Takaisin

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan oireilu perusterveydenhuollossa

Näytönastekatsaukset
Tuula Arvonen ja Jyrki Korkeila
18.2.2015

Näytön aste: A

Epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan oireilu on ilmeisesti yhteydessä somaattisiin ongelmiin, lisääntyneeseen terveyspalvelujen käyttöön ja aiempiin traumakokemuksiin.

Sansonen ja työtovereiden tekemässä tutkimuksessa «Sansone RA, Wiederman MW, Sansone LA. Borderline p...»1perusterveydenhuollon gynekologisen rutiinitarkastuksen yhteydessä selvitettiin kolmeen epävakaaseen persoonallisuusongelmaan liittyviä oireita, tutkimukseen osallistuneiden naisten (n = 116, ikäjakauma 17–49 vuotta, keskiarvo 33 vuotta) kokemuksia erityyppisistä traumoista ja traumahistorian yhteyttä terveyspalvelujen käyttöön. Kyselyssä etsittiin viiden eri traumatyypin (fyysinen, emotionaalinen ja seksuaalinen kaltoinkohtelu, fyysinen laiminlyönti ja väkivaltaisen tapahtuman näkeminen) esiintymistä ja osallistujien persoonallisuushäiriöoireita. Osallistujien sairauskertomusmerkintöjä seurattiin 12 kuukauden ajan kaikesta asioimisesta terveyspalvelujen piirissä: puhelinkontakteja, käyntejä, käytössä olevia ja uusia lääkemääräyksiä sekä erikoislääkärikonsultaatiota. Naisista vain 32 %:lla ei ollut yllä kuvattuja traumaattisia kokemuksia, kun taas 10 % naisista ilmoitti kokeneensa 4–5 traumatyyppiä. Useiden traumojen raportointi oli yhteydessä yhteydenottojen korkeampaan määrään: puhelinkontakteihin, lääkärikäynteihin, akuutteihin ja jatkuviin lääkemääräyksiin. Epävakaan persoonallisuushäiriön oireet olivat yhteydessä lääkärikäynteihin ja jatkuviin lääkityksiin, mutta erikoislääkärikonsultaatioihin ei yhteyttä löytynyt. Traumakokemusten kokonaismäärällä ja epävakaan persoonallisuushäiriön oireilulla havaittiin kohtalainen vastaavuus (r = 0,36, p < 0,01).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimusartikkelissa pohditaan monipuolisesti kyseisten tutkimusten vahvuuksia ja rajoituksia. Muun muassa perusterveydenhuollon lääkärit eivät näytä ottavan mukaan tutkimusaineistoon vaikeamman asteisesti epävakaan persoonallisuuden oireista kärsiviä. Tärkeänä pidetään jatkaa tutkimustyötä näiden potilaiden hoidosta perusterveydenhuollon oloissa.

Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa «Hueston WJ, Werth J, Mainous AG 3rd. Personality d...»2selvitettiin persoonallisuushäiriöiden diagnosointia terveyskeskuspotilailla. Terveyskeskuslääkärit (13) jakoivat vuonna 1997 kukin 50 peräkkäiselle potilaalleen kyselykaavakkeet persoonallisuushäiriöiden (rajatila, riippuva, skitsoidinen ja skitsotyyppinen) ja depression diagnosoimiseksi sekä koskien terveyspalvelujen käytön määrää. 250 kaavaketta palautettiin hyvin täytettynä. Kaavakkeiden perusteella arvioiden 32 %:lla potilaista löytyi vahvat persoonallisuushäiriöiden piirteet. Potilailla, joilla oli usean persoonallisuushäiriön viittaava oireisto, esiintyi kuuden kuukauden seurannassa muita enemmän vastaanotto- ja päivystyskäyntejä sekä osastohoitopäiviä. Heillä tuli esiin merkittävästi enemmän terveydestä riippuvaa toimintakyvyn laskua ja masennusta.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimusaineiston lähtötilanteessa yli puolet jäi vastaamatta, mutta 250 hyvin täytettyä kyselykaavaketta on melko iso otos. Diagnostiikkaa ei kuvata tarkasti. Kysymyksessä oli kuitenkin otos, jossa potilaat olivat olleet lääkärin tutkimuksessa ja vastanneet myös kyselykaavakkeisiin.

