clinical diagnosis of depression in primary care: a meta-analysis. Lancet 2009;374:609-19 «PMID: 19640579»PubMed
  146. Wells KB, Sherbourne C, Schoenbaum M ym. Impact of disseminating quality improvement programs for depression in managed primary care: a randomized controlled trial. JAMA 2000;283:212-20 «PMID: 10634337»PubMed
  147. Katon W, Von Korff M, Lin E ym. Collaborative management to achieve treatment guidelines. Impact on depression in primary care. JAMA 1995;273:1026-31 «PMID: 7897786»PubMed
  148. Pirkola S, Honkonen T, Pasternack I ym. Työterveyshuollon hyvät käytännöt: Depressio. Näyttöön perustuva suositus. Duodecim/Terveysportti, työterveyden käsikirja. Artikkeli ttk00100(000.001). Helsinki: Työterveyslaitos 2009
  149. Tuisku K, Rossi H. Masennuksen ehkäisy ja hoito – työkaluja ja toimintamalleja työterveyshuoltoon. Helsinki: Työterveyslaitos 2010
  150. Kaila E, Väisänen A, Leino T. ToMaHok – Toimiva masennuksen hoitokäytäntö työterveyshuollossa. Helsinki: Työterveyslaitos 2012
  151. Katon W, Von Korff M, Lin E ym. Stepped collaborative care for primary care patients with persistent symptoms of depression: a randomized trial. Arch Gen Psychiatry 1999;56:1109-15 «PMID: 10591288»PubMed
Jatka lukemista

A

Aivojen sähköhoito ja vaikea-asteinen tai psykoottinen depressio

Aivojen sähköhoito on tehokas hoito vaikea-asteisissa ja psykoottisissa depressioissa.

A

Aivojen sähköhoito masennuslääkehoitoon yhdistettynä ylläpitohoitona uusiutumisvaiheiden estossa

Aivojen sähköhoito masennuslääkehoitoon yhdistettynä yli 6 kuukautta kestävänä ylläpitohoitona on tehokas masennuksen uusiutumisvaiheiden estossa.

A

Depression hoidon yhteistoimintamalli perusterveydenhuollossa

Yhteistoimintamallilla toteutettu hoito lisää depression hoidon tuloksellisuutta.

A

Depression hoito masennuslääkkeiden avulla

Depressioita voidaan hoitaa tehokkaasti masennuslääkkeiden avulla.

A

Depression uusiutumisen estohoito depressiosta toipuneiden kognitiivisella ja interpersoonallisella terapialla

Depressiosta toipuneille potilaille tarkoitettu jatko- ja ylläpitohoito kognitiivis-behavioraalisella terapialla ja interpersoonallisella terapialla vähentävät depressioiden uusiutumista.

A

Depression uusiutumisen estohoito tietoisuustaitoja hyödyntävällä masennuksesta toipuneiden kognitiivis-behavioraalisella MBCT-terapialla

Depressiosta toipuneille potilaille tarkoitettu tietoisuustaitoja hyödyntävä MBCT-terapia vähentää depression uusiutumista vähintään 3 aikaisempaa masennusjaksoa sairastaneilla.

A

Depression ylläpitohoito masennuslääkkeillä

Ylläpitohoito masennuslääkkeillä vähentää merkittävästi depression uusiutumisen riskiä.

A

ECT:n teho ja turvallisuus iäkkäiden depression hoidossa

ECT on tehokas hoitomuoto myös iäkkäiden depression hoidossa.

A

Fluoksetiini, sertraliini ja essitalopraami nuorten depression akuuttihoidossa

Fluoksetiini, sertraliini ja essitalopraami ovat tehokkaita nuorten depression akuuttihoidossa.

A

Interpersoonallinen yksilöpsykoterapia (IPT-A) nuorten depression akuuttihoidossa

Interpersonaalinen yksilöpsykoterapia (IPT-A) on tehokas hoito nuorten depressioissa.

