Epävakaa persoonallisuus

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
8.6.2020

 

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sanoma

  • Epävakaa persoonallisuus on vaikea, potilaan toimintakykyä merkittävästi heikentävä häiriö, joka kuormittaa terveydenhuoltojärjestelmää laajasti.
  • Häiriön esiintyvyys väestössä on arviolta 0,7 %.
  • Epävakaan persoonallisuuden kolme keskeistä oirekokonaisuutta ovat tunne-elämän epävakaus, käyttäytymisen säätelyn häiriö ja alttius vuorovaikutussuhteiden ongelmiin.
  • Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy runsasta psykiatrista ja somaattista oheissairastavuutta sekä merkittävä itsemurhariski.
  • Erilainen itseä vahingoittava käyttäytyminen on häiriössä tavallista, minkä vuoksi kriisien hallinta on keskeistä hoidon suunnittelussa.
  • Tietyillä psykoterapiamenetelmillä voidaan lieventää tehokkaasti potilaan oireistoa ja kuormittumista sekä edistää sopeutumista ja kohentaa toimintakykyä.
  • Psykoosilääkkeet saattavat lievittää useamman ulottuvuuden oireita. Mielialaa tasaavista lääkkeistä voi olla hyötyä impulsiivisuuden ja aggressiivisuuden vähentämisessä. Serotoniinin takaisinoton estäjistä voi olla hyötyä etenkin monihäiriöisyyden hoidossa. Lääkehoitoon liittyy polyfarmasian riski.
  • Lääkehoidossa suositaan nykyisin enemmän mielialantasaajia ja toisen polven antipsykootteja «Stoffers J, Völlm BA, Rücker G ym. Pharmacological...»1.
  • Hoito tulee toteuttaa mahdollisimman pitkälti avohoidossa ja sairaalahoidon osalta pääasiassa päiväsairaalaoloissa. Potilaan valmistautuminen kriisitilanteisiin on hoidon kulmakivi. Kuntoutustarve on syytä selvittää psykiatrisen hoidon seurannan yhteydessä.
  • Potilaan kokonaishoidon koordinaatiota helpottaa vastuuhenkilön tai -työryhmän nimeäminen, ja hyvän hoidon toteuttaminen edellyttää osaamistyöryhmien perustamista.
  • Epävakaan persoonallisuuden ennuste on melko hyvä, sillä yli 5 vuoden kuluttua vain harvempi kuin joka toinen potilas täyttää enää diagnoosin kriteerit. Potilaiden toimintakyky elpyy ja masennusoireet lievittyvät.

Aiheen rajaus, kohderyhmä ja tavoitteet

  • Hoitosuositus koskee epävakaata persoonallisuushäiriötä.
  • Suosituksessa sivutaan myös muita persoonallisuushäiriöitä, jos ne voivat valottaa epävakaata persoonallisuutta tai sen keskeisiä oireulottuvuuksia.
  • Suosituksessa käytetään ICD-10:n diagnoosinimikettä "tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus" (jäljempänä termiä "epävakaa persoonallisuus", F60.31), vaikka valtaosassa tutkimuksista käytetään termiä "rajatilapersoonallisuushäiriö" (DSM-IV-TR) «American Psychiatric Association. Diagnostic and S...»2.
  • Suositus on tarkoitettu sovellettavaksi perusterveydenhuoltoon (työterveyshuolto mukaan luettuna) ja erikoissairaanhoitoon.
  • Tavoitteena on luoda ajankohtainen tieteelliseen näyttöön perustuva kattava, kriittinen katsaus epävakaaseen persoonallisuuteen sekä yhtenäistää häiriön diagnostiikkaa ja hoitokäytäntöjä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

Määritelmät

Diagnostiset järjestelmät

Taulukko 1. Epävakaan persoonallisuuden diagnostiset kriteerit ICD-10-tautiluokituksen ja DSM-IV:n kriteerien mukaan.
ICD-10 DSM-IV
1) Rajatilapersoonallisuushäiriön kategoria perustuu alun perin (DSM-III) John Gundersonin luomiin tutkimuskriteereihin.
F60.30 Impulsiivinen häiriötyyppi 301.83 Rajatilapersoonallisuushäiriö 1)
Huomautukset
  1. Impulsiivista häiriötyyppiä luonnehtivat etenkin tunne-elämän epävakaus ja yllykkeiden hallinnan puute.
  2. Väkivaltaiset purkaukset ja uhkaava käytös ovat tavallisia, etenkin reaktiona muiden kritiikkiin.
Laaja-alaista ihmissuhteisiin, minäkuvaan ja affekteihin liittyvää epävakautta ja huomattavaa impulsiivisuutta
Alkaa varhaisaikuisuudessa ja esiintyy monissa yhteyksissä vähintään viidellä seuraavista tavoista
Diagnostiset kriteerit:
  1. A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.
  2. B. Kohta A ja sen lisäksi vähintään kaksi seuraavista:
  3. (1) taipumus toimia hetken mielijohteesta ja seurauksia harkitsematta
  4. (2) taipumus käyttäytyä riitaisasti ja joutua ristiriitatilanteisiin muiden ihmisten kanssa etenkin, jos impulsiivista käytöstä pyritään estämään tai sitä arvostellaan
  5. (3) alttius vihan ja väkivallan purkauksille ja kyvyttömyys hallita niitä
  6. (4) kyvyttömyys ylläpitää mitään toimintaa, joka ei tuota välitöntä palkkiota
  7. (5) epävakaa ja oikukas mieliala
  1. 1. Kiihkeitä yrityksiä välttyä todelliselta tai kuvitellulta hylätyksi tulemiselta. Huom. Älä ota huomioon itsetuhoista käyttäytymistä tai itsensä viiltelyä yms. vahingoittamista (kriteeri 5)
  2. 2. Epävakaita ja intensiivisiä ihmissuhteita, joita luonnehtii äärimmäisen ihannoinnin ja vähättelyn vaihtelu
  3. 3. Identiteettihäiriö: merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai kokemus itsestä
  4. 4. Impulsiivisuus ainakin kahdella potentiaalisella itselle vahingollisella alueella (esim. tuhlaaminen, seksi, kemiallisten aineiden käyttö, holtiton liikennekäyttäytyminen, ahmiminen). Huom. älä ota huomioon itsetuhoista käyttäytymistä tai itsensä viiltelyä ym. vahingoittamista (kriteeri 5)
  5. 5. Toistuva itsetuhoinen käytös, siihen viittaavat eleet tai uhkaukset tai itsensä viiltely ym. vahingoittaminen
  6. 6. Affektiivinen epävakaus, joka johtuu mielialan merkittävästä reaktiivisuudesta (esim. intensiivinen jaksoittainen dysforia, ärtyneisyys tai ahdistuneisuus, joka kestää tavallisesti muutamia tunteja ja vain harvoin muutamaa päivää kauemmin)
  7. 7. Krooniset tyhjyyden tuntemukset
  8. 8. Asiaankuulumaton, voimakas suuttumus tai vaikeus kontrolloida suuttumusta (esim. toistuva äkkipikaisuus, jatkuva vihaisuus, toistuva tappeleminen)
  9. 9. Hetkellinen stressiin liittyvä paranoidinen ajattelu tai vakava dissosiatiivinen oireilu
F60.31 Rajatilatyyppi
Huomautukset
  • Rajatilatyypissä esiintyy useita tunne-elämän epävakaisuuden piirteitä. Sille ovat ominaisia häiriöt minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä pyrkimyksissä (seksuaaliset pyrkimykset mukaan luettuina) sekä jatkuva tyhjyyden tunne. Kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet saattavat aiheuttaa toistuvasti tunne-elämän kriisejä. Ne voivat olla yhteydessä liialliseen pyrkimykseen välttää hyljätyksi tulemista. Nämä kriisit voivat johtaa toistuviin itsemurhauhkauksiin tai -yrityksiin tai muuhun itsetuhoisuuteen (vaikkakin tätä saattaa tapahtua myös ilman selviä ulkoisia aiheuttajia).
Diagnostiset kriteerit:
  1. A. Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit
  2. B. Diagnoosin F60.30 osiosta B esiintyy vähintään kolme ja lisäksi ainakin kaksi seuraavista:
  3. (1) minäkuvan, sisäisten pyrkimysten ja seksuaalisen suuntautuneisuuden epävarmuus ja häiriintyneisyys
  4. (2) taipumus intensiivisiin ja epävakaisiin ihmissuhteisiin ja niiden myötä tunne- elämän kriiseihin
  5. (3) liiallinen hylätyksi tulemisen välttäminen
  6. (4) toistuvaa itsensä vahingoittamista tai sillä uhkailua
  7. (5) jatkuva tyhjyyden tunne.

Persoonallisuus

Taulukko 2. Viiden tekijän malli on laajimmin tutkittu temperamenttimalli, ja siitä on käytettävissä eniten systemaattisinta tutkimustietoa. Sen mukaisia temperamenttipiirteitä on kuvattu monissa eri kulttuureissa «Egger JI, De Mey HR, Derksen JJ ym. Cross-cultural...»10
Viisi tekijää alaosioineen
1) neuroottisuus. Suosituksessa käytetään A. Tellegenin termiä "negatiivinen emotionaalisuus" erotukseksi psykopatologisesta neuroottisuudesta.
Ekstroversio / positiivinen emotionaalisuus
  • lämpö, anteliaisuus, itsevarmuus, aktiivisuus, jännityksen etsiminen, positiiviset tunteet
Neuroottisuus / negatiivinen emotionaalisuus1)
  • ahdistus, vihamielisyys, masennus, itsetietoisuus, impulsiivisuus, haavoittuvuus
Avoimuus kokemuksille
  • mielikuvitus, esteettisyys, tunteet, toiminta, ideat, arvot
Miellyttävyys
  • luottamus, suoruus, altruismi, mukautuvuus, vaatimattomuus, hellyys
Tunnollisuus
  • pätevyys, järjestyksestä huolehtiminen, velvollisuudentuntoisuus, tavoitteellisuus, itsekuri, harkinta

Persoonallisuushäiriö

Esiintyvyys

Riskitekijät

Syntymallit

Altistavat tekijät

Ehkäisy

Diagnostiikka

Taulukko 3. Strukturoituja menetelmiä persoonallisuushäiriöiden ja epävakaan persoonallisuuden diagnosoimiseksi.
Menetelmän nimi ja lyhenne International Personality Disorder Examination (IPDE) Structured Clinical Interview for DSM- IV Personality Disorders (SCID-II) Structured interview for DSM-IV Personality Disorders (SIDP-IV) Zanarini Rating Scale for Borderline Personality Disorder (ZAN-BDP) Borderline Personality Disorder Severity Index (BPDSI) Diagnostic Interview for Borderlines (revised)(DIB- R)
Persoonallisuushäiriöiden kattavuus Kaikki Kaikki Kaikki Epävakaa Epävakaa Epävakaa
Kriteerit
  • DSM-IV
X X X X X
  • ICD-10
X
Psykometriset ominaisuudet
  • Sisäinen johdonmukaisuus (Cronbachin alfakerroin)
0,53–0,94 0,85 0,82–0,93 0,87
Reliabiliteetti
  • Inter-rater
0,71–0.92 0,48–0,98 0,32–1,00 0,66–0,97 0,92–0,93 0,55–0,94
  • Test-retest
0,62–1,00 0,38–0,63 0,16–0,84 0,59–0,96 0,72–0,77 0,57–0,73
Sensitiivisyys 0,94 0,12–1,00 0,39 0,92–0,95 0,81–0,96
Spesifisyys 1,00 0,72–0,97 0,90–0,95 0,88–0,94
Kysymysten määrä 157 120 160 70 125
Vastaamisen kesto (min) 90–120 30–60 30–90 60
Tutkimuskäyttö (T) tai kliininen käyttö (K) T/K T/K T/K T/K T/K T/K
Taulukko 4. Epävakaa persoonallisuushäiriö perusterveydenhuollossa «Dubovsky AN, Kiefer MM. Borderline personality dis...»26
Vinkkejä potilaan kohtaamiseen
  • Perehdy häiriön oirekuvaan ja epätarkoituksenmukaisen käytöksen yleisiin syihin.
  • Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan hoito voi olla vaativaa kokeneellekin kliinikolle. Omia tavoitteita ei tule asettaa liian korkealle.
  • Pitkäaikaiseen itseä vahingoittavaan käytökseen, johon ei liity kuolemanvaaraa, ei ole nopeaa toteutettavissa olevaa ratkaisua. Sairaalahoidosta ei välttämättä ole hyötyä.
  • Suhtaudu potilaan kokemuksiin vakavasti ja ymmärrä, että hänellä on omat syynsä kokea asiat niin kuin hän kokee. Nimeä tunteet, joita arvioit potilaalla olevan, kuten hylätyksi tulemisen tunne, viha ja häpeä, ennen kuin keskityt ”faktoihin”. Tunnista potilaan kokema todellinen stressi.
  • Vältä provosoitumasta potilaan häiritsevästä käytöksestä.
  • Anna potilaalle säännöllisiä, aikarajoitettuja vastaanottoaikoja, joiden ehtona ei ole uusi muu sairaus.
  • Toimi hoidon alussa asettamiesi rajojen puitteissa ja poikkea niistä vain hätätilanteessa.
  • Hyvä hoito voi perustua vain sopimukseen avoimesta kommunikaatiomahdollisuudesta muiden potilasta hoitavien tahojen kanssa.
  • Vältä polyfarmasiaa ja suurien potentiaalisesti toksisten lääkemäärien reseptien kirjoittamista. Tämä koskee esimerkiksi trisyklisiä antidepressantteja, tiettyjä sydäntautien hoitoon käytettäviä lääkkeitä ja bentsodiatsepiineja.
  • Vältä potentiaalisesti riippuvuutta aiheuttavien lääkeaineitten, kuten bentsodiatsepiinien, nukahtamislääkkeiden ja keskushermostoon vaikuttavien kipulääkkeiden, määräämistä.
  • Aseta vetoavaa ja painostavaa käytöstä koskevia rajoja tuomitsematta potilasta ja hänen toimintaansa.
  • Potilas on aina itse vastuussa teoistaan, jos kyse ei ole psykoosista.
  • Älä palkitse häiriökäyttäytymisestä antamalla tilapäistä huomiota vaan tarjoamalla säännöllisiä tapaamisia, jotka eivät riipu potilaan haitallisesta toiminnasta.

