Takaisin

Perheterapia nuorten depressioissa

Näytönastekatsaukset
Mauri Marttunen
24.6.2014

Näytön aste: B

Perheterapiaa voidaan soveltaa tilanteissa, joissa perhetekijät liittyvät voimakkaasti nuoren depressioon.

Satunnaistettu kliininen koe «Brent DA, Holder D, Kolko D ym. A clinical psychot...»1vertasi 12−16 käyntiä sisältänyttä kognitiivis-behavioraalista yksilöterapiaa (N = 37), ei-direktiivistä supportiivista yksilöterapiaa (N = 35) ja systeemistä perheterapiaa (N = 35) 107:n iältään 13−18-vuotiaan nuoren avohoitopotilaan vakavan masennustilan hoidossa. Hoidon päättyessä perheterapiaa saaneista (37,9 %) ja ei-direktiivistä supportiivista yksilöterapiaa saaneista (39,4 %) saavutti remission. Ryhmien välillä ei todettu eroa. Sen sijaan tilastollisesti merkitsevästi suurempi osa kognitiivis-behavioraalista yksilöterapiaa saaneista potilaista (64,7 %) saavutti remission.

Tutkijat päättelivät, että yksilöterapia voi olla nuoruusikäisten kehityksellisistä tarpeista johtuen heille soveltuvampi kuin perheterapia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Saman tutkimuksen myöhemmässä julkaisussa «Kolko DJ, Brent DA, Baugher M ym. Cognitive and fa...»2 ei todettu akuuttihoidon tuloksena perheen toimintaa koskevissa muuttujissa eroja eri terapiamuotojen välillä. Kahden vuoden seurannassa systeemistä perheterapiaa saaneiden ryhmässä monimuuttuja-analyyseissa todettiin perhekonfliktien vähentyneen enemmän kuin kognitiivis-behavioraalista yksilöterapiaa saaneilla (p < 0,0001), mutta ei-direktiiviseen supportiiviseen yksilöterapiaan ei todettu eroa. Systeemistä perheterapiaa saaneiden ryhmässä myös vanhempien ja nuoren suhteessa todettiin enemmän myönteistä muutosta verrattuna kognitiivis-behavioraaliseen yksilöterapiaan (p < 0,002).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistettu kliininen koe «Diamond GS, Reis BF, Diamond GM ym. Attachment-bas...»3 vertasi 12 viikon kestoista 1–2 kertaa viikossa toteutettua (tapaamisen kesto 50–75 minuuttia) perheterapiaa (Attachment-Based Family Therapy, ABFT) 6 viikon kestoiseen hoidon odottamiseen 32 iältään 13–17-vuotiaan depressiosta kärsivän avohoitopotilaan hoidossa. Eettisistä syistä hoidon odottaminen rajattiin 6 viikkoon. Potilaista 78 % oli tyttöjä ja 69 % mustaihoisia (African American). Potilaista 16 satunnaistettiin ABFT-terapiaan, 16 odottamaan hoitoa. Hoidon päättyessä 13 (81 %) ABFT-ryhmän potilaista ja 7 (47 %) hoitoa odottaneista ei enää täyttänyt depression diagnostisia kriteerejä (p = 0,04). Masennusoireet (HRSD (Hamilton Rating Depression Scale) summapistemäärä) olivat ABFT-ryhmässä hoidon alussa 20,1, sd 7,4 ja hoidon päättyessä 10,3, sd 8,7, ja hoitoa odottaneilla alussa 17,1, sd 7,0, ja 6 viikon hoidon odotuksen jälkeen 15,3, sd 6,7 (p = 0,005, hoidon efektikoko 1,21).

Itse raportoitujen masennusoireiden (BDI (Beck Depression Inventory) summapistemäärä) vähenemisessä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Kuitenkin merkitsevästi suurempi osa ABFT-ryhmässä ei kärsinyt kliinisesti merkittävistä masennusoireista (BDI summapistemäärä ≤ 9 hoidon päättyessä (ABFT 62 % vs hoidon odotus 19 %, p = 0,01). Perhekonfliktit vähenivät tilastollisesti merkitsevästi enemmän ABFT-ryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Satunnaistettu kliininen koe «Israel P, Diamond GS. Feasibility of Attachment Ba...»4 vertasi 12 viikon kestoista 1–2 kertaa viikossa toteutettua (tapaamisen kesto 50–75 minuuttia) perheterapiaa (ABFT) tavanomaiseen hoitoon 20:n13–17-vuotiaan depressiosta kärsivän sairaalan poliklinikalle ohjatun potilaan hoidossa. Potilaista 11 satunnaistettiin ABFT-terapiaan ja 9 tavanomaiseen hoitoon. Masennusoireet (HRSD-17-summapistemäärä) olivat ABFT-ryhmässä hoidon alussa 20,6, sd 4,6 ja hoidon päättyessä 12,5, sd 7,2 ja tavanomaista hoitoa saaneilla alussa 19,7, sd 7,0, ja hoidon päättyessä 19,4, sd 5,2.