A

Ketamiini-infuusio lääkeresistentin depression hoidossa

Ketamiini-infuusio on tehokas lääkeresistentin depression hoitomuoto, mutta se on vaikutukseltaan lyhytaikainen.

A

Ketiapiini depression hoidossa

Toisen polven psykoosilääke ketiapiini on matalalla 50–300 mg annoksella tehokas depression hoidossa myös monoterapiana.

A

Kirkasvalohoito kaamosmasennuksen hoidossa

Kirkasvalohoito on tehokas kaamosmasennuksen hoidossa.

A

Kognitiivis-behavioraalinen ja interpersoonallinen terapia depressioiden akuuttivaiheen hoidossa

Kognitiivis-behavioraaliset ja interpersoonalliset lyhytterapiat ovat tuloksellisia depressioiden akuuttivaiheen hoitomuotoja.

A

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia (CBT) nuorten depression akuuttihoidossa

Kognitiivis-behavioraalinen yksilö- ja ryhmäterapia (CBT) ovat tehokkaita nuorten depression akuuttihoidossa.

A

Käyttäytymisen aktivointi depressioiden hoidossa

Positiivisia kokemuksia ja sosiaalista toimintaa aktivoivat käyttäytymisinterventiot ovat hyödyksi masennusoireiden vähentämisessä.

A

Lyhyet – lähinnä perusterveydenhuollossa käytettävät – psykoterapiat depression hoidossa

Lyhyet, pääosin perusterveydenhuollossa käytettävät ongelmanratkaisuterapia ja kognitiivis-behavioraaliset psykoterapiat ovat vaikuttavia depression hoidossa.

A

Lyhyt psykodynaaminen psykoterapia depression hoidossa

Psykodynaaminen lyhytpsykoterapia on muiden terapiamuotojen veroinen depressioiden akuuttivaiheen hoitomuoto.

A

Lääkeresistentin depression hoito lisäämällä masennuslääkehoitoon litium

Lääkeresistenttiä depressiota voidaan hoitaa lisäämällä masennuslääkehoitoon litiumhoito eli ns. litium-augmentaation avulla.

A

Masennuslääke ahdistuneisuushäiriöön

Masennuslääkkeistä ainakin SSRI -lääkkeet ja venlafaksiini ovat tehokkaita yksittäisten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa.

A

Masennuslääke depressiosta kärsivien ahdistuneisuusoireiden hoidossa

Useat masennuslääkkeet tehoavat depressiosta kärsivien ahdistuneisuusoireisiin.

A

Masennuslääkehoidon teho somaattisen sairauden yhteydessä esiintyvän masennuksen hoidossa

Masennuslääkehoito on tehokasta myös somaattisen sairauden yhteydessä esiintyvän masennuksen hoidossa.

A

Masennuslääkkeen vasteen seurannan kesto

Masennuslääkkeen hoitovaste on luotettavasti arvioitavissa 3 kuukauden kuluessa.

A

Masennuslääkkeet alkoholihäiriöisen depression hoidossa

Masennuslääkkeet ovat tehokkaita masennustilojen hoidossa samanaikaisesta alkoholin käyttöhäiriöstä huolimatta. Lääkehoitoon liittyy myös lumelääkettä enemmän alkoholin käytön keskeyttämisiä ja kulutuksen vähentämistä.

A

Masennuslääkkeet jatkohoitovaiheessa

Masennuslääkkeet ovat tehokkaita depressiivisen relapsin ehkäisemisessä akuuttihoidon jälkeen.

A

Masennuslääkkeet perusterveydenhuollossa

Masennuslääkkeiden teho on osoitettu myös perusterveydenhuollon masennuspotilailla.

A

Nuorten depression jatko- ja estohoito fluoksetiinilla

Akuuttihoidon jälkeen nuorten depression jatko- ja estohoito fluoksetiinilla parantaa hoitotulosta ja suojaa relapseilta.

A

Palautejärjestelmä terapeutin ja muun hoitoa koordinoivan tahon kanssa

Jos potilaan tila kehittyy epäsuotuisasti, yhteistyö terapeutin ja hoitoa seuraavan tahon kanssa systemaattisine palautejärjestelmineen voi tukea merkittävästi hoitosuhdetta ja parantaa hoitoennustetta.