Sansonen työryhmineen tekemässä toisessa tutkimuksessa «Sansone RA, Wiederman MW, Sansone LA ym. Obesity a...»3 vertailtiin Yhdysvalloissa naispuolisten epävakaiden persoonallisuushäiriöpotilaiden ruumiinkuvaa ja lihavuutta psykiatrisessa avohoidossa ja perusterveydenhuollossa. Tutkimuksessa selvitettiin painon nousua 48 18–56-vuotiaalla psykiatrisella avohoitopotilaalla ja 83 18–50-vuotiaalla terveyskeskuksen hoidossa olevalla naisella. Painon nousun havaittiin korreloivan oireistoon psykiatrisilla avohoitopotilailla (r = 0,43, p < 0,01), mutta ei perusterveydenhuollossa hoidossa olevilla naisilla (r = 0,04, p < 0,05). Samankaltainen löydös havaittiin myös silloin, kun lääkehoidon mahdollinen vaikutus oli huomioitu.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Saman työryhmän tekemässä kolmannessa tutkimuksessa «Sansone RA, Whitecar P, Meier BP ym. The prevalenc...»4 perusterveydenhuollon vastaanotolle tulleista kroonisista kipupotilaista todettiin pienellä (N = 19), hyvin tutkitulla potilasotoksella (potilaista 17 vastasi kaikkiin sovittuihin kyselyihin; 12 naista ja 5 miestä, keski-ikä 49,9 vuotta) epävakaan persoonallisuusoireiston esiintyvyys merkittäväksi. Vain 35 %:lla potilaista millään käytetyistä kolmesta diagnostisesta instrumentista (Personality Diagnostic Questionnaire-Revised (PDQ-R), Self-Harm Inventory (SHI), Diagnostic Interview for Borderline Patients (DIB)) ei havaittu persoonallisuushäiriöoireilua. Kivun mittaaminen toteutettiin itsearviointiasteikolla kahdella tavalla. Tutkimuksessa ilmeni myös yhteys lapsuusajan erityyppisten kaltoinkohtelukokemusten ja kivun välillä. Tutkijat näkevät kroonisen kivun kyseisten potilaiden kohdalla viittaavan itsesäätelyn vaurioitumiseen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kaikkiaan 1 009 perusterveydenhuollon potilaan soveltuvuutta arvioitiin saksalaistutkimuksessa «Kahl KG, Greggersen W, Schweiger U ym. Prevalence ...»5, jossa poissulkukriteereinä oli älyllisen kehityksen häiriö, etenevä ja rappeuttava muistisairaus, tieto psykiatrisesta pakkohoidosta, raskaus, alkoholin vieroitusoireyhtymä ja somaattiset sairaudet. Potilaista 479 voitiin ottaa mukaan tutkittaviksi. Potilaat haastateltiin SCID-I- ja SCID-II-haastatteluin (DSM-IV-kriteeri). Useammalla kuin joka kymmenennellä (n = 135) potilaalla voitiin diagnosoida epävakaa persoonallisuushäiriö. American Heart Association/National Heart, Lung and Blood Institute -kriteerejä käyttäen arvioitiin potilaiden metabolisen oireyhtymän esiintyvyyttä. Epävakailla persoonallisuushäiriöpotilailla esiintyi muihin potilaisiin verrattuna yli kaksinkertaisesti metabolista oireyhtymää (23,3 % vs 10,6 %, p < 0,05). Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä naisilla esiintyi vatsanalueen lihavuutta (41,6 % vs 25,5 %, p < 0,05) ja kohonneita triglyseridiarvoja merkitsevästi muita potilaita tavanomaisemmin (17,7 vs 6,3 %, p < 0,05). Mikäli potilaalla havaittiin metabolinen oireyhtymä, hänen painoindeksinsä oli merkitsevästi suurempi kuin potilailla keskimäärin (p < 0,004). Lisäksi metabolisesta oireyhtymästä kärsivät epävakaat potilaat olivat muita potilaita iäkkäämpiä (p = 0,04). Metabolinen oireyhtymä liittyi atyyppisten psykoosilääkkeiden käyttöön (36,7 vs 16,2 %, p = 0,0032). Epävakailla potilailla esiintyi lisäksi tavallisemmin paniikkihäiriötä (p = 0,032), dystymiaa (p = 0,031), bentsodiatsepiiniriippuvuutta (p = 0,015) ja syömishäiriöoireita (binge-eating -tyyppinen häiriö, p = 0,02).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kyse on poikkileikkaustutkimuksessa, joten yhteyttä lääkehoitoon on vaikea määritellä luotettavasti tämän tutkimuksen perusteella. Muun käytettävissä olevan tiedon perusteella syy-seuraussuhde on ilmeinen.

