Takaisin

Käyttäytymisen aktivointi masennustilojen hoidossa

Näytönastekatsaukset
Olavi Lindfors
10.6.2014

Näytön aste: A

Positiivisia kokemuksia ja sosiaalista toimintaa aktivoivat käyttäytymisinterventiot ovat hyödyksi masennusoireiden vähentämisessä.

Meta-analyysissä «Cuijpers P, van Straten A, Warmerdam L. Behavioral...»1 tutkittiin 16 satunnaistettuun tutkimukseen pohjautuen (N = 780) käyttäytymisen aktivoinnin vaikutusta masennusoireiluun. Potilaista kolmasosa tuli hoitojärjestelmän piiristä ja täytti masennustilan diagnostiset kriteerit, ja muilla oli kohonneita arvoja masennusoireiden itsearvioon perustuvassa kyselyssä. Ryhmä- ja yksilömuotoisella käyttäytymisen aktivoinnilla ohjattiin potilaita mielihyvää tuottavien kokemusten kirjaamiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Sen vaikuttavuutta verrattiin useimmiten kognitiiviseen terapiaan tai hoidon odottamiseen.

Kaikkiin vertailuinterventioihin perustuen käyttäytymisen aktivointi oli tuloksellisempi masennusoireiden vähentämisessä hoidon loppuun mennessä (ES (efektikoko) = 0,87, 95 % luottamusväli 0,60–1,15). Vertailuissa muihin aktiivisiin hoitomuotoihin ei ilmennyt merkitseviä eroja (ES = 0,13, 95 % luottamusväli -0,05–0,30) hoidon päättyessä eikä 7 tutkimuksen perusteella myöskään keskimäärin alle puolen vuoden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

17 satunnaistettuun tutkimukseen (N = 1 109) perustuvassa meta-analyysissä «Ekers D, Richards D, Gilbody S. A meta-analysis of...»2 tutkittiin käyttäytymisen aktivoinnin vaikutusta masennusoireiden vähenemiseen. Neljässä tutkimuksessa potilaat täyttivät masennustilan kriteerit, muissa tutkimuksissa potilailla oli muu depressiohäiriö tai kohonneita arvoja masennusoireiden itsearvioon perustuvassa kyselyssä. Pääosin yksilöinterventioihin perustuvan käyttäytymisen aktivoinnin vaikuttavuutta verrattiin useimmiten kognitiiviseen tai kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan (12 tutkimusta) tai hoidon odottamiseen taikka tavanomaiseen hoitoon (12 tutkimusta) ja muutamassa tutkimuksessa muihin lyhyisiin terapioihin.

Kaikkiin vertailuinterventioihin perustuen käyttäytymisen aktivointi oli tuloksellisempi masennusoireiden vähentämisessä hoidon loppuun mennessä (SMD, standardized mean difference = -0,70, 95 % luottamusväli -1,00 – -0,39). Vertailuissa kognitiivis-behavioraalisiin terapioihin ei ilmennyt merkitsevää eroa (SMD = 0,08, 95 % luottamusväli -0,14–0,30) hoidon päättyessä eikä neljän tutkimuksen perusteella myöskään keskimäärin 4 kuukauden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa hoitokokeessa «Ekers D, Richards D, McMillan D ym. Behavioural ac...»3 pääosin keskivaikeasta masennuksesta kärsivät potilaat (N = 47) ohjautuivat joko käyttäytymisen aktivoimisen ryhmään (12 tunnin pituista yksilöistuntoa) tai tavanomaiseen psykiatriseen hoitoon. Hoidon toteutuksesta vastasivat lyhyen perehdytyksen (5 päivän kurssi) saaneet hoitajat työnohjauksen turvin.

Kolmen kuukauden kuluttua hoidon alkamisesta tehdyssä vertailussa käyttäytymisen aktivointi osoittautui vaikuttavammaksi verrattuna tavanomaiseen hoitoon: BDI-pistemäärien (Beck Depression Inventory) ero hoidon lopussa -15,8, 95 % luottamusväli 24,6 – -7,02).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Cuijpers P, van Straten A, Warmerdam L. Behavioral activation treatments of depression: a meta-analysis. Clin Psychol Rev 2007;27:318-26 «PMID: 17184887»PubMed
  2. Ekers D, Richards D, Gilbody S. A meta-analysis of randomized trials of behavioural treatment of depression. Psychol Med 2008;38:611-23 «PMID: 17903337»PubMed
  3. Ekers D, Richards D, McMillan D ym. Behavioural activation delivered by the non-specialist: phase II randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2011;198:66-72 «PMID: 21200079»PubMed