A

Potilaan toiveet psykoterapeuttisesta hoidosta

Potilaan erilaisiin psykoterapioihin liittyvien toiveiden huomiointi edistää hoitoon sitoutumista ja parantaa hoidon tuloksellisuutta.

A

Psykiatriset konsultaatiot ja työnohjaus depression hoidossa perusterveydenhuollossa

Psykiatriset konsultaatiot ja potilaan hoitoa toteuttavan hoitajan (depressiohoitajan) psykiatrinen työnohjaus lisäävät depression hoidon tuloksellisuutta perusterveydenhuollossa.

A

Psykoterapian ja masennuslääkkeiden tehon verrannollisuus ja yhteiskäyttö

Psykoterapia ja masennuslääkkeet ovat yhtä tehokkaita oireiden lievittäjiä lievässä ja keskivaikeassa depressiossa. Tehokkainta on niiden yhteiskäyttö.

A

Psykoterapian teho iäkkäiden depression hoidossa

Psykoterapia on tuloksellista iäkkäiden depression akuuttihoidossa.

A

Psykoterapian teho somaattisen sairauden yhteydessä esiintyvän depression hoidossa

Psykoterapia on tehokasta myös somaattisista sairauksista kärsivien potilaiden depression hoidossa.

A

Ryhmäterapia depression hoidossa

Lyhyillä ryhmäterapioilla voidaan ilmeisesti hoitaa depressioita yhtä tuloksellisesti tai lähes yhtä tuloksellisesti kuin yksilömuotoisilla lyhytterapioilla.

A

Tietotekniikka-avusteiset kognitiivis-behavioraalisiin terapioihin pohjautuvat omahoidot

Potilaan itsensä tai terveydenhuollon ammattilaisen ohjaamat tietotekniikka-avusteiset kognitiivis-behavioraalisiin terapioihin pohjautuvat omahoidot ovat hyödyllisiä masennusoireiden hoidossa.

A

Tietotekniikka-avusteiset terapiat depressioiden hoidossa

Tietotekniikka-avusteiset internetvälitteiset terapiat (nettiterapiat) auttavat lieventämään masennusoireita lievissä ja keskivaikeissa depressioissa siinä missä kasvokkainenkin psykoterapia.

A

Toisen polven psykoosilääkkeet lääkeresistentissä depressiossa

Lääkeresistenttiä depressiota voidaan hoitaa yhdistämällä serotoniinin takaisinoton estäjään toisen polven psykoosilääke aripipratsoli, ketiapiini tai risperidoni.

A

Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) depression akuuttihoidossa

Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) on vaikuttava hoitomuoto depression akuuttihoidossa.

A

Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) lääkeresistentissä depressiossa

Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) on vaikuttava hoitomuoto lääkeresistentissä depressiossa.

A

Yhteistyösuhteen ja terapeutin merkitys depression hoidon tuloksellisuudelle

Psykoterapian yhteistyösuhteella ja terapeuttitekijöillä on keskeinen merkitys hoidon tuloksellisuudelle.

B

Aivojen tasavirtastimulaatio (tDCS) depression akuuttihoidossa

Aivojen tasavirtastimulaatio (tDCS) on ilmeisesti tehokas depression akuuttihoidossa.

B

Depression ilmaantumisen ehkäisy ryhmämuotoisilla depressiokouluharjoitteilla

Depression ilmaantumista voidaan ilmeisesti ehkäistä tai viivyttää ryhmämuotoisten psykoedukatiivisten depressiokouluharjoitteiden avulla.

B

Intranasaalinen esketamiini lääkeresistentissä depressiossa

Intranasaalinen esketamiini on ilmeisesti tehokas lääkeresistentin depression hoidossa masennuslääkkeen lisähoitona.

B

Iäkkäiden masennuksen ylläpitohoito uusiutumisvaiheiden ehkäisyssä

Masennuslääkkeellä toteutettu ylläpitohoito ilmeisesti ehkäisee depression uusiutumisvaiheita iäkkäillä.

