Takaisin

Mentalisaatioterapia epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa

Näytönastekatsaukset
Jyrki Korkeila ja Hasse Karlsson
23.2.2015

Näytön aste: B

Mentalisaatioterapia on ilmeisesti tehokasta epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa.

Batemanin ja Fonagyn tutkimuksessa «Bateman A, Fonagy P. Randomized controlled trial o...»1 tutkijat satunnaistivat 134 perättäistä potilasta, jotka oli lähetetty persoonallisuushäiriöitä hoitavaan klinikkaan. Alun perin 168 potilaasta 12 kieltäytyi, 9 täytti joko poissulkukriteerit tai ei täyttänyt sisäänottokriteereitä ja 13 jäi saapumatta. Hoitomenetelminä käytettiin NICEn (National Institute for Health and Care Excellence) hoitosuosituksen (HS) mukaista epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoa tai mentalisaatioterapiaa (MT). Terapeutteina MT-ryhmässä toimi 11 kokenutta psykiatrian alan työntekijää. Riippumattomat arvioitsijat, jotka eivät tienneet sokkoutusryhmästä, arvioivat potilaat 6 kuukauden välein 18 kuukauden ajan. Pääasiallisina vasteina olivat erilaisten kriisitapahtumien määrä, itsemurhayritykset, itsensä vahingoittaminen ja sairaalahoitojaksot. Potilaille tehtiin SCID-I- ja SCID-II-haastattelut, ja mikäli he täyttivät epävakaan persoonallisuushäiriön kriteerit, heillä oli ollut itsetuhoisuutta ja he olivat 18–65-vuotiaita, he täyttivät sisäänottokriteerit. Poissulkukriteereinä oli psykoosi, bipolaarihäiriö (tyyppi I), opiaattiriippuvuus, kehitysvammaisuus, orgaaninen aivosairaus tai potilas oli parhaillaan psykoterapiassa. Kieltäytyneet eivät eronneet merkitsevästi tutkimuspotilaista. Satunnaistetut ryhmät olivat samanlaisia keskeisten muuttujien suhteen.

MT-ryhmässä riskikäyttäytyminen (itsetuhoisuudesta ja sairaalahoidon tarpeesta vapaiden 6 kuukauden jaksojen määrä) vähentyi merkitsevästi enemmän HS-ryhmään nähden, ja ero oli havaittavissa 12 kuukauden kohdalla (RR 1,8, 95 % luottamusväli 1,05–3,0). Kun laskettiin vastaavat muuttujat tapahtumien lukumäärien perusteella, vaikutuksen koon ero oli kohtalainen MT-ryhmän hyväksi (d = 0,73, 95 % luottamusväli 0,34–1,13). Toimintakyky elpyi MT-ryhmässä HS-ryhmään verrattuna enemmän: 60,9 vs 53,2 (muutos tutkimuksen aikana IRR 4,00, p < 0,001). Lääkehoitojen käyttö väheni kummassakin ryhmässä, mutta lasku oli merkitsevästi voimakkaampaa MT-ryhmässä HS-ryhmään verrattuna (lukumäärä, keskiarvo 1,15:sta 0,32:aan vs 1,05:sta 0,73:een).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksen seuranta-aika kesti MT-hoidon päättymiseen saakka tässä tutkimuksessa, joten jää avoimeksi, miten tulokset säilyivät jatkossa. Tutkimuksen huomattavana etuna oli vertailu käyvän hoidon mukaiseen hoitoon, jolloin vertailuhoito oli vakioitua ja sen sisältö tunnettua.

Kirjallisuutta

  1. Bateman A, Fonagy P. Randomized controlled trial of outpatient mentalization-based treatment versus structured clinical management for borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2009;166:1355-64 «PMID: 19833787»PubMed