Kliininen kuva

Erotusdiagnoosi ja muut samanaikaiset häiriöt

  • Muita samanaikaisia häiriöitä esiintyy 70 %:lla epävakaasta persoonallisuudesta kärsivistä «Gunderson JG. Building structure for the borderlin...»74.
  • Erotusdiagnostisesti tärkeitä häiriöitä ovat
    • mielialahäiriöt (etenkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön lyhytjaksoiset muodot)
    • ahdistuneisuushäiriöt
    • lyhytkestoiset psykoosioireet
    • päihteiden liikakäyttö tai päihderiippuvuus
    • käyttäytymisen ja tarkkaavuuden säätelyn häiriöt
    • syömishäiriöt
    • somatisaatiohäiriöt
    • traumaperäinen stressihäiriö
    • ADHD
    • aivovammat.
  • Potilailla voi olla samanaikaisesti useita psykiatrisia häiriöitä.
  • Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy muuta väestöä suurempi somaattinen sairastavuus, mikä entisestään lisää itsemurhayritysten vaaraa «El-Gabalawy R, Katz LY, Sareen J. Comorbidity and ...»75.

Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriö

Psykoottiset häiriöt

  • Lähes 10 % epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä täyttää elinaikanaan jonkin psykoottisen häiriön kriteerit «Barnow S, Arens EA, Sieswerda S ym. Borderline per...»83.
  • Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä esiintyy päivittäisten stressitilanteiden aikaansaamia psykoottisia oireita, kuten paranoiaa ja kuulohallusinaatioita «Glaser JP, Van Os J, Thewissen V ym. Psychotic rea...»84.
  • Epävakaaseen persoonallisuuteen saattaa liittyä ohimeneviä, stressiin yhteydessä olevia lyhytkestoisia, tunneista pariin viikkoon kestäviä psykoosioireita, minkä vuoksi epävakaan persoonallisuuden erottaminen psykoosista on toisinaan vaikeaa.
  • Psykoottisten häiriöiden erottamiseksi epävakaasta persoonallisuudesta tulee varmistaa kattavien esitietojen saanti, luoda käsitys oireiden kehittymisestä ja sukuhistoriasta sekä tehdä strukturoitu diagnostinen arvio.

Päihteiden käyttö

Muita yhtäaikaisesti esiintyviä akselin I häiriöitä

Samanaikaiset persoonallisuushäiriöt

Toimintakyvyn arviointi

Työkyky

  • Toimintakyvyn huonontumiseen liittyy usein myös työkyvyn heikentymistä «Connor KM, Davidson JR, Hughes DC ym. The impact o...»91.
  • Työkyky saattaa olla eniten heikentynyt nuoruudessa ja varhaisessa aikuisiässä, jolloin työelämään siirtyminen voi olla uhattuna.
  • Työelämävalmiuksia voidaan kohentaa aikuisten ammatillisilla kuntoutuskursseilla, joita on kohdennettu myös vajaakuntoisille nuorille ja aikuisille. Kurssien ryhmiä on muodostettu myös nuorille aikuisille (18–25-vuotiaat). Kurssien tavoitteena on muun muassa lisätä nuorten ja aikuisten elämänhallintaa ja aktiivisuutta sekä tukea työelämään tai koulutukseen pääsyä.
  • Nuorilla syrjäytymisen vaara on suuri sekä työelämään siirryttäessä että työelämän alussa, jolloin työsuhteet ovat usein määräaikaisia.
  • Syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi mahdolliset sairauslomajaksot tulisi yleensä rajoittaa koskemaan akuutteja samanaikaisten psykiatristen häiriöiden vaikeaoireisia jaksoja.
  • Ohjaaminen tehostettuun ammatilliseen kuntoutukseen tai sen arvioon ja tarvittaessa psykiatriseen kuntoutukseen on samasta syystä paikallaan.
  • Jos potilas on häiriöstään huolimatta ollut aiemmin työkykyinen, voidaan ensisijaisesti katsoa, ettei hän ole tullut työkyvyttömäksi pelkästään epävakaan persoonallisuuden perusteella.
  • Lääkärinlausunnoissa, joissa otetaan kantaa potilaan työkykyyn, tulee kuvata huolellisesti
    • oireet
    • elämänkaaritiedot
    • diagnoosin perusteet
    • työ- ja toimintakyky konkreettisesti
    • hoitoyritykset ja niiden tulokset
    • koulutus- ja työhistoria
    • ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma.

Psykologiset tutkimukset

Itsetuhoisuus

Epävakaa persoonallisuus eri ikäryhmissä

Nuoruusikä

Vanhuusikä

Ennuste

Taulukko 5. Epävakaan persoonallisuuden hoidon tulosta ennustavia tekijöitä kymmenen vuoden seuranta-ajalla «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Predicti...»119.
Tekijä Toipumista selittävät tekijät
HR = hazard ratio
Toipuminen nopeampaa
Nähdyn väkivallan vakavuus HR 0,94, p < 0,03
Ei seksuaalista kaltoinkohtelua HR 1,48, p = 0,006
Lapsuudenaikainen kyvykkyys HR 1,03, p < 0,05
Ei PTSD-oireistoa HR 1,56, p = 0,002
Ei samanaikaista C-ryhmän persoonallisuushäiriötä HR 1,84, p < 0,001
Ei aikaisempia sairaalahoitojaksoja HR 1,68, p = 0,001
Vanhemmilla ei mielialahäiriötä HR 1,38, p < 0,03
Vanhemmilla ei päihdehäiriötä HR 1,84, p < 0,001
Hyvä ammatillinen kehitys HR 1,68, p < 0,001
Temperamentti
- miellyttävyys HR 1,04, p < 0,001
- tunnollisuus HR 1,03, p < 0,001
- ulospäin suuntautuneisuus HR 1,04, p < 0,001
Toipuminen hitaampaa
Temperamentti
negatiivinen emotionaalisuus HR 0,96, p < 0,001
Laiminlyönnin vakavuus HR 0,98, p < 0,002
Kaltoinkohtelun vakavuus HR 0,96, p < 0,002

Hoito

  • Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän hoidossa keskeisiä ovat psykoterapeuttiset menetelmät. Niitä voidaan yhdistää muihin hoitomuotoihin.
  • Potilaan vuorovaikutussuhteiden ongelmat saattavat ylläpitää virheellisiä mielikuvia hoidon tehottomuudesta ja huonosta ennusteesta.
  • Terapiasuhde ja terapian vaikuttavuus saattavat vaarantua, jos häpeää ei tunnisteta hoitosuhteessa ja potilaan keskeisimmissä tunnekokemuksissa «Gilbert P. Compassion focused therapy: distinctive...»120.
  • Potilaiden kokemusten mukaan toipumista edesauttaa se, että hoitava henkilö tarjoaa turvaa, kunnioitusta, luottamusta ja ymmärrystä, mutta samanaikaisesti ohjaa kohti muutosta olemalla sopivasti aktiivinen ja käyttämällä spesifisiä strategioita «Mikä potilaiden mielestä auttaa epävakaasta persoonallisuudesta toipumisessa?»13.
  • Hoidon alussa on
    • tehtävä laaja-alainen riskiarvio
    • määriteltävä kriisien hallinnan vaihtoehdot
    • sovittava hoidon yksityiskohdista yhteistyössä potilaan kanssa
    • vältettävä kaikkea häpeäleimaa lisäävää ja potilasta tuomitsevaa viestintää.

Hoidon käyttö

  • Häiriöstä kärsivän suhdetta hoitoon on aiheellista ymmärtää päihderiippuvuuksista tunnetun vaihemallin mukaisesti:
    • Esiharkintavaiheessa hoidon aloittaminen lyhyellä aikavälillä on epärealistista muutoksen tarpeen tiedostamattomuuden vuoksi.
    • Harkintavaiheessa muutoksen edut ja haitat näyttävät samanarvoisilta.
    • Valmistautumisvaiheessa häiriöstä kärsivä on ymmärtänyt muutoksen tarpeen ja kertoo sen toisille.
    • Toimintavaiheessa häiriöstä kärsivä on sitoutunut hoitoonsa ja työskentelee muutoksen hyväksi.
  • Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien hoidossa tyypillisiä piirteitä ovat
  • Psykoterapian keskeyttämisen kliinisiä riskitekijöitä ovat 1) runsas aggressiivisuus ja impulsiivisuus, 2) suuri komorbiditeetti akselin I häiriöiden kanssa ja 3) elinaikaisten itsemurhayritysten suuri määrä «Wnuk S, McMain S, Links PS ym. Factors related to ...»122.
  • Joka neljännellä perusterveydenhuollon masennuspotilaasta on voitu diagnosoida epävakaa persoonallisuushäiriö. Masentuneilla epävakailla persoonallisuushäiriöpotilailla saattaa esiintyä muita masennuspotilaita tavanomaisemmin taloudellisia vaikeuksia, päihteidenkäyttöä, itsemurhayrityksiä ja työttömyyttä «Riihimäki K, Vuorilehto M, Isometsä E. Borderline ...»123.
  • Perusterveydenhuollossa hoidossa olevat epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät käyttävät useimmiten runsaasti perusterveydenhuollon palveluita, ovat usein puhelimitse yhteydessä lääkäreihin vastaanottoaikojen välillä ja käyttävät samanaikaisesti useita eri lääkkeitä.
  • Perusterveydenhuollon potilaista miltei joka toinen voi olla vailla asianmukaista psykiatrista hoitoa, eikä hoidon tarvetta huomata «Gross R, Olfson M, Gameroff M ym. Borderline perso...»124.
  • Kun epävakaata persoonallisuushäiriötä hoidetaan perusterveydenhuollossa, potilaalle on hänen somaattisesta terveydentilastaan riippumatta hyödyllistä tarjota säännöllisiä vastaanottokäyntejä, jotta vältetään toistuvaa ja impulsiivista palvelujen käyttöä.
  • Lisäksi potilasta hoidettaessa on aiheellista olla tarpeenmukaisesti yhteydessä moniin hänelle sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja antaviin tahoihin. Potilaan ahdistusta lievittää tieto siitä, ettei lääkäri jätä häntä vaille tukea «Dubovsky AN, Kiefer MM. Borderline personality dis...»26.
  • Perusterveydenhuollon epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä on huomattavan usein lapsuuden traumakokemuksia «Westphal M, Olfson M, Bravova M ym. Borderline per...»125.
  • Epävakaan persoonallisuuden oireilu on ilmeisesti yhteydessä somaattisiin ongelmiin, terveyspalvelujen lisääntyneeseen käyttöön ja aiempiin traumakokemuksiin «Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan oireilu on ilmeisesti yhteydessä somaattisiin ongelmiin, lisääntyneeseen terveyspalvelujen käyttöön ja aiempiin traumakokemuksiin.»A.

