Satunnaistetussa kliinisessä kokeessa «Bohlmeijer ET, Fledderus M, Rokx TA ym. Efficacy o...»1 verrattiin hyväksymis- ja omistautumisterapian vaikuttavuutta hoitoa odottavien potilaiden ryhmään (N = 93). Kahdella kolmasosalla potilaista oli kliinisesti merkittäviä masennus- ja ahdistuneisuusoireita, pääosin lievää ja kohtalaista masennusta (CES-D (Center for Epidemiologic Studies Depression Scale) ≥ 16). Hoito koostui kahdeksasta ryhmämuotoisesta kahden tunnin istunnosta, joiden toteutuksesta vastasivat koulutetut psykologit.
Hoitoryhmän efektikoko verrattuna hoitoa odottaviin oli kohtalainen (Cohenin d = 0,63) ja säilyi 3 kuukauden seurannan ajan.
Satunnaistetussa suomalaisessa tutkimuksessa «Kohtala A, Lappalainen R, Savonen L ym. A Four-Ses...»2 verrattiin psykologian opiskelijoiden toteuttamien neljän hyväksymis- ja omistautumisterapian käyntikerran vaikutuksia masennusoireisiin hoitoa odottavien ryhmän (N = 57) oiremuutoksiin.
Hoitoryhmässä masennusoireet vähenivät 47 %, kun vastaavana aikana hoitoa odottavilla vähenemä oli 4 %. Suotuisampi vaikutus säilyi 6 kuukauden seurannan ajan.
Satunnaistetussa kliinisessä kokeessa «Forman EM, Herbert JD, Moitra E ym. A randomized c...»3 verrattiin hyväksymis- ja omistautumisterapian ja kognitiivisen terapian vaikuttavuutta ahdistuneisuus- tai masennusoireista kärsivien opiskelijaterveydenhuollon potilaiden hoidossa (N = 101, terapioiden käyntimäärät 15 ja 16). Alkutilanteessa potilailla oli kliinisesti merkittävästi ahdistuneisuus- tai masennusoireita (BAI, Beck Anxiety Inventory tai BDI, Beck Depression Inventory ≥ 9).
Kummassakin hoitoryhmässä masennusoireet vähenivät hoidon loppuun mennessä merkittävästi eikä hoitoryhmien välillä ilmennyt eroa. Kato loppumittauksesta ja hoidosta olivat kohtalaisen suuria sekä hyväksymis- ja omistautumisterapian että vertailuryhmässä (43 % ja 34 %).
Edellä mainitun tutkimuksen laajennetussa aineistossa ja 1,5 vuoden seurannassa «Forman EM, Shaw JA, Goetter EM ym. Long-term follo...»4 verrattiin hyväksymis- ja omistautumisterapian ja kognitiivisen terapian vaikuttavuutta ahdistuneisuus- ja masennusoireista kärsivien potilaiden (N = 132) hoidossa. Kaikkiaan potilaista 37 %:lla oli diagnosoitu masentuneisuus- ja 49 %:lla ahdistuneisuushäiriö.
Kognitiivinen terapia osoittautui tuloksellisemmaksi kuin hyväksymis- ja omistautumisterapia pitkäaikaisessa seurannassa masennusoireiden vähentämisessä (p = 0,02) ja toipuneiden määrässä (BDI-toipumiskriteerin perusteella 82 % ja 61 %).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentti: Vain pienellä osalla tutkimukseen osallistuneista potilaista on ollut masennustila.