Takaisin

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia, posttraumaattinen stressioireyhtymä ja itsemurhayritykset ja epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä potilas

Näytönastekatsaukset
Sari Lindeman
8.6.2020

Näytön aste: B

Dialektisen käyttäytymisterapian hoitotulos epävakausoireiden, itsemurhayritysten ja itseään vahingoittavien tekojen vähenemisessä on ilmeisesti yhtä hyvä, vaikka potilaalla olisi samanaikainen posttraumaattinen stressioireyhtymä. Tulos pätee ilmeisesti myös silloin, jos epävakaasta persoonallisuudesta kärsivää potilasta hoidetaan Amerikan psykiatriyhdistyksen antaman hoitosuosituksen mukaan.

Boritz ja työtoverit «Boritz T, Barnhart R, McMain SF. The Influence of ...»1 halusivat selvittää posttraumaattisen stressioireyhtymän (PTSD) mahdollista vaikutusta hoitotulokseen hoidettaessa epävakaata persoonallisuushäiriötä dialektisella käyttäytymisterapialla.

RCT-tutkimuksessa 180 tutkittavaa satunnaistettiin saamaan joko dialektista käyttäytymisterapiaa (DKT) (N = 109) tai yleistä psykiatrista hallintaa (generalized psychiatric management, GPM) (N = 71) 1 vuoden ajan. Tutkittavat täyttivät epävakaan persoonallisuuden DSM-IV-kriteerit (IPDE-mittarilla arvioiden, IPDE = International Personality Disorder Exam). Ykkösakselin häiriöt arvioitiin SCID I -tutkimuksella. Sisäänottokriteereinä oli lisäksi vähintään 2 itsemurhayritystä (tai itseään vahingoittavaa tekoa ilman itsemurhaintentiota) edeltävän 5 vuoden aikana, joista vähintään 1 oli tapahtunut 3 kuukauden sisällä ennen tutkimukseen tuloa. Poissulkukriteereinä olivat seuraavat: todettu DSM-IV-kriteerien mukainen päihderiippuvuus (edeltävän 30 päivän aikana), psykoottinen häiriö, bipolaari I -häiriö, delirium, dementia, kehitysvammaisuus, jokin asianmukaista psyykelääkehoitoa estävä lääketieteellinen syy tai sairaalahoitoa vaatinut somaattinen sairaus edeltävän vuoden aikana.

Vuoden kestänyt DKT toteutettiin standardin mukaisesti (viikoittainen yksilöterapia, taitovalmennusryhmä 2 tuntia viikossa, puhelinkonsultaatiomahdollisuus 24 t/vrk ja terapeuttien konsultaatioryhmä 2 tuntia viikossa). GPM on alun perin Amerikan Psykiatriyhdistyksen (APA) hoitosuosituksessa esitelty hoitomalli (2001), johon kuuluvat psykodynaaminen yksilöpsykoterapia, "case management" ja oireisiin kohdentuva lääkkeellinen hallinta ("symptom-targeted medication management"). Tässä tutkimuksessa viimeksi mainittu hoitointerventio keskittyi mielialan vaihteluiden, impulsiivisuuden ja aggressioiden hallintaan. Psykoterapia toteutui 1 kerran viikossa (1 tunti kerrallaan), ja terapiakäyntien yhteydessä arvioitiin myös lääkehoidon toteuttaminen.

Diagnostisina välineinä käytettiin siis SCID- ja IPDE-haastatteluja. Lapsuuden traumoja selvitettiin CTQ-mittarilla (Childhood Trauma Questionnaire). Päävastemuuttujat olivat itsemurhayritykset ja itseään vahingoittava käytös, joita mitattiin lähtötilanteessa (ennen hoitoa), 4 kuukauden, 8 kuukauden ja 12 kuukauden kohdalla (eli hoidon päättyessä) sekä 6 kuukautta ja 12 kuukautta hoidon päättymisen jälkeen. Mittarina käytettiin SASII-mittaria (Suicide Attempt and Self-Injury Interview). Lisäksi epävakausoireita ja muita oireita mitattiin ZAN-BPD-mittarilla (Zanarini Rating Scale for Borderline Personality Disorder) ja SCL-90-R-mittarilla (Symptom Checklist-90-Revised). Viimeksi mainittu tuottaa tulosmuuttujan (indeksin), joka kuvaa yleistä stressitasoa (global severity index, GSI).

Lähtötilanteessa potilaat, joilla oli epävakaan persoonallisuuden lisäksi samanaikainen PTSD, saivat korkeampia pisteitä GSI:ssä kuin ne potilaat, joilla ei ollut samanaikaista PTSD:tä (Z = 2,86, p = 0,004, 95 % luottamusväli 0,104 –0,56), kuten myös hoidon päätyttyä (Z = 3,22, p = 0,001, 95 % luottamusväli 0,139–0,572). Sen sijaan molemmissa ryhmissä itsemurhayritykset ja itseään vahingoittavat teot (ei-suisidaaliset) vähenivät yhtä paljon hoidon tuloksena. Epävakausoireiden suhteen potilaat, joilla oli (tai ei ollut) samanaikaista PTSD:tä, eivät eronneet toisistaan hoidon päätyttyä; molemmissa potilasryhmissä epävakausoireet vähenivät hoidon tuloksena (Z = 2,25, p = 0,024, 95 % luottamusväli 0,024–0,356).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Boritz T, Barnhart R, McMain SF. The Influence of Posttraumatic Stress Disorder on Treatment Outcomes of Patients With Borderline Personality Disorder. J Pers Disord 2016;30:395-407 «PMID: 26305394»PubMed