Hoidon tarpeen arviointi

  • Hoidon tarpeen arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota ajankohtaisiin ja pitkäaikaisiin oireisiin sekä
    • johdonmukaisen, potilasta kannattelevan ja järjestelmällisen hoidon suunnitteluun
    • pitkäaikaisen hoitosuhteen tarjoamiseen
    • jaksoittaiseen, oireidenmukaiseen hoitoon, joka voi olla myös lievemmin oireileville riittävää.
  • Potilaan riskiä arvioitaessa on huomioitava
    • akuutti ja krooninen itsetuhoisuus
    • itsemurhasuunnitelmat
    • aiemmat suunnitelmat ja yritykset
    • hoitosuhdetta mahdollisesti uhkaavat tekijät
    • impulsiivisuus ja päihteiden käyttö
    • tuskaisuuden ja toivottomuuden aste
    • kyky hahmottaa vaihtoehtoja
    • kyky kokea ja vastaanottaa huolenpitoa.

Diagnoosin kertominen

Psykoterapiat

Taulukko 6. Psykoterapiamenetelmät, joita on tutkittu satunnaistetusti ja kontrolloidusti. Lähde: Koivisto M. 2020 «Koivisto M. Tutkitut psykoterapiat: nykytila ja ma...»130
Dialektinen käyttäytymisterapia
Marsha Linehan
Mentalisaatioterapia
Anthony Bateman ja Peter Fonagy
Skeematerapia
Jeffrey Young
Transferenssi-keskeinen psykoterapia
Otto Kernberg, John Clarkin ja Frank Yeomans
STEPPS
(Systems Training for Emotional Predictability and Problem Solving)
Nancee Blum ja Donald Black
Tunteiden hyväksymiseen tähtäävä ryhmä
Kim Gratz
Hyvä yleispsykiatrinen hoito
(General psychiatric management)
John Gunderson
Taustateoriat
  1. Emootioteoria
  2. Dialektinen filosofia
  3. Tietoinen läsnäolo
  4. Kognitiivinen käyttäytymisterapia
  5. Biososiaalinen teoria
  1. Psykodynaaminen kehitysteoria
  2. Kiintymyssuhdeteoria
  3. Objektisuhdeteoria
  4. Kognitiivinen teoria
  1. Kognitiivis-behavioraalinen teoria
  2. Kiintymyssuhdeteoria
  3. Konstruktivistinen teoria
  4. Objektisuhdeteoria
  5. Hahmopsykoterapia (Gestalt-)
Objektisuhde-teoria Kognitiivis-behavioraalinen teoria
Skeematerapia
Systeemiteoria
Hyväksymis- ja omistautumisterapia
Dialektinen käyttäytymisterapia
Kiintymyssuhdeteoria
Psykodynaaminen sekä behavioraalinen teoria"Maalaisjärki"
Ydinymmärrys epävakaasta persoonallisuushäiriöstä Emootioiden säätelyn häiriö Taustalla turvaton (usein jäsentymätön) kiintymyssuhde ja ongelmana mentalisaatiokyvyn horjuminen erityisesti kiintymyssuhdekonteksteissa ja voimakkaiden tunnekokemusten yhteydessä Lapsen emotionaalisten perustarpeiden ja niihin vastaamisen kohtaamattomuus Objektimielikuvat, joita hallitsee halkomisen (split) käyttö puolustusme-kanismina Emotionaalisen intensiteetin ja -säätelyn häiriö Tunteiden säätelyn vaikeus Interpersonaalinen hypersensitiivisyys
Vuorovaikutussuhteiden - ja kiintymyssuhdehäiriö
Keskeiset terapiatavoitteet
  1. Oppia validoimaan ensin itseään ja myöhemmin myös muita
  2. Oppia uudenlaista kyvykkyyttä kaikissa mahdollisissa tilanneyhteyksissä
  3. Henkilökohtaisia elämäntavoitteita kohti työskentely
  1. Mentalisaation edistäminen ja ylläpitäminen mahdollisimman monissa konteksteissa
  2. Tunteiden tunnistaminen ja niiden sopiva ilmaiseminen muille
  3. Henkilökohtainen vastuunotto ja vuorovaikutus muiden kanssa

  1. Oppia tunnistamaan, hyväksymään ja ilmaisemaan emotionaalisia perustarpeitaan
  2. Skeemojen ja moodien tunnistaminen, niiden kehityshistorian ymmärtäminen ja skeemojen asteittainen korjaantuminen
  3. Selviytymismoodien vähittäinen tarpeettomaksi jääminen
  4. Haitallisten auktoriteetti-moodien voiman ja vaikutuksen vähentäminen
  5. Viisaan aikuisen moodin vahvistaminen
Vaillinaisesti integroituneiden osaobjekti-suhteiden integraatio ja asteittainen siirtyminen ehyiden ja vakaiden ihmissuhteiden maailmaan
  1. Itseymmärryksen lisääntyminen
  2. Varhaisten epätarkoituk-senmukaisten skeemojen sekä muiden tunteita ja käyttäytymistä laukaisevien tekijöiden tunnistaminen
  3. Tunnesäätely- ym. taitojen oppiminen
  4. Potilaan verkoston mukaan kytkeminen
  1. Tunteiden hyväksymisen ja adaptiivisen säätelyn edistäminen
  2. Tunteiden tiedostamista, ymmärtämistä ja hyväksymistä helpottavien taitojen oppiminen
  3. Tunnevaltaisen käyttäytymisen, mutta ei tunteiden estäminen
Painopiste
  1. Potilaan tosielämän vuorovaikutus-suhteiden käsittelyssä
  2. Ongelmallisisssa kiinnittymismalleissa ja
  3. Tunteiden säätelyssä erityisesti vuorovaikutussuhteissa
  4. Toiminta- ja työkyvyn tukemisessa
Hoidontoteutus
  1. Yksilöpsykoterapia kerran viikossa
  2. Ryhmämuotoinen taitovalmennus kerran viikossa
  3. Puhelinkonsultaation mahdollisuus tapaamisten välillä
  4. Terapeuttien konsultaatiotiimi
Hoidon kesto yksi-kolme vuotta
Päiväsairaalamallissa:
  1. Yksilöpsykoterapia kerran viikossa
  2. Ryhmäpsykoterapia kolmesti viikossa
  3. Vapaavalintaisia luovan terapian ryhmiä
  4. Yhteisötapaaminen viikoittain
  5. Lääkehoidon seuranta kuukausittain
Hoidon kesto: puolitoista-kolme vuotta
Avohoitomallissa:
  1. Yksilöpsykoterapia kerran viikossa
  2. Ryhmäterapia kerran viikossa
  3. Puhelintuki kriisien yhteydessä
  4. Lääkehoidon seuranta
Hoidon kesto: puolitoista vuotta
Voidaan tarjota myös sairaalaoloissa
  1. Yksilöpsykoterapia kerran tai kahdesti viikossa
  2. Yksilöpsykoterapian kesto: tutkimuksissa puolitoista-neljä vuotta, ihannetilanteessa niin kauan kuin potilas tarvitsee
  3. Kehitetty myös 30 kerran ryhmäterapia muun hoidon rinnalla tarjottavaksi
Yksilöpsykoterapia kahdesti viikossa
Hoidon kesto: tutkimuksissa yksi-neljä vuotta
Psykoedukatiivinen 20 kerran viikoittainen ryhmä olemassa olevan hoidon rinnalla Edukatiivinen 14 viikon mittainen ryhmähoito
  1. Viikoittainen kontakti psykiatriin tai psykologiin
  2. Psykoedukaatiota tunne-elämän epävakaudesta potilaalle ja hänen perheelleen
  3. Palveluohjaus (case management)
  4. Perhetapaamisia
  5. Voidaan yhdistää erilaisiin ryhmähoitoihin
  6. Lääkehoito tarvittaessa

Hoidon kesto: ihannetilanteessa niin kauan kuin potilas tarvitsee

Persoonallisuushäiriöiden ja epävakaan persoonallisuuden psykoterapia

Perheterapia

  • Edukatiiviset ja taitopainotteiset ryhmässä tarjottavat perheinterventiot saattavat parantaa perheen toimintaa ja omaisen hyvinvointia «Edukatiiviset ja taitopainotteiset ryhmässä tarjottavat perheinterventiot saattavat parantaa perheen toimintaa ja omaisen hyvinvointia.»C.
  • Perheiden tapaaminen voi keventää omaisten taakkaa, ja se voi lievittää mahdollisia konflikteja potilaan ja omaisten sekä omaisten ja hoitoyksiköiden kesken.
  • Tavallisimpia perheen ongelmia ovat kommunikaatiovaikeudet, vaikeudet suhtautumisessa vihamielisiin reaktioihin ja pelko potilaan itsemurhasta.
  • Perheiden psykoedukaation keskeisiä perusteita ja piirteitä:
    • Perusteena ovat hoitoa ja ennustetta koskevan tiedon tarjoaminen ja tarjotun tiedon ymmärtämisen varmistus.
    • Psykoedukaatio voi vähentää perheensisäistä vihan ja kritiikin ilmaisemista.
    • Perheet eivät välttämättä huomaa, että psykiatrinen häiriö vieroittaa perheenjäseniä toisistaan ja aiheuttaa sosiaalista eristymistä.
    • Tavoitteena on lisätä perheenjäsenten kykyä ottaa toistensa kokemuksia vakavasti ja pitää heitä pätevinä heidän omista lähtökohdistaan.
  • Perheinterventio on yleensä syytä aloittaa jo hoidon alussa.

Lääke- ja neuromodulaatiohoidot

Sairaalahoito

Epävakaan persoonallisuuden kliininen hallinta

Kriisien, dissosiaatioiden ja vihan kliininen hallinta

Kuntoutus

  • Kuntoutustarpeen moniammatillinen arvio on aiheellinen psykiatrisen hoidon seurannan yhteydessä. Tarve tulee arvioida etenkin, jos sairausloma pitkittyy tai potilaalla on pitkäaikaisia työllistymisvaikeuksia.
  • Tarvittaessa arvio voidaan tehdä kuntoutuslaitoksessa kuntoutustarveselvityksenä.
  • Potilas saattaa hyötyä psykiatrisesta kuntoutuksesta, jos hänen toimintakykynsä on vaikeasti ja pitkäaikaisesti heikentynyt tai hänellä esiintyy neuropsykologisen toiminnan puutoksia, kuten kyvyttömyyttä organisoida omaa elämää ja suunnitella tulevaisuutta.
  • Potilaan neuropsykologisen kuntoutuksen tarve on arvioitava erityisesti silloin, kun hänellä esiintyy lukemisen, kirjoittamisen tai laskemiskyvyn häiriöitä tai muita neuropsykologisia vajeita.
  • Lääkinnällinen kuntoutus voidaan toteuttaa joko psykoterapiana tai psykiatrisen erikoissairaanhoidon kuntoutuspalveluina.
  • Kuntoutuksella on työllistymisen tai opiskelun mukaan erilaisia tavoitteita, kuten työkyvyn ylläpitäminen tai palauttaminen.
  • Työelämässä oleville mielenterveydenhäiriöistä kärsiville on mahdollista hakea Kansaneläkelaitoksen (Kela) toteuttamaa työkykyä ylläpitävää kuntoutusta (TYK).
  • Jos sairaus on aiheuttanut työkyvyttömyyttä tai olennaista opiskelu- tai työkyvyn heikentymisen uhkaa, potilas voidaan tarvittaessa ohjata hoitavan lääkärin tai työterveyslääkärin B-lausunnon perusteella kuntoutuslaitoksissa toteutettavaan kuntoutustarpeen ja -mahdollisuuksien arvioon.
  • Työelämävalmiuksia voidaan kohentaa myös vajaakuntoisille nuorille, nuorille aikuisille ja aikuisille kohdennetuilla Kelan ammatillisilla kuntoutuskursseilla. Kurssin tavoitteena on esimerkiksi lisätä nuorten ja aikuisten elämänhallintaa ja aktiivisuutta sekä tukea työelämään tai koulutukseen pääsyä.
  • Mielenterveyden häiriöistä kärsiville voidaan hakea tukea toimintakyvyn kohentamiseksi, ammatillisten opintojen keskeydyttyä, työmotivaation löytämiseksi ja sopivan ammatin kokeilemiseksi myös Verven kuntoutuskursseilta (www «http://www.verve.fi»4).
  • Kuntoutusta varten on mahdollista hakea kuntoutusrahaa joko Kelasta tai työterveyshuollosta. Nuorille (16–19-vuotiaat) voidaan maksaa kuntoutusrahaa ilman kuntoutuspäätöstä.
  • TE-keskukset järjestävät AVO-ammatinvalinnanohjausta työelämään sijoittumisen avustamiseksi.
  • Myös ryhmämuotoinen kurssitoiminta esimerkiksi sopeutumisvalmennuksena saattaa olla soveltuva vaihtoehto.

