Takaisin

Itsemurhakuolleisuus epävakaassa persoonallisuudessa

Näytönastekatsaukset
Tero Taiminen
20.2.2015

Näytön aste: A

Nuorten ja keski-ikäisten psykiatrista hoitoa saaneiden epävakaan persoonallisuuden omaavien potilaiden kuolleisuus itsemurhaan on arviolta 0,5 % vuodessa, ja noin joka kymmenes potilas kuolee lopulta itsemurhaan.

Isometsän ym. tutkimuksessa «Isometsä ET, Henriksson MM, Heikkinen ME ym. Suici...»1 itsemurhakuolleisuutta arvioitiin epäsuorasti psykologisen ruumiinavauksen menetelmää käyttäneiden tutkimusten perusteella. Epävakaan persoonallisuuden esiintyvyys itsemurhan tehneillä oli 7,4 %, ja kaikkien B-ryhmän persoonallisuushäiriöiden yhteinen esiintyvyys oli 19 % (jälkimmäinen luku lienee lähempänä epävakaan persoonallisuuden esiintyvyyttä, koska retrospektiivisten tietojen puutteellisuuden takia 8,2 % potilaista sai tutkimuksessa diagnoosin "B-ryhmän tarkemmin määrittelemätön persoonallisuushäiriö"). Jos tutkimuksen pohja-aineiston (kaikki Suomessa 1.4.1987–31.3.1988 tehdyt 1 397 itsemurhaa) keruun aikana epävakaan persoonallisuuden esiintyvyyden Suomessa otaksutaan olevan norjalaisessa epidemiologisessa tutkimuksessa «Torgensen S, Kringlen E, Cramer V. The prevalence ...»2saatu luku 0,7 %, ja epävakaan persoonallisuuden esiintyvyydeksi itsemurhan tehneiden keskuudessa arvioidaan 15 %, suomalaisten epävakaan persoonallisuuden omaavien ihmisten kuolleisuudeksi saadaan 0,57 % vuodessa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Vaikka epäsuoran arvion pohjana olevien tutkimusten laatu on hyvä, itse arvio on vain karkeasti suuntaa antava.

Zanarinin ja työtovereiden tutkimuksissa «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The long...»3, «Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. The 10-y...»4seurattiin 290 epävakaan persoonallisuuden omaavaa potilasta kuuden «Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The long...»3ja kymmenen «Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. The 10-y...»4 vuoden ajan. Potilaista 3,5 % teki itsemurhan 6 vuoden ja 4,1 % 10 vuoden seuranta-aikana (lisäksi 10 vuoden kuluessa 4,4 % potilaista katosi seurannasta ja 6 potilasta kuoli muista syistä). Itsemurhakuolleisuus oli 6 vuoden seurannassa noin 0,6 % ja 10 vuoden seurannassa noin 0,4 % vuodessa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus «Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. The 10-y...»4 Potilaista 80 % oli naisia.

Black työtovereineen selvitti katsauksessaan «Black DW, Blum N, Pfohl B ym. Suicidal behavior in...»5 epävakaan persoonallisuuden omaavien potilaiden kuolleisuutta itsemurhaan seurantatutkimuksissa. Katsauksessa oli mukana 8 tutkimusta, joiden seuranta-ajat vaihtelivat 6 kuukaudesta 27 vuoteen. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 757 potilasta. Katsauksen tekijät arvioivat, että suurin osa itsemurhista epävakaassa persoonallisuudessa tapahtuu nuoruudessa ja keski-iässä, ja että noin joka kymmenes potilas päätyy lopulta itsemurhaan. Tutkimuksissa oli varsin suurta vaihtelua potilaiden itsemurhakuolleisuudessa, mutta keskimäärin sen voidaan arvioida olevan noin 0,5 % vuodessa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Seurantatutkimukset eivät anna vastausta siihen, liittyykö kohonnut itsemurhakuolleisuus epävakaassa persoonallisuudessa kiinteämmin itse persoonallisuushäiriön vai sen lukuisten psykiatristen rinnakkaishäiriöiden oireisiin.

Tidemalm työtovereineen kartoitti rekisteritutkimuksessaan «Tidemalm D, Elofsson S, Stefansson CG ym. Predicto...»6vuosina 1990–2000 Ruotsissa psykiatrisessa sairaalahoidossa olleen yli 12 000 potilaan kuolleisuutta itsemurhiin vuosina 1997–2000. Sairaalasta lähtiessä epävakaan persoonallisuuden diagnoosin saaneista potilaista (N = 621) 3,2 % teki neljän vuoden seuranta-aikana itsemurhan, ja itsemurhakuolleisuus oli noin 0,8 % vuodessa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kun potilas päätyy psykiatrisen sairaalahoitoon epävakaan persoonallisuuden diagnoosilla, hoitoa on hyvin usein edeltänyt itsetuhoinen käyttäytyminen. Tämän takia tutkimukseen osallistuneiden potilaiden itsemurha-alttius on todennäköisesti ollut keskimääräistä suurempi.

Kirjallisuutta

  1. Isometsä ET, Henriksson MM, Heikkinen ME ym. Suicide among subjects with personality disorders. Am J Psychiatry 1996;153:667–73
  2. Torgensen S, Kringlen E, Cramer V. The prevalence of personality disorders in a community sample. Arch Gen Psychiatry 2001;58:590–6
  3. Zanarini MC, Frankenburg FR, Hennen J ym. The longitudinal course of borderline psychopathology: 6-year prospective follow-up of the phenomenology of borderline personality disorder. Am J Psychiatry 2003;160:274-83 «PMID: 12562573»PubMed
  4. Zanarini MC, Frankenburg FR, Reich DB ym. The 10-year course of physically self-destructive acts reported by borderline patients and axis II comparison subjects. Acta Psychiatr Scand 2008;117:177-84 «PMID: 18241308»PubMed
  5. Black DW, Blum N, Pfohl B ym. Suicidal behavior in borderline personality disorder: prevalence, risk factors, prediction, and prevention. J Pers Disord 2004;18:226-39 «PMID: 15237043»PubMed
  6. Tidemalm D, Elofsson S, Stefansson CG ym. Predictors of suicide in a community-based cohort of individuals with severe mental disorder. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2005;40:595-600 «PMID: 16091857»PubMed