Mikä potilaiden mielestä auttaa epävakaasta persoonallisuudesta toipumisessa?

Katsakou ja Pistrang (2017) julkaisivat Psychotherapy Research -lehdessä metasynteesin «Katsakou C, Pistrang N. Clients' experiences of tr...»1, jonka tarkoituksena oli selvittää potilaiden kokemuksia saamastaan hoidosta ja heidän käsityksiään toipumisesta.

Tutkimuksen perusteluna oli se, että tähän asti on tehty runsaasti RCT-tutkimuksia, joiden perusteella tiedetään psykoterapioiden ja muiden (ei-lääkkeellisten) hoitojen teho epävakaaseen persoonallisuuteen. Lisäksi tutkijat halusivat korostaa sitä, että myös osa verrokkiryhmiin (kuten tavanomaisen hoidon ryhmiin) arpoutuneista henkilöistä hyötyy saamastaan hoidosta.

Sen sijaan ei tiedetä sitä, mitkä hoitoon liittyvät tekijät potilaiden mielestä (potilaiden kokemuksina) edesauttavat toipumista ja mitkä eivät. Ei myöskään ole tietoa siitä, kokevatko potilaat oireiden lieventymisen (joita siis tyypillisesti mitataan RCT-tutkimuksissa) toipumisena.

Edellä mainittujen asioiden selvittämiseksi Katsakou ja Pistrang (2017) toteuttivat metasynteesin «Katsakou C, Pistrang N. Clients' experiences of tr...»1 seuraavalla tavalla:

Metasynteesiin hyväksyttiin vertaisarvioidut englanninkieliset laadulliset tutkimukset. Osallistujien tuli olla vähintään 18-vuotiaita, ja heillä tuli olla todettu epävakaa persoonallisuushäiriö (tai piirteitä) tai muu persoonallisuushäiriö (poislukien antisosiaalinen persoonallisuushäiriö). Tutkijat perustelivat kelpoisuuskriteereitä siten, että tosielämässä kunnallisissa mielenterveyspalveluissa vakiintuneesti hoidetaan muitakin kuin sellaisia potilaita, joilla on vain ja ainoastaan epävakaa persoonallisuushäiriö. Potilaiden saaman hoidon tuli olla joko psykoterapiaa tai tyypillistä tavanomaista hoitoa, joka myös on vakiintunut käytäntö. Kelpoisuuskriteerinä oli myös se, että tutkimuksella oli haluttu selvittää potilaiden kokemuksia hoidosta ja toipumisesta.

Kelpoisia tutkimuksia oli 14. Tutkimusten laadun varmistamisessa käytettiin vakiintunutta menetelmää (The Critical Appraisal Skills Programme, CASP). CASP:n avulla arvioitiin 10 eri asiaa, kuten tutkimuksen tavoitteiden selkeys, käytettyjen menetelmien ja asetelman soveltuvuus tutkimuskysymysten selvittämisessä, rekrytointi, aineiston kerääminen jne. Kun tutkimukset oli riittävän hyviksi havaittu, niistä pyrittiin löytämään mahdollisia toistuvia teemoja. Se toteutettiin käyttämällä vakiintunutta 6-vaiheista tapaa (thematic analysis approach). Tutkijat halusivat selvittää potilaiden kokemuksia hoidosta ja sen mahdollisista yhteyksistä toipumiseen tulkitsemalla aineistoa.

Temaattisen lähestymistavan tuloksena aineistosta erottui 3 isoa teema-aluetta, joihin kuhunkin sisältyi osa-alueita:

1. Ensimmäinen iso teema-alue oli se, mitä muutoksia hoidossa tapahtui tai mitä ei tapahtunut (areas of change). Siihen sisältyivät muutokset itsensä hyväksymisessä ja itseluottamuksessa, uudet toimintatavat muiden ihmisten kanssa, tunteiden ja ajatusten hallinta ja toivon viriäminen.
2. Toinen iso teema liittyi hoitosuhteeseen, johon sisältyivät potilaan kokema turvallisuuden tunne, kokemus huolehdituksi ja kunnioitetuksi tulemisesta, kokemus hoitavan henkilön aktiivisuudesta ja muutokseen keskittyminen hoidossa.
3. Kolmas teema-alue liittyi muutoksen luonteeseen, kuten esimerkiksi siihen, miten potilas koki muutoksen jatkuvuuden; oliko se muutosprosessi, jossa oli edistystä ja välillä takapakkia, vai oliko käsitys muutoksesta kategorinen.

Metasynteesi osoitti ne alueet, joilla tapahtuva muutos on oleellista hoidettaessa epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviä potilaita.

Potilaat kokevat muutoksen prosessina, ja hoitavan henkilön tehtävänä on samanaikaisesti tarjota turvaa, kunnioitusta, luottamusta ja ymmärrystä, mutta samalla ohjata kohti muutosta olemalla sopivasti aktiivinen ja käyttämällä spesifisiä strategioita.