Porrastus ja työnjako

Hoitopalvelujen järjestäminen

  • Keskeinen vastuu diagnosoinnista, hoidosta ja hoitojen integroinnista kuuluu psykiatriselle avohoitoyksikölle, joka toimii kiinteässä yhteistyössä psykiatrisen sairaalaosaston, perusterveydenhuollon, päihdehuollon, sosiaalisektorin ja psykoterapiapalveluiden tuottajan kanssa.
  • Epävakaan persoonallisuuden hoidon järjestelmällinen kehittäminen edellyttää erityisten työryhmien perustamista riittävän osaamisen ja tehokkaan ammatillisen täydennyskoulutuksen varmistamiseksi.
  • Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän hoito tulee järjestää ja toteuttaa mahdollisimman pitkälti avohoidossa ja sairaalahoidon osalta päiväsairaalaoloissa.
  • Soveltuvin osin hoitoa voidaan järjestää perusterveydenhuollossa tai päihdepalveluissa.
  • Perusterveydenhuollon ensisijainen tehtävä on potilaiden seulonta ja ohjaaminen erikoissairaanhoitoon.
  • Psykoterapeuttista hoitoa annetaan myös yksityisessä terveydenhuollossa.
  • Kriisitilanteisiin valmistautuminen on hoidon kulmakivi, järjestettiinpä hoito julkisella tai yksityisellä sektorilla.
  • Potilaan kokonaishoidon koordinaatiota helpottaa vastuuhenkilön tai -työryhmän nimeäminen.
  • Palvelunohjaaja vastaa hoitosuunnitelman toteutumisen seurannasta ja antaa tarvittaessa muulle toimintayksikölle hoitotoimia tai päätöksiä tukevaa neuvontaa.
  • Terveys- ja päihdehuollon palvelut tulee sovittaa yhteen joustavasti ja edistämällä sujuvaa konsultaatiomahdollisuutta. Potilaat saattavat samanaikaisesti käyttää erilaisia sosiaalitoimen palveluja, kuten lastensuojelun tukitoimia ja toimeentulotukia.
  • Yhteistyötä eri toimijoiden kanssa voidaan edistää verkostokokouksissa, jotka ovat tarpeellisia erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien potilaiden hoidossa.
  • Potilas hyötyy hoidosta enemmän, jos sekä päihdehäiriön että psykiatrisen häiriön hoito toteutetaan samassa yksikössä. Ks. Käypä hoito -suositus Alkoholiongelmaisen hoito «Alkoholiongelmaisen hoito»5.

Psykiatrinen konsultaatio

  • Mahdollisuus psykiatrisen erikoissairaanhoidon konsultaatioihin ja erikoissairaanhoidon antamaan työnohjaukseen voi lisätä perusterveydenhuollon lääkärin kykyä arvioida potilaan hoidontarvetta.
  • Erikoissairaanhoidon on syytä järjestää riittävät mahdollisuudet säännöllisiin konsultaatioihin.
  • Konsultaatioita on usein aiheellista tehdä toistuvasti ja pitkäjänteisesti.
  • Säännöllinen konsultaatiotoiminta voi toimia myös täydennyskoulutuksen muotona.
  • Psykiatrinen konsultaatio on erityisen merkityksellistä, kun
    • potilas käyttää runsaasti terveyden- tai sosiaalihuollon palveluja
    • oireisto on vaikeasti hallittava mutta potilas ei halua erikoissairaanhoitoon
    • tahdosta riippumattoman hoidon tarve arvioidaan lain edellyttämällä tavalla
    • potilas ei sitoudu somaattisen sairautensa hoitoon
    • kyseessä on erotusdiagnostinen ongelmatilanne
    • yleislääkärin antama hoito ei ole tuottanut riittävää tulosta tai hän on epävarma siitä, onko saatu tulos riittävä.

Perusterveydenhuolto

  • Suurin osa persoonallisuushäiriöistä kärsivistä käyttää perusterveydenhuollon palveluja kuten muukin väestö.
  • Persoonallisuushäiriöistä kärsivät tulevat hoitoon lähes poikkeuksetta ruumiillisen sairauden tai niiden oireiden, muun mielenterveyshäiriön tai vaikeutuneen elämäntilanteen vuoksi. Muiden häiriöiden hoitoon pääsyn osalta on syytä yleensä noudattaa niille asetettuja kriteerejä.
  • Perusterveydenhuollon lääkärillä tulisi olla käytettävissään tilanteen vaatimaa ja riittävän nopeasti toteutettavaa erikoissairaanhoidon konsultaatioapua ja työnohjausta etenkin uhkaavissa tai kuormittavissa tilanteissa.
  • Persoonallisuushäiriö voi vaatia täsmällisempää erikoissairaanhoidossa toteutettavaa psykoterapeuttista ja lääkkeellistä hoitoa, kun potilaalla on
    • pitkäaikaisia ja toistuvia ongelmia
    • vaikeuksia, jotka eivät rajoitu pelkästään kriisitilanteisiin
    • uhkana toimintakyvyn menetys
    • uhkana työ- tai opiskelukyvyn menetys
    • motivaatiota hoitoon
    • kyky sitoutua hoitoon.
  • Kun epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä käyttää runsaasti perusterveydenhuollon palveluja, perusterveydenhuollon lääkärin suositellaan
    • konsultoivan aktiivisesti erikoissairaanhoitoa
    • solmivan luottamuksellisen, sopimukseen perustuvan hoitosuhteen potilaaseen
      • Ensimmäiseksi tavoitteeksi on hyvä asettaa hoitoon motivoituminen, koska potilaan saattaa olla hyvin vaikeaa solmia säännöllistä hoitosuhdetta ja noudattaa sopimuksia
      • Hyvää potilas-lääkärisuhdetta edistää epävakaata persoonallisuushäiriötä koskeva tieto.
    • laativan potilaan tarpeiden mukaisen hoitosuunnitelman
    • arvioivan ja puuttuvan tarvittaessa potilaan riskikäyttäytymiseen, kuten itsetuhoisuuteen.
  • Hypokondriasta, somatisaatio-oireista tai monesta somaattisesta sairaudesta kärsivää potilasta tulee hoitaa ensisijaisesti perusterveydenhuollossa.
  • Epävakaa persoonallisuushäiriö voi olla somaattisen sairaanhoidon hoitoon sitoutumisen ongelmien taustalla
  • Potilailla esiintyy usein hankalaa kroonista kipua.
  • Potilaan riskikäyttäytymiseen puututaan
    • ilmaisemalla huolta potilaan toiminnasta
    • tarjoamalla mahdollisuutta puhua kuormittavista asioista rauhallisissa oloissa, esimerkiksi säännöllisesti toistuvilla vastaanottokäynneillä
    • kysymällä avoimesti, minkälaista apua potilas odottaa.
  • Kriittisen vaiheen jälkeen
    • potilaan tilaa on syytä seurata aktiivisesti
    • selvitetään potilaalle, ettei hoitava lääkäri ole aina tavoitettavissa ja että on olemassa vaihtoehtoisia tahoja, joilta apua on saatavissa päivystysaikaan.
  • Hoitavan lääkärin on hyvä
    • olla tietoinen, että potilas herättää hoitoon osallistuvissa erilaisia mielikuvia ja tunnereaktioita, jotka saattavat komplisoida potilaan hoitoa ja olla lääkärillekin vaikeita sietää niiden epärealististen vaatimusten vuoksi
    • toimia yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja tarvittaessa päihdepalvelujen kanssa
    • tarjota tietoon perustuvaa potilasopetusta.
  • Taulukkoon 6 on koottu perusterveydenhuollon lääkäreille toimintasuosituksia tilanteisiin, joissa epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä käyttää runsaasti perusterveydenhuollon palveluja.

Erikoissairaanhoito

  • Kiireettömän erikoissairaanhoidon aiheet (Kiireettömän hoidon perusteet, Aikuispsykiatria «Aikuispsykiatria»1, vaatii käyttöoikeuden) «Läksy K, Lindeman S. Persoonallisuushäiriöiden kii...»167:
    • kiireellisen hoidon aiheiden, kuten itsemurhavaaran tai psykoottisuuden, sulkeminen pois
    • erityisdiagnostiikka, hoidontarpeen arvio ja hoidon toteutus persoonallisuushäiriön osalta
    • varmistettu persoonallisuushäiriö, jos uhkana on toiminta-, työ- tai opiskelukyvyn menetys (GAS < 55).

Hoidon kehittäminen

  • Työryhmä suosittaa, että
    • hoitoa hakevan potilaan tulisi saada vaikuttavaksi osoitettua hoitoa, mikä edellyttää uusien psykoterapiamenetelmien kattavuuden laajentamista koulutusta lisäämällä ja suuntaamalla
    • hoidon keskeisenä menetelmänä olisi jokin psykoterapia tai psykoterapeuttisesti orientoitunut muu hoitomuoto useimmiten oireenmukaiseen lääkehoitoon yhdistettynä
    • sairaanhoitopiireihin ja erikoissairaanhoidon palvelut tuottaviin kuntiin perustettaisiin vaikeiden persoonallisuushäiriöiden arviointiin ja hoitoon erikoistuneita työryhmiä
    • julkisen sektorin toimipisteissä tulisi kouluttaa henkilökuntaa epävakaan persoonallisuuden sairaalaoloissa tutkittujen mallien soveltamiseen sekä lisätä kliinisen hallinnan ja perhetyön taitoja
    • psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa kehitettäisiin mahdollisuuksia epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien päiväsairaalamuotoiseen hoitoon.

Arviointikriteerit

  • Työryhmä suosittaa, että hoidon laatua seurattaisiin seuraavien näkökohtien avulla:
    • Onko perusterveydenhuollolla ja erikoissairaanhoidolla keskinäistä sopimusta työnjaosta?
    • Onko perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä suunnitelmallista konsultaatiotoimintaa?
    • Onko laadittu paikallisia hoito-ohjeita epävakaan persoonallisuuden hoidosta?
    • Onko hoito-ohjeissa täsmennetty diagnostiikassa tarvittavat tutkimukset, potilaan psykoterapeuttinen hoito ja lääkehoito, perheintervention ja potilasohjauksen toimintalinjat sekä hoidon jatkuvuuden turvaaminen hoitoketjussa?
    • Onko epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän sairaskertomukseen kirjattu tavoitteellinen hoitosuunnitelma?
    • Kuinka monen potilaan perheeseen tai läheisiin on otettu yhteyttä ensimmäisen psykiatrisen sairaalahoitojakson aikana?
    • Kuinka moni potilas on saanut viimeisen vuoden aikana psykoterapiaa?
    • Kuinka moni potilas käyttää useampaa kuin kolmea lääkettä samanaikaisesti?
    • Miten moni perusterveydenhuollon palvelujen suurkuluttajista kärsii epävakaasta persoonallisuudesta?
    • Kuinka moni potilas on sairaalahoitojaksojen välillä vahingoittanut tahallisesti itseään?
    • Kuinka moni erikoissairaanhoidon potilas on viimeisen vuoden aikana käynyt ensiapupoliklinikassa itsensä vahingoittamisen vuoksi?
    • Mikä on toistuvasti itsemurhaa yrittäneiden osuus keskus- tai aluesairaaloiden ensiapupoliklinikoissa?
    • Kuinka moni potilas hakee apua useammalta kuin kahdelta eri taholta?
    • Miten ensiapua saaneiden itsemurhaa yrittäneiden potilaiden jatkohoito on järjestetty?

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Epävakaa persoonallisuus -suosituksen historiatiedot «Epävakaa persoonallisuus, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»17

Puheenjohtaja:

Jyrki Korkeila, LT, dosentti, psykiatrian professori, ylilääkäri, psykoterapian erityispätevyys (SLL); Turun yliopisto ja Harjavallan sairaala

Jäsenet:

Liisa Kantojärvi, LT, KM, psykiatrian ja psykogeriatrian erikoislääkäri, yleissairaalapsykiatrian erityispätevyys (SLL), psykoterapeutti; vastuualueen johtaja, osastonylilääkäri; Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, psykiatrian tulosalue

Hasse Karlsson, LT, FM, integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori, ylilääkäri, psykoterapeutti (YET), johtaja; Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Turku Brain and Mind Center

Matti Keinänen, LKT, psykiatrian (TY) ja kliinisen psykologian (JY) dosentti, psykoterapian kouluttaja ja työnohjaaja (VET),psykoterapian ja psykoterapian kouluttajan erityispätevyys (SLL), Accredited MBT-supervisor (Anna Freud Centre, London), psykiatri Poliklinikka Toivola, Turku

Maaria Koivisto, LL, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti (VET), psykoterapian ja psykoterapian kouluttajan erityispätevyys (SLL); yksityinen ammatinharjoittaja, Helsinki

Sari Lindeman, LT, PsM, psykiatrian professori, (Itä-Suomen yliopisto), Psykoterapian ja psykoterapiatutkimuksen dosentti (Jyväskylän yliopisto), osastonylilääkäri (Keski-Suomen sairaanhoitopiiri), psykoterapeutti (VET), psykoterapian ja psykoterapian kouluttajan erityispätevyys

Heikki Nikkilä, LT, asiantuntijalääkäri; Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma

Jan-Henry Stenberg, PsT, erikoispsykologi, psykoterapeutti (VET), kouluttajapsykoterapeutti; Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, HYKS

Tero Taiminen, LT, psykiatrian dosentti, psykoterapeutti, ylilääkäri, neuropsykiatrian vastuualuejohtaja; TYKS

Arja Tuunainen, LT, biologisen psykiatrian dosentti, kliinisen neurofysiologian ja psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti, Käypä hoito -toimittaja

Asiantuntijat:

Tuula Arvonen, LL, yleislääketieteen erikoislääkäri, työnohjaaja

Mikko Roine, LL, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on tarkistettu 8.6.2020 julkaistun kohdennetun päivityksen yhteydessä.

