Takaisin

Kaksisuuntainen mielialahäiriö epävakaan persoonallisuushäiriön komorbiditeettina

Näytönastekatsaukset
Jyrki Korkeila
20.2.2015

Näytön aste: A

Epävakaan persoonallisuushäiriön esiintyvyys on tavanomaista suurempaa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistä kärsivillä.

Tutkimuksessa «Zimmerman M, Mattia JI. Axis I diagnostic comorbid...»1 haastateltiin 409 psykiatrisen sairaalaklinikan avohoitopotilasta (Rhode Island Methods to Improve Diagnosis and Services, MIDAS) strukturoitujen diagnostisten menetelmien avulla (akseli I -häiriöt: SCID-I kaksisuuntainen mielialahäiriö κ = 1.0, akseli II -häiriöt: SIDP-IV, epävakaa persoonallisuus, κ = 1,0). Kato SIPD-IV-haastattelun osalta oli 18,2 %.

Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä (N = 59) oli hieman yli 5-kertaisesti kaksisuuntaista mielialahäiriötä muihin potilaisiin (N = 350) verrattuna (95 % luottamusväli 2,4–12,0). Etenkin tyypin I kaksisuuntaista mielialahäiriötä oli enemmän kuin muilla potilailla (OR 10,8, 95 % luottamusväli 2,5–46,1). Tyyppi II:n osalta ero ei ollut kovin selvä (OR 3,1, 95 % luottamusväli 1,0–9,6). Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä oli muita potilaita monimuotoisempaa komorbiditeettia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Alaryhmät olivat pieniä niillä epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä, joilla oli joko kaksisuuntaisen mielialahäiriöiden tyyppi I tai II.

Prospektiivisessa hoitoon hakeutuneen persoonallisuushäiriöpotilaan 4-vuotisessa seurantatutkimuksessa (CLPD) «Gunderson JG, Weinberg I, Daversa MT ym. Descripti...»2 tehtiin strukturoidut diagnostiset arviot (Diagnostic Interview for Borderline Personality Disorder (DIB), SCID-I, SCID-II). Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosi asetettiin 196:lle ja jokin muu persoonallisuushäiriö 433 potilaalle.

Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä oli merkitsevästi muita persoonallisuushäiriöpotilaita tavallisemmin tyypin I (11,7 vs 5,5 %, p = 0,006) ja tyypin II (7,7 vs 2,3 %) kaksisuuntainen mielialahäiriö. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiville ei voitu asettaa tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa merkitsevästi enempää uusien kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnooseja (tyyppi I, p = 0,067 tai tyyppi II, p = 0,147), mutta diagnoosiryhmän (tyyppi I ja II) ilmaantuvuus oli merkitsevästi suurempaa (8,2 vs 3,1 %, p = 0,007). Molemmissa persoonallisuushäiriöryhmissä uudet jaksot ilmaantuivat niillä, joilla oli ollut aikaisempi vakava masennustila (77 vs 86 %, p < 0,77). Uudet kaksisuuntaisen mielialahäiriön jaksot eivät olleet seurausta epävakaan persoonallisuushäiriön oireiston vakavuusasteen muutoksista. Muista persoonallisuushäiriöistä kärsivillä epävakaan persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit täyttyivät kaksisuuntaisen mielialahäiriön ilmaannuttua (23 %) niihin verrattuna, joille ei tätä häiriötä ilmaantunut (10 %, p = 0,07).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Ensimmäinen iso prospektiivinen aineisto, jossa oli selvitetty kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja epävakaan persoonallisuushäiriön yhteyksiä. Tutkimuksen perusteella kyse oli erillisistä häiriöistä, joiden komorbiditeetti oli odotettua vähäisempää.

Tutkimuksessa «Fan AH, Hassell J. Bipolar disorder and comorbid p...»3etsittiin PubMed-tietokannasta kaikki englanninkieliset vuosina 1980–2006 julkaistut tutkimukset, jotka löytyivät hakusanoilla "bipolar", "mania", "mood disorders", "personality", "Axis II", "borderline" ja "lithium". Tutkijat löysivät 32 tutkimusta, jotka raportoivat persoonallisuushäiriöiden tai poikkeavien persoonallisuuden piirteiden esiintyvyydestä kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Katsauksessa kiinnitettiin huomiota otosten kokoon, persoonallisuuden patologian arviointimenetelmiin, persoonallisuushäiriöiden esiintyvyysarvioihin ja mielialan arviointiin. Lisäksi arvioitiin lääkevastetta ja häiriön kulkua. Tulokset jaettiin analyysejä varten ryhmiin avohoito ja sairaalahoito. Valtaosassa tutkimuksia oli käytetty haastatteluinstrumentteina SCID-II-, SIDP- tai PDE-haastatteluja.

Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyysarviot kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä vaihtelivat tutkimuksissa välillä 12,0–84,0 % (avohoitopotilaat) ja 23,0–89,0 % (sairaalahoitopotilaat). 3 avohoitopotilaiden tutkimuksessa, joissa käytettiin strukturoitua haastattelua, havaittiin kaksisuuntaisessa mielialahäiriön eutyymisessä vaiheessa esiintyvyyden vaihtelevan välillä 38–53,2 %. Kun yhdessä tutkimuksista mukaan luettiin läheiseltä saatu informaatio, nousi arvio 53,2 %:sta 55,3 %:iin. Komorbiditeettiarviot olivat suurempia, kun esiintyvyysarvio tehtiin mielialahäiriöjakson aikana. Kahdessa tyypi, II kaksisuuntaisen mielialahäiriön komorbiditeettitutkimuksessa 12–32,5 %:lla voitiin diagnosoida eutyymisessä vaiheessa epävakaa persoonallisuushäiriö, ja lisäksi yhdessä tutkimuksessa eutyymisessä vaiheessa monilla ryhmän B persoonallisuushäiriö (58,0 %).

Katsauksen mukaan persoonallisuushäiriö heikentää ennustetta ja pienentää lääkevastetta.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimusten otoskoot olivat melko pieniä (vaihteluväli: avohoitopotilaat 20–200; sairaalapotilaat 21–71). Katsaus ei määritellyt etukäteen mukaan luettavien tutkimusten laatukriteereitä. Katsaus oli kuitenkin kattava. Tutkimuksen keskuksissa oli kattava mielialahäiriöiden hoito-ohjelma. Keskusten valikoituminen hankkeeseen perustui hoito-ohjelmiin.

Kansainvälisessä BRIDGE-monikeskustutkimuksessa «Perugi G, Angst J, Azorin JM ym. Is comorbid borde...»4 tutkittiin 5 635 avohoito- ja sairaalapotilasta, joilla diagnosoitiin vakava masennus. Tutkimuksen keskukset olivat eri mantereilta: Euroopasta, Aasiasta, Pohjois-Amerikasta ja Afrikasta. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kriteerit täyttyivät 2 685 potilaalla, joista 386:lla (14,5 %) todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Psykiatristen häiriöiden diagnoosi perustui MINI-diagnoosi-instrumentiin hypomanian ja manian osalta, mutta epävakaan persoonallisuushäiriön komorbiditeetti kartoitettiin arviointiasteikolla. Osatutkimuksessa ensisijainen tavoite oli kuitenkin verrata epävakaata persoonallisuushäiriötä ja samanaikaista kaksisuuntaista mielialahäiriöitä sairastavia potilaita niihin tapauksiin, joilla ei ollut epävakaata persoonallisuushäiriötä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kyseessä oli monikulttuurinen monikeskustutkimus. Tutkimuksen otos oli iso, mutta epävakaan persoonallisuushäiriön arviointi perustui arviointiasteikkoon ja kliiniseen haastatteluun. Strukturoituja haastatteluja ei käytetty.

Kirjallisuutta

  1. Zimmerman M, Mattia JI. Axis I diagnostic comorbidity and borderline personality disorder. Compr Psychiatry 1999;40:245-52 «PMID: 10428182»PubMed
  2. Gunderson JG, Weinberg I, Daversa MT ym. Descriptive and longitudinal observations on the relationship of borderline personality disorder and bipolar disorder. Am J Psychiatry 2006;163:1173-8 «PMID: 16816221»PubMed
  3. Fan AH, Hassell J. Bipolar disorder and comorbid personality psychopathology: a review of the literature. J Clin Psychiatry 2008;69:1794-803 «PMID: 19026249»PubMed
  4. Perugi G, Angst J, Azorin JM ym. Is comorbid borderline personality disorder in patients with major depressive episode and bipolarity a developmental subtype? Findings from the international BRIDGE study. J Affect Disord 2013;144:72-8 «PMID: 22858216»PubMed