Takaisin

SCID-II-haastattelu epävakaan persoonallisuushäiriön diagnosoinnissa

Näytönastekatsaukset
Liisa Kantojärvi
8.6.2020

Näytön aste: C

SCID-II -haastattelu saattaa lisätä persoonallisuushäiriön diagnosoinnin osuvuutta.

Skodol työtovereineen vertasi 20 sairaalapotilaan aineistossa SCID-II-haastattelulla (Structured Clinical Interview for DSM-III-R) saatuja diagnooseja LEAD (longitudinal expert evaluation using all data) -arvion diagnooseihin «Skodol AE, Rosnick L, Kellman D ym. Validating str...»1. Molemmilla menetelmillä potilaille tuli useita persoonallisuushäiriödiagnooseja (SCID-haastattelu: 4,6/potilas ja LEAD-arvio: 4,1/potilas). SCID-haastattelun positiivinen ennustearvo (positive predictive power) vaihteli välillä 0,00–0,80, negatiivinen ennustearvo (negative predictive power) 0,25–1,00 ja yleinen diagnostinen ennustearvo (overall diagnostic power) 0,45–0,95. Epävakaan persoonallisuushäiriön kohdalla positiivinen ennustearvo oli 1,00, negatiivinen ennustearvo 0,25 ja yleinen diagnostinen ennustearvo 0,85.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Skodolin pienellä aineistolla (N = 20) tehdyn tutkimuksen mukaan SCID-II-haastattelulla saatua epävakaan persoonallisuuden diagnoosia voidaan pitää varsin luotettavana. Sen sijaan menetelmän negatiivinen ennustearvo (terveiden osuus kaikista haastattelunegatiivisista) oli tässä tutkimuksessa erittäin huono, vain 0,25. Menetelmää voidaan käyttää kliinisen diagnoosin varmistamiseen, mutta negatiivisella löydöksellä ei ole juuri merkitystä.

SCID-II- ja PDE (Personality Disorder Examination) -haastattelumenetelmiä verrattiin persoonallisuushäiriöiden diagnosoinnissa ja komorbiditeetin osoittamisessa «Oldham JM, Skodol AE, Kellman HD ym. Diagnosis of ...»2. Tutkimus suoritettiin 100:lla vaikeasti sairaalla persoonallisuushäiriöpotilaalla. Persoonallisuushäiriödiagnooseja diagnosoitiin enemmän SCID-II:lla (n = 290) kuin PDE:llä (n = 249). Ero saattaa tutkijoiden mukaan johtua SCID-II-haastattelun "halo-efektistä". Haastattelumenetelmien välillä oli konsensus eniten esiintyneiden persoonallisuushäiriöiden (epävakaa, estynyt ja riippuvainen) osalta. SCID-II antoi 6 häiriön osalta enemmän diagnooseja kuin PDE; 2 persoonallisuushäiriön (paranoidinen ja skitsoidi) kohdalla ero oli merkitsevä (p < 0,002) ja 2 häiriön (histrioninen, estynyt) kohdalla suuntaa-antava (p < 0,10). Yksimielisyys haastattelumenetelmien välillä vaihteli hyvästä (к = 0,66 (riippuvainen); к = 0,59 (antisosiaalinen); к = 0,58 (histrioninen)) heikkoon (к = 0,14 (skitsoidinen); к = 0,21 (paranoidinen)). Yleinen yksimielisyys menetelmien välillä todettiin kohtalaiseksi. Haastattelumenetelmillä todettiin erilainen komorbiditeetti persoonallisuushäiriöiden välillä. PDE:llä todettiin merkittävä komorbiditeetti 29 persoonallisuushäiriön välillä, kun vastaava komorbiditeetti SCID-II:lla oli 12 parin välillä. Haastattelumenetelmät todettiin erilaisiksi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

First työtovereineen tutki SCID-II:n toistettavuutta tutkimuskertojen välillä (test-retest-reliabiliteetti) monikeskustutkimuksessa «First MB, Spitzer RL, Gibbon M ym. The structured ...»3 (103 potilasta, 181 verrokkia). Test-retest-reliabiliteetti oli potilailla к = 0,24–0,74 (vaativa – huomionhakuinen persoonallisuushäiriö) ja к = 0,40 (epävakaa persoonallisuushäiriö), kun taas toistettavuus oli verrokeilla к = 0,12–0,59 (itseä vahingoittava – vaativa persoonallisuushäiriö) ja к = 0,57 (epävakaa persoonallisuushäiriö epävakaan persoonallisuushäiriön osalta). Kokonaiskappa oli к = 0,24–0,76 (vaativa – antisosiaalinen persoonallisuushäiriö). Saatua test-retest-reliabiliteettia verrattiin eri persoonallisuushäiriöiden osalta muihin strukturoituihin tutkimusmenetelmiin, ja havaittiin, että DIPD (Diagnostic Interview for Personality Disorders) к = 0,46–0,85, SIDP (Structured Interview for the DSM-III Personality Disorders) к = 0,14–0,77, PDE (Personality Disorder Examination) к = 0,26–0,57, SCID-II к = 0,24–0,78. Epävakaan persoonallisuushäiriön osalta test-retest-reliabiliteetti oli: DIPD к = 0,85, SIDP к = 0,77, PDE к= 0,57 ja SCID-II к = 0,48. SCID-II todettiin reliabiliteetin ja validiteetin suhteen vastaavaksi kuin muut persoonallisuushäiriömittarit, mutta sen etuna on lyhyempi tutkimukseen kuluva aika.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