Liisa Kantojärvi: Sivutoimet: Kela, asiantuntijalääkäri. Lisenssitulot ja tekijänpalkkiot: Kustannus Oy Duodecim

Hasse Karlsson: Sivutoimet: Pihlajalinna, yksityislääkäri. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Lundbeck, Orion.

Matti Keinänen: Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Psykodynaaminen psykoterapia r.y, Mentalisaatio r.y, Helsingin Psykoterapiayhdistys, Hogrefe Oy, Turun kesäyliopisto. Luottamustoimet: Suomen Psykiatriyhdistyksen psykoterapiatoimikunnan jäsen.

Maaria Koivisto: Lisenssitulot ja tekijänpalkkiot: Kustannus Oy Duodecim. Tutkimusrahoitus: Kognitiivisen psykoterapian yhdistys. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Lundbeck Oy, Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote Oy. Luottamustoimet: Suomen Psykiatriyhdistyksen psykoterapian pätevyyslautakunnan jäsen

Jyrki Korkeila: Sivutoimet: Satasairaala, ylilääkäri; Ajopoli, VSSHP, asiantuntijalääkäri; VSSHP Ajopoli, asiantuntijalääkäri. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Solutos Oy, Janssen-Cilag, Lundbeck, Orion, Biocodex, Sunovion. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Sunovion, Lundbeck. Luottamustoimet: Duodecim, hallitus; Duodecim, viestintävaliokunnan pj.; Duodecim, valtuuskunta; World Psychiatric Association, Board Zone 7 representative; Nordic Psychiatric Associations, WPA edustaja. Muut sidonnaisuudet: VSSHP eettinen toimikunta, jäsen; Psykiatrinen tutkimus- ja hoitoasema Eos, hallituksen pj, osakas; Solutos Oy, osakas.

Sari Lindeman: Sivutoimet: Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, osastonylilääkäri. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Valvira, Helsingin yliopisto, Oulun yliopisto.

Heikki Nikkilä: Sivutoimet: Lääkärikeskus Mehiläinen ja Lääkärikeskus Aava, yksityisvastaanotot.

Jan-Henry Stenberg: Sivutoimet: Oma vastaanotto. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Sanofi Genzyme, Professio, Alma Media, Biogen, Boehringer-Ingelheim, Lundbeck, Otsuka, Kustannus Oy Duodecim.

Tero Taiminen:Tutkimusrahoitus: Sooma Oy. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Asianajotoimisto Jarkko Männistö Oy, L Legal Oy, Janssen-Cilag, Lääketeollisuuden tutkimussäätiö, Orion, Pfizer, Suomen Lääkäriliitto, Vesa Laukkanen Oy, Duodecim-seura, Astra-Zeneca, Bayer, Bristol-Myers Squibb, Efeko, Eisai, GlaxoSmithKline, Helsingin kaupunki, Helsingin yliopisto, Janssen-Cilag, Kuopion yliopisto, Lilly, Lundbeck, MegaElectronics Oy, Mehiläinen, Nexstim Oy, Orion Pharma, Pfizer, Profiam Oy, Professio Finland, Sofita Oy, Sooma Oy, Suomen neurologiyhdistys, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Psykiatriyhdistys, Turun kaupunki, Turun yliopisto. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: GlaxoSmithKline, Janssen-Cilag, Lundbeck, Pfizer. Lisenssitulot ja tekijäpalkkiot: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Arja Tuunainen: Sivutoimet: Yksityislääkäri. Muut sidonnaisuudet: Kustannus Oy Duodecimin tekijänpalkkio.

