Stephensin ym. meta-analyysissa «Stephens S, Ford E, Paudyal P ym. Effectiveness of...»1 kaikkiaan 10 tutkimuksessa (N = 1 324) verrattiin 14 erityyppisen psykologisen intervention (7 kognitiivis-behavioraalista, 2 interpersonaalista, 2 psykodynaamista neuvontaa ja 3 muuta yksittäistä interventiota) vaikutusta synnytyksen jälkeen masennusdiagnoosin saaneiden naisten masennusoireisiin verrattuna tavanomaiseen hoitoon. Perusterveydenhuollossa toteutetussa tutkimuksessa muutosta arvioitiin istuntojen (kaksi kolmasosaa yksilötapaamisia ja loput ryhmämuotoisia) päätyttyä (1–8 kuukautta) ja 6 tutkimuksessa lisäksi 4–6 kuukauden seurannassa.
Masentuneisuus väheni hoidon loppuun mennessä enemmän psykoterapiaryhmässä (SMD = -0,38; 95 % luottamusväli -0,49 – -0,27) ja seurannassa (SMD = -0,21; 95 % luottamusväli -0,37 – -0,05). Vertailuryhmään verrattuna lisähyötyjä havaittiin mm. vanhemmuuden kokemisessa ja parisuhteen laadussa. Terapiamenetelmien välillä ei havaittu vaikuttavuuseroja.
Meta-analyysissä «Sockol LE, Epperson CN, Barber JP. A meta-analysis...»2, joka perustui 27 tutkimukseen (59 % satunnaistettuja kliinisiä kokeita), tutkittiin raskaudenaikaisten depression psykoterapeuttisten hoitojen (85 % tutkimuksista) ja lääkityksen vaikutusta masennusoireisiin. 4 tutkimusta kohdistui synnytystä edeltävään ajanjaksoon, 22 synnytyksen jälkeiseen aikaan ja 1 tutkimuksessa kumpaankin. Keskimääräinen hoidon kesto oli 10 viikkoa. Kolme neljäsosaa terapioista oli interpersonaalisia tai kognitiivis-behavioraalisia ja loput yksittäisiä muita hoitomuotoja (psykodynaaminen ja supportiivinen yksilöterapia, varhaisen vuorovaikutuksen terapiaryhmä). Kaikkiaan 14 tutkimuksessa verrattiin psykoterapeuttisia hoitoja keskenään tai tavanomaiseen hoitoon.
Psykoterapeuttisissa hoitoryhmissä masennusoireet vähenivät enemmän kuin vertailuryhmässä (efektikoko g = 0,65; 95 % luottamusväli 0,45–0,86). Osaryhmätarkasteluissa (≥ 5 tutkimusta/ryhmä) yksilöterapioiden vaikutus oli suurempi kuin ryhmäterapioiden ja interpersonaalisen terapian parempi kuin kognitiivis-behavioraalisen terapian. Psykodynaamisen psykoterapian tutkimusten vähäisen määrän vuoksi vertailua ei voitu tehdä.
9 vuosina 1986–2006 toteutettua kontrolloitua kliinistä koetta (N = 956) käsittävässä Cochrane-katsauksessa «Dennis CL, Hodnett E. Psychosocial and psychologic...»3 selvitettiin psykososiaalisten (vertaistuki ja hoitajan toteuttama supportiivinen neuvonta) ja psykoterapeuttisten terapioiden (kognitiivis-behavioraalinen, 4 tutkimusta; interpersonaalinen, 1 tutkimus; ja psykodynaaminen, 1 tutkimus) vaikuttavuutta synnytyksenjälkeisen depression hoidossa. Psykoterapioiden kesto vaihteli 6–12 käynnin välillä. 6 tutkimuksen (N = 645) perusteella terapioita voitiin verrata tavanomaiseen hoitoon.
Välittömästi hoidon jälkeen kaikissa terapiaryhmissä masennusoireilu väheni enemmän kuin ilman terapiaa jääneillä, kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa (N = 209) RR = 0,79; 95 % luottamusväli 0,62–1,01, interpersonaalisessa terapiassa (N = 120) RR = 0,80; 95 % luottamusväli 0,66–0,98 ja psykodynaamisessa terapiassa (N = 95) RR = 0,48; 95 % luottamusväli 0,29–0,80. Vuoden seurannassa merkittävä tulos säilyi kognitiivis-behavioraalisessa ja interpersonaalisessa terapiassa.