Masennusoireiden väheneminen oli merkitsevästi suurempaa ABFT-ryhmässä (Z = -2,05, p = 0,004, hoidon efektikoko 1,08).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistettu kliininen koe «Trowell J, Joffe I, Campbell J ym. Childhood depre...»5 vertasi 8–14 (keskimäärin 11 käyntiä) (N = 37) 90 minuutin kestoista käyntiä sisältänyttä perheterapiaa ja 16–30 (keskimäärin 25 käyntiä) (N = 35) 50 minuutin kestoista käyntiä sisältänyttä psykodynaamista yksilöpsykoterapiaa yhdistettynä erillisiin vanhempien tapaamisiin 9–15-vuotiaiden (keski-ikä 12 vuotta) vakavaa masennusta tai dystymiaa sairastavan lasten ja varhaisnuorten hoidossa. Molemmat hoidot kestivät 9 kuukautta.

Hoidon päättyessä ryhmien välillä ei todettu eroa siinä, miten moni ei enää täyttänyt depression diagnostisia kriteerejä (yksilöterapia 74,3 %, perheterapia 75,7 %). Myöskään 6 kuukauden seurannassa ryhmien välillä ei todettu eroa siinä, miten moni ei enää täyttänyt depression diagnostisia kriteerejä (yksilöterapia 100 %, perheterapia 81 %).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Yhdessä tutkimuksessa perheterapia oli yhtä tehokas kuin supportiivinen yksilöterapia, toisessa lapsilla ja varhaisnuorilla yhtä tehokas kuin psykodynaaminen yksilöterapia. Yhdessä pienessä tutkimuksessa perheterapia oli alustavasti tehokkaampi kuin hoidon odotus, toisessa pienessä tutkimuksessa alustavasti tehokkaampi kuin tavanomainen hoito.

Näiden tutkimusten perusteella perheterapia saattaa soveltua nuorten depression hoitoon – etenkin varhaisnuorilla ja silloin kun perheeseen liittyvät nuorta kuormittavat tekijät selvästi liittyvät nuoren depressioon. Perheterapiaa tulisi soveltaa tilanteissa, joissa perhetekijät selvästi liittyvät nuoren depressioon.

Kirjallisuutta

  1. Brent DA, Holder D, Kolko D ym. A clinical psychotherapy trial for adolescent depression comparing cognitive, family, and supportive therapy. Arch Gen Psychiatry 1997;54:877–85
  2. Kolko DJ, Brent DA, Baugher M ym. Cognitive and family therapies for adolescent depression: treatment specificity, mediation, and moderation. J Consult Clin Psychol 2000;68:603–14
  3. Diamond GS, Reis BF, Diamond GM ym. Attachment-based family therapy for depressed adolescents: a treatment development study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2002;41:1190-6 «PMID: 12364840»PubMed
  4. Israel P, Diamond GS. Feasibility of Attachment Based Family Therapy for depressed clinic-referred Norwegian adolescents. Clin Child Psychol Psychiatry 2013;18:334-50 «PMID: 22930777»PubMed
  5. Trowell J, Joffe I, Campbell J ym. Childhood depression: a place for psychotherapy. An outcome study comparing individual psychodynamic psychotherapy and family therapy. Eur Child Adolesc Psychiatry 2007;16:157-67 «PMID: 17200793»PubMedKolko DJ, Brent DA, Baugher M ym. Cognitive and family therapies for adolescent depression: treatment specificity, mediation, and moderation. J Consult Clin Psychol 2000;68:603-14 «PMID: 10965636»PubMedBrent DA, Holder D, Kolko D ym. A clinical psychotherapy trial for adolescent depression comparing cognitive, family, and supportive therapy. Arch Gen Psychiatry 1997;54:877-85 «PMID: 9294380»PubMed