Kirjallisuusviite

Epävakaa persoonallisuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»5

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Stoffers J, Völlm BA, Rücker G ym. Pharmacological interventions for borderline personality disorder. Cochrane Database Syst Rev 2010;6:CD005653 «PMID: 20556762»PubMed
  2. American Psychiatric Association. Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders. Text revision. (DSM-IV-TR). 4. painos. Washington, DC: American Psychiatric Association 2000
  3. World Health Organization. The ICD-10 classification of mental and behavioural disorders: Diagnostic criteria for research. Geneva: World Health Organization, 1993
  4. McAdams DP. Personality, modernity, and the storied self: A contemporary framework for studying persons. Psychol Inquiry 1996;7:295-321
  5. McCrae RR, Costa PT Jr, Ostendorf F ym. Nature over nurture: temperament, personality, and life span development. J Pers Soc Psychol 2000;78:173-86 «PMID: 10653513»PubMed
  6. Gross JJ. Emotion regulation: affective, cognitive, and social consequences. Psychophysiology 2002;39:281-91 «PMID: 12212647»PubMed
  7. Westen D, Muderrisoglu S, Fowler C ym. Affect regulation and affective experience: individual differences, group differences, and measurement using a Q-sort procedure. J Consult Clin Psychol 1997;65:429-39 «PMID: 9170766»PubMed
  8. Singer JA. Narrative identity and meaning making across the adult lifespan: an introduction. J Pers 2004;72:437-59 «PMID: 15102034»PubMed
  9. Benjamin LS, Wonderlich SA. Social perceptions and borderline personality disorder: the relation to mood disorders. J Abnorm Psychol 1994;103:610-24 «PMID: 7822562»PubMed
  10. Egger JI, De Mey HR, Derksen JJ ym. Cross-cultural replication of the five-factor model and comparison of the NEO-PI-R and MMPI-2 PSY-5 scales in a Dutch psychiatric sample. Psychol Assess 2003;15:81-8 «PMID: 12674727»PubMed
  11. McGlashan TH, Grilo CM, Sanislow CA ym. Two-year prevalence and stability of individual DSM-IV criteria for schizotypal, borderline, avoidant, and obsessive-compulsive personality disorders: toward a hybrid model of axis II disorders. Am J Psychiatry 2005;162:883-9 «PMID: 15863789»PubMed
  12. Lynam DR, Widiger TA. Using the five-factor model to represent the DSM-IV personality disorders: an expert consensus approach. J Abnorm Psychol 2001;110:401-12 «PMID: 11502083»PubMed
  13. Warner MB, Morey LC, Finch JF ym. The longitudinal relationship of personality traits and disorders. J Abnorm Psychol 2004;113:217-27 «PMID: 15122942»PubMed
  14. Pukrop R. Dimensional personality profiles of borderline personality disorder in comparison with other personality disorders and healthy controls. J Pers Disord 2002;16:135-47 «PMID: 12004490»PubMed
  15. Clarkin JF, Hull JW, Cantor J, Sanderson C. Borderline personality disorder and personality traits: a comparison of SCID-II BPD and NEO-PI. Psychol Assessment 1993;5:472–6
  16. Bagge CL, Trull TJ. DAPP-BQ: factor structure and relations to personality disorder symptoms in a non-clinical sample. J Pers Disord 2003;17:19-32 «PMID: 12659544»PubMed
  17. Jang KL, Livesley WJ, Vernon PA ym. Heritability of personality disorder traits: a twin study. Acta Psychiatr Scand 1996;94:438-44 «PMID: 9020996»PubMed
  18. Livesley WJ, Jang KL, Vernon PA. Phenotypic and genetic structure of traits delineating personality disorder. Arch Gen Psychiatry 1998;55:941-8 «PMID: 9783566»PubMed
  19. Austin EJ, Deary IJ. The "four A's": a common framework for normal and abnormal personality? Pers Individ Diff 2000;28:977–95
  20. Skodol AE, Siever LJ, Livesley WJ ym. The borderline diagnosis II: biology, genetics, and clinical course. Biol Psychiatry 2002;51:951-63 «PMID: 12062878»PubMed
  21. Soeteman DI, Verheul R, Busschbach JJ. The burden of disease in personality disorders: diagnosis-specific quality of life. J Pers Disord 2008;22:259-68 «PMID: 18540798»PubMed
  22. Huang Y, Kotov R, de Girolamo G ym. DSM-IV personality disorders in the WHO World Mental Health Surveys. Br J Psychiatry 2009;195:46-53 «PMID: 19567896»PubMed
  23. Moran P, Coffey C, Mann A ym. Personality and substance use disorders in young adults. Br J Psychiatry 2006;188:374-9 «PMID: 16582065»PubMed
  24. Torgersen S, Kringlen E, Cramer V. The prevalence of personality disorders in a community sample. Arch Gen Psychiatry 2001;58:590-6 «PMID: 11386989»PubMed
  25. Coid J, Yang M, Tyrer P ym. Prevalence and correlates of personality disorder in Great Britain. Br J Psychiatry 2006;188:423-31 «PMID: 16648528»PubMed
  26. Dubovsky AN, Kiefer MM. Borderline personality disorder in the primary care setting. Med Clin North Am 2014;98:1049-64 «PMID: 25134872»PubMed
  27. Aragonès E, Salvador-Carulla L, López-Muntaner J ym. Registered prevalence of borderline personality disorder in primary care databases. Gac Sanit 2013;27:171-4 «PMID: 22402239»PubMed
  28. Coid J, Yang M, Bebbington P ym. Borderline personality disorder: health service use and social functioning among a national household population. Psychol Med 2009;39:1721-31 «PMID: 19250579»PubMed
  29. Lana F, Fernández San Martín MI, Sánchez Gil C ym. Study of personality disorders and the use of services in the clinical population attended in the mental health network of a community area. Actas Esp Psiquiatr 2008;36:331-6 «PMID: 18815908»PubMed
  30. Korzekwa MI, Dell PF, Links PS ym. Estimating the prevalence of borderline personality disorder in psychiatric outpatients using a two-phase procedure. Compr Psychiatry 2008;49:380-6 «PMID: 18555059»PubMed
  31. Crawford TN, Cohen P, Brook JS. Dramatic-erratic personality disorder symptoms: II. Developmental pathways from early adolescence to adulthood. J Pers Disord 2001;15:336-50 «PMID: 11556700»PubMed
  32. Crawford TN, Cohen P, Brook JS. Dramatic-erratic personality disorder symptoms: I. Continuity from early adolescence into adulthood. J Pers Disord 2001;15:319-35 «PMID: 11556699»PubMed
  33. Cohen P, Crawford TN, Johnson JG ym. The children in the community study of developmental course of personality disorder. J Pers Disord 2005;19:466-86 «PMID: 16274277»PubMed
  34. Kim-Cohen J, Caspi A, Moffitt TE ym. Prior juvenile diagnoses in adults with mental disorder: developmental follow-back of a prospective-longitudinal cohort. Arch Gen Psychiatry 2003;60:709-17 «PMID: 12860775»PubMed
  35. Andrulonis PA, Vogel NG. Comparison of borderline personality subcategories to schizophrenic and affective disorders. Br J Psychiatry 1984;144:358-63 «PMID: 6722396»PubMed
  36. Fossati A, Novella L, Donati D ym. History of childhood attention deficit/hyperactivity disorder symptoms and borderline personality disorder: a controlled study. Compr Psychiatry 2002;43:369-77 «PMID: 12216012»PubMed
  37. Schwarze CE, Mobascher A, Pallasch B ym. Prenatal adversity: a risk factor in borderline personality disorder? Psychol Med 2013;43:1279-91 «PMID: 23217579»PubMed
  38. Winsper C, Wolke D, Lereya T. Prospective associations between prenatal adversities and borderline personality disorder at 11-12 years. Psychol Med 2015;45:1025-37 «PMID: 25171495»PubMed
  39. Martín-Blanco A, Soler J, Villalta L ym. Exploring the interaction between childhood maltreatment and temperamental traits on the severity of borderline personality disorder. Compr Psychiatry 2014;55:311-8 «PMID: 24262124»PubMed
  40. Chesin M, Fertuck E, Goodman J ym. The interaction between rejection sensitivity and emotional maltreatment in borderline personality disorder. Psychopathology 2015;48:31-5 «PMID: 25277634»PubMed
  41. Yen S, Shea MT. Recent developments in research of trauma and personality disorders. Curr Psychiatry Rep 2001;3:52-8 «PMID: 11177760»PubMed
  42. Murry SK, Baker AW, Lewin L. Screening families with young children for child maltreatment potential. Pediatr Nurs 2000;26:47-54, 65 «PMID: 12026315»PubMed
  43. Sedlak AJ, Broadhurst DD. Third National Incidence Study of Child Abuse and Neglect: final report. U.S. Dept. of Health and Human Services, Administration for Children and Families, Administration on Children, Youth and Families, National Center on Child Abuse and Neglect. Westat: James Bell Associates 1996
  44. Williams LM, Sidis A, Gordon E ym. "Missing links" in borderline personality disorder: loss of neural synchrony relates to lack of emotion regulation and impulse control. J Psychiatry Neurosci 2006;31:181-8 «PMID: 16699604»PubMed
  45. Boutros NN, Torello M, McGlashan TH. Electrophysiological aberrations in borderline personality disorder: state of the evidence. J Neuropsychiatry Clin Neurosci 2003;15:145-54 «PMID: 12724454»PubMed
  46. Raine A, Mellingen K, Liu J ym. Effects of environmental enrichment at ages 3-5 years on schizotypal personality and antisocial behavior at ages 17 and 23 years. Am J Psychiatry 2003;160:1627-35 «PMID: 12944338»PubMed
  47. Hutchings J, Gardner F, Bywater T ym. Parenting intervention in Sure Start services for children at risk of developing conduct disorder: pragmatic randomised controlled trial. BMJ 2007;334:678 «PMID: 17350966»PubMed
  48. Spitzer RL, Williams JBW, Gibbon M. Structured Clinical Interview for DSM-III-R Personality Disorders (SCID-II, 9/1/89 version). New York, NY: Biometrics Research Department, New York State Psychiatric Institute 1989
  49. Case BG, Biel MG, Peselow ED ym. Reliability of personality disorder diagnosis during depression: the contribution of collateral informant reports. Acta Psychiatr Scand 2007;115:487-91 «PMID: 17498161»PubMed
  50. Magill CA. The boundary between borderline personality disorder and bipolar disorder: current concepts and challenges. Can J Psychiatry 2004;49:551-6 «PMID: 15453104»PubMed
  51. Widiger TA, Samuel DB. Evidence-based assessment of personality disorders. Psychol Assess 2005;17:278-87 «PMID: 16262454»PubMed
  52. Koenigsberg HW, Harvey PD, Mitropoulou V ym. Characterizing affective instability in borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2002;159:784-8 «PMID: 11986132»PubMed
  53. Kröger C, Vonau M, Kliem S ym. Emotion dysregulation as a core feature of borderline personality disorder: comparison of the discriminatory ability of two self-rating measures. Psychopathology 2011;44:253-60 «PMID: 21546786»PubMed
  54. Sanislow CA, Grilo CM, Morey LC ym. Confirmatory factor analysis of DSM-IV criteria for borderline personality disorder: findings from the collaborative longitudinal personality disorders study. Am J Psychiatry 2002;159:284-90 «PMID: 11823272»PubMed
  55. Beblo T, Fernando S, Kamper P ym. Increased attempts to suppress negative and positive emotions in Borderline Personality Disorder. Psychiatry Res 2013;210:505-9 «PMID: 23871409»PubMed
  56. Mak AD, Lam LC. Neurocognitive profiles of people with borderline personality disorder. Curr Opin Psychiatry 2013;26:90-6 «PMID: 23196999»PubMed
  57. Sharp C, Ha C, Carbone C ym. Hypermentalizing in adolescent inpatients: treatment effects and association with borderline traits. J Pers Disord 2013;27:3-18 «PMID: 23342954»PubMed
  58. Kalpakci A, Vanwoerden S, Elhai JD ym. The independent contributions of emotion dysregulation and hypermentalization to the "double dissociation" of affective and cognitive empathy in female adolescent inpatients with BPD. J Pers Disord 2015;:1-19 «PMID: 25905730»PubMed
  59. Wilkinson-Ryan T, Westen D. Identity disturbance in borderline personality disorder: an empirical investigation. Am J Psychiatry 2000;157:528-41 «PMID: 10739411»PubMed
  60. Stone MH. Long-term outcome in personality disorders. Br J Psychiatry 1993;162:299-313 «PMID: 8453424»PubMed
  61. Klein MH, Wonderlich SA, Crosby R. Self-concept correlates of the personality disorders. J Pers Disord 2001;15:150-6 «PMID: 11345850»PubMed
  62. Rüsch N, Lieb K, Göttler I ym. Shame and implicit self-concept in women with borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2007;164:500-8 «PMID: 17329476»PubMed
  63. Karan E, Niesten IJ, Frankenburg FR ym. The 16-year course of shame and its risk factors in patients with borderline personality disorder. Personal Ment Health 2014;8:169-77 «PMID: 24599878»PubMed
  64. Scheel CN, Bender C, Tuschen-Caffier B ym. Do patients with different mental disorders show specific aspects of shame? Psychiatry Res 2014;220:490-5 «PMID: 25219613»PubMed
  65. Gratz KL, Rosenthal MZ, Tull MT ym. An experimental investigation of emotional reactivity and delayed emotional recovery in borderline personality disorder: the role of shame. Compr Psychiatry 2010;51:275-85 «PMID: 20399337»PubMed
  66. Chapman AL, Walters KN, Gordon KL. Emotional reactivity to social rejection and negative evaluation among persons with borderline personality features. J Pers Disord 2014;28:720-33 «PMID: 23130813»PubMed
  67. Peters JR, Geiger PJ, Smart LM ym. Shame and borderline personality features: the potential mediating role of anger and anger rumination. Personal Disord 2014;5:1-9 «PMID: 23834517»PubMed
  68. Giesen-Bloo J, Arntz A. World assumptions and the role of trauma in borderline personality disorder. J Behav Ther Exp Psychiatry 2005;36:197-208 «PMID: 15950930»PubMed
  69. Zanarini MC, Frankenburg FR, Wedig MM ym. Cognitive experiences reported by patients with borderline personality disorder and axis II comparison subjects: a 16-year prospective follow-up study. Am J Psychiatry 2013;170:671-9 «PMID: 23558452»PubMed
  70. Timmerman IG, Emmelkamp PM. The relationship between traumatic experiences, dissociation, and borderline personality pathology among male forensic patients and prisoners. J Pers Disord 2001;15:136-49 «PMID: 11345849»PubMed
  71. Livesley WJ. Practical management of personality disorder. New York: Guilford Press 2003
  72. Bohus M, Schmahl C, Lieb K. New developments in the neurobiology of borderline personality disorder. Curr Psychiatry Rep 2004;6:43-50 «PMID: 14738705»PubMed
  73. Harari H, Shamay-Tsoory SG, Ravid M ym. Double dissociation between cognitive and affective empathy in borderline personality disorder. Psychiatry Res 2010;175:277-9 «PMID: 20045198»PubMed
  74. Gunderson JG. Building structure for the borderline construct. Acta Psychiatr Scand Suppl 1994;379:12-8 «PMID: 8010146»PubMed
  75. El-Gabalawy R, Katz LY, Sareen J. Comorbidity and associated severity of borderline personality disorder and physical health conditions in a nationally representative sample. Psychosom Med 2010;72:641-7 «PMID: 20508177»PubMed
  76. Gunderson JG, Weinberg I, Daversa MT ym. Descriptive and longitudinal observations on the relationship of borderline personality disorder and bipolar disorder. Am J Psychiatry 2006;163:1173-8 «PMID: 16816221»PubMed
  77. Zimmerman M, Galione JN, Ruggero CJ ym. Screening for bipolar disorder and finding borderline personality disorder. J Clin Psychiatry 2010;71:1212-7 «PMID: 20361913»PubMed
  78. Marwaha S, Parsons N, Flanagan S ym. The prevalence and clinical associations of mood instability in adults living in England: results from the Adult Psychiatric Morbidity Survey 2007. Psychiatry Res 2013;205:262-8 «PMID: 23062775»PubMed
  79. Comtois KA, Cowley DS, Dunner DL ym. Relationship between borderline personality disorder and Axis I diagnosis in severity of depression and anxiety. J Clin Psychiatry 1999;60:752-8 «PMID: 10584763»PubMed
  80. Pagura J, Stein MB, Bolton JM ym. Comorbidity of borderline personality disorder and posttraumatic stress disorder in the U.S. population. J Psychiatr Res 2010;44:1190-8 «PMID: 20537660»PubMed
  81. Zanarini MC, Frankenburg FR, Dubo ED ym. Axis I comorbidity of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 1998;155:1733-9 «PMID: 9842784»PubMed
  82. Korzekwa MI, Dell PF, Pain C. Dissociation and borderline personality disorder: an update for clinicians. Curr Psychiatry Rep 2009;11:82-8 «PMID: 19187714»PubMed
  83. Barnow S, Arens EA, Sieswerda S ym. Borderline personality disorder and psychosis: a review. Curr Psychiatry Rep 2010;12:186-95 «PMID: 20425279»PubMed
  84. Glaser JP, Van Os J, Thewissen V ym. Psychotic reactivity in borderline personality disorder. Acta Psychiatr Scand 2010;121:125-34 «PMID: 19555465»PubMed
