Takaisin

Sähköhoito (ECT) lääkeresistentissä depressiossa

Näytönastekatsaukset
Erkki Isometsä ja Hannu Koponen
26.6.2014

Näytön aste: C

Sähköhoito (ECT) on hyödyksi lääkeresistentin depression hoidossa.

Seikkaperäisessä mutta vanhassa katsauksessa «Nobler MS, Sackeim HA. Refractory depression and e...»1läpikäytiin sähköhoidon (ECT) tehoa hoitoresistentissä depressiossa koskevaa näyttöä. Tutkimuksia oli vähän ja niissä oli suuria metodisia puutteita, lisäksi pääosa tutkimuksista oli toteutettu ennen 1990-lukua eli trisyklisten lääkkeiden aikakaudella. Neljässä kontrolloidussa tutkimuksessa oli verrattu vastetta sähköhoidolle valikoitumattomissa ja lääkehoidolle resistenttien depressiopotilaiden ryhmissä.

Löydökset osoittavat hoidosta hyötyneiden potilaiden osuuden olevan yli 50 % luokkaa, mutta selvästi muita ECT-hoidettuja potilaita heikompi.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Saksalaisessa satunnaistetussa kliinisessä kokeessa «Folkerts HW, Michael N, Tölle R ym. Electroconvuls...»2 verrattiin SSRI-lääke (selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä) paroksetiinia ja sähköhoitoa (RUL, right unilateral) depressiopotilailla (N = 39), jotka eivät olleet hyötyneet aiemmista depressiolääkekokeiluista (vähintään 2 asianmukaista hoitokoetta, keskimäärin 4,9 hoitokoetta).

Unilateraalinen sähköhoito laski masennuspistemäärää 59 %, ja paroksetiini 29 % (p < 0,001). Sähköhoidolle respondoi 71 % potilaista.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kanadalaisessa retrospektiivisessa tutkimuksessa «Lam RW, Bartley S, Yatham LN ym. Clinical predicto...»3 arvioitiin vuosina 1994−96 sairaalahoidossa olleiden depressiopotilaiden (N = 130, 92 % lääkeresistenttejä) sähköhoidosta saamaa vastetta.

Hyvä tai erittäin hyvä vaste sähköhoidolle todettiin 87 %:lla potilaista.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kotimaisessa kontrolloimattomassa tutkimuksessa «Huuhka MJ, Korpisammal LA, Leinonen EVJ. Historica...»4 käytiin potilasasiakirjojen pohjalta läpi kaikki Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa muun muassa vuonna 1997 sähköhoitoa saaneet potilaat, joista 36 kärsi vähintään kahdelle eri masennuslääkkeelle resistentistä depressiosta.

Näistä potilaista 18 sai (56 %) selvän hoitovasteen sähköhoidon avulla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Walesiläisessa havainnoivassa tutkimuksessa «Khalid N, Atkins M, Tredget J ym. The effectivenes...»5 koottiin kaikki vuosien 2004−2006 aikana ECT-hoitoa lääkeresistenttiin depressioon saaneet potilaat, joiden masennuksen vaikeusaste oli HAMD24 (Hamilton Depression Rating Scale, 24-item) ≥ 18 ja jotka saivat hoitoa vähintään kuusi kertaa. Kaikkiaan 38 potilasta täytti kriteerit; he olivat ennen ECT-hoitoa läpikäyneet keskimäärin 5,4 erilaista lääkehoitoyritystä, eli kyseessä oli hyvin lääkeresistentti potilasryhmä.

Näistä potilaista 25 (66 %) hyötyi hoidosta (HAMD24 laski > 50 %) ja 21 (53 %) toipui täysin (HAMD24 < 10). Aiempien lääkehoitoyritysten lukumäärä ei korreloinut ECT-vasteen todennäköisyyden kanssa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Belgialaisessa RCT:ssä «Sienaert P, Vansteelandt K, Demyttenaere K ym. Ran...»6 verrattiin kahta sähköhoidon antotapaa, bifrontaalista (BF) ja bilateraalista (BL), potilailla (N = 81), jotka kärsivät lääkeresistentistä depressiosta. Potilaista 64 (79 %) kävi läpi hoitoprotokollan.

