Takaisin

Komorbidit persoonallisuushäiriöt

Näytönastekatsaukset
Liisa Kantojärvi
19.2.2015

Näytön aste: B

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy ilmeisesti usein jokin muu persoonallisuushäiriö.

Tutkimuksessa «Dahl AA. Some aspects of the DSM-III personality d...»1 231 sairaalapotilaan (ikä 18–40 vuotta) joukossa epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin (DSM-III) (n = 38, 73,7 % naisia) saaneilla potilailla yleisimpiä komorbideja persoonallisuushäiriöitä olivat antisosiaalinen (68 %), huomionhakuinen (61 %) ja skitsotypaalinen (45 %)

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Kommentti: Tutkimus tehty sairaalapotilailla, joten aineisto oli valikoitunut. Epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyys on todettu suuremmaksi naisilla kuin miehillä, joten tutkituista suuri osa oli naisia.

Zimmermanin ja Coryelin 797 psykiatrisen potilaan 1-asteen sukulaisista ja terveistä kontrollihenkilöistä koostuvassa tutkimuksessa «Zimmerman M, Coryell W. DSM-III personality disord...»2 (tutkittavien keski-ikä 41,7 ± 16,5 vuotta, tutkittavista 55,5 % naisia) epävakaan persoonallisuushäiriön (n = 13) kanssa todettiin yleisimmin esiintyvän antisosiaalinen (31 %), paranoidinen, skitsotypaalinen, huomionhakuinen ja estynyt persoonallisuus (kunkin esiintyvyys 23 %). Hieman yli 3/4:lla epävakaan persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneista oli komorbidi persoonallisuushäiriö.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Akseli II:n komorbiditeettia arvioitiin 504:n persoonallisuushäiriöstä kärsivän 18–50-vuotiaan sairaalapotilaan aineistossa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Dubo ED ym. Axis II c...»3. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä (n = 379, 78 % naisia) todettiin merkitsevästi muihin persoonallisuushäiriöpotilaisiin (n = 125, 56 % naisia) verrattuna 31 %:lla A-ryhmän (31 % vs 10 %, p = 0,0001) ja C-ryhmän (73 % vs 47%, p = 0,00001) komorbideja persoonallisuushäiriötä. Muihin persoonallisuushäiriöpotilaisiin verrattuna epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä esiintyi merkitsevästi enemmän riippuvainen (51 % vs 21 %, p = 0,0001), estynyt (43 % vs 18 %, p = 0,00001), paranoidinen (30 % vs 8 %, p = 0,00001) tai itseä vahingoittava (self-defeating; persoonallisuushäiriö, jossa henkilö pyrkii toistuvasti vahingoittamaan itseään) (30 % vs 14%, p = 0,001) persoonallisuushäiriö.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimus oli tehty sairaalahoidossa olevilla potilailla, joten aineisto oli valikoitunut. Liebin ja työtovereiden katsauksessa «Lieb K, Zanarini MC, Schmahl C ym. Borderline pers...»4 yleisimpiä epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa esiintyviä muita persoonallisuushäiriöitä olivat estynyt (esiintyvyys 43–47 %), riippuvainen (16–51 %) ja paranoidinen (14–30 %) persoonallisuushäiriö.

Persoonallisuushäiriöitä koskevassa laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa (Collaborative Longitudinal Personality Disorders Study, CLPS) «McGlashan TH, Grilo CM, Skodol AE ym. The Collabor...»5 tutkittiin skitsotypaaliseen, epävakaaseen, estyneeseen ja obsessiivis-kompulsiiviseen persoonallisuushäiriöön liittyvää akseli I:n ja II:n komorbiditeettia (N = 571). Tutkittavien ikä oli 18–45 vuotta, ja heistä 64 % oli naisia. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä yli puolella oli komorbideja persoonallisuushäiriöitä. Epävakailla oli keskimäärin 1,9 persoonallisuushäiriödiagnoosia (skitsotypaalisilla 2,4, estyneillä 1,0 ja obsessivis-kompulsiivisilla 0,9). Epävakaan persoonallisuushäiriön (n = 157, 75 % naisia) kanssa yleisimmin esiintyviä komorbideja persoonallisuushäiriöitä olivat estynyt (47 %), depressiivinen (38 %), vaativa (26 %), riippuvainen (16 %, X2 = 17,53, p < 0,001) ja antisosiaalinen (15 %, X2 = 14,92, p < 0,001) persoonallisuushäiriö.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli tehty sairaalahoidossa olevilla potilailla, joten aineisto oli valikoitunut.