  85. Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Axis I comorbidity in patients with borderline personality disorder: 6-year follow-up and prediction of time to remission. Am J Psychiatry 2004;161:2108-14 «PMID: 15514413»PubMed
  86. Skodol AE, Stout RL, McGlashan TH ym. Co-occurrence of mood and personality disorders: a report from the Collaborative Longitudinal Personality Disorders Study (CLPS). Depress Anxiety 1999;10:175-82 «PMID: 10690579»PubMed
  87. Zanarini MC, Frankenburg FR, Dubo ED ym. Axis II comorbidity of borderline personality disorder. Compr Psychiatry 1998;39:296-302 «PMID: 9777282»PubMed
  88. Davids E, Gastpar M. Attention deficit hyperactivity disorder and borderline personality disorder. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry 2005;29:865-77 «PMID: 15951086»PubMed
  89. Dowson JH, McLean A, Bazanis E ym. The specificity of clinical characteristics in adults with attention-deficit/hyperactivity disorder: a comparison with patients with borderline personality disorder. Eur Psychiatry 2004;19:72-8 «PMID: 15051105»PubMed
  90. Prada P, Hasler R, Baud P ym. Distinguishing borderline personality disorder from adult attention deficit/hyperactivity disorder: a clinical and dimensional perspective. Psychiatry Res 2014;217:107-14 «PMID: 24656900»PubMed
  91. Connor KM, Davidson JR, Hughes DC ym. The impact of borderline personality disorder on post-traumatic stress in the community: a study of health status, health utilization, and functioning. Compr Psychiatry 2002;43:41-8 «PMID: 11788918»PubMed
  92. Berlin HA, Rolls ET, Iversen SD. Borderline personality disorder, impulsivity, and the orbitofrontal cortex. Am J Psychiatry 2005;162:2360-73 «PMID: 16330602»PubMed
  93. LeGris J, van Reekum R. The neuropsychological correlates of borderline personality disorder and suicidal behaviour. Can J Psychiatry 2006;51:131-42 «PMID: 16618004»PubMed
  94. Domes G, Winter B, Schnell K ym. The influence of emotions on inhibitory functioning in borderline personality disorder. Psychol Med 2006;36:1163-72 «PMID: 16700964»PubMed
  95. Coolidge FL, Thede LL, Jang KL. Are personality disorders psychological manifestations of executive function deficits? Bivariate heritability evidence from a twin study. Behav Genet 2004;34:75-84 «PMID: 14739698»PubMed
  96. Rorschach H. Psychodiagnostics. 6. painos. New York: Grune & Stratton 1964
  97. Exner JE. The Rorschach: a comprehensive system. 2. painos. New York. Wiley 1986
  98. Gradinger T, Sack M, Cardinale V ym. The glutamate to ?-aminobutyric acid ratio in the posterior insula is associated with pain perception in healthy women but not in women with borderline personality disorder. Pain 2019;160:2487-2496 «PMID: 31339871»PubMed
  99. Defrin R, Cohen Sagy N, Biran I ym. Enhanced pain modulation capacity among individuals with borderline personality disorder: A possible mechanism underlying their hypoalgesia. Eur J Pain 2020;24:544-554 «PMID: 31702076»PubMed
  100. Temes CM, Frankenburg FR, Fitzmaurice GM ym. Deaths by Suicide and Other Causes Among Patients With Borderline Personality Disorder and Personality-Disordered Comparison Subjects Over 24 Years of Prospective Follow-Up. J Clin Psychiatry 2019;80: «PMID: 30688417»PubMed
  101. Links PS, Kolla NJ, Guimond T ym. Prospective risk factors for suicide attempts in a treated sample of patients with borderline personality disorder. Can J Psychiatry 2013;58:99-106 «PMID: 23442897»PubMed
  102. Distel MA, Willemsen G, Ligthart L ym. Genetic covariance structure of the four main features of borderline personality disorder. J Pers Disord 2010;24:427-44 «PMID: 20695804»PubMed
  103. Chabrol H, Chouicha K, Montovany A ym. [Symptoms of DSM IV borderline personality disorder in a nonclinical population of adolescents: study of a series of 35 patients]. Encephale 2001;27:120-7 «PMID: 11407263»PubMed
  104. Kaess M, Brunner R, Chanen A. Borderline personality disorder in adolescence. Pediatrics 2014;134:782-93 «PMID: 25246626»PubMed
  105. Levy KN, Becker DF, Grilo CM ym. Concurrent and predictive validity of the personality disorder diagnosis in adolescent inpatients. Am J Psychiatry 1999;156:1522-8 «PMID: 10518161»PubMed
  106. Yen S, Gagnon K, Spirito A. Borderline personality disorder in suicidal adolescents. Personal Ment Health 2013;7:89-101 «PMID: 24343935»PubMed
  107. Chanen AM, Jovev M, Jackson HJ. Adaptive functioning and psychiatric symptoms in adolescents with borderline personality disorder. J Clin Psychiatry 2007;68:297-306 «PMID: 17335330»PubMed
  108. Cailhol L, Jeannot M, Rodgers R ym. Borderline personality disorder and mental healthcare service use among adolescents. J Pers Disord 2013;27:252-9 «PMID: 23514188»PubMed
  109. Oldham JM, Skodol AE. Personality disorders in the public sector. Hosp Community Psychiatry 1991;42:481-7 «PMID: 2060913»PubMed
  110. Morse JQ, Lynch TR. Personality disorders in late life. Curr Psychiatry Rep 2000;2:24-31 «PMID: 11122928»PubMed
  111. Fogel BS, Sadavoy J. Somatoform and personality disorders. Kirjassa: Sadavoy J, Lazarus LW, Jarvik LF, Grossberg GT. Comprehensive review of geriatric psychiatry II. 2. painos. Washington DC: American Psychiatric Press 1996, s. 637-58
  112. Stepp SD, Pilkonis PA. Age-related differences in individual DSM criteria for borderline personality disorder. J Pers Disord 2008;22:427-32 «PMID: 18684054»PubMed
  113. Arens EA, Stopsack M, Spitzer C ym. Borderline personality disorder in four different age groups: a cross-sectional study of community residents in Germany. J Pers Disord 2013;27:196-207 «PMID: 23514183»PubMed
  114. Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The longitudinal course of borderline psychopathology: 6-year prospective follow-up of the phenomenology of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2003;160:274-83 «PMID: 12562573»PubMed
  115. Gunderson JG, Stout RL, Shea MT ym. Interactions of borderline personality disorder and mood disorders over 10 years. J Clin Psychiatry 2014;75:829-34 «PMID: 25007118»PubMed
  116. Zanarini MC, Frankenburg FR, Vujanovic AA ym. Axis II comorbidity of borderline personality disorder: description of 6-year course and prediction to time-to-remission. Acta Psychiatr Scand 2004;110:416-20 «PMID: 15521825»PubMed
  117. Frankenburg FR, Zanarini MC. The association between borderline personality disorder and chronic medical illnesses, poor health-related lifestyle choices, and costly forms of health care utilization. J Clin Psychiatry 2004;65:1660-5 «PMID: 15641871»PubMed
  118. Powers AD, Gleason ME, Oltmanns TF. Symptoms of borderline personality disorder predict interpersonal (but not independent) stressful life events in a community sample of older adults. J Abnorm Psychol 2013;122:469-74 «PMID: 23713502»PubMed
  119. Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. Prediction of the 10-year course of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2006;163:827-32 «PMID: 16648323»PubMed
  120. Gilbert P. Compassion focused therapy: distinctive features (CBT distinctive features). East Sussex, Great Britain: Routledge 2010
  121. Bender DS, Skodol AE, Pagano ME ym. Prospective assessment of treatment use by patients with personality disorders. Psychiatr Serv 2006;57:254-7 «PMID: 16452705»PubMed
  122. Wnuk S, McMain S, Links PS ym. Factors related to dropout from treatment in two outpatient treatments for borderline personality disorder. J Pers Disord 2013;27:716-26 «PMID: 23718760»PubMed
  123. Riihimäki K, Vuorilehto M, Isometsä E. Borderline personality disorder among primary care depressive patients: a five-year study. J Affect Disord 2014;155:303-6 «PMID: 24268615»PubMed
  124. Gross R, Olfson M, Gameroff M ym. Borderline personality disorder in primary care. Arch Intern Med 2002;162:53-60 «PMID: 11784220»PubMed
  125. Westphal M, Olfson M, Bravova M ym. Borderline personality disorder, exposure to interpersonal trauma, and psychiatric comorbidity in urban primary care patients. Psychiatry 2013;76:365-80 «PMID: 24299094»PubMed
  126. Lequesne ER, Hersh RG. Disclosure of a diagnosis of borderline personality disorder. J Psychiatr Pract 2004;10:170-6 «PMID: 15330223»PubMed
  127. Banerjee P, Duggan C, Huband N ym. Brief psychoeducation for people with personality disorder: a pilot study. Psychol Psychother 2006;79:385-94 «PMID: 16945198»PubMed
  128. Leichsenring F, Leibing E. The effectiveness of psychodynamic therapy and cognitive behavior therapy in the treatment of personality disorders: a meta-analysis. Am J Psychiatry 2003;160:1223-32 «PMID: 12832233»PubMed
  129. Stoffers JM, Völlm BA, Rücker G ym. Psychological therapies for people with borderline personality disorder. Cochrane Database Syst Rev 2012;8:CD005652 «PMID: 22895952»PubMed
  130. Koivisto M. Tutkitut psykoterapiat: nykytila ja mahdollisia tulevaisuuden suuntauksia. Teoksessa Koivisto M, Korkeila J, Stenberg JH, Taiminen T. Epävakaa persoonallisuus. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2020.
  131. Alden L. Short-term structured treatment for avoidant personality disorder. J Consult Clin Psychol 1989;57:756-64 «PMID: 2600246»PubMed
  132. Leppänen V, Hakko H, Sintonen H ym. Comparing Effectiveness of Treatments for Borderline Personality Disorder in Communal Mental Health Care: The Oulu BPD Study. Community Ment Health J 2016;52:216-27 «PMID: 25824852»PubMed
  133. Bateman A, Fonagy P. Impact of clinical severity on outcomes of mentalisation-based treatment for borderline personality disorder. Br J Psychiatry 2013;203:221-7 «PMID: 23887998»PubMed
  134. Jørgensen CR, Freund C, Bøye R ym. Outcome of mentalization-based and supportive psychotherapy in patients with borderline personality disorder: a randomized trial. Acta Psychiatr Scand 2013;127:305-17 «PMID: 22897123»PubMed
  135. Rossouw TI, Fonagy P. Mentalization-based treatment for self-harm in adolescents: a randomized controlled trial. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2012;51:1304-1313.e3 «PMID: 23200287»PubMed
  136. Clarkin JF, Levy KN, Lenzenweger MF ym. Evaluating three treatments for borderline personality disorder: a multiwave study. Am J Psychiatry 2007;164:922-8 «PMID: 17541052»PubMed
  137. Gratz KL, Tull MT, Levy R. Randomized controlled trial and uncontrolled 9-month follow-up of an adjunctive emotion regulation group therapy for deliberate self-harm among women with borderline personality disorder. Psychol Med 2014;44:2099-112
  138. Schuppert HM, Timmerman ME, Bloo J ym. Emotion regulation training for adolescents with borderline personality disorder traits: a randomized controlled trial. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2012;51:1314-1323.e2 «PMID: 23200288»PubMed
  139. Sachdeva S, Goldman G, Mustata G ym. Naturalistic outcomes of evidence-based therapies for borderline personality disorder at a university clinic: a quasi-randomized trial. J Am Psychoanal Assoc 2013;61:578-84 «PMID: 23720029»PubMed
  140. Mohr DC. Negative outcome in psychotherapy: a critical review. Clin Psychol Sci Prac 1995;2:1–27
  141. Hoffman PD, Fruzzetti AE, Buteau E ym. Family connections: a program for relatives of persons with borderline personality disorder. Fam Process 2005;44:217-25 «PMID: 16013747»PubMed
  142. American Psychiatric Association Practice Guidelines. Practice guideline for the treatment of patients with borderline personality disorder. American Psychiatric Association. Am J Psychiatry 2001;158:1-52 «PMID: 11665545»PubMed
  143. Rachid F. Repetitive Transcranial Magnetic Stimulation in the Treatment of a Difficult to Treat Condition, Borderline Personality Disorder. J Psychiatr Pract 2019;25:14-21 «PMID: 30633728»PubMed
  144. Bellino S, Paradiso E, Bogetto F. Efficacy and tolerability of pharmacotherapies for borderline personality disorder. CNS Drugs 2008;22:671-92 «PMID: 18601305»PubMed
  145. Vorma H, Naukkarinen HH, Sarna SJ ym. Predictors of benzodiazepine discontinuation in subjects manifesting complicated dependence. Subst Use Misuse 2005;40:499-510 «PMID: 15830732»PubMed
  146. Busto UE, Romach MK, Sellers EM. Multiple drug use and psychiatric comorbidity in patients admitted to the hospital with severe benzodiazepine dependence. J Clin Psychopharmacol 1996;16:51-7 «PMID: 8834419»PubMed
  147. Petrovic M, Vandierendonck A, Mariman A ym. Personality traits and socio-epidemiological status of hospitalised elderly benzodiazepine users. Int J Geriatr Psychiatry 2002;17:733-8 «PMID: 12211123»PubMed
  148. Barral C, Daigre C, Bachiller D ym. Severity factors associated with borderline personality disorder among misusers in an outpatient sample in Spain. J Addict Dis 2017;36:93-96 «PMID: 28001490»PubMed
  149. Cowdry RW, Gardner DL. Pharmacotherapy of borderline personality disorder. Alprazolam, carbamazepine, trifluoperazine, and tranylcypromine. Arch Gen Psychiatry 1988;45:111-9 «PMID: 3276280»PubMed
  150. Zanarini MC, Frankenburg FR. omega-3 Fatty acid treatment of women with borderline personality disorder: a double-blind, placebo-controlled pilot study. Am J Psychiatry 2003;160:167-9 «PMID: 12505817»PubMed
  151. Hallahan B, Hibbeln JR, Davis JM ym. Omega-3 fatty acid supplementation in patients with recurrent self-harm. Single-centre double-blind randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2007;190:118-22 «PMID: 17267927»PubMed
  152. Amminger GP, Chanen AM, Ohmann S ym. Omega-3 fatty acid supplementation in adolescents with borderline personality disorder and ultra-high risk criteria for psychosis: a post hoc subgroup analysis of a double-blind, randomized controlled trial. Can J Psychiatry 2013;58:402-8 «PMID: 23870722»PubMed
  153. Bellino S, Bozzatello P, Rocca G ym. Efficacy of omega-3 fatty acids in the treatment of borderline personality disorder: a study of the association with valproic acid. J Psychopharmacol 2014;28:125-32 «PMID: 24196948»PubMed
  154. Bertsch K, Gamer M, Schmidt B ym. Oxytocin and reduction of social threat hypersensitivity in women with borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2013;170:1169-77 «PMID: 23982273»PubMed
  155. Brüne M, Ebert A, Kolb M ym. Oxytocin influences avoidant reactions to social threat in adults with borderline personality disorder. Hum Psychopharmacol 2013;28:552-61 «PMID: 23950057»PubMed
  156. Domes G, Ower N, von Dawans B ym. Effects of intranasal oxytocin administration on empathy and approach motivation in women with borderline personality disorder: a randomized controlled trial. Transl Psychiatry 2019;9:328 «PMID: 31801937»PubMed
  157. Bartz JA, Zaki J, Bolger N ym. Social effects of oxytocin in humans: context and person matter. Trends Cogn Sci 2011;15:301-9 «PMID: 21696997»PubMed
  158. Borschmann R, Barrett B, Hellier JM ym. Joint crisis plans for people with borderline personality disorder: feasibility and outcomes in a randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2013;202:357-64 «PMID: 23637110»PubMed
  159. Paris J. Chronic suicidality among patients with borderline personality disorder. Psychiatr Serv 2002;53:738-42 «PMID: 12045312»PubMed
  160. Linehan MM. Cognitive-behavioral treatment of borderline personality disorder. New York: Guilford Press 1993
  161. Linehan MM. Skills training manual for treating borderline personality disorder. New York: Guilford Press1993
  162. Young JE, Klosko JS, Weishaar ME. Schema therapy: a practitioner's guide. New York: Guilford Press 2003
  163. Bateman AW, Fonagy P. Psychotherapy for borderline personality disorder. Mentalization-based treatment. Great Britain: Oxford University Press 2004
  164. Nehls N. Borderline personality disorder: the voice of patients. Res Nurs Health 1999;22:285-93 «PMID: 10435546»PubMed
  165. Turkus JA, Kahler JA. Therapeutic interventions in the treatment of dissociative disorders. Psychiatr Clin North Am 2006;29:245-62, xi «PMID: 16530596»PubMed
  166. Ryle A. Cognitive-analytic therapy and borderline personality disorder: The model and the method. Chichester, UK: Wiley 1997
  167. Läksy K, Lindeman S. Persoonallisuushäiriöiden kiireetön hoito. Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet 2010. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:31. 2. korjattu painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö 2010, s. 191
Jatka lukemista