B

Kognitiivis-behavioraalinen ja synnytyksen jälkeisen depression hoidossa

Kognitiivis-behavioraalinen, interpersonaalinen ja psykodynaaminen psykoterapia ovat ilmeisesti tehokkaita raskaudenaikaisen ja synnytyksenjälkeisen depression hoidossa.

B

Kroonisen depression hoito kognitiivis-behavioraalisella CBASP-terapialla

Kroonisen depression hoitoon kehitetty CBASP-terapia on ilmeisesti hyödyllinen pitkäaikaisen masennuksen hoitomuoto – etenkin lääkehoitoon yhdistettynä.

B

Liikuntaharjoittelu aikuisten lievän ja keskivaikean depression hoidossa

Säännöllinen ja riittävän usein toteutettu ohjattu liikuntaharjoittelu ilmeisesti parantaa lievän ja keskivaikean depression hoidon tehoa.

B

Lääkeresistentti depressio ja 2 masennuslääkkeen yhtäaikainen käyttö

Lääkeresistenttiä depressiota voidaan hoitaa käyttämällä 2 masennuslääkettä yhtä aikaa.

B

Masennuslääkkeen annoksen nostaminen puuttuvan tehon vuoksi

Masennuslääkkeen annoksen nostaminen puuttuvan tehon vuoksi on yleensä suositeltavaa.

B

Masennuslääkkeiden teho iäkkäiden masennuksen hoidossa

Masennuslääkkeiden käyttö on ilmeisesti tuloksellista myös iäkkäiden masennusta tahoidettaessa.

B

Masennuslääkkeiden tehoerot ja siedettävyys

Masennuslääkkeiden väliset pienet tehoerot eivät ilmeisesti ole kliinisesti merkitseviä, mutta siedettävyydessä on todennäköisesti merkitseviä eroja.

B

Masennuslääkkeiden tehoerot uuteen lääkkeeseen vaihdettaessa

Lääkkeiden odotettavissa olevassa tehossa ei yleensä ole merkittäviä eroja vaihdettaessa tehoton masennuslääke toiseen lääkkeeseen.

B

Mindfulnessiin perustuva terapia (MBT) nuorten depression akuuttihoidossa

Mindfulnessiin perustuva terapia (MBT) on ilmeisesti tehokas akuuttihoito nuorten depressiossa.

B

Muisteluterapia iäkkäiden depression hoidossa

Ryhmämuotoinen muisteluterapia on ilmeisesti tuloksellista iäkkäiden masennuksen hoidossa.

B

Muut SSRI- ja SNRI-lääkkeet kuin fluoksetiini, sertraliini ja essitalopraami nuorten depression akuuttihoidossa

Muut SSRI- ja SNRI-lääkkeet kuin fluoksetiini, sertraliini ja essitalopraami ovat ilmeisesti tehokkaita nuorten depression akuuttihoidossa.

B

Nuorten depression jatko- ja estohoito fluoksetiinin ja kognitiivis-behavioraalisen terapian yhdistelmähoidolla

Nuorten depression akuuttihoidon jälkeen jatkohoito fluoksetiinin ja kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian yhdistelmähoidolla ilmeisesti suojaa pelkkää fluoksetiinijatkohoitoa paremmin relapseilta.

B

Nuorten depression jatko- ja estohoito kognitiivis-behavioraalisella terapialla

Nuorten depression jatko- ja estohoito CBT:lla ilmeisesti parantaa hoitotulosta ja suojaa relapseilta.

B

Nuorten yhdelle SSRI-lääkkeelle resistentin depression hoito

Nuorten yhdelle SSRI-lääkkeelle resistentin depression hoidossa on ilmeisesti suositeltavaa vaihtaa toiseen SSRI-lääkkeeseen ja liittää hoitoon kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia.

B

Omega-3-rasvahapot depression hoidossa

Omega-3-rasvahapoilla on ilmeisesti tehoa depressiolääkityksen lisälääkityksenä vakavan masennuksen hoidossa, mutta ei ainoana masennuksen lääkehoitona.