SCID-II-haastattelun (versio 2.0) toistettavuutta arvioitsijoiden välillä (inter-rater-reliabiliteetti) ja sisäistä vastaavuutta (internal consistency) tutkittiin potilailla (N = 231) parihaastatteluna «Maffei C, Fossati A, Agostoni I ym. Interrater rel...»4. Inter-rater -reliabiliteetti kategorisissa diagnooseissa oli Cohenin к = 0,48–0,98 (epävakaan persoonallisuushäiriön osalta к = 0,90, 95 % luottamusväli 0,80–1,00). Dimensionaalisissa arvioissa (intraclass correlation coefficient) toistettavuus oli к = 0,90–0,98 (epävakaa persoonallisuushäiriö к = 0,95, 95 % luottamusväli 0,93–0,96). Sisäinen konsistenssi oli tyydyttävä (к = 0,71–0,94). Toistettavuuteen arvioitsijoiden välillä ei tutkimuksen mukaan vaikuttanut se, oliko haastateltava avohoito- tai sairaalapotilas, eikä haastateltavan mahdollinen akseli I:n häiriö.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

SCID-I- ja -II-haastattelujen (Structured Clinical Interview for DSM-IV) toistettavuutta arvioitsijoiden välillä (inter-rater-reliabiliteetti) tutkittiin sairaala- ja avohoidon potilailla (N = 151) «Lobbestael J, Leurgans M, Arntz A. Inter-rater rel...»5. SCID-II- haastateltujen potilaiden määrä vaihteli välillä 127–137:n. Haastattelut nauhoitettiin, ja toinen arvioitsija arvioi ne sokkoutettuna uudelleen. SCID-II-haastatteluissa persoonallisuushäiriöiden diagnooseissa kappa (Cohenin к) vaihteli välillä 0,77–0,94. Epävakaa persoonallisuushäiriö oli yleisin persoonallisuushäiriödiagnoosi (kappa oli 0,91). Persoonallisuushäiriöiden piirredimensioiden välinen korrelaatiokerroin ICC (interclass correlation coefficient) oli 0,93 (95 % luottamusväli 0,91–0,95), ja oireiden summapisteiden välinen korrelaatiokerroin (ICC) oli 0,95 (95 % luottamusväli 0,93–0,96). Luotettavuusarvio persoonallisuushäiriön piirteiden lukumäärässä oli korkeampi kuin persoonallisuushäiriön piirredimensioiden arvioissa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimuksessa «Huprich SK, Paggeot AV, Samuel DB. Comparing the P...»6 verrattiin PDI-IV-haastattelun (Personality Disorder Interview for DSM-IV) ja SCID-II-haastattelun epävakaan persoonallisuushäiriön skaaloja toisiinsa 168 psykiatriselle avohoitopotilaalle ja 171 opiskelijalle tehdyssä tutkimuksessa. Epävakaan persoonallisuushäiriön piirteiden korrelaatio molemmissa haastatteluissa oli merkitsevä (r = 0,78, p < 0,001) potilasaineistossa, painottamaton kappa oli 0,53 haastattelijoiden välillä. Ei-potilasaineistossa epävakaan persoonallisuushäiriön piirteiden korrelaatio molemmissa haastatteluissa oli myös merkitsevä (r = 0,75, p < 0,001) ja haastattelijoiden välinen painottamaton kappa 0,25.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Skodol AE, Rosnick L, Kellman D ym. Validating structured DSM-III-R personality disorder assessments with longitudinal data. Am J Psychiatry 1988;145:1297-9 «PMID: 3421353»PubMed
  2. Oldham JM, Skodol AE, Kellman HD ym. Diagnosis of DSM-III-R personality disorders by two structured interviews: patterns of comorbidity. Am J Psychiatry 1992;149:213-20 «PMID: 1734742»PubMed
  3. First MB, Spitzer RL, Gibbon M ym. The structured clinical interview for DSM-III Personality Disorders (SCID-II): part II: multi-site test–retest reliability study. J Pers Disord 1995:9:92–104
  4. Maffei C, Fossati A, Agostoni I ym. Interrater reliability and internal consistency of the structured clinical interview for DSM-IV axis II personality disorders (SCID-II), version 2.0. J Pers Disord 1997;11:279-84 «PMID: 9348491»PubMed
  5. Lobbestael J, Leurgans M, Arntz A. Inter-rater reliability of the Structured Clinical Interview for DSM-IV axis I disorders (SCID I) and axis II disorders (SCID II). Clin Psychol Psychoter 2010;18:75-9
  6. Huprich SK, Paggeot AV, Samuel DB. Comparing the Personality Disorder Interview for DSM-IV (PDI-IV) and SCID-II borderline personality disorder scales: an item-response theory analysis. J Pers Assess 2015;97:13-21 «PMID: 25203418»PubMed