Kummassakin ryhmässä hoitovaste todettiin 78 %:lla hoidon läpikäyneistä, eikä merkittävää eroa ollut täyden remission (HAMD < 8) saavuttamisessa (BF 34 % vs BL 44 %).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Seitsemän havainnoivaa tutkimusta sisältävässä meta-analyysissa «Heijnen WT, Birkenhäger TK, Wierdsma AI ym. Antide...»7todettiin sähköhoidolla toipuneiden määrän olevan jonkin verran alhaisempi hoidettaessa masennuslääkehoidolle reagoimattomia potilaita (remissio 48 %:lla, N = 281–585) verrattuna potilasryhmään, jolla masennuslääkeresistenssiä ei ollut (remissio 64,9 %:lla, N = 242/373).

Vaikka sähköhoidon teho olikin heikompi masennuslääkehoidolle reagoimattomien potilaiden joukossa (OR 0,52, 95 % luottamusväli 0,39–0,69), pitivät kirjoittajat sähköhoitoa kuitenkin tehokkaana masennuslääkehoidolle reagoimattoman masennuksen hoitokeinona.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Masennuslääkeresistenssin vaikutuksesta on kuitenkin ristiriitaista tietoa, koska Salzman'in ja työtovereiden tutkimuksessa «Rasmussen KG, Mueller M, Knapp RG ym. Antidepressa...»8tällaista tehoeroa ei ollut todettavissa yhteensä 345 potilasta käsittäneessä tutkimuksessa, jossa sähköhoidosta hyötyneiden määrä oli noin 60 prosenttia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit

Sähköhoidon yleinen vaikuttavuus depressiossa on hyvin (A-tasoisesti) dokumentoitu, mutta spesifisti lääkeresistentissä depressiossa sitä ei ole osoitettu lumeeseen verrattuna satunnaistetuissa kliinisissä kokeissa. Julkaistut tutkimukset osoittavat kuitenkin yhdenmukaisesti hyviä, yli 50 % responssilukuja ja todennäköistä paremmuutta tavanomaiseen lääkehoitoon verrattuna tässä hoidollisesti haastavassa potilasryhmässä. Löydös on johdonmukainen suhteessa hoidon yleisesti hyvään tehoon depressiossa. Tutkimuksissa hoidetut potilaat ovat yleensä kärsineet psykoottisesta tai vaikeasta ei-psykoottisesta depressiosta, harvoin keskivaikeasta depressiosta.

Sähköhoito on lääkeresistentissä depressiossa siksi ensisijaisesti vaikean ja psykoottisen depression hoitomuoto. Sitä voitaneen harkitusti käyttää joskus myös keskivaikeassa, moniresistentissä ja vaikeusasteelta vaikeaa lähestyvässä depressiossa silloin, kun potilas on motivoitunut hoitoon.

Kirjallisuutta

  1. Nobler MS, Sackeim HA. Refractory depression and electroconvulsive therapy. Kirjassa: Refractory depression. Current strategies and future directions. Nolen W, Zohar J, Roose S, Amsterdam J (toim). John Wiley & Sons, Chichester, 1994:69–81
  2. Folkerts HW, Michael N, Tölle R ym. Electroconvulsive therapy vs. paroxetine in treatment-resistant depression -- a randomized study. Acta Psychiatr Scand 1997;96:334-42 «PMID: 9395150»PubMed
  3. Lam RW, Bartley S, Yatham LN ym. Clinical predictors of short-term outcome in electroconvulsive therapy. Can J Psychiatry 1999;44:158-63 «PMID: 10097836»PubMed
  4. Huuhka MJ, Korpisammal LA, Leinonen EVJ. Historical perspective on electroconvulsive therapy in Pitkäniemi Hospital: a comparison of practice in 1940s, 1960s and 1990s. Psychiatr Fennica 2000;31:55–64
  5. Khalid N, Atkins M, Tredget J ym. The effectiveness of electroconvulsive therapy in treatment-resistant depression: a naturalistic study. J ECT 2008;24:141-5 «PMID: 18580559»PubMed
  6. Sienaert P, Vansteelandt K, Demyttenaere K ym. Randomized comparison of ultra-brief bifrontal and unilateral electroconvulsive therapy for major depression: clinical efficacy. J Affect Disord 2009;116:106-12 «PMID: 19081638»PubMed
  7. Heijnen WT, Birkenhäger TK, Wierdsma AI ym. Antidepressant pharmacotherapy failure and response to subsequent electroconvulsive therapy: a meta-analysis. J Clin Psychopharmacol 2010;30:616-9 «PMID: 20814336»PubMed
  8. Rasmussen KG, Mueller M, Knapp RG ym. Antidepressant medication treatment failure does not predict lower remission with ECT for major depressive disorder: a report from the consortium for research in electroconvulsive therapy. J Clin Psychiatry 2007;68:1701-6 «PMID: 18052563»PubMed