McLean-sairaalan persoonallisuushäiriöiden 16 vuoden seurantatutkimuksessa «Biskin RS, Frankenburg FR, Fitzmaurice GM ym. Pain...»6 potilaat arvioitiin kolmella eri strukturoidulla haastattelumenetelmällä (Diagnostic Interview for Borderlines, Diagnostic Interview for DSM-III-R Personality Disorders ja Structured Clinical Interview for DSM-III-R Axis I Disorders). Psykopatologiaa seurattiin SCID-I- ja SCID-II -haastatteluilla 24 kuukauden välein. Lapsuuden traumat arvioitiin Revised Childhood Experiences Questionnare -kyselyä käyttäen, ja kipukokemuksia tutkittiin Brief Pain Inventory -kyselyllä. Seurantatutkimuksessa arvioitiin 290 epävakaan persoonallisuushäiriöpotilaan kipuoireyhtymiä. Potilaat oli diagnosoitu Revised Diagnostic Interview for Borderlines- ja DSM-III-R-haastatteluilla. Joka neljännellä tutkimuksen potilaista (n = 72) diagnosoitiin jokin muu persoonallisuushäiriö kuin epävakaa persoonallisuus. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla esiintyi muita tilastollisesti merkitsevästi useammin kaikkia kyselyssä tiedusteltuja kipuja, ja he raportoivat kipukokemuksensa tilastollisesti merkitsevästi voimakkaammiksi kuin muista persoonallisuushäiriöistä kärsivät potilaat. Potilaiden kipuoireet liittyivät vakavaan masennukseen, vanhempaan ikään ja lapsuuden traumaattisiin kokemuksiin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus perustuu tasokkaaseen McLean -sairaalan epävakaan persoonallisuushäiriön ennustetutkimukseen. Mittarit ovat luotettavia ja arvioiden keskinäinen luotettavuus on ollut hyvää.

Kirjallisuutta

  1. Sansone RA, Wiederman MW, Sansone LA. Borderline personality symptomatology, experience of multiple types of trauma, and health care utilization among women in a primary care setting. J Clin Psychiatry 1998;59:108-11 «PMID: 9541152»PubMed
  2. Hueston WJ, Werth J, Mainous AG 3rd. Personality disorder traits: prevalence and effects on health status in primary care patients. Int J Psychiatry Med 1999;29:63-74 «PMID: 10376233»PubMed
  3. Sansone RA, Wiederman MW, Sansone LA ym. Obesity and borderline personality symptomatology: comparison of a psychiatric versus primary care sample. Int J Obes Relat Metab Disord 2001;25:299-300 «PMID: 11410836»PubMed
  4. Sansone RA, Whitecar P, Meier BP ym. The prevalence of borderline personality among primary care patients with chronic pain. Gen Hosp Psychiatry 2001;23:193-7 «PMID: 11543845»PubMed
  5. Kahl KG, Greggersen W, Schweiger U ym. Prevalence of the metabolic syndrome in patients with borderline personality disorder: results from a cross-sectional study. Eur Arch Psychiatry Clin Neurosci 2013;263:205-13 «PMID: 22777277»PubMed
  6. Biskin RS, Frankenburg FR, Fitzmaurice GM ym. Pain in patients with borderline personality disorder. Personal Ment Health 2014;8:218-27 «PMID: 25044742»PubMed