A

Aikarajoitteiset psykoterapiat (lyhytterapia) persoonallisuushäiriöiden hoidossa

Aikarajoitteisista psykoterapioista on hyötyä persoonallisuushäiriöiden hoidossa.

A

Dialektinen käyttäytymisterapia, epävakaa persoonallisuushäiriö, vihan säätely ja itsensä vahingoittaminen

Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) vähentää epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien naisten vihamielisyyttä ja itseään vahingoittavien tekojen (mukaan lukien itsemurhayritykset) määrää tavanomaista psykiatrista hoitoa enemmän.

A

Epävakaan persoonallisuushäiriön ennuste

Useampi kuin joka toinen epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä potilas ei enää täytä häiriön diagnostisia kriteereitä yli viiden vuoden kuluttua. Niin ikään masennusoireet lievittyvät ja toimintakyky elpyy kliinisesti merkitsevästi muutamassa vuodessa.

A

Epävakaan persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön eroavaisuudet

Epävakaaseen persoonallisuuteen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy toisistaan erottavia tekijöitä.

A

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan oireilu perusterveydenhuollossa

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan oireilu on ilmeisesti yhteydessä somaattisiin ongelmiin, lisääntyneeseen terveyspalvelujen käyttöön ja aiempiin traumakokemuksiin.

A

Itsemurhakuolleisuus epävakaassa persoonallisuudessa

Nuorten ja keski-ikäisten psykiatrista hoitoa saaneiden epävakaan persoonallisuuden omaavien potilaiden kuolleisuus itsemurhaan on arviolta 0,5 % vuodessa, ja noin 5–10 % potilaista kuolee lopulta itsemurhaan.

A

Kaksisuuntainen mielialahäiriö epävakaan persoonallisuushäiriön komorbiditeettina

Miltei joka viidennellä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on samanaikainen kaksisuuntainen mielialahäiriö.

A

Kiintymyssuhdehäiriöt

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan kiintymyssuhteita leimaa turvattomuus.

A

Komorbidi depressio persoonallisuushäiriöissä

Masennusoireyhtymät ovat yleisiä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä henkilöillä.

A

Komorbidi päihteiden käyttö ja epävakaa persoonallisuushäiriö

Yli puolella epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä potilaista oirekuvaan liittyy alkoholin tai huumeiden haitallista käyttöä tai riippuvuutta.

A

Kyky tunnistaa ja arvioida tunteita ja ajatuksia epävakaassa persoonallisuushäiriössä

Kyky tunnistaa ja arvioida kielteisiä tunteita ja ajatuksia on epävakaassa persoonallisuushäiriössä puutteellinen.

A

Lasten vanhemmille suunnattujen neuvontaohjelmien vaikutus kasvatusmalleihin

Kasvatusneuvonnalla on myönteinen vaikutus riskiperheiden kasvatusmalleihin ja lasten käytösongelmiin.

A

Lyhytkestoinen dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) ja epävakaa persoonallisuushäiriö

Lyhytkestoinen dialektinen käyttäytymisterapia (DKT), jossa toteutetaan pelkästään ryhmässä tapahtuva taitovalmennus, tehoaa tyypillisiin epävakausoireisiin, kuten tunteiden säätelyn vaikeuksiin, impulsiivisuuteen, haitalliseen vihamielisyyteen ja tyhjyyden tunteeseen. Se myös vähentää itseään vahingoittavien tekojen määrää. Lyhytkestoinen tarkoittaa tyypillisesti 5 kuukautta (20 viikkoa) kestävää hoitoa.

A

Mentalisaatioterapia epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa

Mentalisaatioterapia on tehokasta epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa, ja avohoidossa toteutettava mentalisaatioterapia on yhtä tehokasta kuin päiväsairaalahoidossa toteutettava mentalisaatioterapia.

A

Objektisuhdekyky

Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmissuhteita sävyttää vihamielisyys.

A

Tahallinen itsensä vahingoittaminen epävakaassa persoonallisuushäiriössä

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy alttius tahalliseen itsensä vahingoittamiseen ilman kuolemantoiveita.

A

Toimintakyky epävakaassa persoonallisuudessa

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyvä alentunut toimintakyky korjaantuu epävakaan persoonallisuushäiriön oireistoa hitaammin.

B

Antipsykootit epävakaan persoonallisuuden hoidossa

Antipsykootit vähentävät osalla potilaista epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvää vihamielisyyttä, epäluuloisuutta, affektien säätelyhäiriötä, kognitio- ja havaintovääristymiä, psykoottisia oireita ja tahallista itsen vahingoittamista.

B

Dialektinen käyttäytymisterapia, epävakaa persoonallisuushäiriö ja päihteiden käyttö

Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) ilmeisesti vähentää päihteiden käyttöä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä naisilla, joilla on myös päihderiippuvuus-diagnoosi.

B

Ennuste nuoruusiässä

Vaikka nuoruusiän persoonallisuushäiriön piirteet lievittyvät yleensä iän myötä, nuoruusiän vaikea persoonallisuushäiriöoireisto ennustaa ilmeisesti aikuisiän persoonallisuushäiriötä.

B

Epävakaan persoonallisuushäiriön neuropsykologia

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy usein neuropsykologisia, erityisesti toiminnanohjauksen häiriöihin painottuvia vaikeuksia.

B

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia, epävakaa persoonallisuus ja itsensä vahingoittaminen

Myös muunlainen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia kuin DKT on ilmeisesti tavanomaista psykiatrista hoitoa tehokkaampaa.

B

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia, posttraumaattinen stressioireyhtymä ja itsemurhayritykset ja epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä potilas

Dialektisen käyttäytymisterapian hoitotulos epävakausoireiden, itsemurhayritysten ja itseään vahingoittavien tekojen vähenemisessä on ilmeisesti yhtä hyvä, vaikka potilaalla olisi samanaikainen posttraumaattinen stressioireyhtymä. Tulos pätee ilmeisesti myös silloin, jos epävakaasta persoonallisuudesta kärsivää potilasta hoidetaan Amerikan psykiatriyhdistyksen antaman hoitosuosituksen mukaan.

B

Komorbidit persoonallisuushäiriöt epävakaan persoonallisuushäiriön yhteydessä

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy ilmeisesti usein jokin muu persoonallisuushäiriö.

B

Skeemakeskeinen psykoterapia ja epävakaa persoonallisuushäiriö

Skeemakeskeinen psykoterapia ilmeisesti vähentää ainakin naisilla epävakaan persoonallisuushäiriön vaikeusastetta ja siihen liittyvää ahdistuneisuus- ja masennusoireilua sekä parantaa näiden potilaiden elämänlaatua.

B

Stepps-ohjelma epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa

Avohoidossa toteutettu STEPPS-ohjelma (Systems Training for Emotional Predictability and Problem Solving) olemassa olevan tavanomaisen psykiatrisen hoidon lisänä vaikuttaa ilmeisesti laajasti epävakaan persoonallisuushäiriön oireisiin ja toimintakykyyn.

B

Tahallinen itsensä vahingoittaminen ja ahdistuksen lievittäminen epävakaassa persoonallisuushäiriössä

Epävakaan persoonallisuuden omaavat henkilöt pyrkinevät tahallisella itsensä vahingoittamisella useimmiten ahdistuksen lievittämiseen.

B

Transferenssifokusoitunut psykoterapia epävakaassa persoonallisuushäiriössä

Transferenssifokusoitunut psykoterapia on ilmeisesti tehoavaa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla.

C

Epävakaa persoonallisuus tahallisesti itseään vahingoittaneilla psykiatrisilla potilailla

Väestössä luultavasti harvemmalla kuin joka kymmenellä tahallisesti itseään vahingoittaneista henkilöistä on epävakaa persoonallisuus.

C

Epävakaan persoonallisuuden intensiivinen ja fokusoitu sairaalahoito

Hyvin intensiivinen, epävakaan persoonallisuuden näyttöön perustuviin psykoterapioihin perustuva sairaalahoito kyseiseen hoitomalliin koulutetun henkilökunnan tarjoamana saattaa olla hyödyllistä.

C

Kognitiivinen kuntoutus ja psykososiaalinen toimintakyky ja epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän henkilön toimintakyky

Kognitiivinen kuntoutus, psykoedukaatio ja dialektinen käyttäytymisterapia saattavat lisätä epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän henkilön toimintakykyä.

C

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia ja posttraumaattinen stressioireyhtymä

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia ja siitä johdettu lyhytkestoinen interventio saattavat vähentää yhtä tehokkaasti posttraumaattisen stressin oireita epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä potilailla. Tavanomaiseen hoitoon verrattuna kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia saattaa olla tehokkaampi.

C

Lyhyt psykoedukatiivinen interventio epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa

Psykoedukaatio saattaa lievittää epävakaan persoonallisuuden oireita.

C

Mentalisaatioterapia epävakaan persoonallisuushäiriön omaavien ja epävakaasti oireilevien nuorten hoidossa

Nuorille suunnattu mentalisaatioterapia saattaa olla tavanomaista hoitoa tehokkaampaa epävakaan persoonallisuushäiriön ja epävakaasti oireilevien nuorten hoidossa.

C

Mielialaa tasaavat lääkkeet epävakaan persoonallisuuden hoidossa

Mielialaa tasaavat lääkkeet valproaatti, karbamatsepiini ja lamotrigiini sekä topiramaatti saattavat vähentää osalla potilaista epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvää impulsiivisuutta ja aggressiivisuutta.

C

Projektiivinen musteläiskätesti epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiikassa

Vaikka Rorschachin musteläiskätestillä ei voida diagnosoida epävakaata persoonallisuushäiriötä, sen käytöstä saattaa olla hyötyä arvioitaessa ajattelua, objektisuhteiden laatua, tunne-elämän epävakautta ja itsetuhoisuutta.

C

Ryhmässä tarjottavat, omaisille kohdennetut perheinterventiot epävakaassa persoonallisuudessa

Edukatiiviset ja taitopainotteiset ryhmässä tarjottavat perheinterventiot saattavat parantaa perheen toimintaa ja omaisen hyvinvointia.

C

SCID-II-haastattelu epävakaan persoonallisuushäiriön diagnosoinnissa

SCID-II -haastattelu saattaa lisätä persoonallisuushäiriön diagnosoinnin osuvuutta.

C

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) epävakaan persoonallisuuden hoidossa

Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet) saattavat vähentää osalla potilaista epävakaaseen persoonallisuuteen liittyvää masennusta, ahdistusta, mielialan nopeaa vaihtelua, vihamielisyyttä, ärtyneisyyttä, impulsiivisuutta ja tahallista itsen vahingoittamista.

D

Pitkäkestoinen psykoterapia

Asiantuntijat ovat erimielisiä pitkäkestoisen ja intensiivisen, käsikirjaan perustumattoman psykoterapian hyödyllisyydestä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivien potilaiden hoidossa.

D

Psykiatrinen sairaalahoito krooniseen itsetuhoisuuteen liittyvän itsemurhayrityksen jälkeen epävakaassa persoonallisuushäiriössä

Jos epävakaan persoonallisuuden omaavan potilaan kuoleman intentioltaan lievä itsemurhayritys liittyy krooniseen itsetuhoisuuteen, potilaan lähettämisestä itsemurhayrityksen jälkeen tavanomaiseen psykiatriseen sairaalahoitoon saattaa useimmiten olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suosituksen yhteyteen ei ole liitetty yhtään kuvaa tai kaaviota.

Aiheeseen liittyviä suosituksia