B

Pari- ja perheterapiat depressioiden hoidossa

Pari- ja perheterapialla ilmeisesti voidaan lievittää depressio-oireita ja parantaa parisuhde- ja perheongelmia. Niiden käyttö voi olla perusteltua silloin, kun depressioon liittyy merkittäviä parisuhde- tai perheongelmia.

B

Perheterapia nuorten depression akuuttihoidossa

Perheterapiaa voidaan soveltaa nuorten depression akuuttihoidossa, etenkin tilanteissa, joissa perhetekijät liittyvät nuoren depressioon.

B

Pitkäkestoisen kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian käyttö depressioiden hoidossa

Pitkäkestoinen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia on ilmeisesti yhtä vaikuttava hoitomuoto masennustilojen hoidossa kuin pitkä psykodynaaminen psykoterapia, kun depressio on toistuva tai siihen liittyy pitkäaikaista oireilua.

B

Pitkäkestoisen psykodynaamisen psykoterapian käyttö depressioiden hoidossa

Pitkäkestoinen psykoterapia on ilmeisesti perusteltu hoitomuoto depressioiden hoidossa – etenkin silloin, kun depressio liittyy muuhun monimuotoiseen tai pitkäaikaiseen oireiluun, ongelmiin tai persoonallisuushäiriöihin.

B

Psykoedukaatio depressioiden hoidossa

Psykoedukaatio ja sen sovellutus ohjattuna itseapuharjoitteluna ilmeisesti auttavat vähentämään masennusoireita lieväoireisissa masennustiloissa.

B

Psykoottisen depression lääkehoito masennus- ja psykoosilääkkeillä

Psykoottisen depression lääkehoidossa on suositeltavaa käyttää yhtäaikaisesti masennus- ja psykoosilääkettä.

B

SSRI-lääkkeet depressiosta kärsivien persoonallisuushäiriöoireiden hoidossa

Masennuksen lääkehoidossa SSRI-lääkkeistä on ilmeisesti hyötyä silloin, kun potilas kärsii depression ohella rajatilatyyppisestä persoonallisuushäiriöstä.

B

SSRI-ryhmän masennuslääkkeet synnytyksenjälkeisen depression hoidossa

SSRI-ryhmän masennuslääkkeet ovat todennäköisesti tehokkaita synnytyksen jälkeisen depression hoidossa.

B

Supportiivinen terapia depressioiden hoidossa

Supportiivisen terapian hyödyt depressioiden hoidossa ovat ilmeisesti muita terapiamuotoja rajallisemmat.

C

Aivojen sähköhoito nuorten vaikean ja hoitoresistentin sekä psykoottisen depression hoidossa

Aivojen sähköhoito lienee tehokas nuorten vaikean ja hoitoresistentin sekä psykoottisen depression hoidossa.

C

Hyväksymis- ja omistautumisterapia lievien ja keskivaikeiden depressioiden hoidossa

Hyväksymis- ja omistautumisterapia saattaa olla hyödyksi masennusoireiden vähentämisessä lieväoireisessa ja keskivaikeassa depressiossa.

C

Kirkasvalohoito muun kuin kaamosmasennuksen hoidossa

Kirkasvalohoito lienee tehokasta depression hoidossa muulloinkin kuin kaamosmasennuksessa

C

Kirkasvalohoito nuorten kaamosmasennuksen ja lievän depression akuuttihoidossa

Kirkasvalohoito saattaa olla tehokas nuorten kaamosmasennuksen ja lievän depression akuuttihoidossa.

C

Kognitiivinen remediaatio depressioon liittyvien kognitiivisten häiriöiden hoidossa

Kognitiivinen remediaatio saattaa olla tehokas depressioon liittyvien kognitiivisten häiriöiden, kuten työmuistin ja tarkkaavuuden häiriöiden hoitomuoto.

C

Käyttäytymisaktivaatio nuorten depression akuuttihoidossa

Käyttäytymisaktivaatio lienee tehokas akuuttihoito nuorten depressiossa.

