Takaisin

Lyhyt psykoedukatiivinen interventio epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa

Näytönastekatsaukset
Maaria Koivisto
23.2.2015

Näytön aste: C

Psykoedukaatio pian diagnoosin kertomisen jälkeen saattaa vähentää impulsiivisuutta ja ihmissuhteiden myrskyisyyttä.

Tutkimuksen «Zanarini MC, Frankenburg FR. A preliminary, random...»1tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako uusimman epävakaata persoonallisuushäiriötä koskevan tiedon tarjoaminen epävakaan persoonallisuuden oireiden määrään ja psykososiaaliseen toimintakykyyn. 55 nuorta naispuolista henkilöä rekrytoitiin Bostonin alueelta perinteisten sekä Internet-pohjaisten ilmoitusten avulla. Heistä 50 täytti tutkimuksen sisäänottokriteerit: tutkittavien tuli täyttää epävakaan persoonallisuushäiriön DSM IV- ja DIB-R-kriteerit eivätkä tutkittavat saaneet ajankohtaisesti olla minkään tyyppisessä psykiatrisessa hoidossa. Muita poissulkukriteerejä olivat ajankohtainen tai elämänaikainen skitsofrenia, skitsoaffektiivinen häiriö, tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö tai ajankohtainen päihderiippuvuus. Tutkittavat olivat myöhäisnuoria; iän keskiarvo oli 19,3 vuotta.

Tutkittavat satunnaistettiin kahteen ryhmään kolmen suhteessa kahteen. Näistä toinen ryhmä (n = 30) sai 12 kerran psykoedukatiivisen, workshop-tyyppisen intervention viikon sisällä diagnoosin kertomisesta ja toinen (n = 20) intervention viiveellä. Viimeksi mainittu ryhmä odotti tutkimuksen ajan (3 kuukautta) samaa interventiota jonotuslistalla. Interventio koostui epävakaata persoonallisuushäiriötä koskevan tuoreen tiedon tarjoamisesta. Tutkittavat saivat informaatiota etiologiasta, ilmiasusta, tavallisesti esiintyvistä samanaikaisista häiriöistä, hoitovaihtoehdoista sekä häiriön kulusta ja ennusteesta. Kaikkia tutkittavia tavattiin viikoittain 12 viikon ajan tutkimuskyselyiden täyttämistä varten.

Välittömän ja jonotuslistalla hoitoa odottaneen intervention ryhmät eivät lähtötilanteessa merkitsevästi eronneet toisistaan. Yksikään 50 tutkittavasta ei pudonnut pois tutkimuksesta. Ryhmästatuksesta riippumatta kaikkien epävakaan persoonallisuushäiriön vaikeusastetta mittaavan ZAN-BPD:n kokonaispistemäärät laskivat merkitsevästi 12 viikon seurannassa. Yleinen impulsiivisuus ja ihmissuhteiden myrskyisyys vähenivät välittömän psykoedukaatio-intervention ryhmässä merkitsevästi enemmän kuin jonotuslistan ryhmässä. Psykoedukaatio ei johtanut psykososiaalisen toimintakyvyn merkitsevään kohenemiseen. Koska tutkimukseen ei liittynyt seurantaa, ei tiedetä, miten pitkäkestoisia pian tarjotun psykoedukaation vaikutukset ovat.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimukseen osallistui nuoria naispuolisia, kohtalaisesta epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviä ja vasta suhteellisen vähän aiempaa hoitoa saaneita henkilöitä. 50 % kaikista oli aiemmin saanut psykoterapiaa, 20 % oli aiemmin käyttänyt psyykenlääkitystä ja 10 % oli aiemmin ollut psykiatrisessa sairaalahoidossa. Ei voida tietää, ovatko tulokset yleistettävissä vanhempiin naisiin, miehiin tai vaikea-asteisesta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviin. Koska tutkittavat eivät saaneet olla ajankohtaisesti hoidossa, tulokset eivät ehkä ole yleistettävissä ainakaan pitkäkestoista hoitoa saaneisiin.

Kirjallisuutta

  1. Zanarini MC, Frankenburg FR. A preliminary, randomized trial of psychoeducation for women with borderline personality disorder. J Pers Disord 2008;22:284-90 «PMID: 18540800»PubMed