Epävakaan persoonallisuushäiriön aikuisikäisten (n = 50, keski-ikä 23,6 ± 5,6 vuotta, 48 % naisia) ja nuoruusikäisten (n = 68, ikä 12–18 vuotta, 45 % naisia) potilaiden aineistossa «Becker DF, Grilo CM, Edell WS ym. Comorbidity of b...»6 aikuisilla yleisimmin diagnostisoituja persoonallisuushäiriöitä olivat 26 %:lla antisosiaalinen (26 %, p < 0,001,OR 7,5, 95 % luottamusväli 2,0–28,0), 20 %:lla estynyt (20 %, p < 0,04, OR 3,1, 95 % luottamusväli 1,0–9,7), 20 %:lla riippuvainen (20 %, OR 1,8, 95 % luottamusväli 0,7–5,1) ja 16 %:lla narsistinen (16 %, p < 0,02, OR 9,0, 95 % luottamusväli 1,0–77,3) persoonallisuushäiriö. Erot olivat merkitseviä muihin (n = 67) kuin epävakaan persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneisiin verrattuna. Nuoruusikäisillä yleisimpiä komorbideja persoonallisuushäiriöitä olivat 29 %:lla passiivis-aggressiivinen (29 %, p < 0,004, OR 3,8, 95 % luottamusväli 1,5–9,6), 12 %:lla estynyt (12 %, p < 0,004, OR 4,5, 95 % luottamusväli 0,9–22,2) ja 12 %lla skitsotypaalinen (12 %, p < 0,003, OR tieto puuttuu, 95% CI tieto puuttuu) persoonallisuushäiriö. Erot ei-epävakaisiin potilaisiin verrattuna olivat tilastollisesti merkitseviä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimus oli tehty sairaalapotilailla, joten aineisto oli valikoitunut.

Psykiatristen potilaiden (N = 156, keski-ikä 35,9 ± 10,9 vuotta, 57,7 % naisia) aineistossa «Marinangeli MG, Butti G, Scinto A ym. Patterns of ...»7 SCID-II -haastattelun avulla diagnosoiduilla potilailla epävakaan persoonallisuushäiriön (n = 63) kanssa todettiin yleisimmin esiintyvinä komorbideina persoonallisuushäiriöinä 83 %:lla paranoidinen (83 %, p < 0,001, OR 9,1, 95 % luottamusväli 4,01–20,8), 64 %:lla estynyt (64 %, p < 0,001, OR 5,1, 95 % luottamusväli 2,06–17,4), 40 %:lla riippuvainen (40 %, p < 0,01, OR 3,7, 95 % luottamusväli 1,6–8,4), 31 %:lla histrioninen (31 %, p < 0,001, OR 5,9, 95 % luottamusväli 2,06–17,4) ja 27 %:lla antisosiaalinen (27 %, p < 0,001, OR 13,0, 95 % luottamusväli 2,8–59,5) persoonallisuushäiriö.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tavallisin komorbidi persoonallisuushäiriö näyttää vaihtelevan eri tutkimuksissa, mutta kaikille tutkimuksille on yhteistä jonkin persoonallisuushäiriön samanaikaisuus. Tutkimus oli tehty sairaalapotilailla, joten aineisto oli valikoitunut.

Kirjallisuutta

  1. Dahl AA. Some aspects of the DSM-III personality disorders illustrated by a consecutive sample of hospitalized patients. Acta Psychiatr Scand Suppl 1986;328:61-7 «PMID: 3463140»PubMed
  2. Zimmerman M, Coryell W. DSM-III personality disorder diagnoses in a nonpatient sample. Demographic correlates and comorbidity. Arch Gen Psychiatry 1989;46:682-9 «PMID: 2751402»PubMed
  3. Zanarini MC, Frankenburg FR, Dubo ED ym. Axis II comorbidity of borderline personality disorder. Compr Psychiatry 1998;39:296-302 «PMID: 9777282»PubMed
  4. Lieb K, Zanarini MC, Schmahl C ym. Borderline personality disorder. Lancet 2004;364:453-61 «PMID: 15288745»PubMed
  5. McGlashan TH, Grilo CM, Skodol AE ym. The Collaborative Longitudinal Personality Disorders Study: baseline Axis I/II and II/II diagnostic co-occurrence. Acta Psychiatr Scand 2000;102:256-64 «PMID: 11089725»PubMed
  6. Becker DF, Grilo CM, Edell WS ym. Comorbidity of borderline personality disorder with other personality disorders in hospitalized adolescents and adults. Am J Psychiatry 2000;157:2011-6 «PMID: 11097968»PubMed
  7. Marinangeli MG, Butti G, Scinto A ym. Patterns of comorbidity among DSM-III-R personality disorders. Psychopathology 2000;33:69-74 «PMID: 10705249»PubMed