C

Liikunta nuorten depression akuuttihoidossa

Liikunta lienee muuhun hoitoon liitettynä tehokas nuorten depression akuuttihoidossa.

C

Lyhyt psykoanalyyttinen psykoterapia nuorten depression akuuttihoidossa

Lyhyt psykoanalyyttinen psykoterapia lienee tehokas nuorten depression akuuttihoidossa.

C

Masennuslääkkeen ja kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian yhdistäminen nuorten depression akuuttihoidossa

Masennuslääkkeen ja kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian yhdistäminen nuorten depression akuuttihoidossa lienee tehokkaampaa kuin monoterapia.

C

Psykodynaaminen psykoterapia synnytyksen jälkeisen depression hoidossa

Psykodynaamisesta psykoterapiasta lienee hyötyä raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen depression hoidossa.

C

Psykologiset interventiot depression ehkäisyssä

Ryhmämuotoinen interpersoonalinen terapia (IPT) ja kognitiivis-behavioraalinen terapia saattavat vähentää depression ilmaantumista.

C

Psykoterapian soveltuvuuden systemaattinen arviointi

Psykoterapian soveltuvuuden systemaattinen yksilöllinen arviointi saattaa olla hyödyllistä hoitomuodon valinnassa.

C

Riskiryhmien seulonnan vaikutus depression tunnistamiseen perusterveydenhuollossa

Depression riskiryhmiin suunnattu seulonta perusterveydenhuollossa saattaa parantaa sairauden tunnistamista.

C

SSRI-ryhmän masennuslääkkeet kaamosmasennuksen hoidossa

Kaamosmasennusta lienee mahdollista hoitaa SSRI-ryhmän masennuslääkkeillä.

C

Supportiivinen psykoterapia nuorten depression akuuttihoidossa

Supportiivinen psykoterapia lienee nuorten depression akuuttihoidossa hoidon odottamista tehokkaampaa.

C

Syvä aivostimulaatio kroonisessa lääkeresistentissä depressiossa

Syvä aivostimulaatio saattaa olla tehokas hoitomuoto kroonisessa lääkeresistentissä depressiossa.

C

Sähköhoito (ECT) lääkeresistentissä depressiossa

Sähköhoito (ECT) on hyödyksi lääkeresistentin depression hoidossa.

C

TMS nuorten vaikean ja hoitoresistentin depression hoidossa

TMS lienee tehokas nuorten vaikean ja hoitoresistentin depression hoidossa.

C

Trisykliset masennuslääkkeet nuorten depression akuuttihoidossa

Trisykliset masennuslääkkeet saattavat vähentää masennusoireita mutta eivät näytä lisäävän hoitovasteen tai remission saavuttaneiden määrää nuorten depression akuuttihoidossa.

C

Tukihenkilöinterventiot ja vertaistuki depression hoidossa

Erilaiset vertaistuen muodot ja tukihenkilötoiminta saattavat olla hyödyksi depression hoidossa ammatillisen hoidon rinnalla.

C

Vagaalinen hermostimulaatio lääkeresistentissä depressiossa

Vagaalinen hermostimulaatio (VNS) saattaa olla tehokas kroonisen, lääkeresistentin depression hoitomenetelmä.

C

Voimavarasuuntautunut, ratkaisukeskeinen lyhytterapia depression hoidossa

Voimavarasuuntautunut, ratkaisukeskeinen lyhytterapia saattaa olla hyödyllinen depression hoidossa.

D

Nuorten psykoottisen depression lääkehoito masennus- ja psykoosilääkkeillä

Nuorten psykoottisen depression hoidossa masennuslääkehoitoon saattaa olla hyödyksi yhdistää psykoosilääke, vaikka riittävä tutkimusnäyttö puuttuu.

Ammatillista kuntoutusta järjestävät tahot
Depression hoidon vaiheet
Depression hoidon yhteistoimintamalli
Depressiopotilaan sairausloma ja työhönpaluu

Aiheeseen liittyviä suosituksia